Lue keskustelun säännöt.
Millaista on kun arki tulee suhteeseen
21.04.2015 |
Itse huomaan, että ei enää seksiä, eikä tee edes mieli, toiselle ei sanota enää mitää kivaa kuten ennen kun tavattiin. Toinen on itsestäänselvyys. Ei nukuta enää samassa vuoteessa. Mies valvoo joka yön ikään kuin murehtien jotain. Ei innostu mistään, mitä tehtiin yhdessä ennen. Vaikka linnanmäellä käynti on puisevaa miehelle.
Laivamatkat on liian teiniä, pakettimatkat hirveitä, viikonloppumatkoja ei halua.
Jotenkin kuristaa olla tällaisessa suhteessa. Ja vielä enemmän kuristaa kun mietin, että tuskin vaihtamalla paranee. Miksi niin ennen helppo yhdessä olo muuttui yhtäkkiä harmaaksi arjeksi. En enää edes huomaa miehen läsnäoloa.
Kommentit (10)
En tiedä vielä:)
Olemme olleet yhdessä lähes 20v mutta meillä ei se masentavaksi kuvattu arki vielä ole tullut suhteeseen jos se on tuota mitä ap kuvasi! Ei meillä toisaalta ollut mitään taivaitahipovaa rakastumisvaihettakaan.
Meillä on ollut jotain upeaa siltä väliltä - rakkautta, intohimoa (edelleenkin, usein ja hyvää), kumppanuutta ja ystävyyttä, naurua ja toisen huomioimista joka päivä. Meille "arki" on sitä että on ihana olla yhdessä - vaikka hiljaa vierekkäin lukien, haaveillaan kaikesta mahdollisesta ja toteutetaan niitä haaveita yhdessä. Kuten nro 9 sanoi - arkea (hyvää sellaista) on se kun toisen huomioiminen tulee itsestään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdat tarpeeks usein ni ei kerkee tylsäks.
Rakastu lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Vaihda seuraavaan.
Ei tuo ole enää pelkkä arki parisuhteessa. Tuo on huono parisuhde.
Ei tuo ole arkea, tuo on sitä kun ei enää välitetä suhteesta ja toisesta. :( Puhukaa, käykää terapiassa?
Ei edes minun mummolla ja vaarilla ole tuollasta, ja uskon että heillä on takana vähintään se 50v arkea yhdessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin vaikka laivalle Ruotsin risteilylle, mutta miehen mukaan se on jo nähty..Eikö siis voi enää tehdä asioita, jotka on jo " nähty"
Teimme aluksi hirveästi kaikkea ja kiersimme jopa miltei maapalllon ja nyt kaikki on ikäänkuin koettu miehen mukaan. En keksi enää sellaista tekemistä, josta mies innostuisi. Keilaus ei nappaa, ei ulkona liikkuminen , ei elokuvat , ei siis käytännössä yhtään mikään!
Kaikki läheisyys uupuu koska mies siirtyi nukkumaan muualle. Syy ei ole, että mies nukahtaa telkan ääreen vaan kuulen hänen käyvän suihkussa ja palaavan sohvalle, kun telkka on kiinni. Miten pystyisin kysymään, että kokeeko ahdistavaksi vieressä nukkumisen
Nyt se on ainakin minulle ahdistavaa. kun en tiedä miksi nukkuu kovalla sohvalla mieluummin.
Perseestä. Siksi en haluakaan naista, joka vaatii työssäkäyntiä ja osallistumista yhteiskuntalarppeihin. Mieluiten siten, että nainenkaan välttelee noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko tehdä jotain kotona yhdessä? Onko teillä mitään mitä jakaa arjessa, rakentaa konkreettisesti sekä kuvainnollisesti? Onko teillä oikeasti omaa aikaa, jolloin saa mennä ilman että tarvitsee raportoida?
Jos mies nukkuu erikseen ja märehtii öisin, hän on ahdistunut ja tarvitsee apua. Voiko hänen viereensä mennä ihan vaan läheisyys mielessä ilman vaatimuksia vai ärtyykö hän? Fyysinen läheisyys voisi auttaa häntä avautumaan, jos vain siihen saa mahdollisuuden.
Oma mieheni oli joskus allapäin sairasteluiden ja työttömyyden vuoksi. Taipumus vuodenaikaväsymyksiin pahensi asiaa, eikä hän olisi millään myöntänyt sitä. Vein häntä syksyisin ulos syömään ja keväisin shoppaamaan. Siivosimme paikkoja kuten varastoja yhdessä. Tavallisesta arkisiivouksesta tehtiin eroottista jo sitä ennen. Arkisin myös ilahdutan häntä esim. tuhmin tekstarein tai jutuin. Olen se verbaalisempi.
Mies myös piristyi, kun saimme omistusasunnon (vuokralla ei kulemma kannata tehdä mitään, bullshit), onneksi harjoittelin puutarhanhoitoa ym niin että nyt voidaan tehdä niitäkin. Hänellä on hiukan luontaisia käynnistysvaikeuksia, niin että joudun väkisinkin joskus kertomaan kaiken kohta kohdalta. Tämä piirre korostuu keväisin.Syksyllä hän menee joskus "talviunille".
Seksin puute saa hänet joskus kiukkuiseksi ja saamattomaksi. Samoin, jos olen pitkään väsynyt tai paljon poissa. Kestän kitinää ja kädestä pitäen ohjaamista tiettyyn rajaan asti.Itsekin saa toimia, ei vaimo kaikkea tee saati himoitse nalkuttajaa.
Nykyään,kun hän tuntee ja hyväksyy itsensä, asiat on paremmin. Olemme itsenäisiä mutta läheisiä.
Miten ihmeessä sen suhteen saa pysymään tuollaisen kun 20v yhdessä olleet? Me oltu n. 1,5 v ja iha ku aijemmatki joiden suhde laantunut. Vain yritän niin ei riitä.
Ei tuo ole arkea. Arkea on se, kun toisen huomioiminen tulee itsestään. Kun lataa illalla kahvinkeittimen, että toisen on helppo saada aamukahvit. Kun tuo kaupasta pyytämättä suklaata, kun näkee että toinen kaipas piristystä. Kun hieroo toisen harteita sohvalla istuessaan. Kun käpertyy kainaloon illalla ja on niin äärettömän hyvä olla siinä.
Teidän suhde on ihan pielessä ja solmussa.