Tuleeko meistä sitä mitä me rakastamme?

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:26"]

Suurin osa ihmisistä pelkää vietävän paljon. Johan sen näkee tälläkin palstalla. Kaikeasta varoitellaan ja sanotaan, ettei kannata tehdä sitä tai tätä. Ei ihme, että ihmisiä ahdistaa...

[/quote]

Olen yksi niistä pelkureista, enkä haluaisi olla. Uuvuttava elämänkatsomus. Enkä tilannut elämältä pelkurina olemista alunperin. Ap

[/quote]

ilmeisesti olet viettänyt liikaa pelkureiden kanssa, siksi itsekin on. Ja kun lapsuuden kodissa valinnat perustuivat pelolle, niin ihmekös tuo. 

Sanotaan, että itsensä löytää kahdella eri tavalla: kuuntelemalla unelmiaan ja menemällä kohti pelkoa. 

9+10

[/quote]

 hienoa, kiitos tästä. Tajusin nyt, että se pelkuri on äitini. Kova haukkumaan minua ja isääni ja muita. Alkaa ihan itkettää, kun ajattelenkin asiaa... :( Ja toinen on itseasiassa eräs vanha kaverini, joka käyttäytyi ilmeisesti pelosta käsin mielestäni todella hirveästi minua kohtaan. Ja se piikitti pelon jotenkin minuun :(((( Rohkeita taas elämässäni ovat olleet isäni ja mieheni, mutta heillä jotenkin pienempi vaikutus... Lisäksi minulle on eräs ihminen (mies) hyvin tärkeä, mutta hänellä on hirveästi pelkoja, eikä uskalla edes oikein tutustua minuun... :(((

15

[/quote]

Alkaa tuntua siltä, että pelot voivat suorastaan pilata ihmisen elämän? Silti luulemme suojautuvamme joltakin suuremmalta pahalta...Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:12"]

Hyvä kysymys. 

Meistä tulee se, mitä ajattelemme ja mihin kohdistamme huomiomme. 

Jos katsot elämää pelon kautta, niin pelko on läsnä kaikkialla ja kohtaat sen, mitä pelkäät. Jos näet maailman luottamuksen ja kiitollisuude (eli rakkauden) kautta, niin saat sen, mitä tilaat. 

eli kaikella kunnioituksella tuon lauseen sanojaa kohtaan, niin ei se ole yksiselitteistä. Kysymys on valinnasta, hän on valinnut rakkauden.

[/quote]

Toivon että rakkaus olisi se "oikeampi" valinta. Pelot tekevät neuroottiseksi. Rakkaus voisi antaa kiintopisteen ja elämänuskoa. Pelon perusta on varoaminen, välttely, pakoilu. Voiko sellaiselle rakentaa hyvän elämän? Ap 

[/quote]

ei voi. Tämän tajuaminen on ollut minun elämäni käännekohta. Sääli, että jouduin elämään nelikymppiseksi tajutakseni elämän perusasian. 

Pelosta ei ole mitään hyötyä. Se heijastaa vain menneisyyden huonoja kokemuksia, harvoin mikään asia on oikeasti vaarallista.

[/quote]

Osaatko kiteyttää, miten opit sen tai mikä oli käännekohta siihen tai käänteentekevä ajatus että oivalsit sen? t. minäkin kiinnostunut

[/quote]

se oli pitkä prosessi, parivuotinen. Olin lukenut tästä, tiesin tunteen voiman, vetovoiman lain - mutta yksi päivä se sitten vain kolahti, mitä oikeasti asia tarkoittaa. Ehkä pitää paikkansa sanonta, että opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis.

olen tietoisesti kääntänyt ajattelua luottamuksen suuntaan. Aina en onnistu, mutta jossain vaiheessa onnistun palauttamaan ajatukseni tunnetasolla siihen. Tärkeää on muistaa aina fokusoida ajatus ja tunne postiiviseen. Ei saa miettiä "en pelkää", vaan "luotan". 

Yksi hyvistä kirjoista on susanna purra, tunteen voima. Se opettaa, että älä edes yritä hakea ajatusta, johon et usko "luotan", vaan suuntaa ajatus helpotuksen tunteeseen "olisi ihanaa, jos voisin nyt luottaa, että asia kääntyvät hyvin".

