KAMALA alkuraskaus!!

Voisiko joku lääkäri kertoa ihan seikkaperäisesti, mistä raskauspahoinvointi johtuu?

Onko sitäkään saatu selville, että miksi joillakin raskaana olevilla naisilla on etova olo aivan kauheaa aikaa, ja toisilla naisilla on tuskin lainkaan etovaa oloa alkuraskauden aikoihin?

Käy lukemassa lopujo.fi -sivuja. Siellä paljon tietoa raskauspahoinvoinnista.

Samat fiilikset oli kuin ap:lla, mutta nyt se on jo loppunut, toivottavasti ei ala uudelleen. Rv 11 alkoi lieventyä, rv 13 siis helpotti kokonaan. Toivoa on, kaikilla se ei onneksi kestä kovin kauan :) Tsemppiä!

Oletko/oletteko kokeilleet pahoinvointirannekkeita? Mulla ne ovat auttaneet joka raskaudessa. Ja kun muistaa tosiaan nappailla vähän väliä jotain kevyttä, hedelmiä, näkkäriä, suolakeksejä, kyllä sen pitäisi vähän edes helpottaa :)
Nyt tässä kolmannessa raskaudessa pahoinvointi vaan jatkui ja jatkui, ihmettelin miksi on niin kun muissa raskauksissa pahoinvointi on loppunut n viikolla 12, niin syyksi paljastukin multivita mama-vitamiinit (vai mitä ne nyt ovat, violetti purkki). Ei auttanut vaikka otti syömisen yhteydessä. No lopetin niiden syömisen n viikolla 20 ja johan olo koheni!
Ja onhan se niin, että vaikka sanotaan etten halua enää ikinä raskaaksi tämän pahoinvoinnin takia, niin kummasti se aika kultaa nekin muistot.. ;)

Mä taas pelkään, että kaikki ei oo kunnossa, kun pahoinvointia ei ole... Rv 11 menossa. :/

Sain eilen kaverilta pahoinvointirannekkeet lainaksi ja tuntuu että pientä apua olisi havaittavissa... kerran vaan lentänyt oksut tänään... :D aiemmin olo ollut IHAN JÄRKKY!!! :( ajattelin raskauden olevan ihanaa, kuten äidilläni oli ollut mua odottaessa mut ei ku tää on ihan kauheeta ollut ja vasta rv7... noo lopussa kiitos seisoo! :) stemppiä kaikille odottajille! ;)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 20:54"]

.. muistan kuin eilisen. Heh. Helpottaako tieto, että muutaman kuukauden päästä helpottaa... :D kjäh. ne on pitkät viikot ne, kun koko ajan etoo.. sitä ei lopulta enää edes muista, millainen se "normi" olo on, kun ei kuvota!

[/quote]

Tiedän, että jossain vaiheessa helpottaa. Odottavan aika on vaan tosi pitkä. Olen nyt jo täysin kyllästynyt tähän huonoon oloon. Ap

Vaihtaisin milloin tahansa tilanteeni tuohon. Lapsettomuutta 3 vuotta ja tuskin koskaan raskaaksi tulen.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 20:46"]

Oksettaa koko ajan. Koko ajan. Pitää ahnehtia ruokaa tai muuten oksentaa. Kaikki hajut oksettaa. Mahalaukussa tuntuu ikävältä jatkuvasti, välillä ihan sattuu. Tämän lisäksi armoton väsymys.

Olen toki kiitollinen raskaudesta jne, mutta on tämä vaan kamalaa. Saa olla viimeinen kerta, en pysty enkä halua tehdä tätä enää uudestaan.

Tällainen purkautuminen. Onko muilla samanlainen olo?

[/quote]


Tismalleen samanlainen ja jo kolmatta kertaa. Tiedän, että se olo jää vasta synnärille ja siihen menee vielä aikaa...
Töissä on ihan järkyttävän raskas olla, kun päivässä saa syödyksi hedelmän tai pari :(

Juu täällä yksi viikoilla 11+2 ja kaksoset tulossa. Ennestään kolme tyttöä ja ollut aina aivan kauheat pahoinvoinnit , nytkin epäilen odottavani tyttöjä ,koska kerran mennyt poikaraskaus poikki kohtukuoleman takia ja olo oli poikaa odottaessa ihan erilainen. Ei ollut yhtään pahoinvointia yms. Millä viikoilla AP olet, tiedätkö sukupuolta?

