Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsella tulee nahinaa kavereiden kanssa, menettekö rähisemään kaverin vanhemmille heidän kotiovelleen?
04.06.2024 |
On varmaan jo kymmenes kerta kun lapsen vanhempi tulee ovellemme rähisemään jostain lasten keskinäisestä riidasta. Vanhempi oli seurannut lastamme myös kauppaan ja alkanut siellä selvittämään että kuka sanoi ja mitä. Oli heidän lapsensa sitten missä vaan, niin joka paikassa vain sorsitaan ja kiusataan. Koulussa rehtorikin kiusaa, opettajat kiusaa, koulukaverit kiusaa, naapurit kiusaa, kaverit kiusaa, ihan kaikki kiusaa. Heidän lapsensa on uhri joka paikassa. Sitten juostaan ihmisten ovilla puimassa jopa viikon takaisia sanomisia.
Aiemmin olen pahoitellut ja kuunnellut ja ymmärtänyt, ja lähtenyt näihin loputtomiin selvittelyihin mukaan. Aina vain röyhkeämmäksi menee.
Nyt sanoin lapselle että ei lähesty tätä marttyyriperhettä enää missään muodossa vaan karttaa kuin tautia. Ja kun siis kyse ei ole mistään systemaattisesta kiusaamisesta, omaisuuden hajottamisesta, fyysisestä tappelusta tms, vaan ihan vain jostain random nahinasta mitä lasten kaveruussuhteissa tulee aina silloin tällöin. Lapset selviävät näistä riitelyistä yleensä ihan keskenään ja jatkavat mökötyksen jälkeen leikkejään kuin ennenkin. Mutta ei tämä yksi lapsi. Hänen vanhempansa kiertävät ihmisten ovilla ja seuraavat lapsen kavereita jopa kauppaan asti että pääsevät draamailemaan.
Mikä näitä aikuisia ihmisiä vaivaa?
Kommentit (32)
Meillä oli myös tällainen naapuri. Lapset oppivat välttämään sitten lasta, ja taisin sanoakin että ei taida kannattaa olla samassa porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano lapselle ettei leiki kahjomutsin lapsen kanssa. Minulla oli tuollainen kaveri lapsena ja se ei vaan ollut sen arvoista, olivat tosiaan hulluja koko perhe.
Haastan vanhemmat oikeuteen ja teen läsyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On valitettavasti kokemusta. Ihan ylikierroksilla käy. Jostain keskinäisestä nahistelusta sen lapsen äiti vetää herneet syvälle nenään ja laittelee viestejä ja suurentelee asioita. Suuttui kerran kun sanoin, että eikös se riitä, kun on pyydetty anteeksi. Ei ilmeisesti ollut riittävää, kuulosti siltä.
En siis väitä, ettei minun lapsessani olisi vikaa, ihan varmasti on, mutta miksi pitää niin syvälle mennä pikkukiistoihin. En haluaisi kieltää lastani olemasta kaverinsa kanssa, mutta ei tuo hyvää tee lapsillekaan. Eivät he tule kotiovelle haastamaan riitaa, mutta viestit ja puhelut ovat ihan riittävän ahdistavia. Sitten mietin seuraavan yön, mitä olisi pitänyt sanoa ja osasinko sanoa oikein. Tässä on myös vanhojen juttujen kaivelua. Meille saattaa olla ihan selvää, ettei niihin ikivanhoihin tapauksiin palata, mutta kaikille ei tunnu olevan selvää. Se voi tulla sivulauseessa, esim. että tässähän toistuu nyt sama kuvio kuin silloin viime marraskuussa. Sitten minä yritän miettiä, mikä ihmeen kuvio on ollut marraskuussa, vaikka se on vain lyhyt heitto, se tuntuu tahalliselta kaivelulta.
sinun lapsesi kiusaa. ota lastasi kädestä kiinni ja vie pyytämään anteeksi siltä, ketä kiusannut. teet karhunpalveluksen kun annata lapsesi kiusata muita, ei tule poika pärjäämään elämässä. klassikkotapaus. psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näistä kiusaajalapsista tulee usein vanhemmuuten alkoholisteja. epävakaat kasvuolosuhteet ja vanhemmat ei anna eväitä parempaan pärjäämiseen muiden kanssa. väärät opit saaneet elämään. pelkän anteeksipyynnön opettaminen lapselle vie paljon tulevia ongelmia pois.
Vierailija kirjoitti:
näistä kiusaajalapsista tulee usein vanhemmuuten alkoholisteja. epävakaat kasvuolosuhteet ja vanhemmat ei anna eväitä parempaan pärjäämiseen muiden kanssa. väärät opit saaneet elämään. pelkän anteeksipyynnön opettaminen lapselle vie paljon tulevia ongelmia pois.
Mitä selität
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän tietysti riippuu siitä, millaista nahinaa tulee.. jos lapselleni viestitään lyhenteitä tyyliin "kys", niin ihan varmasti tulen oven taakse ja teen myös ilmoituksen poliisille.
Kannattaa myös opettaa niille omille "viattomille kultamussukoille", että mitä tahansa ei voi somessa viestitellä. Eli sanoilla on seuraus.
