Äitini ei hyväksy kotiäitiyttå
Onko teillä muilla 70- ja 80-luvulla syntyneillä samanlaista?
Äitini on ylpeä siitä, että piti vain lyhyen äitiusloman ja palasi töihin. Ei hyväksy kotihoidontuella olemista ym. nykyään aika yleisiä tapoja hoitaa lapsia pidempään kotona. Sitä, että mies elättäisi yksin perhettä, ei hyväksy lainkaan.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa jonkun mummelin mielipiteet?
Läheisiä, joille veetuilee?
Oma äitini oli aika pitkään itse kotiäiti, joten obviously not. Olen s. -83.
Ei tarvitse hyväksyäkään. Mutta älä anna sen vaikuttaa sinun elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa jonkun mummelin mielipiteet?
Läheisiä, joille veetuilee?
Ei ole yhteydessä jos ei saa pidettuä lärviä kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa jonkun mummelin mielipiteet?
Läheisiä, joille veetuilee?
Kuuntelemalla siitä selviää.
Se on ollut tuota feminismin alkuaikoja, heille naiseus on ollut sitä, että pärjää ilman mistä, joka elättää perheensä, niinkuin heidän lapsuudessa on vielä toimittu.
Vanhukset on viisaita. Tietysti vanhaa harmittaa, kun tasa-arvo on mennyt taaksepäin.
Perustele miksi se on sinun valintasi, hän varmasti sen vielä ymmärtää.
Tavallaan ymmärrän, koska pitkä kotiäitiys 70/80-luvulla on aiheuttanut hyvin monelle naiselle melkoisen loven eläkekertymiin, mikä varmaankin kaduttaa jälkikäteen. Varovainen kannattaa olla, hyvin moni tuudittautuu edelleen ajatukseen jostain ruusuisesta kotiäitiydestä, mutta todellisuus vuosien päästä saattaa olla karu.
Oma lapseni (80-luvulla syntynyt) ei aio hankkia lapsia, mutta vaikka mieli muuttuisi, en millään tavalla puuttuisi hänen ja puolisonsa valintoihin. Mutta pettynyt olisin, jos jompikumpi haluaisi jäädä lapsen kanssa kotiin ja samalla riistäisi toiselta vanhemmuuden.
Itse olin kotona 1,5 vuotta, silloin 80-luvulla olin liian nuori ja kypsymätön vaatimaan esimerkiksi 9+9 mallia, ja siihen aikaan se olisi ollut muutenkin hyvin harvinaista, että isä olisi pitänyt puolet hoitovapaasta. En kadu sitä puolentoista vuoden kotonaoloa, päinvastoin, tiesin jo etukäteen etten haluaisi kuin yhden lapsen ja että hänen lapsuudestaan haluaisin nauttia täysillä. Mutta en myöskään kadu sitä, että palasin puolentoista vuoden jälkeen töihin ja sittemmin jatkoin vielä opintojani niin, että pääsin tehtäviin, joista olen nauttinut.
Ei suoranaisesti arvostele, mutta kyllä rivien välistä aina tulee, että töitä pitäisi tehdä. Pahemmin meillä silti naapurit aukovat päätään. 2-vuotiaan hoitaminen kotona on ihan hirveää. Ei kuulemma kerry eläke, enkä saa kuulemma ikinä enää töitä, vaikka toimin tavallisestikin kasvatus- ja opetusalalla. Lasten kotihoitohan on parasta oman alan työkokemusta!
Minä teen paljonkin asioita, joita äitini, isäni, siskoni, naapurini, työkaverini, presidentti tai kummin kaima eivät hyväksyisi, jos heiltä kyselisin.
On muuten todella vahvaa ja vapauttavaa oppia elämään näin. Sitten vain toteaa jotakin "aha", jos hyväksymättömyys tuodaan julki.
Onko äitisi perustellut miksi hänen mielestään on parempi/hienompaa laittaa lapset muiden hoidettaviksi kuin hoitaa itse?
Ja miksi ei hyväksy että mies hoitaa velvollisuutensa ja elättää perheensä?
Mistäköhän nuo hänen näkemykset pohjimmiltaan kumpuavat...?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni (80-luvulla syntynyt) ei aio hankkia lapsia, mutta vaikka mieli muuttuisi, en millään tavalla puuttuisi hänen ja puolisonsa valintoihin. Mutta pettynyt olisin, jos jompikumpi haluaisi jäädä lapsen kanssa kotiin ja samalla riistäisi toiselta vanhemmuuden.
Itse olin kotona 1,5 vuotta, silloin 80-luvulla olin liian nuori ja kypsymätön vaatimaan esimerkiksi 9+9 mallia, ja siihen aikaan se olisi ollut muutenkin hyvin harvinaista, että isä olisi pitänyt puolet hoitovapaasta. En kadu sitä puolentoista vuoden kotonaoloa, päinvastoin, tiesin jo etukäteen etten haluaisi kuin yhden lapsen ja että hänen lapsuudestaan haluaisin nauttia täysillä. Mutta en myöskään kadu sitä, että palasin puolentoista vuoden jälkeen töihin ja sittemmin jatkoin vielä opintojani niin, että pääsin tehtäviin, joista olen nauttinut.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että isillä pitäisi olla oikeus (ja velvollisuus) olla myös kotona. Suhde omiin lapsiin muodostuisi todennäköisesti huomattavasti lujemmaksi. Olisi varmasti hyvä sekä yksilölle, perheelle että yhteiskunnalle. Ei ole reilua, että naiset vievät kaiken ajan kotihoidosta ja saavat olla lastensa kanssa enemmän.
Toivottavasti sua ei sitten kaduta, jos neljäkymppisenä eroat ja toteat että omaisuutta on tuulen huuhtoma takapuoli.
En kritisoi kotiäitiyttä, vaan sitä että elämää ei koskaan saisi rakentaa toisen ihmisen varaan, vaan omaan varaansa. Myös töissäkäynti antaa sitä itsenäisyyttä, jonka vuoksi selviydyt vaikka tulisi mitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei suoranaisesti arvostele, mutta kyllä rivien välistä aina tulee, että töitä pitäisi tehdä. Pahemmin meillä silti naapurit aukovat päätään. 2-vuotiaan hoitaminen kotona on ihan hirveää. Ei kuulemma kerry eläke, enkä saa kuulemma ikinä enää töitä, vaikka toimin tavallisestikin kasvatus- ja opetusalalla. Lasten kotihoitohan on parasta oman alan työkokemusta!
Se on kyllä kurja miten jotkut näkee oikeudekseen puuttua toisten asioihin. Mikseivät vaan huolehdi omasta eläkkeen kerryttämisestä jne..
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi perustellut miksi hänen mielestään on parempi/hienompaa laittaa lapset muiden hoidettaviksi kuin hoitaa itse?
Ja miksi ei hyväksy että mies hoitaa velvollisuutensa ja elättää perheensä?Mistäköhän nuo hänen näkemykset pohjimmiltaan kumpuavat...?
Arvostaa sitä, että nainen on itsenäinen ja on omat rahat. Katsoo, että n ai en häviää siinä, jos mies elättää.
Asumme esim mieheni omistamassa asunnossa, joten äitini piruillen viittaa aina siihen mieheni kotina.
Isäni kanssa hankki kaiken 50/50. Ap
Hyväksyykö miehesi koti-isyyden? Useimmat naiset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyykö miehesi koti-isyyden? Useimmat naiset eivät.
Siis miehen koti-isyyden.
Ketä kiinnostaa jonkun mummelin mielipiteet?