Kaveri kuittaa kaiken sanomisensa "En tarkoittanut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää myös se, kun sanomiset pistetään humalan piikkiin. ”Humalassa sitä tulee sanottua aina kaikenlaista, mitä ei tarkoita”. Vastuuta omista sanomisista ei kanneta siis itse, vaan syytetään humalatilaa. Tämä on Suomessa todella yleistä. Ja aina pitäisi antaa tällä perusteella anteeksi.

Olet asian ytimessä. Humalassa tulee itse asiassa sanottua kaikenlaista, mitä todella ajattelee. Alkoholi poistaa estoja ja suodatin ajatusten ja suun välillä katoaa. Luota siihen, mitä joku humalassa sanoo. Todennäköisyys on sen puolella että totuus tulee ulos.

Kyllä humalatila saa vähän liioittelemaankin tai tunteet normaalia dramaattisemmaksi. Moni esimerksi uhkailee humalassa tappavansa itsensä, mutta selvittyään ei tekisi sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomauttanut. Kuten arvata voi, niin huomauttaminen ei tuonut muutosta asiaan.

Ja nuo mainitsemasi jutut ovat molemmat tuttuja myös. Eli lupaili vain asioita, joita ei tarvitse pitää, kuten tuo parhaansa yrittäminen. Viimeksi lupasi kehittää itseään. Kun kysyin, että miten se kehittäminen osoitetaan, niin ei tietenkään tiennyt. Johon sanoin, että eihän se silloin ole mikään lupaus, kun sitä ei selvästikään ole aikomus pitää. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä niin, vaan todellakin ja aivan varmasti aikoo lupauksensa pitää. Sanoin, että ilmoittaa minulle sitten, kun on kehittänyt itsensä. Ei ole kaverista sen jälkeen kuulunut.

Noita oli myös välillä ihan joka lauseessa, että ei tiedä tai ei muista. Opin siihen sitten sanomaan, että tiedät kyllä, älä väitä, ettet tiedä. Jolloin osoittautui, että kyllä hän tiesikin tai muisti, mutta väitti minulle muuta. Ja kysymykseen, että miksi sitten valehtelit, ettet muista, tuli vastaukseksi tietenkin, että "en tarkoittanut".

Ap

Vaikuttaa siltä, että häne kokee teidän suhteen jotenkin kovin vaativaksi, ja että hän ei voi olla siinä oma itsensä, vaan on piiloteltava mielipiteitä ja ajatuksia ja että häneltä vaaditaan sellaista, mihin ei ole pystyvä eikä halukas. Tämä johtaa minut kysymään, että oletko kovin tuomitseva ja vaativa? Kuka sinä olet vaatimaan, että ystäväsi ”kehittää itseään”?

Sama tuli minulla mieleen, kun luin edellisen kirjoituksen. Vahditaan sitä onko joku kehittänyt itseään. Hui kauheeta, mitä kyttäämistä.

Miksi ap takerrut moisiin asioihin. Entäpä jos kaverisi on saanut jo tarpeekseen kaikesta selittetystä ja tarkennuksista ja sanoo sen vuoksi jo ympäripyöreitä. Minulla on ollut muutama tällaista ystävää, enkä vain jaksaisi heidän tonkimista joka sanontaan, kun hyvässä lykyssä ajatukseni meni siitä jo eteenpäin. Anna mennä, mitä se sinulle kuuluu äläkä vedä hernettä joka asiaan. Ehkä se ajanmittaan selviää sinulle hänen aivomaailmansa. Nauti yhdessäolosta tai jätä kommentit omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomauttanut. Kuten arvata voi, niin huomauttaminen ei tuonut muutosta asiaan.

Ja nuo mainitsemasi jutut ovat molemmat tuttuja myös. Eli lupaili vain asioita, joita ei tarvitse pitää, kuten tuo parhaansa yrittäminen. Viimeksi lupasi kehittää itseään. Kun kysyin, että miten se kehittäminen osoitetaan, niin ei tietenkään tiennyt. Johon sanoin, että eihän se silloin ole mikään lupaus, kun sitä ei selvästikään ole aikomus pitää. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä niin, vaan todellakin ja aivan varmasti aikoo lupauksensa pitää. Sanoin, että ilmoittaa minulle sitten, kun on kehittänyt itsensä. Ei ole kaverista sen jälkeen kuulunut.

Noita oli myös välillä ihan joka lauseessa, että ei tiedä tai ei muista. Opin siihen sitten sanomaan, että tiedät kyllä, älä väitä, ettet tiedä. Jolloin osoittautui, että kyllä hän tiesikin tai muisti, mutta väitti minulle muuta. Ja kysymykseen, että miksi sitten valehtelit, ettet muista, tuli vastaukseksi tietenkin, että "en tarkoittanut".

