Miten selvitä mustasukkaisuudesta kun oikeasti pettänyt..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla teki eniten kipeää se, että pettäminen tuli mieleen aina fyysisessä kontaktissa. Ennen olin nauttinut niin paljon sylittelystä, suutelusta ja seksistä. Pettämisen jälkeen etoi ajatuskin varsinkin suutelemisesta ja suuseksin antamisesta, kun mieleen nousi kuvia siitä kuinka se miehen kieli ja kulli olivat pyörineet jonkun toisen naisen värkissä. Sylissä olo tai miehen kosketuksetkaan ei tuntuneet enää samoilta. Jotenkin tragikoomista, että miehen aiemmat seksikumppanit meidän suhdetta edeltäneeltä ajalta eivät häirinneet yhtään.

Mies olisi halunnut jatkaa ja minä olisin halunnut haluta jatkaa, mutta en tiedä miten se olisi voinut onnistua. Ikävä on silti vieläkin ihan hirveä.

 Samanlaiset ajatukset. Vaikka tekeekin mieli, niin samalla tekee mieli itkeä! On niin kahtiajakoiset olot..

Kun ihmiset tietäisivät ettei tehtyä saa tekemättömäksi vaikka kuinka toivoisi.

 

Jep.. ja kun toisaalta tiedostaa että mies on edelleen se sama mies johon aikoinaan rakastuin, jonka kanssa oli niin hyvä olla, mutta silti kaikki tuntuu muuttuneen yhdessä hetkessä niin täysin. Niin paljon epäuskoa, epävarmuutta, riittämättömyyden tunnetta, kysymyksiä.. :(

Syvällä sisimmässäni toivon kai, että palattaisiin joskus vielä yhteen puhtaalta pöydältä ja että se syrjähyppy ei olisi oikeasti merkinnyt mitään, mutta tunnen itseni niin hölmöksi toivoessani noin. Miten voisin ikinä enää tuntea olevani riittävä? Ja miksi se "riittäminen" ylipäätään on mulle niin tärkeää, kun maailmassa tuntuu olevan niin paljon ihmisiä joilla esim. avoinkin suhde toimii ilman ongelmia? Väkisinkin tulee mieleen että mussa on vaan jotakin vikaa, kun haluaisin olla miehelle sänkykumppanina se ainoa. Mutta enhän mä selvästikään ollut sellaisena tarpeeksi. Löydänkö ikinä ketään jolle voisin olla tarpeeksi? Ja kun ei sekään riitä että olisin tarpeeksi jollekin, kun haluan että mullakin on hyvä olla sen toisen kanssa. Eksän kanssa oli niin pirun hyvä olla. Luulin että se tunne olisi ollut molemminpuolinen, mutta ehkä en vaan osannut lukea ja vaistota asioita oikein.

Huoh.. tulipa valitus. Sori.

Mä pääsin aikoinaan verrattain helposti yli, tai sanotaan nopeesti, jonkunlaisen jäljen se touhu kuitenkin jätti. Se että nyt selvis että se touhu ei loppunutkaan siihen kun jäi kiinni vaan homma jatkui vuosia senkin jälkeen ja "rikoskumppaneiden" määrää vaan lisääntyi ei saanut mustasukkaisuutta aikaan, ennemmin jotain pettymyksen suuntaista. En minä olisi toiste anteeksi antanut mutta nyt on perhe perustettu ja keski-iän tasapaksua arkea vietetty toistakymmentä vuotta. Vähän on huijattu olo

#2

Meillä päästin vaimon menemään. Asiat puhuttiin läpi ja sovittiin ettei asiaa enää oteta esiin sen jälkeen vaan katsotaan eteenpäin yhdessä. No, vaimo ei puhunut halaistua sanaa enää asiasta. Eikä paljon muustakaan. Peitti ja jätti kertomatta kaiken mikä oli vähänkään ns. Intiimiä ja sitä jota hänessä rakastin, herkkää. Ei uskaltanut enää päästää henkisesti lähelle vaan pelkäsi että satutan uudestaan. Pointtini: ei se jatkaminen ja asian taakse jättö välttämättä auta. Ex-vaimoni on uudessa suhteessa ja todella toivon että asiat menevät paremmin ja häntä kohdellaan paremmin.

22/22 Onneasinulle kovasti!!'''

Tuntuuk vaan, vai eikö miehet avaudu vastaavista lainkaan..

Eis e ole yhtään helpompaa mieheilekkään arvaan

Vierailija kirjoitti:

Mä pääsin aikoinaan verrattain helposti yli, tai sanotaan nopeesti, jonkunlaisen jäljen se touhu kuitenkin jätti. Se että nyt selvis että se touhu ei loppunutkaan siihen kun jäi kiinni vaan homma jatkui vuosia senkin jälkeen ja "rikoskumppaneiden" määrää vaan lisääntyi ei saanut mustasukkaisuutta aikaan, ennemmin jotain pettymyksen suuntaista. En minä olisi toiste anteeksi antanut mutta nyt on perhe perustettu ja keski-iän tasapaksua arkea vietetty toistakymmentä vuotta. Vähän on huijattu olo

#2

Voi hitto.. tuo on kyllä paska tilanne.

