Masentuneet äidit, mitä teette lasten kanssa?
Jaksatteko puuhata lastenne kanssa vai meneekö päivät enemmän sisällä pyöriessä? Minulla masennusta jo vuosia ja on todella vaikeaa mennä vaikka pulkkamäkeen lasten kanssa. Onneksi lapset jo sen verran isoja, että menevät myös kavereiden kanssa. Samalla koen haikeutta siitä, että kohta kaikki on ohi, enkä ole nauttinut lapsuusvuosista.
Kommentit (11)
Minä jaksan just ja just lähipuistoon. Mutta nuo sisäpaikat ei innosta. Onneksi päiväkodin jälkeen ei tartte mennä minnekään.
Kesäisin käyn heittelemässä frisbeetä teinin kanssa. Talvisin hän käy yleensä kaverin tai isänsä kanssa pelaamassa pipolätkää. Pelaillaan yhdessä lautapelejä, joskus leivotaan jotain pientä yhdessä. Ihan tavallisia juttuja.
Mistä ihmeestä pienten lasten äidit masentuvat? Mun elämä oli rikkainta kun ihanat lapseni olivat pieniä. Ei todellakaan taloudellisesti mutta ei-materiaalisessa mielensä. Just sellaista aikaa, että ‚päiväkään en antaisi pois‘. Olisi ihan hirveää ajatella jälkikäteen että en olisi jonnekin mennyt, minne olisin voinut, lasten kanssa oman masennukseni takia! Eikö mitään lääkkeitä, terapiaa tai muita keinoja ole että saisi itseään niskasta kiinni ja liikkeelle? Kuulostaa ihan hirveältä! Eikö sitä masennusta näkynyt ennen lapsen takia?
Sun ei tarvitse suorittaa, ei ole väärin olla vaikka kokopäivää kotona, jos ulos on vaikeaa mennä, lapselle voi järjestää vaikka päiväkoti paikan ja lepäillä itse sen ajan kun lapsi on hoidossa.
Koita vaan elää päivä kerrallaan. Kun lapset kasvavat se helpottaa, kun lapsi ei ole jatkuvasti niin riippuvainen sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä pienten lasten äidit masentuvat? Mun elämä oli rikkainta kun ihanat lapseni olivat pieniä. Ei todellakaan taloudellisesti mutta ei-materiaalisessa mielensä. Just sellaista aikaa, että ‚päiväkään en antaisi pois‘. Olisi ihan hirveää ajatella jälkikäteen että en olisi jonnekin mennyt, minne olisin voinut, lasten kanssa oman masennukseni takia! Eikö mitään lääkkeitä, terapiaa tai muita keinoja ole että saisi itseään niskasta kiinni ja liikkeelle? Kuulostaa ihan hirveältä! Eikö sitä masennusta näkynyt ennen lapsen takia?
Sinustako pienen lapsen äidin elämä koostuu vain siitä lapsesta? Ei omasta historiasta, huonoista kokemuksista, aikuiskontaktien puutteesta, rahahuolista, vuosien huonoista unista, hormonien vaikutuksesta, ristiriidoista ja muista huolista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä
ihmeestä pienten lasten äidit masentuvat? Mun elämä oli rikkainta kun ihanat lapseni olivat pieniä. Ei todellakaan taloudellisesti mutta ei-materiaalisessa mielensä. Just sellaista aikaa, että ‚päiväkään en antaisi pois‘. Olisi ihan hirveää ajatella jälkikäteen että en olisi jonnekin mennyt, minne olisin voinut, lasten kanssa oman masennukseni takia! Eikö mitään lääkkeitä, terapiaa tai muita keinoja ole että saisi itseään niskasta kiinni ja liikkeelle? Kuulostaa ihan hirveältä! Eikö sitä masennusta näkynyt ennen lapsen takia?Sinustako pienen lapsen äidin elämä koostuu vain siitä lapsesta? Ei omasta historiasta, huonoista kokemuksista, aikuiskontaktien puutteesta, rahahuolista, vuosien huonoista unista, hormonien vaikutuksesta, ristiriidoista ja muista huolista?
Pitääkö se lapsi siihen tehdä, jos elämä on jo sitä ennen päin vattua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä
ihmeestä pienten lasten äidit masentuvat? Mun elämä oli rikkainta kun ihanat lapseni olivat pieniä. Ei todellakaan taloudellisesti mutta ei-materiaalisessa mielensä. Just sellaista aikaa, että ‚päiväkään en antaisi pois‘. Olisi ihan hirveää ajatella jälkikäteen että en olisi jonnekin mennyt, minne olisin voinut, lasten kanssa oman masennukseni takia! Eikö mitään lääkkeitä, terapiaa tai muita keinoja ole että saisi itseään niskasta kiinni ja liikkeelle? Kuulostaa ihan hirveältä! Eikö sitä masennusta näkynyt ennen lapsen takia?Sinustako pienen lapsen äidin elämä koostuu vain siitä lapsesta? Ei omasta historiasta, huonoista kokemuksista, aikuiskontaktien puutteesta, rahahuolista, vuosien huonoista unista, hormonien vaikutuksesta, ristiriidoista ja muista huolista?
Pitääkö se lapsi siihen tehdä, jos elämä on jo sitä ennen päin vattua?
Annas kun kaivan kristallipallon ja katson, milloin elämään tulee yllättäviä vastoinkäymisiä!
Olen itse ollut nuorena välillä melankoliaan taipuvainen. Parisuhteen myötä meni paremmin. Toki masennuksen puhkeaminen hieman huoletti, mutta ei saanut luopumaan lapsihaaveesta. Olisihan lapsella isä. Yllätykseksi lapsi syntyi paljon etuajassa, mies ei osannut tukea, uuvuin ja masennuin. Siitä onneksi toivuinkin, eikä kakkosen kanssa ollut masennusta. Liitto oli kuitenkin onneton, ja olin tiukilla vuosia. Ero oli välttämätön ja rankka. Erovuotena myös äitini kuoli rankan saattohoidon päätteeksi, töissä olin lähellä uupumusta, kotona oli vesivahinko, rahat tiukilla. Porskutin menemään, mutta nyt voimat on loppu.
Melankoliaan „taipuvainen“? Masennuksen puhkeaminen „huoletti“ eli oli jo arvioitu mahdolliseksi? Olikohan tässä nämä tämän tarinan tärkeät lauseet?
JEP: tunnetustihan lapsi kannattaa tehdä jos itse EI OLE TERVE !
Ja se kakkonen se se vasta kannattikin tehdä, kun mies ei tukenut ensimmäisenkään kanssa!?!?!?
Mun tutuissa on niitä, jotka tekevät lapsia lisää ja lisää, vaikkei edellistenkään kanssa tehdä mitään. Sitä en ymmärrä.
Mulla sama ongelma. Etenkin ulkoilu vaikeaa. Käymme silloin tällöin hoplopissa ja uimahallissa. Mutta ulkoilu vaikeaa. En vaan jaksa seistä puistoissa.