Kaveri kuittaa kaiken sanomisensa "En tarkoittanut".
Mitä tuo tuollainen on. Jos on loukannut minua ja sanon siitä, niin kommenttina on "En tarkoittanut". No näin tietysti kuuluukin sanoa. Mutta seuraavalla viikolla sama homma. Ja aiheet ovat monenmoisia, ei aina loukkaamista. Kertoo vaikka mielipiteitään, ja kun kysyn, että tosissaanko on sitä mieltä, niin kommentoi, että ei tarkoittanut. Tai moittii äidiltään saamaansa joululahjaa, ja kun kysyn, että etkö siis tykännyt siitä, niin ei tarkoittanut sitä. Mutta ei kerro mitä sitten tarkoitti.
Tuo sama sanayhdistelmä toistuu niin taajaan, että se kiinnittää jo huomiota. Mitä ihmettä tuo tuollainen oikein on?
Kommentit (31)
Mikä ihme sinulla oikein on? Sinua minä tässä enemmän ihmettelisin kuin sitä kaveria.
Miksi ihmeessä käytät aikaasi huonoissa ihmissuhteissa? Tyhmäkö olet?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme sinulla oikein on? Sinua minä tässä enemmän ihmettelisin kuin sitä kaveria.
Miksi ihmeessä käytät aikaasi huonoissa ihmissuhteissa? Tyhmäkö olet?
En tarkoittanut.
En nyt sanoisi olevani tekemisissä, sillä todellakin sain jo tarpeekseni. Mutta kyllä minua silti kiinnostaa, että mistä tuossa on kyse ja miten osaan välttää joutuvani tuollaiseen seuraan vastaisuudessa.
Ap
Mä tarkoitan: olet vähän yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Mä tarkoitan: olet vähän yksinkertainen.
Siltähän se nyt tuntuukin.
Silti edelleen kysyn, että mitä tuo on? Kai se on jotain vedätystä tai epärehellisyyttä? Vai miten kuvailisitte tai selittäisitte minulle?
Ap
Oletko huomauttanu hälle tästä?
Exä aina pyysi anteeksi, ja sanoi YRITTÄVÄNSÄ ensi kerralla. Yllätys: ei muuttanut toimintatapaansa. Yritin tästäkin huomauttaa, että ihan tyhjiä sanojahan sinä aina lauot, jos et tarkoita. Ohi meni ja kovaa.
Kaverin sisko säikkyy/pelkää konfliktitilanteita aivan äärestään, ja vetäsee monen kysymeekseen varman päälle, ilman miettimistä, "en tiedä" tai "en muista". Ne ei kai sit ole ns. vääriä vastauksia?
Se kertoo, että olet kova loukkaantumaan syystä kun syystä. Oletko liian herkkähipiäinen itse? Peiliin katsomisen paikka.
Olen huomauttanut. Kuten arvata voi, niin huomauttaminen ei tuonut muutosta asiaan.
Ja nuo mainitsemasi jutut ovat molemmat tuttuja myös. Eli lupaili vain asioita, joita ei tarvitse pitää, kuten tuo parhaansa yrittäminen. Viimeksi lupasi kehittää itseään. Kun kysyin, että miten se kehittäminen osoitetaan, niin ei tietenkään tiennyt. Johon sanoin, että eihän se silloin ole mikään lupaus, kun sitä ei selvästikään ole aikomus pitää. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä niin, vaan todellakin ja aivan varmasti aikoo lupauksensa pitää. Sanoin, että ilmoittaa minulle sitten, kun on kehittänyt itsensä. Ei ole kaverista sen jälkeen kuulunut.
Noita oli myös välillä ihan joka lauseessa, että ei tiedä tai ei muista. Opin siihen sitten sanomaan, että tiedät kyllä, älä väitä, ettet tiedä. Jolloin osoittautui, että kyllä hän tiesikin tai muisti, mutta väitti minulle muuta. Ja kysymykseen, että miksi sitten valehtelit, ettet muista, tuli vastaukseksi tietenkin, että "en tarkoittanut".
Ap
Mun anoppini hokee jatkuvasti anteeksi anteeksi anteeksi.. Kaikki mitä pilailee tai huomioi tai mitä nyt ikinä puhuu, aina pyytelee anteeksi ja itselle tulee siitä tosi kiusaantunut olo.
Entäs tämä: en ole tarkoittanut sitä niin.
Se on joku tapa, jolla oikeuttaa tekemisiään tai sanomisiaan. Eipä sillä taida olla sen ihmeellisempää merkitystä. Toinen olettaa, ettei siihen kukaan takerru.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomauttanut. Kuten arvata voi, niin huomauttaminen ei tuonut muutosta asiaan.
