Päästäisitkö miehesi sinut yksin mökille jos mökkinaapurina olisi jumalaisenkaunis Sami kuronen

Vierailija kirjoitti:

Kaikista tiedä, mutta sinulle kyllä kelpaisi jotenkin lorttous paistaa läpi

🤣🤣🤣Juu, aivan. No, onneksi sun älykkyys vähän pelastaa tätä keskustelua.

Kyllä päästäisi. Ei mitään vaaraa.

Päästäisi tietenkin. Lähimpään naapuriin pari kilsaa, enkä jaksa raahata kaukoputkea rannalle yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista tiedä, mutta sinulle kyllä kelpaisi jotenkin lorttous paistaa läpi

🤣🤣🤣Juu, aivan. No, onneksi sun älykkyys vähän pelastaa tätä keskustelua.

Kiitos. Ei se Kuronen silti sinulle meisseliä anna, mutta voithan sinä aina haaveilla kun leikit koirasi kanssa.

Sami K on tavallinen suomalainen pallinaama. Ihan ok tavallinen mies.

Eihän siitä mitään hyötyä ole jos se naapurimökissä on. Jos tulisi tiskaamaan astiat tai pesemään lattiat mökistäni, niin tervetuloa!

Mitäs Samille? Kiva kun sua tapaa täälläkin palstalla välillä.

Kyllä päästäisi. Mieheni tietää että tuo "köyhän miehen Fabio-look" ei toimi minun kanssani.

Voi tulla hieman kylmä Samille speedoissa, pakkasta 10 astetta.

Ei oo ennenkään ollut tapana mieheltä lupaa kysellä menemisiin ja tulemisiin. Toisaalta en oo ennenkään turhien julkimoiden perässä juossut, joten jos naapurimökissä sellainen kököttää, olkoon kunhan ei turhia metelöi.

Vierailija kirjoitti:

Luin: Saimi Kuronen. 😆

sillä tukalla voisi kyllä saimiksi luulla helposti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään Sami -niminen mies ei voi olla alfa. Ei nyt eikä koskaan.

No ehkä Yaffa voisi jos haluaisi

Se oliskin näky kun yaffa tekis mökkihommia, hakkais halkoja ja putsais rännejä.

Teen ihan itse päätökset siitä, mihin menen ja milloin.

päästäisi, koska tietää, että pidän kurosta ulkonäkönsä puolesta "vain" taviksena. Tosin päästäisi mökille yksin silloinkin, jos naapuriksi tulisi unelmieni seksikkäin mies, koska mieheni luottaa minuun ja vielä tärkeämpää: saan tehdä ihan itse valinnat omien tekojeni suhteen.

Puhun nyt kaikkirn miesten suulla. Tietysti päästäisimme. Ja vaimomme ja tyttöystävämme saisivat kyltymätöntä seksiä jokaiseen reikään heti päästyään perille jumalaisen kauniilta alfamiesSamilta.

Muu on vain kateellisten panettelua.

🤣🤭🤭🤭oikeesti? No makunsa kullakin.Kunhan pysyisi omalla tontillaan.🤣🤭

Mä saisin mennä vaikka samaan mökkiin ton Kurosen kanssa. Tai vaikka jonkun oikeasti hyvännäköisen miehen. Jos pettää, pettää vaikka ois mikä. Ja ei petä, jos ei oikeasti petä. Ei siihen mitään lupia, mökkejä tai komeita houkutuksia tarvita.

Olisin pitkästä aikaa lähtenyt mökkeilemään, miestäni ei kiinnosta koska hänellä on viikonlopun aikana omia menoja. Itselläni töistä vapaata, ja pakkaan mukaan vain vähän henkilökohtaisia tavaroitani. Perillä parkkeeraan autoni mökin pihaan, ja huomaan että naapurimökki on vaihtanut omistajaa talven aikana ja pihassa seisoo upea auto. Vien tavarat mökkiini, ja järjestelen ja siivoan. Kesäilta on heinäkuun lopun helteinen, käyn lopuksi laiturille istumaan viitsimättä edes laittaa saunaa lämpiämään. Pitäisikö meidän luopua mökistä, kun emme koskaan sitä käytä? Naapurimökiltä kuuluu ääniä saunan nurkalta, ja lähden hetken mielijohteesta kurkistamaan kuka naapuriin on muuttanut. Saunan nurkalta avautuu näköala kesäkeittiöön, ja siellä hääräilee yllätyksekseni tutun näköinen vaalea julkkismies; Sami Kuronen! Yritän äkkiä paeta vakoilemasta, mutta Sami heilauttaa yllättäen kättään ja kutsuu liittymään seuraansa. Ujostuttaa, mutta en voi kieltäytyä noiden sinisten silmien nauravasta katseesta, ja siirryn kesäkeittiön penkille. Sami on kattanut pöytään salaattia, leipää, ja grillissä hautuu herkullisen maustettuja pihvejä. Pöydässä tuoksuu tuoreet yrtit, oliiviöljy odottaa kupissa leipää. Katseeni nauttii pöydän välimerellisistä antimista. Sami kertoo tulleensa mökille yksin, ja pahoittelee häirinnensä minua kutsullaan liittyä seuraan, mutta hänellä on todellinen ongelma: viinit ovat unohtuneet Helsingin asunnolle lähdön hetkellä. Kerron, että ei hätää - kävin matkalla alkoholiliikkeessä josta poimin ylähyllyn ranskalaisen viinin mukaani, vaikken oikein mitään gourmet-ruokaa mukaan ottanutkaan. Sami toteaa leikkisästi, että sittenhän me täydennämme toisiamme - hänellä on ruoka, ja minulla viini - miksi emme käyttäisi tilaisuutta hyväksemme ja nauttisi toistemme seurasta?