Itsellä pahimmalta tuntui se että avovaimo oli pitkään viestitellyt salarakkaan kanssa ja vaikka väittääkin ettei mitään fyysistä tapahtunut niin se että on kertonut toiselle rakastavansa häntä satutti enemmän kuin joku satunnainen laivapano tms. Kyllä se luottamus meni siinä lopullisesti.

Joka aamu kuk kotiovi sulkeutui, soitti mies ihastukselleen työmatkalla. En tiedä miksi. Samassa työpaikassa olivat. Viestitteli ym. Hänen kanssaan. Väittää ettei mitään fyysistä ollut. En usko, enkä enää luota. Yhdessä ollaan, mutta en uskalla luottaa.

Karmeita juttuja, ja vaikea noista on selviytyä. Ehkä me selvitään, paljon vaatii. Niin kauan jo yhdessä, niin hyvä elämä ja seksi on aivan upeeta. AP

Oletan ettei seksi vieraan miehen kanssa ollut

se mikä naistani houkutti ,vaan vieraan miehen

jotkut muut ominaisuudet ja flirttailut. Nuo

seikat sitten veivät suostumaan. Toisaalta

se vielä lisää sitä pettyneisyyden- ym tunnetta,

sillä seksissä en ole pihtaillut, vaan seksiä on aina

saanut miten vaan ja kuinka usein

vaan.

Minusta pettäjä saattaa petetyn kohtuuttoman paineen alle eikä sitä tarvitse sietää ja ymmärtää. Itse en pystynyt anteeksi antamaan, olisi vaatinut liian suuren uhrauksen. Jos kerran mies noin vain nussia naksauttaa toista kumppanista välittämättä, niin ei kuulu mun elämääni. Näin päätin. Nyt hyvässä suhteessa. N50+

Vierailija kirjoitti:

Oletan ettei seksi vieraan miehen kanssa ollut

se mikä naistani houkutti ,vaan vieraan miehen

jotkut muut ominaisuudet ja flirttailut. Nuo

seikat sitten veivät suostumaan. Toisaalta

se vielä lisää sitä pettyneisyyden- ym tunnetta,

sillä seksissä en ole pihtaillut, vaan seksiä on aina

saanut miten vaan ja kuinka usein

vaan.

Pettäminen onkin totaalinen petos, jossa heitetään yhteinen elämä roskakoriin huomion ja himon takia. Turha jälkikäteen selitellä mikä sai suostumaan. Oleellista on voitko antaa petoksen anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Joka aamu kuk kotiovi sulkeutui, soitti mies ihastukselleen työmatkalla. En tiedä miksi. Samassa työpaikassa olivat. Viestitteli ym. Hänen kanssaan. Väittää ettei mitään fyysistä ollut. En usko, enkä enää luota. Yhdessä ollaan, mutta en uskalla luottaa.

No haloo. Uskotko itsekään tuota "mitään fyysistä ei ollut" - et kuten sanotkin. Pettäjähän tietysti yrittää peittää jälkensä, etenkin jos jutusta ei tullut mitään. Mitä järkeä olla suhteessa, jossa ei ole luottamusta. Keskustele asia selväksi ja/tai eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan ettei seksi vieraan miehen kanssa ollut

se mikä naistani houkutti ,vaan vieraan miehen

jotkut muut ominaisuudet ja flirttailut. Nuo

seikat sitten veivät suostumaan. Toisaalta

se vielä lisää sitä pettyneisyyden- ym tunnetta,

sillä seksissä en ole pihtaillut, vaan seksiä on aina

saanut miten vaan ja kuinka usein

vaan.

Pettäminen onkin totaalinen petos, jossa heitetään yhteinen elämä roskakoriin huomion ja himon takia. Turha jälkikäteen selitellä mikä sai suostumaan. Oleellista on voitko antaa petoksen anteeksi.[/

Periaatteessa kyllä, mutta eihän pyykkiä voi

noinvain likaiseksi jättää.

Eksä oli se, joka ei osoittanut kiinnostusta yhteiseen aikaan tai seksiin. Epäilin pettämistäkin kun työ- ja harrastusmenot lisääntyi, kielsi kaiken. Raahasin pariterapiaankin kun en enää muutakaan keksinyt. Ei sielläkään uskaltanut avautua, mutta jatkettiin sitkuttelua.

Kun sitten myöhemmin selvisi että oli kuitenkin pettänyt, niin en enää jaksanut edes yrittää. Selitykset kommunikaatio-ongelmista ja vähäisestä seksistä kuulostivat lähinnä v*##uilulta. En vaan pystynyt luottamaan enää ollenkaan.

