Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen joka tulee paremmin toimeen miesten kanssa
19.04.2015 |
Tunnustan olevani tällainen ja se tuottaa minulle ongelmia. Miesten ajatuksen juoksua on helpompi ymmärtää, ihailen enemmän miesten kuin naisten vaatteita, kaverini ovat miehiä tai paras kaverini aika jätkämäinen nainen, miesten seura on helpompaa, vaivattomampaa, loogisempaa, toimivampaa - lukuun ottamatta muutamia sovinisteja tai seksistejä. Esikuvani ovat miehiä voittopuolisesti.
En koe olevani yhtään naisellinen nainen lukuun ottamatta pitkiä hiuksiani. Usein käy niin että naiset suuttuvat minuun, koska luulevat että jotenkin pidän heitä typerinä tms. koska en osaa innostua heidän jutuistaan tai en yksinkertaisesti tavoita samaa aaltopituutta vaikka kuinka haluaisin.
Olen kasvanut kahden isoveljen kanssa ja ollut aina isän tyttö ja jos voisin valita, olisin mieluiten mies kuin nainen. Toisaalta en tunne mitään halua sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Osaan niin miesten kuin naisten töitä. Olen itsenäinen ja elänyt yksin ja elättänyt itseni koko elämäni.
Onko kohtalotovereita siellä jossain? Miten olette selviytyneet hankalista tilanteista? Oikeasti pahoitan vähän mieltäni ja masennun kun (naiselliset) naiset niin usein suuttuvat minuun ja en osaa selittää itseäni. Päässäni on vain tyhjä kohta siinä kohtaa kun pitäisi kohdata kemiat toisen naisen kanssa ja sitten minusta mukamas välittyy arrogantti vaikutelma. Nuo ovat minulle ahdistavia tilanteita, kun naiset niin usein odottavat toiselta naiselta selkeää hengenheimolaisuutta. Tänään viimeksi kävi huonosti ja en oikeasti edes tajua mikä minussa ärsyttää, koska olen aika kiltti ja empaattinen sekä auttamishaluinen.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:47"]
'En ole myöskään kiinnostunut lapsista, kokkailusta, vaatteista tai meikeistä tai aviomiehen hankkimisesta' Näin ap vastasi jo mitä on naisten puheenaiheet. Mä en ole varmaan ikinä puhunut aviomiehen hankkimisesta. Meikkikeskustelut tehtiin teininä. lopuista aiheista pari kertaa vuodessa. Tuntuu, että aikalailla stereotypioita on jutut. Kuka oikeasti puhuu aikuisena jostain kokkaamiseta tai meikeistä? Samoista aiheista voi puhua kummankin sukupuolen kanssa.
[/quote]
Minä puhun aika paljon kokkaamisesta. Useammin miesten kuin naisten kanssa. Meikeistä puhun lähinnä vain meikkikaupan myyjien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jollain tapaa samanlainen. Ehkä. No, ylipäätään tulen huonosti ihmisten kanssa toimeen, tai siis olen tosi introvertti ja monien mielestä kai jotenkin outo ja hankala tapaus. Olen ihan naisellinen ja laittaudun mielelläni. Hameita ja korkkareita löytyy ja pitkä tukka ja musta on kiva meikata huolella kun lähtee ulos. Ja tykkään shoppailla ja luen muotilehtiä ja tykkään sisustaa. Vasara ei pysy kädessä eikä tulisi mieleenkään vaihtaa itse autoon renkaita.
Naiset ovat vaan niin outoja. Jos nyt vaikka mennään jonkun luo iltaa viettämään tai vaikka mökille niin naiset vahtiivat ja nipottavat ja puunaavat ja kokkaavat. Miehet taas relaavat ja ryyppäävät ja ovat hyvällä tuulella. Jos mennään naisten kanssa baariin se on jatkuvaa kinaa siitä kuka maksaa taksin ja voi ei narikka 3 eur, ou mai gaad ja kuka lähtee kenenkin kanssa vessaan ja missä nyt halutaankaan istua ja nyt tuo yksi näyttää pitkää naamaa kun ei menty sen lempibaariin jne. Miesten kanssa kukaan ei jaksa kitistä ja nipottaa, ihmiset saavat mennä ja tulla miten tykkäävät ja koko seurue ei vedä herneitä nenään siitä jos joku lähtee kotiin tai jos joku lähtee piirittämään jotakuta vastakkaisen sukupuolen edustajaa jne. Polttareissa ja häissä sama. Naiset ovat kireitä kuin viulunkielet, kyräilevät toisiaan, laskevat rahojaan...miehet antavat palaa ja kivaa on. Töissä naiset stressaantuvat, saavat välillä itkupotkuraivareita jne. Ikinä en ole nähnyt miehen itkevän työpaikan kahvihuoneessa tai karjuvan räkää tyrskien kirouksia kun ei saanut kesälomaa haluamaansa ajankohtaan, naisten olen.
