Pitäisitkö lapsen jos isä ei haluaisi olla mukana projektissa?

Mietin myös tietenkin sitä, että onko oikein miestä kohtaan että hänellä on lapsi jos ei sellaista ole halunnut...Eli kumman oikeus menee edelle; minun oikeuteni haluta lapsi ja pitää se vai miehen oikeus pysytellä lapsettomana. Jos olisin nuori ja vielä mahdollista saada lapsia muissa suhteissa, olisi ehkä eri asia mutta nyt kun tiedän että toisa mahdollisuutta olla äiti ei ehkä ikinä enää tule niin tuntuu että on pakko ajatella itsekkäästi. Ja ketään en ole huijannut esim väittämällä käyttäväni ehkäisyä tms. 

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 12:56"]Mietin myös tietenkin sitä, että onko oikein miestä kohtaan että hänellä on lapsi jos ei sellaista ole halunnut...Eli kumman oikeus menee edelle; minun oikeuteni haluta lapsi ja pitää se vai miehen oikeus pysytellä lapsettomana. Jos olisin nuori ja vielä mahdollista saada lapsia muissa suhteissa, olisi ehkä eri asia mutta nyt kun tiedän että toisa mahdollisuutta olla äiti ei ehkä ikinä enää tule niin tuntuu että on pakko ajatella itsekkäästi. Ja ketään en ole huijannut esim väittämällä käyttäväni ehkäisyä tms. 
[/quote]
Mites sen lapsen oikeus elämään?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 12:56"]Mietin myös tietenkin sitä, että onko oikein miestä kohtaan että hänellä on lapsi jos ei sellaista ole halunnut...Eli kumman oikeus menee edelle; minun oikeuteni haluta lapsi ja pitää se vai miehen oikeus pysytellä lapsettomana. Jos olisin nuori ja vielä mahdollista saada lapsia muissa suhteissa, olisi ehkä eri asia mutta nyt kun tiedän että toisa mahdollisuutta olla äiti ei ehkä ikinä enää tule niin tuntuu että on pakko ajatella itsekkäästi. Ja ketään en ole huijannut esim väittämällä käyttäväni ehkäisyä tms. 
[/quote]
Minä mietin aikanani myös juuri noita. Erona se, että olin nuori (22-vuotias). Minäkään en koskaan väittänyt käyttäväni ehkäisyä, kumpikin otettiin ihan tietoinen riski. Nuoruuden typeryyksissä sitä kai ajattelimme, että ei meille mitään käy, ei yhdestä kerrasta jne, vaikka siis siitä emme puhuneet. Tämä siis ihan yhden illan juttu.

Mietin monesti, että mahdollisesti pilaan tai ainakin hankaloitan miehen elämää. Tokikin hänelle lupasin, että halutessaan en kerro kenellekään, kuka on isä vaan valehtelen, etten tiedä hänen henkilöllisyyttään. Tällöin esiin astui mietintä, olisiko se lasta kohtaan oikein? Eikä tietenkään olisi ollut. Mietin myös, onko minulla oikeus päättää sekä miehen että lapsen puolesta - ajattelisiko lapsi isompana, että tyhmä äiti kun teki tietoisen valinnan että hän joutuu kasvamaan täysin ilman isää. Että vihaisiko hän minua, katkeroituisiko ja suuttuisi. Mietin myös, että jos tapaisinkin miehen, joka haluaisi olla elämässämme ja olematta isä tarjota myös isän, miehen mallia minun lapselleni.

Tein itsekkäästi, tiedän sen. Raskausaikana mies ei tosiaan ollut mukana enkä siihen painostanut, emme edes jutelleet. Kun lapsi syntyi, mies halusikin olla mukana ja rakastui lapseen. Hän on monesti jälkikäteen kiittänyt minua päätöksestäni pitää lapsi ja sanoo, että se oli hänen elämänsä paras juttu saattaa lapsi alulle. Olen iloinen ja kiitollinen, että asia kääntyi näin päin - jälleen kerran myös hieman itsekkäästi, en joudu kantamaan taakkaa lapsen mahdollisesta katkeroitumisesta. Mutta ennen kaikkea olen iloinen ja kiitollinen etenkin lapsen vuoksi, hän todellakin tietenkin ansaitsee molemmat,rakastavat vanhemmat.

Ylempi siis nro 5 ja 16.

Tottakai pitäisin ja pidän. Jotkut jätkät ovat niin kusipäitä ettei ne osaa rakstaa ketään. Lapsista on paljon iloa!!! Tietenkiin on haasteita ja vastoinkäymisiä,mutta ne kuuluu elämään. On meillä kuitenkiin ystäviä ja tukiverkosto,lapset ovat ihania :))).

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 12:56"]Mietin myös tietenkin sitä, että onko oikein miestä kohtaan että hänellä on lapsi jos ei sellaista ole halunnut...Eli kumman oikeus menee edelle; minun oikeuteni haluta lapsi ja pitää se vai miehen oikeus pysytellä lapsettomana. Jos olisin nuori ja vielä mahdollista saada lapsia muissa suhteissa, olisi ehkä eri asia mutta nyt kun tiedän että toisa mahdollisuutta olla äiti ei ehkä ikinä enää tule niin tuntuu että on pakko ajatella itsekkäästi. Ja ketään en ole huijannut esim väittämällä käyttäväni ehkäisyä tms.  [/quote] Mites sen lapsen oikeus elämään?

[/quote]

Ei ole mitään lasta, jolla voisi joitakin oikeuksia olla.

Missäs projektipäällikkö sit on? Miksi ei halua saattaa projektia loppuun?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 13:15"]

Tottakai pitäisin ja pidän. Jotkut jätkät ovat niin kusipäitä ettei ne osaa rakstaa ketään. Lapsista on paljon iloa!!! Tietenkiin on haasteita ja vastoinkäymisiä,mutta ne kuuluu elämään. On meillä kuitenkiin ystäviä ja tukiverkosto,lapset ovat ihania :))).

[/quote]

Minä rakastan moniakin ihmisiä. Lapsista en piittaa.

En pitänyt.. Olin 19 vee ja täysin yksin.. Miesystävä oli lähes 29v ja sanoi että yksin saat pentus hoitaa, hän on kuulema liian nuori isäksi. Joten hankin abortin joka oli aivan kauhea kokemus ja oli hirveän syyllinen ja murhaaja olo