Se hyvä puoli opittiin ,ettei naisia enää liikaa

arvosta: ei johtotehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuosta kriiseilemään, kun todellisuudessa niin iso osa pariskunnista kuitenkin jossain vaiheessa pettää tai tulee petetyksi. Minua lähinnä kiihottaisi, jos tietäisin vaimoni olevan niin himokas, ettei kotona tarjoamani seksi riittäisi. Olen kerran itse ajautunut vieraisiin risteilyllä, kerroin suoraselkäisesti miten kävi ja että kaduttaa kun sorruin, kolme kk ilman seksiä ja toinen kolme kk kumin kanssa siitä seurasi ja monta monta hankalaa keskustelua. Annoin silloin luvan käydä vieraissa ja se on häneltä edelleen käyttämättä, vaikka siitä on jo pari vuosikymmentä ja olen muistuttanut luvastaan aina jos tuon asian nostama harmi on palannut mieleensä. Ei vieraissakäynti koskaan taida unohtua, mutta sen kanssa voi oppia elämään silloin kun on enemmän sitä yhteistä ja yhdessä pitävää kuin erilleen vievää. Aidosti olen pahoillani ollut aina kun tuo vaimolle on harmina mieleen palannut ja ärsyttää siihen palaaminen, mutta olen sen toiminnallani ansainnut. Näiden asiaan palaamisten vuoksi ajattelen, että ehkä olisi kuitenkin kannattanut erota silloin, mutta nyt on jo kolme lasta saatu lisää sen jälkeenkin ja varsin aktiivinen seksielämä edelleen kanssaan, niin koen että olen ollut kuitenkin onnekas, kun olen saanut kanssaan olla. Vaikea on muita neuvoa, mutta sen sanon että jos aiot antaa anteeksi, se pitää tehdä täydestä sydämestä tai muuten se hiertää välejänne lopun ikäänne. Ellet siihen kykene, kannattaa miettiä mitä kaikkea hyvää yhdessä pitävää teillä on jotta rakkaus riittää sittenkin kun alatte ikääntyä. Löysässä hirressä ei ole kivaa olla kenenkään kannalta, ei edes yhteisten lasten vuoksi. Mutta sekin pitää jokaisen miettiä itse omista lähtökohdistaan.

Tuossa on ehkpä se ero, että ei se toisen miehen paneminen auttaisi vaimoasi. Uskoisin, että naiselle sen tosiasian tietäminen, että joku toinen nainen oli omalle miehelle se tärkeämpi ja haluttavampi kuin itse, satuttaa. Ja sitä ei saa korjattua eikä muutettua. Totuus sattuu ja se, että annat luvan hoitaa muita ei minusta ole hyvä. Toiseen sattuu luottamuksen menetys ja se ettei ollut sinulle se 1. Sinä kerrot ettei haittaa jos muutkin naistasi hoitelee. Tosi rakkautta?

Eihän se luottamus voi mennä, ellei valehtele vaan suoraselkäisesti kertoo tuollaisen vahingon käyneen. Olisin tottakai voinut valita valehdellakin asiasta, mutta silloin ei voi puhua enää minkäänlaisesta luottamuksesta. Olisiko mielestäsi kuitenkin ollut parempi jättää kertomatta tehneensä virheen ja katuvansa tekoaan? Miten itse toimisit, jos vastoin omia periaatteitasi huomaisit tulleesi kännissä sortuneesi kokeilemaan seksiä jonkun muun kuin puolisosi kanssa? Ja miten perustelisit kyseisen toiminnan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun noin tuomitsevasti kirjoitit.

Mustasukkaisuus on yleensä vain toisen pään sisällä ja aiheetonta, mutta kun toinen on pettänyt ja siitä kiinni jäänyt, ei se ole enää mustasukkaisuutta. Itse tiedän, että jos kumppanini pettäisi, niin voisin varmaan antaa anteeksi jonkin ajan päästä, mutta en pystyisi enää luottamaan häneen. Ilman luottamusta en taas pysty sellaiseen parisuhteeseen jossa minun olisi hyvä olla. Vaihtoehtoina olisi kärsiä suhteessa, tai irtaantua siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on yleensä vain toisen pään sisällä ja aiheetonta, mutta kun toinen on pettänyt ja siitä kiinni jäänyt, ei se ole enää mustasukkaisuutta. Itse tiedän, että jos kumppanini pettäisi, niin voisin varmaan antaa anteeksi jonkin ajan päästä, mutta en pystyisi enää luottamaan häneen. Ilman luottamusta en taas pysty sellaiseen parisuhteeseen jossa minun olisi hyvä olla. Vaihtoehtoina olisi kärsiä suhteessa, tai irtaantua siitä.[/

Niin kyllä se luottamus pitäis saada palautettua

Tuntuu vain siltä , ettei se luottamusta väärin

käyttänyt edes juurikaan välitä. Pitäis viellä

sitä yhteistä elämää edelleen rakentaa.

Tekis melkein mieli laittaa panos nurkan

alle ja antaa rojahtaa.