Joo, aika stereotyyppistä, mutta tällaista tämä on ainakin minun kolmekymppisessä, pääosin akateemisesti koulutetussa tuttavapiirissäni ja työpaikallani isossa sairaalassa. Naiset tuntuvat lipsahtavan siihen nalkuttavan äidin rooliin jo sen ensimmäisen poikaystävän kanssa 15-vuotiaana ja pysyvät tiukasti siinä. Ja stressaaminen ja nipotus vaan pahenee kun tulee lapsia ja työssä enemmän vastuuta jne.
Ei silti, eivät miehet täydellisiä ole, eivät ollenkaan. Yleensä ok niin kauan kuin pitää hiukan etäällä, hyvinä kavereina ovat dominoivia, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ja parisuhteessa usein aivan mahdottomia k-päitä.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:03"]Aluksi luulin että kirjoittaja on mies, mutta teksti ei kuitenkaan ihan vaikuta miehen tekstiltä.
Sitten luulin provoksi, mutta aloittaja vastailee liian pitkään.
Nyt alan olla sillä kannalla, että kirjoittaja on joku jolla on alullaan olevia mielenterveysongelmia. Sama kirjoittaja taitaa roikkua täällä usein sunnuntai-iltoina.
[/quote]
Kirjoittaja on mies, ja taitaa roikkua kyllä ihan joka ilta, eikä vain sunnuntaisin...
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:52"]
Mä olen jollain tapaa samanlainen. Ehkä. No, ylipäätään tulen huonosti ihmisten kanssa toimeen, tai siis olen tosi introvertti ja monien mielestä kai jotenkin outo ja hankala tapaus. Olen ihan naisellinen ja laittaudun mielelläni. Hameita ja korkkareita löytyy ja pitkä tukka ja musta on kiva meikata huolella kun lähtee ulos. Ja tykkään shoppailla ja luen muotilehtiä ja tykkään sisustaa. Vasara ei pysy kädessä eikä tulisi mieleenkään vaihtaa itse autoon renkaita.
Naiset ovat vaan niin outoja. Jos nyt vaikka mennään jonkun luo iltaa viettämään tai vaikka mökille niin naiset vahtiivat ja nipottavat ja puunaavat ja kokkaavat. Miehet taas relaavat ja ryyppäävät ja ovat hyvällä tuulella. Jos mennään naisten kanssa baariin se on jatkuvaa kinaa siitä kuka maksaa taksin ja voi ei narikka 3 eur, ou mai gaad ja kuka lähtee kenenkin kanssa vessaan ja missä nyt halutaankaan istua ja nyt tuo yksi näyttää pitkää naamaa kun ei menty sen lempibaariin jne. Miesten kanssa kukaan ei jaksa kitistä ja nipottaa, ihmiset saavat mennä ja tulla miten tykkäävät ja koko seurue ei vedä herneitä nenään siitä jos joku lähtee kotiin tai jos joku lähtee piirittämään jotakuta vastakkaisen sukupuolen edustajaa jne. Polttareissa ja häissä sama. Naiset ovat kireitä kuin viulunkielet, kyräilevät toisiaan, laskevat rahojaan...miehet antavat palaa ja kivaa on. Töissä naiset stressaantuvat, saavat välillä itkupotkuraivareita jne. Ikinä en ole nähnyt miehen itkevän työpaikan kahvihuoneessa tai karjuvan räkää tyrskien kirouksia kun ei saanut kesälomaa haluamaansa ajankohtaan, naisten olen.
