Puolison muutto ulkomaille ja suhteen paraneminen

Ei voi toimia. Jos suhde on valmiiksi paska, päädytte pettämään toisianne ja siinä se sitten.

Kuulostaa suhteen lopulta. Toinen vain itsestään vastuussa käytännössä sinkkuna ja sinä varmaan hoidat hänenkin vanhenevien vanhempien asiat.

Näillä ulkomailla ilman perhettään asuvilla miehillä on aina naiskaveri tai jotain seksisuhteita siellä asuinmaassaan. Vähintään prostituoituja. Ja varmaan joku on se kultainen poikkeus, mutta en tässä lähes 20 vuoden aikana ole sellaiseen törmännyt.

Kyllä teidän tapauksessanne voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Etäsuhde voi saada teidät rakastumaan uudelleen toisiinne.Suhteenne ei kerran ole hyvä nytkään, jotain kannattaa yrittää, jos eroaminen ei tule kysymykseen.

Mä en olen kauhean huolissani pettämisestä. Jos pettää niin pettää, sitten asia on eri.

Jos rakastaa ja tahtoo toiselle hyvää eikä halua erota, mutta on ehdottomasti helpompi hengittää yksin, onhan tuo ratkaisu. Ei toki kannata olettaa että uskollisuus toisella osapuolella säilyy tuollaisessa tilanteessa, vaikka itse olisitkin uskollinen.

Meillä on hieman samantapainen tilanne. Itse kyllä olen uskollinen eikä ole mitään virityksiäkään, mutta tällä elämänkokemuksella en ihmettelisi jos kumppanillani olisi jotain.  Kai suljen silmäni haluamalla uskoa siihen että molemmat tahoillamme kunnioitamme liittoamme.

Tavallaanhan se olisi joka tapauksessa suhteenne loppu sellaisenaan kuin olette sitä tähän asti eläneet, mikäli kahden maan ratkaisuun päädytte. 

Voi toimia, jos löydätte hyvät fwb:t. Muutoin en osaa sanoa.

Kunhan et hoida niitä ikääntyviä vanhempia molempien puolelta yksin niin että toinen ottaa vain rusinat päältä siellä kaukana. 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et hoida niitä ikääntyviä vanhempia molempien puolelta yksin niin että toinen ottaa vain rusinat päältä siellä kaukana. 

Yksin vieraassa maassa eläminen ei sekään ole välttämättä koko aikaa mitään ruusuilla tanssia, kokemusta ulkomailla elämästä on jo sen verran, että tämän ymmärrän.

Miksi ette vain eroa?

Kunnon elatusmaksut ja kaikki muutkin taloudelliset asiat kuntoon niin mikä ettei!

Miten voisit kunnioittaa miestä, joka jättää lapsensa ja velvollisuutensa? En ymmärrä. Itsellä ainakin menisi kaikki kunnioitus ihmistä kohtaan, joka lähtisi lapsellisesti "etsimään itseään" kun lapset ovat siinä iässä että he todella paljon tarvitsevat vanhemman opastusta, tukea ja rakkautta. Miltä lapsista tuntuu, että isä on noin kyllästynyt heihin?

Mies voisi mennä, mutta takaisin ei tarvitsisi tulla.

Voi onnistua ja tuoda kipinän liittoon, kun otatte hiukan etäisyyttä, mutta voi ajaa liiton karille jos ja kun tulee sivusuhteita.

Miehen tyytymättömyys on hyvinkin ikäkriisi, testotasot laskeneet stressin myötä lisää ja miettii hiljaa itsekseen, että tässäkö se nyt oli?

Monesti parisuhdetta rasittaa toisen henkilökohtainen kasvukriisi, joka heijastuu kielteisesti parisuhteeseen.

Suosittelen pariterapiaa. Kartoittakaa tilanne, ja jatkakaa siitä. Silloin ainakin teillä on tietoinen ratkaisu, aikataulut ja tukimenetelmät ja työkalut toimia. 

Ja ehdottomasti lista asioista jotka ovat ok ja jotka eivät ole ok, varsinkin jos mies lähtee kokeilemaan siipiään muualle.

Sori mut miten sun mies ajattelee, että alkaa vaan elää erossa lapsistaan? En oikein tajua. En itse ainakaan haluaisi muuttaa toiseen maahan missä jälkikasvu asuu. Ehkä kannattaisi hakeutua jonnekin pariterapiaan setvittelemään tota miehen kärttyisyyttä, jne. 

