Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen mieleen tuleva asia, joka tekee sinut onnelliseksi
22.04.2015 |
Sinulla voi olla se tai voit haaveilla siitä. Tärkeintä on sanoa ensimmäinen onnellistava ajatus. Asia jota ajattelet, kun sinulla on kurjinta jne.
Kommentit (150)
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:17"]
Usko, Jumalan rakkauden kokeminen.
[/quote]
Voi kunpa kokisin tämän, mutta järki tulee väliin. Agnostismiin yllän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 18:53"]
Joo ap, mä luulen että se onni on oikeasti ihan meidän nenän edessä, muttei vain tajuta sitä. Ja täytyy myös muistaa, että vaikka olisi kuinka onnellinen, niin elämässä on aina niitä huonompia hetkiä ja päiviä, ja se on ihan normaalia. Eihän ilman niitä edes osaisi arvostaa sitä hyvää. Uskon kyllä siihen, että onni ei ole mikään yksi asia, tyyliin raha, vaan pienistä asioista syntyvä kokonaisuus.
[/quote]
Juuri ne asiat, joille olemme sokeita, ovat ehkä onnemme tae. Sellaiset itsestäänselvyydet. Ehkä pitäisi kehittää omaa suhteellisuudentajua...
Ap
[/quote]
Onko sulla sitten joitakin sellaisia isoja - ehkä saavuttamattomissa olevia - asioita, joista haaveilet ja ajattelet, että ne toisivat onnen?
[/quote]
Vaikea kysymys. Luulen että kuvittelen että jotkut asiat voisivat tuoda onnen (ammatilliset suoritukset esim.), mutta niidenkin jälkeen todennäköisesti hamuaisin vain lisää. Pitäisikö ehkä onni erottaa täyttymyksestä? Täyttymystä ei voi saavuttaa, mutta hyviä onnen hetkiä voi kyllä olla. Niitä saisi sitten kyllä olla paljon nykyistä enemmän :/...
Ap
[/quote]
Löydän taas yhtäläisyyksiä itseeni... Minullekin saavutukset töissä ja harrastuksissa ovat tärkeitä, ehkä tärkeimpiä oman onnellisuuteni tekijöitä. Siis jokin onnistumisen kokemus ja sen myötä muilta tuleva arvostus ilmeisesti. Mutta tosiaan - ne eivät koskaan riitä. Tai hetken on ehkä tyytyväinen, mutta sitten haluaa taas lisää ja lisää. Eihän tällä tavalla ole koskaan onnellinen. Materian tuomaan onnellisuuteen en oikein usko, tai ainakin se kestää hyvin lyhyen aikaa.
Onko sinussa perfektionistin piirteitä?
[/quote]
Joo, olen perfektionisti. Se antaa mielihyvää, mutta iän myötä rima on noussut niin korkealle, etten oikein yllä tavoitteisiini eikä elämä etene. Luuletko että tuolla arvostuksen haluamisella on jotain tekemistä sen kanssa, etten pysty nauttimaan pienistä asioista tai tuntemaan välitöntä onnen tunnetta niistä? Haluan salaa jotain suurta ja mahtipontista niin että ihmisten silmät putoilevat päistä...:)?
Perfektionismi on perua lapsuudesta. Tajuat varmaan selittämättä loput.
Ap
[/quote]
Hankalia kysymyksiä. Jos ajattelen itseäni, niin pystyn kyllä nauttimaan pienistä asioista, kuten ihan vain auringonpaisteesta tai kukkasista. Samaan aikaan tuolla jossain sisällä on kuitenkin sellainen tunne, ettei tämä ole täysin aitoa onnea/iloa. Ehkä jotenkin yritän tarkoituksellisesti saada itseni nauttimaan niistä. Vaikea selittää.