Mullakin alkuraskaus meneillään ja aamuisin on vielä ihan hyvä olo, mutta päivän mittaan alkaa etominen hiipiä esiin. Juuri äsken yritin saada iltapalalla jotain alas... Aika järkkyä, kun ruoka-aine kerrallaan alkaa ällöttää, viimeisimpinä nounou-listalle pääsivät ruisleipä ja juusto :/ Esikoista (joka on poika) odottaessa oli vain lähinnä vastenmielisyyttä muutamaa tiettyä ruokaa kohtaan, mutta ei tosiaankaan tällaista kattavaa ja jatkuvaa kuvotusta. Onneksi tämä ei ole vielä oksentamiseen saakka yltynyt, mutta saa nyt nähdä...

Kuulostaa niin tutulle. Mulla se helpotti rv 32 ja tyttö syntyi rv 37+. Pojasta ei sit yhtään pahoinvointia

Ahh, muistan elävästi sen tunteen... Oli ihan kamala oksetus ympäri vuorokauden, minä en vaan pystynyt syömään oikein mitään, kun kaikki kuvotti vaan enemmän :D makasin vaan sohvan uumenissa sen pari kuukautta, en pystynyt mihinkään.... sitten yhtäkkiä se vaan loppui. Olo oli ihan lähes normaali, mutta päivittäin tuli yllätysoksennuksia! Ihan yhtäkkiä varoittamatta vaan lensi laatta ihan kaaressa. Sitten sekin helpotti :) kyllä se siitä!

Hehe, mulla kesti toi olo viikolta 5 viikolle 40.. :D onnea koitokseen.

Tsemppiä! Itselläni loppui pahoinvointi vasta rv18, sitä ennen oksentelua melkein päivittäin, pahimmillaan kävin pariin otteeseen tiputuksessa kun mikään ei pysynyt sisällä ja asuin vessassa. Nyt rv33+3 ja pahoinvointi on tullut takaisin, viime yön vietin vessassa oksentamassa... Mut nyt tietää ettei kestä enää kauan. Onnea matkaan! Toivottavasti sulla helpottaa pian.

Joo, onhan se etominen ärsyttävää. Mut eipä toi nyt niin pahalta kuulosta. Itse oksensin päivässä noin 30 kertaa, joka päivä rv 6-14. Olin sairauslomalla yli kuukauden
Olin onneksi niiden onnellisten joukossa joilla pahoinvointi loppui ekaan kolmannekseen

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:10"]

Vaihtaisin milloin tahansa tilanteeni tuohon. Lapsettomuutta 3 vuotta ja tuskin koskaan raskaaksi tulen.

[/quote]

täällä ollaan kahden vuoden hoitojen jälkeen varovasti raskaana. En vaihtaisi tätä mihinkään, joskin olen viim kaksi viikkoa vain oksentanut ja valittanut raskausvaivoja-asia johon en ikinä uskonut syyllistyväni!

Voi miten tulikaan "ihanat" muistot mieleen.. Pahoinvointi alkoi melkeen heti plussan jälkeen ja yltyikin aika nopeesti rajuksi oksenteluksi. Kävin välillä tipassa etten ihan kuivaksi kuollut! Pahimmillaan oksensin 30 kertaa päivässä ja öisinkin piti puolen tunnin välein nousta ämpärin ääreen. Siinä vaiheessa olin saanut viikon aikana syödyksi yhden viinirypäleen niin, että se jopa jäi mahalaukkuuni. Sitten lähettiinki jo ambulanssilla tippaan kun en pystyny enää kävelee, eikä meinannu lanssissa löytää multa enää suoniakaan kun olin niin kuivunu.. pahimman mentyä ohi, oksensin vain aamuisin ja loppupäivä oli aika normi jos muisti syödä. Laskin jälkeenpäin että 5 päivää olin raskaudessa oksentamatta :) ja poika tuli siis! Ens viikolla täyttää poika vuoden ja vauvakuume tullut, mutten todellakaan vielä uskalla aloittaa yrittämistä :D