Joo, aika stereotyyppistä, mutta tällaista tämä on ainakin minun kolmekymppisessä, pääosin akateemisesti koulutetussa tuttavapiirissäni ja työpaikallani isossa sairaalassa. Naiset tuntuvat lipsahtavan siihen nalkuttavan äidin rooliin jo sen ensimmäisen poikaystävän kanssa 15-vuotiaana ja pysyvät tiukasti siinä. Ja stressaaminen ja nipotus vaan pahenee kun tulee lapsia ja työssä enemmän vastuuta jne.
Ei silti, eivät miehet täydellisiä ole, eivät ollenkaan. Yleensä ok niin kauan kuin pitää hiukan etäällä, hyvinä kavereina ovat dominoivia, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ja parisuhteessa usein aivan mahdottomia k-päitä.
[/quote]
No hankalalta tapaukselta kyllä vaikutatkin kun kyttäät naisten kaikkia tekemisiä ja tuomitset. Elämä on varmasti vaikeaa tuolla asenteella. Miten ihmisellä voi olla noin mustavalkoinen maailmankuva? Tai ennemminkin, miksi joku haluaa rakentaa noin mustavalkoisen maailmankuvan?
Kyllähän tietystä ihmisryhmästä löytyy valtava määrä negatiivisia asioita kun keskittyy vain niitä etsimään. Samoin kuin yhdestä ryhmästä voi etsiä vain hyviä puolia. Mutta luulisi järjen kuitenkin sanovan jossain vaiheessa, että eivät nuo voi olla pelkästään huonoja ja ikäviä tyyppejä.
Miksi oikeastaan pidät niin hirveän tuomittavana esim. sitä, että naiset haluavat "puunata ja kokata"? Kun jonkun se kuitenkin on tehtävä?
Mulla on ap samanlainen tilanne kuin sinulla. Olen kasvanut veljien keskellä ja poikien maailma on siksi tyttöjen maailmaa tutumpi. Aikuisiälläkin miesten seura tuntuu jopa naisten seuraa luontevammalta. En ole kuistenkaan tehnyt täsä ongelmaa, vaan olen halunnut päästä mukaan naistenkin maailmaan. Edelleenkään en jaksa kiinnostua monista naisten jutuista (kengät, käsilaukut, meikit yms.), mutta olen saanut hyviä ystäviä naisistakin. Ehkä jotkut naiset kokevat minut uhaksi, koska tulen hyvin juttuun miesten kanssa, mutta suurempia ongelmia en ole kohdannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:52"]
Mä olen jollain tapaa samanlainen. Ehkä. No, ylipäätään tulen huonosti ihmisten kanssa toimeen, tai siis olen tosi introvertti ja monien mielestä kai jotenkin outo ja hankala tapaus. Olen ihan naisellinen ja laittaudun mielelläni. Hameita ja korkkareita löytyy ja pitkä tukka ja musta on kiva meikata huolella kun lähtee ulos. Ja tykkään shoppailla ja luen muotilehtiä ja tykkään sisustaa. Vasara ei pysy kädessä eikä tulisi mieleenkään vaihtaa itse autoon renkaita.
Naiset ovat vaan niin outoja. Jos nyt vaikka mennään jonkun luo iltaa viettämään tai vaikka mökille niin naiset vahtiivat ja nipottavat ja puunaavat ja kokkaavat. Miehet taas relaavat ja ryyppäävät ja ovat hyvällä tuulella. Jos mennään naisten kanssa baariin se on jatkuvaa kinaa siitä kuka maksaa taksin ja voi ei narikka 3 eur, ou mai gaad ja kuka lähtee kenenkin kanssa vessaan ja missä nyt halutaankaan istua ja nyt tuo yksi näyttää pitkää naamaa kun ei menty sen lempibaariin jne. Miesten kanssa kukaan ei jaksa kitistä ja nipottaa, ihmiset saavat mennä ja tulla miten tykkäävät ja koko seurue ei vedä herneitä nenään siitä jos joku lähtee kotiin tai jos joku lähtee piirittämään jotakuta vastakkaisen sukupuolen edustajaa jne. Polttareissa ja häissä sama. Naiset ovat kireitä kuin viulunkielet, kyräilevät toisiaan, laskevat rahojaan...miehet antavat palaa ja kivaa on. Töissä naiset stressaantuvat, saavat välillä itkupotkuraivareita jne. Ikinä en ole nähnyt miehen itkevän työpaikan kahvihuoneessa tai karjuvan räkää tyrskien kirouksia kun ei saanut kesälomaa haluamaansa ajankohtaan, naisten olen.