Ap

Vaikuttaa siltä, että häne kokee teidän suhteen jotenkin kovin vaativaksi, ja että hän ei voi olla siinä oma itsensä, vaan on piiloteltava mielipiteitä ja ajatuksia ja että häneltä vaaditaan sellaista, mihin ei ole pystyvä eikä halukas. Tämä johtaa minut kysymään, että oletko kovin tuomitseva ja vaativa? Kuka sinä olet vaatimaan, että ystäväsi ”kehittää itseään”?

Sama tuli minulla mieleen, kun luin edellisen kirjoituksen. Vahditaan sitä onko joku kehittänyt itseään. Hui kauheeta, mitä kyttäämistä.

Piti tarkentaa. Ap siis kyttää toisessa sitä onko kehittänyt itseään. Kauheeta kyttäämistä.

Onko sama työkaveri, joka ei äälynnyt antaa satulatuolia?

Minä juoksisin pois ap:stä.

Ei anna ilmaa vuorovaikutukseen ja käskyttää oman mielensä mukaan (kehittäminen).

Vierailija kirjoitti:

Onko sama työkaveri, joka ei äälynnyt antaa satulatuolia?

Näitä samanlaisia riittää! Kokemusta on.

Mutta se eilinen satulatuolijuttu oli herkullinen. Ja osaltaan auttaa hahmottamaan nämä kapean ajattelun typerykset.

Näin. Toinen: en tarkoittanut.

Sä: mitä sitten tarkoitit.

Toinen: ei tarvitse suuttua, en minä mitään tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomauttanut. Kuten arvata voi, niin huomauttaminen ei tuonut muutosta asiaan.

Ja nuo mainitsemasi jutut ovat molemmat tuttuja myös. Eli lupaili vain asioita, joita ei tarvitse pitää, kuten tuo parhaansa yrittäminen. Viimeksi lupasi kehittää itseään. Kun kysyin, että miten se kehittäminen osoitetaan, niin ei tietenkään tiennyt. Johon sanoin, että eihän se silloin ole mikään lupaus, kun sitä ei selvästikään ole aikomus pitää. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä niin, vaan todellakin ja aivan varmasti aikoo lupauksensa pitää. Sanoin, että ilmoittaa minulle sitten, kun on kehittänyt itsensä. Ei ole kaverista sen jälkeen kuulunut.

Noita oli myös välillä ihan joka lauseessa, että ei tiedä tai ei muista. Opin siihen sitten sanomaan, että tiedät kyllä, älä väitä, ettet tiedä. Jolloin osoittautui, että kyllä hän tiesikin tai muisti, mutta väitti minulle muuta. Ja kysymykseen, että miksi sitten valehtelit, ettet muista, tuli vastaukseksi tietenkin, että "en tarkoittanut".

Ap

Vaikuttaa siltä, että häne kokee teidän suhteen jotenkin kovin vaativaksi, ja että hän ei voi olla siinä oma itsensä, vaan on piiloteltava mielipiteitä ja ajatuksia ja että häneltä vaaditaan sellaista, mihin ei ole pystyvä eikä halukas. Tämä johtaa minut kysymään, että oletko kovin tuomitseva ja vaativa? Kuka sinä olet vaatimaan, että ystäväsi ”kehittää itseään”?

Ihan itse se halusi itseään kehittää, en puhunut sille mitään sellaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen huomauttanut. Kuten arvata voi, niin huomauttaminen ei tuonut muutosta asiaan.

Ja nuo mainitsemasi jutut ovat molemmat tuttuja myös. Eli lupaili vain asioita, joita ei tarvitse pitää, kuten tuo parhaansa yrittäminen. Viimeksi lupasi kehittää itseään. Kun kysyin, että miten se kehittäminen osoitetaan, niin ei tietenkään tiennyt. Johon sanoin, että eihän se silloin ole mikään lupaus, kun sitä ei selvästikään ole aikomus pitää. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä niin, vaan todellakin ja aivan varmasti aikoo lupauksensa pitää. Sanoin, että ilmoittaa minulle sitten, kun on kehittänyt itsensä. Ei ole kaverista sen jälkeen kuulunut.

Noita oli myös välillä ihan joka lauseessa, että ei tiedä tai ei muista. Opin siihen sitten sanomaan, että tiedät kyllä, älä väitä, ettet tiedä. Jolloin osoittautui, että kyllä hän tiesikin tai muisti, mutta väitti minulle muuta. Ja kysymykseen, että miksi sitten valehtelit, ettet muista, tuli vastaukseksi tietenkin, että "en tarkoittanut".

Ap

Ap. Tässä puhuit 'kehittämisestä'.

Ap. Näytät olevan itse se mahdoton. Takerrut joka sanaan ja jankkaat toiselle että 'tiedät kyllä', 'valehtelit', 'ettet muista',.. jne. Toisella ei ole sitten enää muuta lisättävää kommunikointiinne, kuin  että ympäripyöreä 'en tarkoittanut'. Etkö jo ymmärtänyt? On tuokin kommunikointia. Kuka muistaa vanhaa, mitä on sanonut paitsi sinä. Olet varmaan kirjoittanut ne muistikirjaasi?