Lue keskustelun säännöt.
Nuori muutti kotoa eikä koskaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä
03.01.2022 |
Onkohan tuo tavallistakin vai olenko minä vain niin epäonnistunut äitinä😭.
Oikeasti, muutosta on rapiat 4kk ja aina se olen minä, tai isänsä, joka laittaa viestin tai soittaa. Ja silloinkin kommentit on hyvin lyhyitä, jopa 1-2 sanan mittaisia. Näkemisenkään suhteen ei ole mitään hoppua ikinä, koska nähty liiton jälkeen vain 2x.
Ei tunnu hyvälle tällainen, oikeastaan läpi paska fiilis.
Kommentit (33)
Mä viestitän kotiin joka päivä. Oonko liian takertuva lapsi? En voi sille mitään, pidän heistä tosi paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua! Viesteihin vastataan 2 kirjaimella. Puheluihin vastataan harvoin. Et ole epäonnistunut äiti!
Jaaha....niin kai sitten..
Ap
Poikalapsi kyseessä?
Pojat ei tunteita näytä, ainakaan äidille.
Olisiko se parempi, että lapsi soittelee ja valittaa ikävää. Voimia ap 👍.
Ehkäpä myöhemmin lapsuudenkotiin ilmestyy pienet tai pieniä kenkiä 😊
Katso kuinka pitkään menee, jos et itse ota yhteyttä.
Koetko vanhempana oikeasti itsesi niin tarpeelliseksi, että lapsesi pitäisi yhteyttä?
T. Vanhempani jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on lyhyt aika, haluaa nyt nauttia uudesta elämänvaiheesta, uskon että alkaa kyllä pitää enemmän yhteyttä. Laittakaa viestejä ja soitelkaa hänelle mutta ei liiaksi vaan tilaa antaen.
Ja noin sen kuuluu mennäkin, että lähdetään kotoa omaan elämään, meillä suvussa useampi nuori jotka on jääneet vanhenevien vanhempien eläteiksi, ihan kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Poikalapsi kyseessä?
Pojat ei tunteita näytä, ainakaan äidille.
Olisiko se parempi, että lapsi soittelee ja valittaa ikävää. Voimia ap 👍.Ehkäpä myöhemmin lapsuudenkotiin ilmestyy pienet tai pieniä kenkiä 😊
Riippuu kyllä pojasta, ei kannata yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 16v tyttö, lukiossa kaukana. Ei pidä yhteyttä ellei tarvi apua tai neuvoa. Koko ysiluokka oli yhtä vääntöä ja taistelua., mutta silti tilanne tympii. Kai johonkin alkeellisiin käytöstapoihin kuuluisi jonkinasteinen molemminpuolinen yhteydenpito vaan ei. Tosin tutkimukset menossa, ei ole ihan tyyppitapaus kyseessä
Vierailija kirjoitti:
Poikalapsi kyseessä?
Pojat ei tunteita näytä, ainakaan äidille.
Olisiko se parempi, että lapsi soittelee ja valittaa ikävää. Voimia ap 👍.Ehkäpä myöhemmin lapsuudenkotiin ilmestyy pienet tai pieniä kenkiä 😊
Hienoa yleistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä ketjusta. Oma lapsi (18 v) lähti pari kuukautta sitten aika lailla ovet paukkuen. Muutti koulun asuntolaan. Soittaa tai laittaa viestiä kun tarvitsee jotain ja yleensä ei edes silloin.
Ennen muuttoa tukeutui hyvin monessa asiassa vanhempiin tai isoveljeen. Selvästi joku irtiotto kyseessä. Onneksi on fiksu ja on käynyt kuraattorilla hoitamassa asioita.
Olen pohtinut mikä olisi sopiva tahti laittaa jotain viestiä tai soittaa, olisiko kerran viikossa tms? Itselle tulee huoli jos ei moneen viikkoon saa mitään elonmerkkejä.
Voi olla että haluaa etäisyyttä, mikä on normaalia. Kuin useasti otat lapseen yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso peiliin niin löydät syyllisen.
Antaa nyt mennä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa sitten kun on aika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on lyhyt aika, haluaa nyt nauttia uudesta elämänvaiheesta, uskon että alkaa kyllä pitää enemmän yhteyttä. Laittakaa viestejä ja soitelkaa hänelle mutta ei liiaksi vaan tilaa antaen.
Ja noin sen kuuluu mennäkin, että lähdetään kotoa omaan elämään, meillä suvussa useampi nuori jotka on jääneet vanhenevien vanhempien eläteiksi, ihan kamalaa.
Mun vanhemmat toivoo että kun he vanhenee muutan sinne auttamaan. Muutenkin ollaan läheisiä ja nähdään usein. Toki jos tarkoitit että eivät auta vanhempiaan mitenkään niin ymmärrän pontin.
En minäkään pidä usein yhteyttä vanhempiini. Äitini kanssa en ole puhelimessa puhunut vuosiin ja näen häntä todella harvoin vaikka vierailen lapsuuden kodissani säännöllisen epäsäännöllisesti kerran kuussa tai kahdessa, toisinaan 1-2 krt /vk riippuen ihan minkälaiset kuviot itsellä on koulussa ja töissä ja onko merkkipäiviä kuten syntymäpäiviä perheenjäsenillä tms.
Yleensä isä soittaa minulle jos en ole antanut kuulua itsestäni viikkoon, ja perheen Whatsapissa tulee jonkinlaista kommunikaatiota harrastettua.
Suomessa pojista kasvatetaan tuollaisia. Voin vaan kysyä, että miksi? Opettaa poikanne puhumaan tunteista ja rakentakaa hyvä suhde heihin kun he ovat vielä lapsia sekä erityisesti teini-iässä. Liian monessa perheessä tilanne on se, että tytöt ovat niitä jotka ovat pitävät vanhempiinsa yhteyttä, mutta pojat häviävät maailmalle eivätkä paljoa koskaan enää soittele takaisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Koetko vanhempana oikeasti itsesi niin tarpeelliseksi, että lapsesi pitäisi yhteyttä?
T. Vanhempani jättänyt.
Vanhemmat, etenkin äiti, voivat olla huolissaan! Ota sinäkin yhteyttä kotiisi!
Jouluna ja pääsiäisenä ehkä vanhaan himaan.
Jussina ei nyt ainakaan eikä vappuna eikä..
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin niin löydät syyllisen.
Suksi v**tuun, syyllistäjä.
Tuttua! Viesteihin vastataan 2 kirjaimella. Puheluihin vastataan harvoin. Et ole epäonnistunut äiti!