Tulin vanhoilla päivillä eka kertaa raskaaksi ja täytyy todeta että ihmeen helppo oli. Olin perusterve ja säännölliset elämäntavat oli olleet vuosia kuten fyysinen kuntokin. Ihmettelen kun valitetaan että oksettaa ja ties mitä vielä. Toki minäkin kerran puklasin kun söin salaattia jossa oli etikkaa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:46"]

Tulin vanhoilla päivillä eka kertaa raskaaksi ja täytyy todeta että ihmeen helppo oli. Olin perusterve ja säännölliset elämäntavat oli olleet vuosia kuten fyysinen kuntokin. Ihmettelen kun valitetaan että oksettaa ja ties mitä vielä. Toki minäkin kerran puklasin kun söin salaattia jossa oli etikkaa.

[/quote]

Kuuleppas, kun me naisetkin olemme raskauksiemme kanssa yksilöitä, ja jokaisen keho reagoi eri tavalla tuohon etovaan oloonkin. Mulla ainakin oli erittäin huono olo heti alusta lähtien raskauksieni aikana, ja sitä kesti ja kesti pitkälle raskauttani. Alkuraskauden aikaan ekat pari viikkoa tosiaan etoi aivan kaikki aamusta iltaan, ja silti yritin syödä edes jotain, mikä ylipäätänsä kelpasi, ja ihme kyllä pysyi välillä sisälläkin. Muistaakseni ekat pari viikkoa elin lähinnä appelssiinijääpuikoilla ja korpuilla. Kahvi piti jättää miltei loppuraskauteen saakka pois. En sietänyt alkuraskauskuukausien aikana tiettyjä ruoan tuoksujakaan, saatika, että olisin voinut syödä niitä. Muistaakseni nakkikioskituotteet piti jättää heti voimakkaan etovan olon vuoksi, mutta se nyt ei haitannut sinänsä, koska nehän ovat muutoinkin epäterveellisiä, ja pitsaa en voinut ajatellakkaan ennen kuin aivan viimeisellä kuukaudella ennen synnytystä.  Moni ensikertaa raskaana oleva ei tiedä sitäkään, että seitsemännellä kuukaudella ilmaantuu närästysoireet, ja etenkin kahvi, jota yritin jo siinä vaiheessa raskautta juoda ei närästyksen vuoksi sopinutkaan, vaikka ei enää siinä vaiheessa etonutkaan.  En ollut koskaan kokenut närästystä, ja siitäkin jäi kaameat muistot. Eräänkin kerran olin kyläreissulla illan aikana kipannut kahvia pari kupillista ja jotain leipomuksia siinä ohella, niin kotiin tultua seuraava yö oli aivan hirveä närästyksen takia, ja kotona ei ollut siinä vaiheessa mitään närästyslääkettä, ja piti odottaa seuraavaan aamuun, ja kysellä ensinäkin neuvolasta, millaista närästyslääkkeitä saa edes ottaa raskaana ollessaan. Saihan niitä sitten hommata tietyn merkkisiä apteekista, ja auttoivathan ne. 

Oksentaminen kylläkin loppui ja etova olokin aivan siinä loppuraskauskuukausien aikana, mutta sitten loppuraskaudesta alkoivat sokeriarvot ja valkuaisarvotkin viskomaan miten sattuu, joten mulla oli molemmissa raskauksissani raskausmyrkytyksen uhka päällä, mutta mä selvisin, ja sain raskauteni onnellisesti päätepisteeseensä eli synnytykset sujuivat hyvin ja ongelmitta, ja saimme mieheni kanssa ihanat vauvat molemmilla kerroilla.  Ja siitä on aikaa kulunut, ja lapsemme jo olleet hyvän aikaa aikuisia.