Joo, aika stereotyyppistä, mutta tällaista tämä on ainakin minun kolmekymppisessä, pääosin akateemisesti koulutetussa tuttavapiirissäni ja työpaikallani isossa sairaalassa. Naiset tuntuvat lipsahtavan siihen nalkuttavan äidin rooliin jo sen ensimmäisen poikaystävän kanssa 15-vuotiaana ja pysyvät tiukasti siinä. Ja stressaaminen ja nipotus vaan pahenee kun tulee lapsia ja työssä enemmän vastuuta jne.
Ei silti, eivät miehet täydellisiä ole, eivät ollenkaan. Yleensä ok niin kauan kuin pitää hiukan etäällä, hyvinä kavereina ovat dominoivia, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ja parisuhteessa usein aivan mahdottomia k-päitä.
[/quote]
Meillä oli töissä vähän tämän tapainen nainen. Naisvaltainen työpaikka, tai siis pelkkiä naisia. Kyllästyimme hänen vihamieliseen asenteeseensa joka teki kaikkien olosta kurjan. Pari meistä kävi sanomassa pomolle että ottaa lopputilin jos tuo työntekijä saa jatkaa. Hänen lähdettyään meillä on ollut oikein mukavaa ja rentoa töissä, vaikka tykkäämmekin puunata kahvihuoneessa silloin tällöin.
Ongelmallinen suhde äitiin jonka kokenut heikkona. Liittouma isän kanssa, oidipaalivaihe epäonnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että naisia on erilaisia ja ap on päättänyt olla tykkäämättä heistä ja tavatessaan niitä kikattavia juoruakkoja, se vaan vahvistaa hänen mielikuvaansa stereotyyppisistä naisista. Mutta huvittaa kun ap puhuu näistä "naisten jutuista" ja kuinka naiset ovat sitä ja tätä. Me ollaan kaikki erilaisia, avaa silmäsi ja tutki rohkeasti maailmaa. Mun kaveripiiri koostuu 21-26-vuotiaista naisista. Me puhutaan politiikasta, maailman ilmiöistä, tapahtumista, taiteesta, ruoasta, mahdollisuuksista, opiskelusta, kaikesta kiinnostavasta maan ja taivaan välillä. Ollaan kaikki erittäin fiksuja ja maanläheisiä. Ei varmasti ikinä jauheta miehistä, tosi-tv-ohjelmista, meikeistä, muista naisista paria lausetta enempää. Kaksi meistä on lesboja ja kaksi ei edes omista tv:tä. Kaikki naiset ei ole hutsubimboja. Suhtaudu jokaiseen tapaamaasi ihmiseen avoimesti, ikinä et voi ulkokuoren tai sukupuolen tai iän perusteella päätellä millainen toinen ihmimen oikeasti on.
N21
Mistä sinä puhut miesten kanssa? Monia naisia kiinnostavat takuuvarmasti aiheet, joista miehet puhuvat.
Pidän surullisena kommentteja, joissa naiset eristäytyvät muista naisista.
Monet miehet ovat mukavia ja kiinnostavia - ja niin ovat monet naisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Huvittaa nämä naiset jotka julistaa kuinka tulevat paremmin miesten kanssa toimeen ja dissaavat omaa sukupuoltaan. Ihan niin kuin miessukupuoli olisi joku homogeeninen ryhmä jossa kaikki ovat samanlaisia.
[/quote]
"Ihan niin kuin miessukupuoli olisi joku homogeeninen ryhmä jossa kaikki ovat samanlaisia."
Ja nimenomaan tällä palstallahan tämä yleistys onkin onneksi niin harvinainen....eipä silti, sitä yleistystä riittää tietysti naisillekin. Ja itse asiassa minkä tahansa kriteerin suhteen...