Itselläni myös suurimmat onnen tunteet tulevat muiden ihmisten kautta. Esim. juuri se että jos saa jotakuta autettua, jos joku tärkeä ihminen sanoo jotain piristävää... kun tuntee olevansa jollekin hyödyksi. Itse olen aika harvoin motivoitunut mistään vain siksi, että haluan itse sitä, vaan motivaationi syntyy usein niin, että haluan tehdä asian jonkun muun hyväksi. Tunnen olevani sellainen ihminen, joka elää muiden kautta. Ei sen välttämättä tarvitse olla suurta ja mahtipontista, mutta jotenkin sellaista, mikä herättää muissa ihmisissä tunteita?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:19"]
Perhe. Ollaan juuri miehen ja vauvan kanssa lomalla ja tässä elämäntilanteessa parasta mitä voi toivoa on viettää aikaa kahden maailman rakkaimman kanssa. Aika lällyä kyllä :D
[/quote]
Ja niin totta :). Lällystä viis. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 18:53"]
Joo ap, mä luulen että se onni on oikeasti ihan meidän nenän edessä, muttei vain tajuta sitä. Ja täytyy myös muistaa, että vaikka olisi kuinka onnellinen, niin elämässä on aina niitä huonompia hetkiä ja päiviä, ja se on ihan normaalia. Eihän ilman niitä edes osaisi arvostaa sitä hyvää. Uskon kyllä siihen, että onni ei ole mikään yksi asia, tyyliin raha, vaan pienistä asioista syntyvä kokonaisuus.
[/quote]
Juuri ne asiat, joille olemme sokeita, ovat ehkä onnemme tae. Sellaiset itsestäänselvyydet. Ehkä pitäisi kehittää omaa suhteellisuudentajua...
Ap
[/quote]
Onko sulla sitten joitakin sellaisia isoja - ehkä saavuttamattomissa olevia - asioita, joista haaveilet ja ajattelet, että ne toisivat onnen?
[/quote]
Vaikea kysymys. Luulen että kuvittelen että jotkut asiat voisivat tuoda onnen (ammatilliset suoritukset esim.), mutta niidenkin jälkeen todennäköisesti hamuaisin vain lisää. Pitäisikö ehkä onni erottaa täyttymyksestä? Täyttymystä ei voi saavuttaa, mutta hyviä onnen hetkiä voi kyllä olla. Niitä saisi sitten kyllä olla paljon nykyistä enemmän :/...
Ap
[/quote]
Löydän taas yhtäläisyyksiä itseeni... Minullekin saavutukset töissä ja harrastuksissa ovat tärkeitä, ehkä tärkeimpiä oman onnellisuuteni tekijöitä. Siis jokin onnistumisen kokemus ja sen myötä muilta tuleva arvostus ilmeisesti. Mutta tosiaan - ne eivät koskaan riitä. Tai hetken on ehkä tyytyväinen, mutta sitten haluaa taas lisää ja lisää. Eihän tällä tavalla ole koskaan onnellinen. Materian tuomaan onnellisuuteen en oikein usko, tai ainakin se kestää hyvin lyhyen aikaa.
Onko sinussa perfektionistin piirteitä?
[/quote]
Joo, olen perfektionisti. Se antaa mielihyvää, mutta iän myötä rima on noussut niin korkealle, etten oikein yllä tavoitteisiini eikä elämä etene. Luuletko että tuolla arvostuksen haluamisella on jotain tekemistä sen kanssa, etten pysty nauttimaan pienistä asioista tai tuntemaan välitöntä onnen tunnetta niistä? Haluan salaa jotain suurta ja mahtipontista niin että ihmisten silmät putoilevat päistä...:)?
Perfektionismi on perua lapsuudesta. Tajuat varmaan selittämättä loput.
Ap
[/quote]
Hankalia kysymyksiä. Jos ajattelen itseäni, niin pystyn kyllä nauttimaan pienistä asioista, kuten ihan vain auringonpaisteesta tai kukkasista. Samaan aikaan tuolla jossain sisällä on kuitenkin sellainen tunne, ettei tämä ole täysin aitoa onnea/iloa. Ehkä jotenkin yritän tarkoituksellisesti saada itseni nauttimaan niistä. Vaikea selittää.
Itselläni myös suurimmat onnen tunteet tulevat muiden ihmisten kautta. Esim. juuri se että jos saa jotakuta autettua, jos joku tärkeä ihminen sanoo jotain piristävää... kun tuntee olevansa jollekin hyödyksi. Itse olen aika harvoin motivoitunut mistään vain siksi, että haluan itse sitä, vaan motivaationi syntyy usein niin, että haluan tehdä asian jonkun muun hyväksi. Tunnen olevani sellainen ihminen, joka elää muiden kautta. Ei sen välttämättä tarvitse olla suurta ja mahtipontista, mutta jotenkin sellaista, mikä herättää muissa ihmisissä tunteita?
[/quote]
Itse ainakin olen suurimman osan elämääni suorittanut muille ja osuvasti olen sosiaali- ja terveysalalla.
Ehkä terveen itsekkyyden opettelu voisi auttaa? Ettei siis etsi onnen kokemusta muiden kautta, vaan esimerkiksi terveestä itserakkaudesta. Ehkä kaiken takana on huono omanarvontunto.