Olen koulussa töissä. Ja tiedän tuon vanhempaintyypin. Omassa lapsessa ei ole ikinä mitään vikaa eivätkä vanhemmat usko kun kerromme että molemmissa lapsissa on vikaa yleensä. Toinen aloittaa ärsyttää tai vaatii erikoiskohtelua ja kun kaveri hermostuu tästä niin lapsi uhriutuu, ja syyttää kiusaamisesta yms. Vanhemmat uskovat vain lasta. Kierre jatkuu ja jatkuu. Osa vanhemmista tekee jopa rikosilmoituksen. Joskus toivoisin että koulussa olisi valvontakamerat jotta voidaan näyttää mitä oikeasti konfliktitilanteessa tapahtui..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen "nettikiusaamisesta" tuli kerran yksi äiti kiukkuamaan. Lapsi oli 10-vuotias ja nettikiusaaminen oli sitä, että hän oli laittanut tälle toiselle lapselle viestin että älä lähetä minulle kiertoviestejä (näitä "jos et lähetä tätä viestiä viidelle ihmisille puhelimesi menee lukkoon ja äitisi kuolee" tyylisiä siis). Ei olisi ilmeisesti saanut kieltää.
Vierailija kirjoitti:
No vähän tietysti riippuu siitä, millaista nahinaa tulee.. jos lapselleni viestitään lyhenteitä tyyliin "kys", niin ihan varmasti tulen oven taakse ja teen myös ilmoituksen poliisille.
Kannattaa myös opettaa niille omille "viattomille kultamussukoille", että mitä tahansa ei voi somessa viestitellä. Eli sanoilla on seuraus.
No ihan sellaisia hirveitä juttuja että ei oltu leikitty sitä mitä lapsi haluaa. Ja oli leikitty vakoilua tai hippaa, joissa naapurin lapsi ei ollut paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiraa vaan päässä. On jotain omia ongelmia ja sitten puretaan ahdistusta ympäröiviin ihmisiin joista tehdään sijaiskärsijöitä. Näin voidaan edes hieman saada hallinnantunnetta omasta elämästä. Kannattaa vaan pysyä kaukana tuollaisista tyypeistä, ongelmat on siellä missä hekin.
On noita tullut vastaan. Aikoinaan pojan kännykkä oli rikottu koulussa ja hän ei ollut itse sitä tehnyt, niin halusin tietää, miten se meni rikki. Toki se on ollut vahinko, toiset pojat oli heitelleet kännykkää piloillaan ja sattui käymään niin, ettei joku saanut koppia. Tuon tapauksen selvittely oli niin ikävä homma, ettei me saatu ikinä rahoja. Kun ei ollut kenenkään syy. Sen tiedän, että se ei minun poikani käsissä ollut sillä hetkellä kun hajosi. Minä en muuta halunnut kuin reilusti anteeksipyynnön ja mielellään sen pojan vanhemmilta rahaa uuden ostoon, jonka vika kännykän putoaminen lattialle on ollut. Mutta eipä löytynyt syyllistä eikä tullut selvyyttä, miten kännykkä putosi, mukana oli ainakin 3 poikani luokkakaveria.
Tuon jälkeen alkoi yhden kännykän heittelystä mukana olleen pojan vanhempien puolelta tulla viestiä, joissa kyseltiin mitähän riitaa pojilla ollut tänään koulussa, kun heidän poika ollut niin itkuinen illalla kotona. Sitten kun selvittelin oman pojan kanssa, mitä riitaa ollut, niin ei mitään. Kun ilmoitin, että ei minun poikani osaa kertoa mistään riidasta, se oli heille olevinaan merkki siitä, että poikani on kiusannut, kun ei tunnusta. Kuraattorillakin kävi selvittämässä, miten riita on mennyt ja kuraattori laittoi viestiä, että pojat olleet eri mieltä asioista, minkä toinen koki riidaksi ja toinen tavalliseksi kinasteluksi mielipideasioista. Vähän ajan päästä sen pojan vanhemmat olivat taas olleet yhteydessä kuraattoriin, sillä kertaa asia koski liikuntatunnilla huutelua, jossa olisi ollut mukana minun poikani ja eräs toinen poika. Opettaja ei ollut kuullut mitään huutelua ja nämä syytetyt pojat sanoivat, että sen on täytynyt kuulla väärin, koska ei he ole millään tavalla haukkuneet ketään liikuntatunnin aikana. Minusta tuntui, että nuo tapaukset oli kosto meille, kun yritettiin saada korvausta hajotetusta kännykästä.
Hmm. Näitä outoja on. Jotkut toimivat näin vielä silloinkin, kun heidän lapsensa on jo aikuinen. Se vasta on hämmentävää, suorastaan sairasta.
Kyllä näitä on tullut vastaan. Pahin oli, kun tuli kesken ruokailun huutamaan kotiimme. Tämä sellainen hieman yksinkertainen tapaus. Valitettavasti huusi myös omille lapsilleen, kuului kun tosiaan naapuri oli.
Ei varsinaisesti tuollaista, mutta ihmeellinen syyttelyketju wa:ssa. Vähän puolin ja toisin syyttelyä.
Antakaa niiden lastenne oppia myös selvittämään pieniä kiistoja keskenään. Ei joka asiaan tarvitse puuttua. Itse olen aina ajatellut, etten usko ihan kaikkea mitä omat lapset kertoo. Se on nimittäin niin, että lapsi jättää kertomatta sen toisen puolen, esimerkiksi mistä riita alkoi. Ainahan lapsi vähättelee omaa osuuttaan ja kertoo kaiken mitä toinen sanoi tai teki. Ei vanhemmatkaan pitäisi olla niin laput silmillä, että kaiken uskoo kirjaimellisesti. Ja toinen juttu, että meillä on aina kannustettu sopimaan riitoja keskenään.
Hyvä että he välittävät lapsestaan.