Outoa noin ajattelevissa naisissa on se että ovat kuitenkin itsekin naisia, tunnen erään tällaisen, mieli on tehnyt pyytää näyttämään munansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteesi ap! Olen ollut koko ikäni ulkopuolinen nainen normaalissa naisseurassa. Näytän kyllä ulkoisesti naiselta, pidän kauniista vaatteista, sisustuksesta, puutarhanhoidosta yms. ja pysyn niistä keskustelemaan, mutta minulla on myös kiinnostuksen kohteita, jotka saavat osan naisista kaikkoamaan. Töissä ei ole ongelmaa: Olen miesvaltaisella alalla ja viihdyn siellä hyvin.
Onneksi asun pääkaupunkiseudulla, missä voi valita ystävänsä vähän isommasta joukosta. Noin 20 vuoden aikana olen löytänyt 5-10 naispuolista kaveria, joiden seurassa viihdyn. En enää edes yritä ystävystä perusnaisten kanssa.
Etsi kaltaistasi seuraa!
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 22:40"]
Tiedän tunteesi ap! Olen ollut koko ikäni ulkopuolinen nainen normaalissa naisseurassa. Näytän kyllä ulkoisesti naiselta, pidän kauniista vaatteista, sisustuksesta, puutarhanhoidosta yms. ja pysyn niistä keskustelemaan, mutta minulla on myös kiinnostuksen kohteita, jotka saavat osan naisista kaikkoamaan. Töissä ei ole ongelmaa: Olen miesvaltaisella alalla ja viihdyn siellä hyvin.
Onneksi asun pääkaupunkiseudulla, missä voi valita ystävänsä vähän isommasta joukosta. Noin 20 vuoden aikana olen löytänyt 5-10 naispuolista kaveria, joiden seurassa viihdyn. En enää edes yritä ystävystä perusnaisten kanssa.
Etsi kaltaistasi seuraa!
[/quote]
Minusta vaikutat täysin perusnaiselta, jos nyt sellaista on olemassa. Ei erikoinen harrastus tai kiinnostuksen kohde nyt niin iso juttu ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:52"]
Mä olen jollain tapaa samanlainen. Ehkä. No, ylipäätään tulen huonosti ihmisten kanssa toimeen, tai siis olen tosi introvertti ja monien mielestä kai jotenkin outo ja hankala tapaus. Olen ihan naisellinen ja laittaudun mielelläni. Hameita ja korkkareita löytyy ja pitkä tukka ja musta on kiva meikata huolella kun lähtee ulos. Ja tykkään shoppailla ja luen muotilehtiä ja tykkään sisustaa. Vasara ei pysy kädessä eikä tulisi mieleenkään vaihtaa itse autoon renkaita.
Naiset ovat vaan niin outoja. Jos nyt vaikka mennään jonkun luo iltaa viettämään tai vaikka mökille niin naiset vahtiivat ja nipottavat ja puunaavat ja kokkaavat. Miehet taas relaavat ja ryyppäävät ja ovat hyvällä tuulella. Jos mennään naisten kanssa baariin se on jatkuvaa kinaa siitä kuka maksaa taksin ja voi ei narikka 3 eur, ou mai gaad ja kuka lähtee kenenkin kanssa vessaan ja missä nyt halutaankaan istua ja nyt tuo yksi näyttää pitkää naamaa kun ei menty sen lempibaariin jne. Miesten kanssa kukaan ei jaksa kitistä ja nipottaa, ihmiset saavat mennä ja tulla miten tykkäävät ja koko seurue ei vedä herneitä nenään siitä jos joku lähtee kotiin tai jos joku lähtee piirittämään jotakuta vastakkaisen sukupuolen edustajaa jne. Polttareissa ja häissä sama. Naiset ovat kireitä kuin viulunkielet, kyräilevät toisiaan, laskevat rahojaan...miehet antavat palaa ja kivaa on. Töissä naiset stressaantuvat, saavat välillä itkupotkuraivareita jne. Ikinä en ole nähnyt miehen itkevän työpaikan kahvihuoneessa tai karjuvan räkää tyrskien kirouksia kun ei saanut kesälomaa haluamaansa ajankohtaan, naisten olen.