Jatkuu..

…Haen viinin, avaan sen ja istumme Samin sillä välin kattamaan, yksinkertaiseen mutta auringon laskevassa hehkussa ja keskikesän illassa ja sen lämmössä kylpevään pöytään. Keskustelu polveilee ja taipuu, Samin pehmeä ääni ja hymyilevä salaperäinen olemus ovat epätodellinen mutta kuitenkin jollakin tapaa hallitseva kokemus; koen että olen jotenkin hypnotisoitu, tunnen epätodellisella tavalla medium (ehkä medium plus) -pihvin tuoksumaailman, ja katseeni vaeltaa hänen epätodellisen kiehtovalla ihollaan, käsivarret ovat auringon ruskettamat. Kun ateria on syöty, keskustelemme pitkään pimenevässä kesäyössä, kuu nousee järvelle suurena ja punaisena, ja kaukaisen ukkosen lähestyvä painostava kumu alkaa kuulua kaukaa. Olemme molemmat pienesti juopuneita, henkinen yhteys ja toisen olemuksen ylimaallinen fyysinen kiehtovuus saavat maailman keskittymään tähän rantaan, tähän iltaan, tähän mieheen jolle keskustelen. Viimein, kun sateen ensimmäisiä putoilee järven selälle saavuttaen satunnaisesti laiturin, nousen vastahakoisesti ja sanon lähteväni lepäämään, huomenna on kotiinlähtö edessä iltapäivällä. Sami nousee myös pöydästä, ja äkkiä hän vakavoituu ja tarttuu käsivarteeni; voisin lukea sinulle iltasadun jos tahdot - hän huokaisee pikaisesti ja jotenkin inspiroituneesti - saanko tehdä niin, haen vain kirjan ja tulen perässäsi? Tiedän etten voi kieltäytyä - nyökkään sanattomasti ja käännyn kävelemään kohti mökkiä. Mökkipolku on jo aavistuksen sateen kostuttama, terassikivillä on pisaroita sumuna kun astelen mökkiini. Riisun vaatteeni, mökissä on yllättävä kylmä, puen pitkät pyjamahousut ja paidan, villasukat, asetun kevyiden untuvatäkkien väliin. Avoimesta ikkunasta kuuluvan sateen ropina seasta kuulen askeleet, Sami avaa oven, sulkee sen, ja istuu tuoliin vuoteen vierelle. Hän avaa kirjan, naurahtaa hiljaa ja kertoo haluavansa lukea juuri tämän tarinan nyt ja tässä, minulle. Hän alkaa lukea, ja viini sekä hänen pehmeä äänensä saavat minut sulkemaan silmäni. Alan liukua uneen, ja joskun tuntien päästä, niin minusta tuntuu, olen tuntevinani pehmeä hipaisun poskellani. Sade yltyy ulkona, näen unta vedestä, kesäyöstä ja metsästä, järven rannan untuvaisesta kasvillisuudesta, kuulen kalan hyppäävän kaukaisuudessa, ehkä se olikin sadepisara pihan saavissa? Havahdun hiljaisuuteen, huokaan hiljaa hänen nimensä, ja nousen istumaan - ikkunanlaudan kello näyttää viisi aamulla, aurinko kajastaa loppukesän hiljaisen metsän takaa, olen edelleen samassa asussa ja villasukat jalassa. Tuoli vuoteen vierellä on tyhjä. Astelen ulos mökistä, ja muistan äkkiä eilisen vieraani. Astelen hiljaisen mökkitien varteen, ja käännyn katsomaan naapurimökkiä. Vastassa on metsätie, tyhjä tontti, metsä jonka takaa aurinko nousee hiljalleen. Missä mökki on, jossa eilen näin auton? Maitohorsmat kasvattavat pehmeän valkoisia siemenkotiaan aukiolla, johon naapurimökkiä varten kasatut puut on pinottu. Sydän jyskyttää rinnassa, minua huimaa enkä hetkeen meinaa enää osata oman mökkini kuistille. Vapisevin käsin avaan kännykän ja etsin viestiketjun mieheni kanssa. Olimme sopineet että käyn katsomassa perintömökin tilanteen, viime talvena on tullut tieto rakennusviranomaiselta että naapuritontti on myyty ja sille on haettu rakennuslupa saunamökille ja myöhemmälle rakentamiselle. Ostajan nimeä ei ole annettu, tietosuojasyihin vedoten. Olimme naureskelleet myyvämme mökin, mikäli naapuriin muuttaa meluisaa sakkia tai jokin houkutus ilmaantuu sinne patsastelemaan. Kuka mökkitontille alkaisi rakentaa, oli edelleen arvoitus. Vapisevin käsin aloin pakata kassia takaisin autoon, ja käsiini osui viime kesän juorulehti vuoteen alta; tempparien 11. kausi alkamassa…

Jatkuu…

Tietty , en oo holhouksessa.