En jotenkin juuri pidä pikkuasioita "onni" -nimityksen arvoisina, vaikka pitäisi pitää. Ja kadehdin muiden kykyä pitää. En ollenkaan pidä muiden "pieniä asioita" pieninä. Vaan täysin vakavasti otettavina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:30"]
Vappu Rukalla:P
[/quote]
;D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaleivotut korvapuustit ja kylmä maito<3
Lapset, koira ja ruoka!!!! Vapaapäivä on kans ihan jees...silloin voi olla lasten kanssa, koiran kanssa ja syödä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että tietynlainen itsekkyys voisi auttaa. Se kuulostaa noin sanana aika kauhealta, mutta ei sen tarvitse olla mitään, mikä satuttaisi muita ympärillä olevia tai olisi heiltä mitään pois. Keskittyisi enemmän miettimään sitä, mitä minä oikeasti haluan, mistä minä pidän. Joskus sanotaan, että tee asioita jotka tekevät sinut iloiseksi. Minulla ei ole sellaisia. Kuinkahan sellaisen voisi löytää...
Tunnistan kyllä huonon omanarvontunnon itsessäni. En oikeastaan edes tiedä, millainen minä todella olen. Kaikki on määrittynyt niin paljon muiden kautta. Ehkä onni löytyy sitten, kun löytää itsensä?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:35"]
Lapset, koira ja ruoka!!!! Vapaapäivä on kans ihan jees...silloin voi olla lasten kanssa, koiran kanssa ja syödä : )
[/quote]
Vapaa-aika on kyllä parasta. (jollei sitä ole liikaa tai se ei ole vapaaehtoista, esim. työttömyys.) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä aurinko. Sen valo ja lämpö piristää niin paljon! :-)
Mun mies, joka osaa aina sanoa oikeat sanat jos olen allapäin <3
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:35"]
Uskon että tietynlainen itsekkyys voisi auttaa. Se kuulostaa noin sanana aika kauhealta, mutta ei sen tarvitse olla mitään, mikä satuttaisi muita ympärillä olevia tai olisi heiltä mitään pois. Keskittyisi enemmän miettimään sitä, mitä minä oikeasti haluan, mistä minä pidän. Joskus sanotaan, että tee asioita jotka tekevät sinut iloiseksi. Minulla ei ole sellaisia. Kuinkahan sellaisen voisi löytää...
Tunnistan kyllä huonon omanarvontunnon itsessäni. En oikeastaan edes tiedä, millainen minä todella olen. Kaikki on määrittynyt niin paljon muiden kautta. Ehkä onni löytyy sitten, kun löytää itsensä?
[/quote]
Kuulostat ihan yhdeltä hyvin läheiseltä ystävältäni. Erityisesti tämä lause: En oikeastaan edes tiedä, millainen minä todella olen. Kaikki on määrittynyt niin paljon muiden kautta.
Hänkään ei ole onnellinen, eikä usko mihinkään. Itse asiassa juuri kirjoitin tästä keskustelusta hänelle.
Itselläni on ollut paha tapa pitää henkistä etäisyyttä omaan todelliseen itseeni ja myös yrittää jotenkin lunastaa tai ansaita oma arvoni ihmisenä. Ajattelen että vasta sen jälkeen voisin nauttia elämästä, mutta eipä näy tuolle suorittamiselle loppua oravanpyörässä, joten se varmaan kannattaisi unohtaa.
Henkistä etäisyyttä itseeni olen yrittänyt korjata tosi paljon ja paremmin menee jo.
En ehkä osaa muotoilla tätä sanoiksi oikealla tavalla, mutta onnellisuuden saavuttamiseksi tietynlainen hetkessä elämisen taito voisi olla paikallaan tai menneestä irti päästäminen, anteeksianto tai sitten oman rajallisuuden hyväksyminen. Ettei yritä olla enemmän kuin on ja silti voi olla riittävä itselleen pelkkänä ihmisenä.
Esim. avasin tällaisen ketjun aamulla, johon sain hyviä vastauksia: http://www.vauva.fi/keskustelu/4450617/ketju/onko_sinulla_hyva_itsetunto/sivu/1#comment31006134
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:44"]
Tällä hetkellä aurinko. Sen valo ja lämpö piristää niin paljon! :-)
[/quote]
Samat sanat. Aurinko on ihan ykkönen :). Ap
Mun ihana koira.