Joo, aika stereotyyppistä, mutta tällaista tämä on ainakin minun kolmekymppisessä, pääosin akateemisesti koulutetussa tuttavapiirissäni ja työpaikallani isossa sairaalassa. Naiset tuntuvat lipsahtavan siihen nalkuttavan äidin rooliin jo sen ensimmäisen poikaystävän kanssa 15-vuotiaana ja pysyvät tiukasti siinä. Ja stressaaminen ja nipotus vaan pahenee kun tulee lapsia ja työssä enemmän vastuuta jne.
Ei silti, eivät miehet täydellisiä ole, eivät ollenkaan. Yleensä ok niin kauan kuin pitää hiukan etäällä, hyvinä kavereina ovat dominoivia, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ja parisuhteessa usein aivan mahdottomia k-päitä.
[/quote]
No hankalalta tapaukselta kyllä vaikutatkin kun kyttäät naisten kaikkia tekemisiä ja tuomitset. Elämä on varmasti vaikeaa tuolla asenteella. Miten ihmisellä voi olla noin mustavalkoinen maailmankuva? Tai ennemminkin, miksi joku haluaa rakentaa noin mustavalkoisen maailmankuvan?
Kyllähän tietystä ihmisryhmästä löytyy valtava määrä negatiivisia asioita kun keskittyy vain niitä etsimään. Samoin kuin yhdestä ryhmästä voi etsiä vain hyviä puolia. Mutta luulisi järjen kuitenkin sanovan jossain vaiheessa, että eivät nuo voi olla pelkästään huonoja ja ikäviä tyyppejä.
Miksi oikeastaan pidät niin hirveän tuomittavana esim. sitä, että naiset haluavat "puunata ja kokata"? Kun jonkun se kuitenkin on tehtävä?
[/quote]
Ööh varmaan olen rakentanut tämän kuvan ihan omien havaintojeni ja elämänkokemukseni perusteella. Ja puunata ja kokata saa totta kai, mutta kun se on niin että kun on lähdetty rentoutumaan ja pitämään hauskaa niin siellä naisseurueessa kyökin puolella ei ole rentoa eikä hauskaa. Emäntä stressaa ja kiukuttelee miehelleen, muut yrittävät luimia seiniä pitkin ja toteuttaa emännän käskyjä, samalla kilpaillaan siitä kenen lapsella on typerimpiä wilmaviestejä lähettävä opettaja ja kenen poika on lahjakkain jääkiekkoilija ja kenen elämä on stressaavinta ja kamalinta. Ja kuvioon kuuluu olennaisena se, että jos et ole naimisissa eikä ole edes lapsia niin saat vähän vinoja katseita ja sellaista piilov*ttuilua osaksesi, kerrotaan rivien välistä että olet pohjasakkaa. Sinkkuja ei edes yleensä kutsuta paikalle, ainakaan sen jälkeen kun kaikki alkavat olla yli kaksikymppisiä, sillä ne sinkuthan ovat viinaa kiskovia teinin asteelle jääneitä jakorasioita, jotka yrittää varmasti iskeä kaikkien keskivartalolihavia miesystäviä heti kun silmä välttää.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 23:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:52"]
Mä olen jollain tapaa samanlainen. Ehkä. No, ylipäätään tulen huonosti ihmisten kanssa toimeen, tai siis olen tosi introvertti ja monien mielestä kai jotenkin outo ja hankala tapaus. Olen ihan naisellinen ja laittaudun mielelläni. Hameita ja korkkareita löytyy ja pitkä tukka ja musta on kiva meikata huolella kun lähtee ulos. Ja tykkään shoppailla ja luen muotilehtiä ja tykkään sisustaa. Vasara ei pysy kädessä eikä tulisi mieleenkään vaihtaa itse autoon renkaita.
