Lue keskustelun säännöt.
Mies suree kuollutta äitiään vieläkin.?
22.04.2015 |
Käydään haudalla kerran viikossa, en aina mene edes mukaan ( ahdistaa) .Miehen äiti ei koskaan hyväksynyt minua ja meidän lapsia.Yhdessä ollaan oltu 12. vuotta.
Kommentit (32)
Minä en ainakaan antaisi surra anoppiani päivääkään, vaan kusettaisin koiran sen haudalle ja potkaisisin miten ulos jos jäisi harmittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies suri äitiään vuosia ja minäkin surin isääni vuosia
ajan kanssa oppii elämään ilmankin mutta ei sitä hyvää vanhempaa koskaan unohda
Miehesi voi ihan vapaasti käydä siellä äitinsä haudalla kerran viikossa jos siltä tuntuu.
Minä taas en käy haudalla mutta se ei tarkoita ettenkö vieläkin surisi vaikka kuolemasta 4 vuotta.
Mutta tosiaan ei sinun sinne haudalle tarvitse väkisin vääntäytyä.
Isäni kuoli kaksitoista vuotta sitten ja suren häntä jollain tasolla vieläkin ja kaipaan varmaan koko elämäni.
Menetin molemmat mummoni suht lyhyen ajan sisällä. Suru ja ikävä on edelleen musertava. Joskus näen heidät unissani, se on lohdullista. On kamalaa että en voi enää koskaan kuulla heidän ääntään tai halata. Miksi elämän pitääkin olla näin murskaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedänpä tapauksen että lapsi kuoli ja seuraavana päivänä molemmat vanhemmat duunissa eikä mitenkään näkynyt ulospäin että jotain olisi sattunut.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:43"]
Tiedänpä tapauksen että lapsi kuoli ja seuraavana päivänä molemmat vanhemmat duunissa eikä mitenkään näkynyt ulospäin että jotain olisi sattunut.
[/quote]
no toi ei kerro mitään, menin mäkin heti töihin isän kuoleman jälkeen, että sain muuta ajateltavaa enkä olisi hajoillut yksin kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies suree hiljattain kuollutta äitiään.
Olen pahoillani, ettei äiti hyväksynyt sinua. Mielestäni sinun kannattaisi tukea surevaa miestäsi.
Harvemmin mietin provoja, koska ihmiset pohtivat mitä erilaisimpia asioita. Nyt mietin. Ei kukaan voi ajatella noin.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:16"]
Joka viikko käy haudalla? Ehkä kokee jotenkin lohdulliseksi käydä, tuntee että äiti on lähellä tms. Mutta jos sinua ahdistaa niin älä mene mukaan, ei se voi olla sinun velvollisuutesi, mies voi mennä yksin jos kokee tarpeelliseksi. Minustakin tuo on pitkä aika jos äitinsä on kuollut jo viime kesänä, onko suru yhtään helpottanut?
Kuten joku jo sanoikin, minäkään en ymmärrä hautausmaakulttuuria. Rakkaita voi muistaa muutenkin. Rakas isoäitini kuoli seitsemän vuotta sitten, haudalla olen käynyt muutaman kerran, mielessä on lähes päivittäin.
[/quote]
Minäkään en tajunnut haudalla ravaamista aiemmin. Omat tosi läheiset ja rakkaat isovanhempani kuolivat ysikympin kieppeillä ja riitti, että muistin heitä mielessäni ja haudalla kävin vain pari kertaa vuodessa. Kun sitten äitini kuoli 'liian nuorena' ja ikään kuin menetti osan elämästää ja minä meidän yhteisestä ajasta, olen alkanut käydä hautausmaalla useamman kerran kuukaudessa. Joskus pari kertaa samankin viikon aikana ja joskus sitten muutaman viikon tauko. Ja olettaisin tämän harventuvan vuosien saatossa, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotkut ihmiset ovat sellaisia, ettei niitä kuulu kuoltuaan muistella vaan iloita niiden kuolemasta!
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:43"]
Tiedänpä tapauksen että lapsi kuoli ja seuraavana päivänä molemmat vanhemmat duunissa eikä mitenkään näkynyt ulospäin että jotain olisi sattunut.
[/quote]Suru ja shokki voi ilmetä niin monin tavoin, samoin keinot kestää ja selviytyä.
Joka viikko käy haudalla? Ehkä kokee jotenkin lohdulliseksi käydä, tuntee että äiti on lähellä tms. Mutta jos sinua ahdistaa niin älä mene mukaan, ei se voi olla sinun velvollisuutesi, mies voi mennä yksin jos kokee tarpeelliseksi. Minustakin tuo on pitkä aika jos äitinsä on kuollut jo viime kesänä, onko suru yhtään helpottanut?
Kuten joku jo sanoikin, minäkään en ymmärrä hautausmaakulttuuria. Rakkaita voi muistaa muutenkin. Rakas isoäitini kuoli seitsemän vuotta sitten, haudalla olen käynyt muutaman kerran, mielessä on lähes päivittäin.