[/quote]

 <3 Kiitos!! 

Erityisesti tämä ajatus on niin tuttu: opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis

Jotenkin jaksan yhä uskoa, että kaikki tapahtuu ajallaan. Ap 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:12"]

Hyvä kysymys. 

Meistä tulee se, mitä ajattelemme ja mihin kohdistamme huomiomme. 

Jos katsot elämää pelon kautta, niin pelko on läsnä kaikkialla ja kohtaat sen, mitä pelkäät. Jos näet maailman luottamuksen ja kiitollisuude (eli rakkauden) kautta, niin saat sen, mitä tilaat. 

eli kaikella kunnioituksella tuon lauseen sanojaa kohtaan, niin ei se ole yksiselitteistä. Kysymys on valinnasta, hän on valinnut rakkauden.

[/quote]

Toivon että rakkaus olisi se "oikeampi" valinta. Pelot tekevät neuroottiseksi. Rakkaus voisi antaa kiintopisteen ja elämänuskoa. Pelon perusta on varoaminen, välttely, pakoilu. Voiko sellaiselle rakentaa hyvän elämän? Ap 

[/quote]

ei voi. Tämän tajuaminen on ollut minun elämäni käännekohta. Sääli, että jouduin elämään nelikymppiseksi tajutakseni elämän perusasian. 

Pelosta ei ole mitään hyötyä. Se heijastaa vain menneisyyden huonoja kokemuksia, harvoin mikään asia on oikeasti vaarallista.

[/quote]

Osaatko kiteyttää, miten opit sen tai mikä oli käännekohta siihen tai käänteentekevä ajatus että oivalsit sen? t. minäkin kiinnostunut

[/quote]

se oli pitkä prosessi, parivuotinen. Olin lukenut tästä, tiesin tunteen voiman, vetovoiman lain - mutta yksi päivä se sitten vain kolahti, mitä oikeasti asia tarkoittaa. Ehkä pitää paikkansa sanonta, että opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis.

olen tietoisesti kääntänyt ajattelua luottamuksen suuntaan. Aina en onnistu, mutta jossain vaiheessa onnistun palauttamaan ajatukseni tunnetasolla siihen. Tärkeää on muistaa aina fokusoida ajatus ja tunne postiiviseen. Ei saa miettiä "en pelkää", vaan "luotan". 

Yksi hyvistä kirjoista on susanna purra, tunteen voima. Se opettaa, että älä edes yritä hakea ajatusta, johon et usko "luotan", vaan suuntaa ajatus helpotuksen tunteeseen "olisi ihanaa, jos voisin nyt luottaa, että asia kääntyvät hyvin".

[/quote]

 <3 Kiitos!! 

Erityisesti tämä ajatus on niin tuttu: opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis

Jotenkin jaksan yhä uskoa, että kaikki tapahtuu ajallaan. Ap 

[/quote]

se on vielä minulla opin alla :-). Niin haluaisin toimituksen jo eilen! Mutta sitten muistutan itseäni, että kaikki tapahtuu juuri silloin kun pitää. Se on sitä luottamusta. Eli rakkautta. 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:26"]

Suurin osa ihmisistä pelkää vietävän paljon. Johan sen näkee tälläkin palstalla. Kaikeasta varoitellaan ja sanotaan, ettei kannata tehdä sitä tai tätä. Ei ihme, että ihmisiä ahdistaa...

[/quote]

Olen yksi niistä pelkureista, enkä haluaisi olla. Uuvuttava elämänkatsomus. Enkä tilannut elämältä pelkurina olemista alunperin. Ap

[/quote]

ilmeisesti olet viettänyt liikaa pelkureiden kanssa, siksi itsekin on. Ja kun lapsuuden kodissa valinnat perustuivat pelolle, niin ihmekös tuo. 

Sanotaan, että itsensä löytää kahdella eri tavalla: kuuntelemalla unelmiaan ja menemällä kohti pelkoa. 