Naiset ovat vaan niin outoja. Jos nyt vaikka mennään jonkun luo iltaa viettämään tai vaikka mökille niin naiset vahtiivat ja nipottavat ja puunaavat ja kokkaavat. Miehet taas relaavat ja ryyppäävät ja ovat hyvällä tuulella. Jos mennään naisten kanssa baariin se on jatkuvaa kinaa siitä kuka maksaa taksin ja voi ei narikka 3 eur, ou mai gaad ja kuka lähtee kenenkin kanssa vessaan ja missä nyt halutaankaan istua ja nyt tuo yksi näyttää pitkää naamaa kun ei menty sen lempibaariin jne. Miesten kanssa kukaan ei jaksa kitistä ja nipottaa, ihmiset saavat mennä ja tulla miten tykkäävät ja koko seurue ei vedä herneitä nenään siitä jos joku lähtee kotiin tai jos joku lähtee piirittämään jotakuta vastakkaisen sukupuolen edustajaa jne. Polttareissa ja häissä sama. Naiset ovat kireitä kuin viulunkielet, kyräilevät toisiaan, laskevat rahojaan...miehet antavat palaa ja kivaa on. Töissä naiset stressaantuvat, saavat välillä itkupotkuraivareita jne. Ikinä en ole nähnyt miehen itkevän työpaikan kahvihuoneessa tai karjuvan räkää tyrskien kirouksia kun ei saanut kesälomaa haluamaansa ajankohtaan, naisten olen.
Joo, aika stereotyyppistä, mutta tällaista tämä on ainakin minun kolmekymppisessä, pääosin akateemisesti koulutetussa tuttavapiirissäni ja työpaikallani isossa sairaalassa. Naiset tuntuvat lipsahtavan siihen nalkuttavan äidin rooliin jo sen ensimmäisen poikaystävän kanssa 15-vuotiaana ja pysyvät tiukasti siinä. Ja stressaaminen ja nipotus vaan pahenee kun tulee lapsia ja työssä enemmän vastuuta jne.
Ei silti, eivät miehet täydellisiä ole, eivät ollenkaan. Yleensä ok niin kauan kuin pitää hiukan etäällä, hyvinä kavereina ovat dominoivia, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ja parisuhteessa usein aivan mahdottomia k-päitä.
[/quote]
No hankalalta tapaukselta kyllä vaikutatkin kun kyttäät naisten kaikkia tekemisiä ja tuomitset. Elämä on varmasti vaikeaa tuolla asenteella. Miten ihmisellä voi olla noin mustavalkoinen maailmankuva? Tai ennemminkin, miksi joku haluaa rakentaa noin mustavalkoisen maailmankuvan?
Kyllähän tietystä ihmisryhmästä löytyy valtava määrä negatiivisia asioita kun keskittyy vain niitä etsimään. Samoin kuin yhdestä ryhmästä voi etsiä vain hyviä puolia. Mutta luulisi järjen kuitenkin sanovan jossain vaiheessa, että eivät nuo voi olla pelkästään huonoja ja ikäviä tyyppejä.
Miksi oikeastaan pidät niin hirveän tuomittavana esim. sitä, että naiset haluavat "puunata ja kokata"? Kun jonkun se kuitenkin on tehtävä?
[/quote]
Ööh varmaan olen rakentanut tämän kuvan ihan omien havaintojeni ja elämänkokemukseni perusteella. Ja puunata ja kokata saa totta kai, mutta kun se on niin että kun on lähdetty rentoutumaan ja pitämään hauskaa niin siellä naisseurueessa kyökin puolella ei ole rentoa eikä hauskaa. Emäntä stressaa ja kiukuttelee miehelleen, muut yrittävät luimia seiniä pitkin ja toteuttaa emännän käskyjä, samalla kilpaillaan siitä kenen lapsella on typerimpiä wilmaviestejä lähettävä opettaja ja kenen poika on lahjakkain jääkiekkoilija ja kenen elämä on stressaavinta ja kamalinta. Ja kuvioon kuuluu olennaisena se, että jos et ole naimisissa eikä ole edes lapsia niin saat vähän vinoja katseita ja sellaista piilov*ttuilua osaksesi, kerrotaan rivien välistä että olet pohjasakkaa. Sinkkuja ei edes yleensä kutsuta paikalle, ainakaan sen jälkeen kun kaikki alkavat olla yli kaksikymppisiä, sillä ne sinkuthan ovat viinaa kiskovia teinin asteelle jääneitä jakorasioita, jotka yrittää varmasti iskeä kaikkien keskivartalolihavia miesystäviä heti kun silmä välttää.