Minä ja mieheni olemme asuneet erillämme jo neljän vuoden ajan, joskin hän on luonamme usein, noin puolet ajasta. Emme tulleet tähän johtopäätökseen halusta elää erossa, vaan miehen työn takia. Mieheni on nimittäin Norjassa töissä öljynporauslautoilla. Palkka on hyvä, työelämä helppoa ja rentoa, emmekä halua luopua norjalaisen palkan mahdollistavasta elintasosta. Toisaalta emme halua asua kokoaikaisesti Norjassa, koska maa on ehkä vielä masentavampi ja tylsempi, kuin Suomi, jos edes mahdollista. Itse asun siis lasten kanssa Etelä-Portugalissa. Mies maksaa kaiken. Olemme tyytyväisiä näin.

Ymmärrän ap:n puolison tilannetta oikein hyvin.

Itse ratkaisin ongelman niin, että teen välillä muutaman viikon jakson etätöitä ulkomailla (onneksi työnantaja tämän mahdollistaa). Lähden siis sinne yksin ja huolehdin itse tähän liittyvistä ylimääräisistä kuluista. Tilannetta helpottaa, että lapsia ei kotona asu. 

Tämä on itselleni erittäin tärkeä asia. Totaalinen maiseman ja ympäristön vaihdos ja täydellinen oma rauha on aivan ihanaa. 

Puolisoni ymmärtää tilanteeni, vaikka ei välttämättä tykkää olla yksin. Mutta näin keski-ikäisenä katson, että voin ajatella itseäni niin kauan kuin olen siinä kunnossa, että voin tällaista tehdä. 

Ei kannata pelätä liikaa "mitä jos mitä jos". Jos toinen pettää, hän pettää oli sitten ulkomailla tai kotimaassa, ei voi kontrolloida toisen uskollisuutta millään lailla. Enemmänkin jos antaa toiselle vapautta, se voi tehdä suhteelle hyvää, toisin kuin kiellot ja rajoittaminen pelon takia. Kamalaa kun on niin vähäinen luotto monella ketjuun vastanneella. Uskollisuus ei tule olosuhteista, se on tahtotila. Monet täällä sanovat että itse ovat uskollisia. Miksi sitten toinen ei voisi olla? Vai ajattelevatko nämä uskolliset, että itse ajautuisivat pettämään jos menisivät ulkomaille yksin? Se on huonompi juttu jos ajaudutaan henkisesti erilleen. Silloin vika on suhteessa ja ehkä siinä että sitä ei hoida kunnolla, tai sitten ei enää kiinnosta ym.

Kärttyisyys, negatiivisuus ja halu paeta velvollisuuksia voivat myös olla oireita masennuksesta tai sitten vaan ihan ikäkriisistä. Selvittäisin ensin, ettei kyse ole näistä. Sitten selvittäisin, mikä on parisuhteen tila noin muuten. Eihän miehellä ole jo valmiiksi katsottuna uutta kumppania? Joskus kärttyisyys kotona johtuu uudesta ihastuksesta, johon vertaa arkielämäänsä. En kyllä näe, että erilleen muutto parantaisi suhdetta. Sen sijaan jos liittonne on muuten tullut tiensä päähän, ero voi olla helpotus. Varmistaisin vain ensin, ettei juurisyy ole sittenkin jossain miehen omassa kriisissä.

Sinun etusi puoliso mutta muualle. Aviolitosi on jo kuollut, viitaten tarinaasi! Mies otaa sinusta eron lopulta,sinulta lupaa kysymättä.Nykyisin yksin kun voi hakea eroa ja eron ei tarvitse syytä.Kuka terve aviovaimo tai mies elää etäsuhteessa uskolisena? Rakastelu kuuluu kaikille ja on yksi tärkeä avioliton elementti. Kukan ei halua elää puuteessa on fakta. Eikä aina oman käden kautta mennä oneen,jota toki miehet naiset voi tehdä,kun ei parisuhdetta.

Olen itse vastaavassa tilanteessa ja suhde voi paremmin kun asuessamme molemmat tunkkaisessa ja ahdistavassa Suomessa. Jokainen voi nämä asiat keskustella selväksi keskenään, ei se aina tarkoita mitään pettämistä tai prostituoituja. Toinen tekee toisessa maassa työtään ja sinä omassasi. Päättäkää yhdessä, ei siihen mitään vauvapalstaa tarvita.