9+10

[/quote]

 hienoa, kiitos tästä. Tajusin nyt, että se pelkuri on äitini. Kova haukkumaan minua ja isääni ja muita. Alkaa ihan itkettää, kun ajattelenkin asiaa... :( Ja toinen on itseasiassa eräs vanha kaverini, joka käyttäytyi ilmeisesti pelosta käsin mielestäni todella hirveästi minua kohtaan. Ja se piikitti pelon jotenkin minuun :(((( Rohkeita taas elämässäni ovat olleet isäni ja mieheni, mutta heillä jotenkin pienempi vaikutus... Lisäksi minulle on eräs ihminen (mies) hyvin tärkeä, mutta hänellä on hirveästi pelkoja, eikä uskalla edes oikein tutustua minuun... :(((

15

[/quote]

Alkaa tuntua siltä, että pelot voivat suorastaan pilata ihmisen elämän? Silti luulemme suojautuvamme joltakin suuremmalta pahalta...Ap

[/quote]

Kyllä ne voivat. Mä toisaalta OON suojautunut suuremmalta pahalta. Mutta se uhka ei tule itseni ulkopuolelta. Enää. Ehkä alunperin tulikin. Vasta nyt alkaa muuri purkautua ja sitä on (ikävä kyllä) tähän asti tarvittu. Mutta vankila se on ollut. Mäkin pelkään sitä miestä, joka pelkää minua. Silti hän purkaa mun pelkojani, vaikkemme edes näe. Tämä on kummallista.

 15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:12"]

Hyvä kysymys. 

Meistä tulee se, mitä ajattelemme ja mihin kohdistamme huomiomme. 

Jos katsot elämää pelon kautta, niin pelko on läsnä kaikkialla ja kohtaat sen, mitä pelkäät. Jos näet maailman luottamuksen ja kiitollisuude (eli rakkauden) kautta, niin saat sen, mitä tilaat. 

eli kaikella kunnioituksella tuon lauseen sanojaa kohtaan, niin ei se ole yksiselitteistä. Kysymys on valinnasta, hän on valinnut rakkauden.

Toivon että rakkaus olisi se "oikeampi" valinta. Pelot tekevät neuroottiseksi. Rakkaus voisi antaa kiintopisteen ja elämänuskoa. Pelon perusta on varoaminen, välttely, pakoilu. Voiko sellaiselle rakentaa hyvän elämän? Ap 

[/quote]

ei voi. Tämän tajuaminen on ollut minun elämäni käännekohta. Sääli, että jouduin elämään nelikymppiseksi tajutakseni elämän perusasian. 

Pelosta ei ole mitään hyötyä. Se heijastaa vain menneisyyden huonoja kokemuksia, harvoin mikään asia on oikeasti vaarallista.

[/quote]

Osaatko kiteyttää, miten opit sen tai mikä oli käännekohta siihen tai käänteentekevä ajatus että oivalsit sen? t. minäkin kiinnostunut

[/quote]

se oli pitkä prosessi, parivuotinen. Olin lukenut tästä, tiesin tunteen voiman, vetovoiman lain - mutta yksi päivä se sitten vain kolahti, mitä oikeasti asia tarkoittaa. Ehkä pitää paikkansa sanonta, että opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis.

olen tietoisesti kääntänyt ajattelua luottamuksen suuntaan. Aina en onnistu, mutta jossain vaiheessa onnistun palauttamaan ajatukseni tunnetasolla siihen. Tärkeää on muistaa aina fokusoida ajatus ja tunne postiiviseen. Ei saa miettiä "en pelkää", vaan "luotan". 

Yksi hyvistä kirjoista on susanna purra, tunteen voima. Se opettaa, että älä edes yritä hakea ajatusta, johon et usko "luotan", vaan suuntaa ajatus helpotuksen tunteeseen "olisi ihanaa, jos voisin nyt luottaa, että asia kääntyvät hyvin".

[/quote]

 <3 Kiitos!! 

Erityisesti tämä ajatus on niin tuttu: opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis

Jotenkin jaksan yhä uskoa, että kaikki tapahtuu ajallaan. Ap 

[/quote]

se on vielä minulla opin alla :-). Niin haluaisin toimituksen jo eilen! Mutta sitten muistutan itseäni, että kaikki tapahtuu juuri silloin kun pitää. Se on sitä luottamusta. Eli rakkautta. 

