Sain selville, että miehelläni on 10000 € velkaa

Mullakin on opintolainaa tuon verran ja vähän ylikin. Kelpaankohan kenellekään enää?

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on opintolainaa tuon verran ja vähän ylikin. Kelpaankohan kenellekään enää?

Ihanko tosissasi rinnastat ap:n tapauksen ja opintolainasi? Hohhoijaa.

Mun olisi todella vaikea kuvitella jatkavani miehen kanssa jolla olisi peliriippuvuus, ellei hän hakeutuisi hoitoon ja saisin luottamuksen jotenkin takaisin. Ystävälläni on vastaava tilanne, ensimmäisen kerran velkaa oli vielä jotenkin kohtuullisesti (hieman vajaat 10 000) ja mies lupasi lopettaa ja hankkia apua sekä suorittaa velat pois, mutta vaivihkaa vuosien päästä joutui kertomaan että velkaa onkin jo lähemmäs 50 000 eikä enää muuta mahdollisuutta maksaa kuin ulosotto. No siinä meni aika monet unelmat heiltä, ei mahdollista ostaa omaa asuntoa saati matkustella tai tehdä mitään isompia hankintoja... kyllä sanoisin että en enää tuossa vaiheessa pystyisi luottamaan vaan lähtisin.

Aikoinaan kun muijan raha sekoilut paljastui oli aika tiukat neuvottelut, pankista haki lainan millä maksoi kaikki muut pois ja lyhensi vain tuota pankkilainaa, mutta tyhmä akka ei ensimmäisestä kerrasta uskonut, veti vielä masterin tappiin 3000€.
Järkevä jos olisin ollut olisi pitänyt näyttää silloin ovea, mutta tyydyin saksimaan kaikki kortit mitä löytyi, velat on maksettu jo joku vuosi sitten, mutta olisi tuolle rahalle ollut parempaakin käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole pahakaan.

Velkaantuminen hävettää ja siksi ei ole halunnut vaivata sinua asialla, pitäähän sitä vähän omiakin asioita olla. Tavallaan ihan oikein yrittänyt peitellä, jos suhtautumisesi olisi tuollainen kuin ensireaktiosi.

Tärkeintä että pidätte nyt tiukkaa linjaa.

Peliriippuvaiselle se "tiukan linjan pito" on ihan sama kuin alkoholistillekin. Jos se ei halu päästä irti lähde puhtasti ongelmaisesta itsestään vaan tämän puolisosta, kuivilla olo voi toimia hetken aikaa ja sitten alkaa uudestaan - salassa. Tiedäön mistä puhun, sillä olen vierestä seurannut kahta eri tapausta ja kyllä surullista oli molempien perheiden kohtalot.

En kyllä katselis tuollaista, oli lapsia tai ei. Kun luottamus on mennyt niin se on mennyt. Joillekin vaan joku muu on tärkeämpää kuin oma perhe, jollekin viina toiselle pelaaminen, kolmannelle vieraat naiset. Miksi ihmeessä jatkaa tuollaisten kanssa ja antaa heidän tuhota koko perheen elämä, älkää naiset olko niin tyhmiä. Jokaisella on oikeus hyvään elämään. Tai jääkää siihen ja itkekää kun elämä on piloilla.

Vierailija kirjoitti:

"Kuuluuko" tuommoiset retkahdukset antaa anteeksi? Olenko mä liian vaativa ja nipo, kun olin sitä mieltä että retkahduksia ei saa tulla, vaan että se on kerrasta poikki? Mä en oikeasti tiedä miten mun pitäisi suhtautua. Sen takia toivonkin teiltä mielipiteitä.

Kyllä se on sun oma päätös, annatko anteeksi tuon retkahduksen. Itse ajattelen näin, että olemme kaikki vain ihmisiä ja teemme kaikki virheitä; lähes minkä tahansa yksittäisen virheen pystyisin antamaan miehelleni anteeksi, poislukien väkivallan minua tai lapsia kohtaan. Mutta toista kertaa samasta virheestä en antaisi, sillä silloin kyseessä ei enää olisi virhe vaan tahallinen teko. Jotkut ovat kerrasta poikki ihmisiä, minun mielestäni epäreiluja mutta jokaisenoma asia miten suhtautuu asioihin.

Noin pieni velka ja kehtaat valittaa. 

On elämä kohdellut sinua silkkihansikkain, ei voi muuta sanoa. 

Anna sen nyt pelata vielä vähän. Tarvitsen tuollaisia idioottejä. Olen itse ammattipokeripelaaja ja valittettavasti tuollaiset tyypit elättää mua... Kerro kiitoksia hänelle.

Kyllä se iso potti sieltä vielä tulee. Vähän luottoa nyt.

Miehesi on oikeassa siinä, että retkahduksia tulee. Oletko nähnyt montaa vaikkapa tupakkalakkolaista, joka ei olisi joskus vaikka kännissä vetänyt yksiä sauhuja?

Itse en kuitenkaan tuohon parisuhteeseen jäisi ellei mies suostuisi seuraavaan:

1) terapiaan - addiktioon on pakko haluta hakea apua, sitä on saatavilla, sillä pitää pystyä selvittämään, että mikä ajaa pelaamiseen - vain sen asian selvittäminen ja tunnistaminen mahdollistaa epätoivotun käyttäytymisen loppumisen

2) mieheltä pois luottokortit ja rahaa tilille vain maksimissaan vaikka 100 e viikko käytettäväksi, jonka voi nostaa vaikka visa electron kortilla tai vastaavalla

3) avioehto, joka tehdään ammattilaisen kanssa niin, että et joudu missään tilaneessa maksamaan miehesi pelivelkoja

Jos noi kaikki 3 sopisi miehelle, niin olisin valmis jatkamaan avioliitossa, mutta jos yksikin kohta olisi sellainen, jota kakistelisi, niin pistäisin välittömästi avioeron ekan vaiheen sisään ja saman tein omaisuuden ositukseen ennen kuin mies ehtii hukkaamaan lopunkin omaisuuden.

Se mikä on tuossa harmillista on se, että oikeasti hyvän avun löytäminen saattaa olla vaikeaa. Kannattaa rohkaista miestä käymään vaikka useammassa paikassa / terapeutilla, jotta hyvä löytyy.

Älä rupea yhdeksi niistä naisista jotka antavat loputtomiin uusia mahdollisuuksia. Kyllä se ukko on nyt oikeat karvansa näyttäny ja veikkaan että tää ei ole välttämättä edes pahin kriisi mikä teillä tulee olemaan jos jatkat suhdetta. Tai "suhdetta".

tälläset asiat tulee yleensä täysin yllätyksenä puolisolle ja aiheuttaa lähes samoja tunteita kuin petetyksi tuleminen, joten ei voida mitenkään vähätellä sun tuntemuksia.

elä kiirehdi eroamaan. mies tarttee ammattiapua ja niin varmasti sinäkin . riippuvaisuuksista toipuminen ja luottamuksen rakentaminen vie aikaa.

eikös ole joitain tukipalveluja ja joku auttava puhelin peliriippuvaisille ja heidän läheisilleen. parisuhdeterapiakin olis hyvä.

10 000 ei mielestäni ole eron arvoinen asia, puhutte, mies hoitaa riippuvuutensa ja maksaa velkansa pois. Jos mies jo katuu, on hän varmaan ihan paskana asiasta. Yrittäkää nyt vielä.