Ja nuo mainitsemasi jutut ovat molemmat tuttuja myös. Eli lupaili vain asioita, joita ei tarvitse pitää, kuten tuo parhaansa yrittäminen. Viimeksi lupasi kehittää itseään. Kun kysyin, että miten se kehittäminen osoitetaan, niin ei tietenkään tiennyt. Johon sanoin, että eihän se silloin ole mikään lupaus, kun sitä ei selvästikään ole aikomus pitää. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä niin, vaan todellakin ja aivan varmasti aikoo lupauksensa pitää. Sanoin, että ilmoittaa minulle sitten, kun on kehittänyt itsensä. Ei ole kaverista sen jälkeen kuulunut.
Noita oli myös välillä ihan joka lauseessa, että ei tiedä tai ei muista. Opin siihen sitten sanomaan, että tiedät kyllä, älä väitä, ettet tiedä. Jolloin osoittautui, että kyllä hän tiesikin tai muisti, mutta väitti minulle muuta. Ja kysymykseen, että miksi sitten valehtelit, ettet muista, tuli vastaukseksi tietenkin, että "en tarkoittanut".
Ap
Vaikuttaa siltä, että häne kokee teidän suhteen jotenkin kovin vaativaksi, ja että hän ei voi olla siinä oma itsensä, vaan on piiloteltava mielipiteitä ja ajatuksia ja että häneltä vaaditaan sellaista, mihin ei ole pystyvä eikä halukas. Tämä johtaa minut kysymään, että oletko kovin tuomitseva ja vaativa? Kuka sinä olet vaatimaan, että ystäväsi ”kehittää itseään”?
Jotkut vaan puhuu lämpimikseen ja pitääkseen tunnelmaa yllä. Ei välttämättä ole väliä onko jutut kovin paikkansa pitäviä.
Luulen, että olet herkkä luonteeltasi ap. On hyvä huomioida, että tämä herkkyys vaihtelee yksilöittäin ja jotkut voivat olla äärimmäisen vähä-herkkiä eli kovia. Silloin heidän on vaikea ymmärtää herkkyyttä ihmisissä.
Olen törmännyt myös henkilöön, joka moittii ja motkottaa jotain tekemistäni. Sitten kun en hyväksy vaan sanon vastaan, niin ihmettelee, että miksi suutut, kun minähän nyt vaan sanoin. No, niin minäkin.
Minua ärsyttää myös se, kun sanomiset pistetään humalan piikkiin. ”Humalassa sitä tulee sanottua aina kaikenlaista, mitä ei tarkoita”. Vastuuta omista sanomisista ei kanneta siis itse, vaan syytetään humalatilaa. Tämä on Suomessa todella yleistä. Ja aina pitäisi antaa tällä perusteella anteeksi.
Tutun uusi mies oli keski-ikäinen savolainen, joka piti itseään hauskana.
Kommentti vaimolle: "Näytät mummolta. Vitsi, vitsi!"
Parin vitsi, vitsin jälkeen olisin tyrkännyt miehen jyrkänteeltä. Ihan vahingossa - vitsi, vitsi.
Kaverisi on huonotapainen.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää myös se, kun sanomiset pistetään humalan piikkiin. ”Humalassa sitä tulee sanottua aina kaikenlaista, mitä ei tarkoita”. Vastuuta omista sanomisista ei kanneta siis itse, vaan syytetään humalatilaa. Tämä on Suomessa todella yleistä. Ja aina pitäisi antaa tällä perusteella anteeksi.
Olet asian ytimessä. Humalassa tulee itse asiassa sanottua kaikenlaista, mitä todella ajattelee. Alkoholi poistaa estoja ja suodatin ajatusten ja suun välillä katoaa. Luota siihen, mitä joku humalassa sanoo. Todennäköisyys on sen puolella että totuus tulee ulos.
No vaikutat sinäkin ap rasittavalta ihmiseltä:
” Tai moittii äidiltään saamaansa joululahjaa, ja kun kysyn, että etkö siis tykännyt siitä, niin ei tarkoittanut sitä.”
Mitä sinulla on tarvetta kyseenalaistaa ystäväsi sanomisia? Vai oletko hieman yksinkertainen? Jos kaverisi moittii jotain saamaansa joululahjaa niin eikö ole itsestään selvää että hän ei pitänyt siitä? Oletko niin yksinkertainen ettet sitä ymmärrä vaan asia pitää vielä varmistaa? Vai haluatko muuten kyseenalaistaa ystäväsi sanomista?
Sinähän kyseenalaistat kokoajan ystäväsi mielipiteitä tuollaisella kyselyllä? Miksi? Hirveää passiivis-agressiivista skeidaa. (… Kertoo vaikka mielipiteitään, ja kun kysyn, että tosissaanko on sitä mieltä…)
Miksi olet tuollaisen kanssa tekemisissä?