[/quote]

Ehkä elämme pohjimmiltamme rakkaudesta, vaikka pelot ja järkeily valtaavat mielemme? Toivo jättää ihmisen viimeisenä... Voimme tukahduttaa toiveemme, mutteivät ne täysin katoa. Itselläni ainakin tulevat uniin.. Ap 

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:26"]

Suurin osa ihmisistä pelkää vietävän paljon. Johan sen näkee tälläkin palstalla. Kaikeasta varoitellaan ja sanotaan, ettei kannata tehdä sitä tai tätä. Ei ihme, että ihmisiä ahdistaa...

[/quote]

Olen yksi niistä pelkureista, enkä haluaisi olla. Uuvuttava elämänkatsomus. Enkä tilannut elämältä pelkurina olemista alunperin. Ap

[/quote]

ilmeisesti olet viettänyt liikaa pelkureiden kanssa, siksi itsekin on. Ja kun lapsuuden kodissa valinnat perustuivat pelolle, niin ihmekös tuo. 

Sanotaan, että itsensä löytää kahdella eri tavalla: kuuntelemalla unelmiaan ja menemällä kohti pelkoa. 

9+10

[/quote]

 hienoa, kiitos tästä. Tajusin nyt, että se pelkuri on äitini. Kova haukkumaan minua ja isääni ja muita. Alkaa ihan itkettää, kun ajattelenkin asiaa... :( Ja toinen on itseasiassa eräs vanha kaverini, joka käyttäytyi ilmeisesti pelosta käsin mielestäni todella hirveästi minua kohtaan. Ja se piikitti pelon jotenkin minuun :(((( Rohkeita taas elämässäni ovat olleet isäni ja mieheni, mutta heillä jotenkin pienempi vaikutus... Lisäksi minulle on eräs ihminen (mies) hyvin tärkeä, mutta hänellä on hirveästi pelkoja, eikä uskalla edes oikein tutustua minuun... :(((

15

[/quote]

Alkaa tuntua siltä, että pelot voivat suorastaan pilata ihmisen elämän? Silti luulemme suojautuvamme joltakin suuremmalta pahalta...Ap

[/quote]

Kyllä ne voivat. Mä toisaalta OON suojautunut suuremmalta pahalta. Mutta se uhka ei tule itseni ulkopuolelta. Enää. Ehkä alunperin tulikin. Vasta nyt alkaa muuri purkautua ja sitä on (ikävä kyllä) tähän asti tarvittu. Mutta vankila se on ollut. Mäkin pelkään sitä miestä, joka pelkää minua. Silti hän purkaa mun pelkojani, vaikkemme edes näe. Tämä on kummallista.

 15

[/quote]

Voisi olla täydellisesti omalta näppäimistöltäni :). Ap 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

Itsellänikin on vaikeuksia kestää tuollaisia tilanteita, kun pelottaa niin helvetisti. Toisaalta valittavana on kuluttava tyhjyys. Tuossa voi voittaa enemmän kuin hävitä. Meissä on kuitenkin yleensä enemmän voimaa kuin uskomme, emmekä tunne useinkaan omaa voimaamme, esim. kykyä selviytyä pettymysten ylitse. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Jep, tuollaista "nuotion kiertämistä". Koukku voi hävitä tai jotain onnellista voi tapahtua. Ei voi tietää etukäteen. Ap 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

Miettikääpä sitä, miten paljon luotatte itseenne? Ulkoinen maailmamme on vain sisäisen maailmanme heijastumaa. Jos sisimmässäsi et luota itseesi, et luota mitä tunteesi tai intuitiosi kertovat sinulle, niin et sitten luota muihinkaan ihmisiin.

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

Tai sitten olette molemmat selvimmillä vesillä itsenne kanssa ja sekin on yhdenlaista edistystä. Ap 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

Itsellänikin on vaikeuksia kestää tuollaisia tilanteita, kun pelottaa niin helvetisti. Toisaalta valittavana on kuluttava tyhjyys. Tuossa voi voittaa enemmän kuin hävitä. Meissä on kuitenkin yleensä enemmän voimaa kuin uskomme, emmekä tunne useinkaan omaa voimaamme, esim. kykyä selviytyä pettymysten ylitse. Ap

[/quote]

Tätä juuri koitan (joudun) hiiren askelin opetella... Ihana, viestisi antaa ymmärrystä sille, miksi kaikki etenee madon vauhtia. Enhän mä VOI harppoa, kun vastassa on ääretön pelko! Vaikka tavallaan koitan ymmärtää/uskoa, että en enää hajoa tällaisiin... Välillä oon luullut hajoavani, mut en sit kuitenkaan... Että mä pelkään, et se mies nauraakin mulle !

