Nuori muutti kotoa eikä koskaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä

En tykkää puhua puhelimessa. Äitini ei varsinaisesti ole mikään viestittelijä. Niinpä yhteydenpitomme on jo vuosia ollut aika vähäistä.

Se että mietit osoittaa jo, että et ole huono äiti, mutta kyllä teidän väleissä jotain on minkä vuoksi lapsi ei halua/ jaksa/ tuu olleeksi olla yhteydessä. 

Jokatapauksessa jatkaisin yhteydenottoja ihan normaalisti. (Toisaalta, jos soitatte tosi usein, niin eihän sille ikinä tuu tarvetta soittaa teille...)

Vois olla se että puhelimessa pitää puhua, kun taas jos näkee voi olla vaan ja se läsnäolo on usein tarpeeksi. 

Olen minäkin motkottanut pojalle, että itsestä pitää ilmoitella. Onkin ruvennut laittamaan viestejä silloin, kun esim. bussi on myöhässä ja odottelee pysäkillä, eikä ole mitään tähdellisempää. Käyttää sitten sellaisen tyhjän hetken laittamalla kotiin viestiä. 

Ihan tavallista. Ei ole ollut asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vois olla se että puhelimessa pitää puhua, kun taas jos näkee voi olla vaan ja se läsnäolo on usein tarpeeksi. 

Meillä on aika hiljainen poika, joka tylsistyy nopeasti seurassa olemiseen. Hän ei soita kotiin, ellei ole jotain todella tärkeää asiaa, koska häntä ei kiinnosta juttelu. Onneksi hän kuitenkin käy sentään kotona. Olenkin sanonut välillä hänelle, että iloitsen jo siitä, että hän on viereisessä huoneessa. Ei tarvitse koko aikaa jutella eikä olla siinä vieressä.

Viesti äidiltä:- Ookko henkissä?

Ja vastaus lapselta:- E.

Mä luikin/kyttään kuinka se käy whatsapissa ja oon kieltäny paikallaoloimoituksen poistamisen ellei halua mua ovien taa.

Lähettelee välillä apinavideoita ja jotain meemejä ja väittää niiden muistuttavan mua, mutta ei halua äidin lässyttämisiä. Eli kyllä se välittää.

Voi ei. Luulin, että noi parisanaiset viestit olisivat vain teini-ikä juttuja. Mutta eihän nykynuoret ole tottuneet puhumaan puhelimessa.

Jos tulee saamaan lapsia joskus, niin ei varmastikkaan tuo sulle näytille niitä.

Jos ette vielä tienneet, niin se että päätätte harrastaa yhdyntää, synnyttää lapsen ja kasvattaa sen, on vain ja ainoastaan vanhemman oma päätös. Hankkimanne lapsi ei ole teille mitään velkaa.

Ehdotus on, että hankkikaa vanhemmat uusia asioita elämään. Niin että viesteistä näkyy: tänään nousi 40 kg penkistä eikä: missä olet, mitä teet, oletko hengissä. Usein noissa viesteissä pyritään palauttamaan nuori aikuinen takaisin lapsen asemaan ja se aiheuttaa välttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on lyhyt aika, haluaa nyt nauttia uudesta elämänvaiheesta, uskon että alkaa kyllä pitää enemmän yhteyttä. Laittakaa viestejä ja soitelkaa hänelle mutta ei liiaksi vaan tilaa antaen.

Ja noin sen kuuluu mennäkin, että lähdetään kotoa omaan elämään, meillä suvussa useampi nuori jotka on jääneet vanhenevien vanhempien eläteiksi, ihan kamalaa.

Mun vanhemmat toivoo että kun he vanhenee muutan sinne auttamaan. Muutenkin ollaan läheisiä ja nähdään usein. Toki jos tarkoitit että eivät auta vanhempiaan mitenkään niin ymmärrän pontin.

Monet nuoret muuttavat opiskeluiden ja töiden perässä kauas lapsuuden kotipaikkakunnalta. Osa jopa ulkomaille asti. Sitten on vielä omaperhe, puolisi ja lapset.

Pitääkö kaikesta tuosta luopua ja muuttaa työttömäksi omaishoitajaksi? Omat vanhempani eivät sitä ole toivoneet.

Äidilläni on erikoinen tyyli ottaa aina tarkalleen kerta viikkoon yhteyttä.

Itse otan yhteyttä kun on jotain sanottavaa taikka kun oon kotiin tulossa tai haluan jutella hänen kanssaan mutta ei ole ollut tarvetta kun hän ottaa joka viikko niin orjallisesti yhteyttä :D

Eihän se haittaa, tahtoisin vain että yhteydenpito olisi "luonnollista" eli tosiaan jos on tunne että "hei halun tietää mitä kotiin kuuluu" voisi ottaa. ei niinkään "koska minun täytyy ja pitää olla säännöllisessä ja tiiviissä yhteydessä lapseeni".... Jotain arvostusta ja luottamusta lapseen kuitenkin ja sellasta ettei omaa ikävää pura toiseen :D