Onko armeijassa joku kokoraja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan (30 vuotta sitten) intti oli tunnettu siitä, että varusteet löytyi ukolle kuin ukolle. Meidänkin komppaniassa oli yksi joka painoi varmaan 140 kiloa, mutta niin vaan löytyi erikoisvyö joka sen tynnyrimahan yli meni. Kaveri kyllä laihtuikin sitten varmaan sen 40 kiloa. Toisella oli valtavat jalat, muistaakseni kengännumero oli yli 50. Rättivaraston ukko vaan vilkaisi ja viskasi sopivat kengät jostakin samantien.

Nykyään toki nämä olisi pistetty c-luokkaan ja syrjäytetty, mutta ennen vanhaan armeija halusi joka miehen ja otti ne vaikka väkisin.

Ja 220cm pituiselle kaverille kannettiin erikoispitkä sänky tupaan.

Kaverini sai aikanaan Hollanin armeijasta vapautuksen koska onnistui aamulla venyttämään itsensä niin, että oli mittauksessa 201cm. Tosi tarina.

Omasta tuttavapiiristä löytyy kaksikin 174-senttistä RUKin käynyttä miestä. Painoa en kysynyt, mutta hoikista kavereista on kysymys.

Miten musta tuntuu, että ap on ylisuojellut keijukaispoikaansa ja homma töksähtää nyt siihen psyykepuoleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olin naisena siellä, pituus vähän vajaa 160 senttiä ja painoa silloin noin 48 kiloa. Saman kannoin kuin miehetkin, täpäri painaa noin 30-35 kg.. Kyllähän se täyspakkaus painoi itselle suhteessa enemmän kuin monelle muulle, mutta minkäs teet, ei sitä sodassakaan mitään helpotuksia pituuden ja painon suhteen saa.

Kova mimmi olet, jos noilla spekseillä itse kannoit pakkauksesi etkä kannattanut niitä muilla. Esimerkki siitä, että vahvuus lähtee ihmisellä korvien välistä, ei lihaksista. Mikäli pää pettää, pettää myös kaikki muu. Kaikkea hyvää sinulle.

Jos jalka menee poikki, niin eikun jatkamaan eteenpäin, niinkö? Mikään ei ole koskaan fyysisistä ominaisuuksista kiinni?

Ja täällähän voi vaikka 120 cm pitkä väittää tehneensä mitä vain, joten miksi pitäisi uskoa tuota edellistäkään kommentoijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan (30 vuotta sitten) intti oli tunnettu siitä, että varusteet löytyi ukolle kuin ukolle. Meidänkin komppaniassa oli yksi joka painoi varmaan 140 kiloa, mutta niin vaan löytyi erikoisvyö joka sen tynnyrimahan yli meni. Kaveri kyllä laihtuikin sitten varmaan sen 40 kiloa. Toisella oli valtavat jalat, muistaakseni kengännumero oli yli 50. Rättivaraston ukko vaan vilkaisi ja viskasi sopivat kengät jostakin samantien.

Täytyisikin mennä armeijaan, niin saisin vihdoin sopivat aikuisille tarkoitetut kengät numerolla 33. Nykyisin joutuu etsimään lasten osastolta, ja niissä on aina jotain prinsessarusetteja. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristä löytyy kaksikin 174-senttistä RUKin käynyttä miestä. Painoa en kysynyt, mutta hoikista kavereista on kysymys.

Minäkin olen 174cm ja RUKin käynyt. Enkä ollut varmasti läheskään lyhin. Kyllä sinne valittiin ihan muilla perusteilla. 

Minä olin 168cm ja 54kg kun kävin armeijan ja ihan hyvin pärjäsin

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olin naisena siellä, pituus vähän vajaa 160 senttiä ja painoa silloin noin 48 kiloa. Saman kannoin kuin miehetkin, täpäri painaa noin 30-35 kg.. Kyllähän se täyspakkaus painoi itselle suhteessa enemmän kuin monelle muulle, mutta minkäs teet, ei sitä sodassakaan mitään helpotuksia pituuden ja painon suhteen saa.

Kova mimmi olet, jos noilla spekseillä itse kannoit pakkauksesi etkä kannattanut niitä muilla. Esimerkki siitä, että vahvuus lähtee ihmisellä korvien välistä, ei lihaksista. Mikäli pää pettää, pettää myös kaikki muu. Kaikkea hyvää sinulle.

Meidän poikaa taas ei voisi vähempää kiinnostaa mokoma puuhailu. Uhkailee ryhtyvänsä totaalikieltäytyjäksi asepalveluksen epätasa-arvoisuuden vuoksi. Painoa hänellä vähemmän, kuin aiemmalla naisella, eli varmasti raskasta tulisi olemaan.

AP

Minkä såijahåmån olet lapsestasi kasvattanut?

Kyllä ja olen ylpeä kun poika haluaa pitää kiinni periaatteistaan, kuten tasa-arvon puolustus oman edun hinnalla. Näin äitinä se totaalikieltäytyminen vaan hirvittää, vaikka ymmärrän periaatteen kyllä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Minulla oli tupakaveri tuon kokoinen ja hyvin pärjäsi. Kantoi omat kamansa ja auttoi muitakin. Mutta hän ei ollutkaan kaltaisesi vinkuja.

Mieluummin terve vinkuja kuin vammautunut loppuiäksi. Armeijassa saatu marssimurtuma on pilannut monen miehen myöhemmän elämänlaadun totaalisesti kun alkaa sitten selkäkin pettämään sen takia. Mitään korvausta et valtiolta koskaan saa siitä, että sinut on vammautettu nuorena rauhanajan sotaleikkikoulussa.

Se on oma vika jos on siviilissä ollut niin veltto, että pienikin rasitus johtaa murtumaan. Itse kävin armeijan ajan salilla kun mahdollista ja kyykkäsin yli 200 kg sekä marsseilla kannoin kaltaistesi vätysten varusteet. Luut ovat yhä terveet.

Jos osaa solmia kengännsuhat niin otetaan armeijaan.

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristä löytyy kaksikin 174-senttistä RUKin käynyttä miestä. Painoa en kysynyt, mutta hoikista kavereista on kysymys.

Niin? Kysyttiin kokorajaa, ei haluttu tietää, että keskikokoiset miehet ovat käyneet armeijan.