 15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

Miettikääpä sitä, miten paljon luotatte itseenne? Ulkoinen maailmamme on vain sisäisen maailmanme heijastumaa. Jos sisimmässäsi et luota itseesi, et luota mitä tunteesi tai intuitiosi kertovat sinulle, niin et sitten luota muihinkaan ihmisiin.

9

Jollei luota itseensä, miten silloin voisi luottaa muihin ja päästää heidät lähelleen? Onko itseluottamuksen puute myös itsearvostuksen puutetta? Ap 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

Itsellänikin on vaikeuksia kestää tuollaisia tilanteita, kun pelottaa niin helvetisti. Toisaalta valittavana on kuluttava tyhjyys. Tuossa voi voittaa enemmän kuin hävitä. Meissä on kuitenkin yleensä enemmän voimaa kuin uskomme, emmekä tunne useinkaan omaa voimaamme, esim. kykyä selviytyä pettymysten ylitse. Ap

[/quote]

Tätä juuri koitan (joudun) hiiren askelin opetella... Ihana, viestisi antaa ymmärrystä sille, miksi kaikki etenee madon vauhtia. Enhän mä VOI harppoa, kun vastassa on ääretön pelko! Vaikka tavallaan koitan ymmärtää/uskoa, että en enää hajoa tällaisiin... Välillä oon luullut hajoavani, mut en sit kuitenkaan... Että mä pelkään, et se mies nauraakin mulle !

 15

[/quote]

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan hidas. Minulla on oma tapani vakuuttua asioista ja se on perusteellinen. Minusta ei ole spontaaniksi heittäytyjäksi, enkä näe tätä ongelmana. Hiiren askeleet ja madon vauhti sopivat sinulle ja minulle. Ei sovi pakottaa itseään, jollei tunne olevansa valmis. Toisaalta liika hautominenkin on pahasta: toisen mielenkiinto ehtii hävitä. Toisaalta ehkä hän ei silloin ollut minulle sopivin. 

"I always liked it slow:
I never liked it fast
With you it’s got to go:
With me it’s got to last" 

(Leonard Cohen: Slow)

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

Itsellänikin on vaikeuksia kestää tuollaisia tilanteita, kun pelottaa niin helvetisti. Toisaalta valittavana on kuluttava tyhjyys. Tuossa voi voittaa enemmän kuin hävitä. Meissä on kuitenkin yleensä enemmän voimaa kuin uskomme, emmekä tunne useinkaan omaa voimaamme, esim. kykyä selviytyä pettymysten ylitse. Ap

[/quote]

Tätä juuri koitan (joudun) hiiren askelin opetella... Ihana, viestisi antaa ymmärrystä sille, miksi kaikki etenee madon vauhtia. Enhän mä VOI harppoa, kun vastassa on ääretön pelko! Vaikka tavallaan koitan ymmärtää/uskoa, että en enää hajoa tällaisiin... Välillä oon luullut hajoavani, mut en sit kuitenkaan... Että mä pelkään, et se mies nauraakin mulle !

 15

[/quote]

Olet oikeassa, kaikki etenee madon vauhtia juuri siksi, että pelkäät. Usko, että asiat tapahtuu juuri niin kuon pitääkin, luota, että parhain lopputulosa on taattu. Toistele pitkin päivää " olisi ihanaa, jos tapahtuisi xxx". Löydä tästä helpotuksen tunne.

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

Voisitko keksiä jonkin toisen tavan käsitellä tunteita kuin suoraan puhuminen? Vaikka musiikin jakaminen? (Epäsuora tiedottaminen ei ole niin uhkaavaa tai vaarallista.) Ei tarvitse pistää itseään kokonaan likoon, vaan voi hienovaraisesti vihjailla. Voit lähettää jonkin kappaleen ja jättää asian hautumaan...Ap