[/quote]
Olen saman ikäinen, introvertti, koulutettu, sinkku ja naisvaltaisella alalla. Elämänkokemusta on siis samoin kuin sinulla. Mutta minä en pursua vihaa koko naissukupuolta, tai oikeastaan koko ihmiskuntaa, kohtaan. Enkä näe ihmisiä kuten sinä. Siitä olen iloinen ja niin ovat varmasti myös ihmiset ympärilläni.
Moi, mää olen varmaan sitte siun kohtalotoveri :)
Itellä oli 2 isosiskoa ja tyttöjen jutut ei tuntunu yhtään omalta eikä kiinnostavalta missään vaiheessa. Kun muilta poikatytöiltä se jäi, mulla se vaan koveni. En vaan osaa puhua/osannut kiinnostua pojista, kauneudenhoidosta ja vaatteista yms.
Miesten kanssa tuntuu olevan paljon helpompaa ja mutkattomampaa. Ne harvat naiset kenen kanssa olisin halunnut ystävystyä, ovat osoittautuneet selkäänpuukottajiksi yms.
t. 28v nainen
[/quote]
Mitä ihmettä höpötät naisten huonosta kritiikinkestosta? Tulet tänne sanomaan että naiset ovat niin hankalia että et täydellisestä, ihanasta ja upeasta luonteestasi huolimatta tule toimeen juuri yhdenkään naisen kanssa. Ei tuo ole kritiikkiä, vaan lähes kaikkien tämä palstan lukijoiden tarkoituksellista loukkaamista. Ja sitten ihmettelet kun täällä loukkaannutaan. Jos puolet maapallon väestöstä on mielestäsi niin hankalia ettet voi meitä sietää, vika on sinussa.[/quote]
Tässä on juuri sellainen typerä tahallaan loukkaantuja. Voi, että olen pettynyt, että nainen voi olla tyhmä... Olet tyyppiesimerkki sellaisista naisista, joiden takia on todennäköisempää viihtyä miesten seurassa. Ap kertoo kokemuksistaan ja tuntemuksistaan, joihin on muidenkin naisten, kuten minun helppo samaistua. Näin ajattelevia ja tuntevia naisia on siis muitakin.
Ensinnäkin on typerää olla epälooginen marttyyri ja väittää AP:n "loukkaavan tarkoituksenmukaisesti kaikkia palstan lukijoita". Ihan kuin hän nyt henkilökohtaisesti haluaisi loukata ketään jollain anonyymillä palstalla (eikä ole niin tehnytkään), eikä hän myöskään ole itseään täydelliseksi julistanut tai kertonut, ettei voisi meitä kaikkia naisia sietää.
Tämä oli sinun virheellinen tulkintasi, ja varmaan sellaisena tyypillisenä ylitulkitsevana "rivien välistälukija"-naisena, miksi olisitkaan objektiivista tulkintaa osannut tehdä. Todennäköisempi tarkoitus AP:n kirjoitukselle on varmaan toivoa löytävänsä vertaistukea ja hengenheimolaisia, joita on, kuten totesin. Sinun kaalissasi tällaisen asetelman hahmottaminen on viestistäsi päätellen vain mahdotonta, minkä vuoksi päätit loukkaantua. Kun älli ei riitä, otetaan "herneet nenään"-kortti. Et edes tajua, että itse kirjoituksellasi osoitit olevasi juuri sellainen stereotyyppinen nainen, jota AP todennäköisesti vieroksuu. Ainakin minä suhtaudun pienellä varauksella näin reagoiviin ihmisiin, jotka nyt vaan valitettavasti sattuu, mitä todennäköisimmin olemaan naisia. Ylitulkintoja tekevät marttyyriksi heittäytyvät vouhkaajat vain ovat epäluotettavia ja arvaamattomia...
Ap, tiedän, miten yksinäiseltä voi henkisesti välillä tuntua ja ikävää, että varmaan 99% tämän palstan vastauksista vain lisäsi ymmärrystäni sinua kohtaan.
Pidä lippu silti vakaasti korkealla. Vaikutat luotettavalta, älykkäältä, vakaalta ja hyväsydämiseltä ihmiseltä. Taakkasi voi olla yksinäisyydentunne ja väärin tulkituksi tulemisen vaara, joka tuntuu todella pahalta, kun kellekään ei pahaa halua. Lopulta sitä kuitenkin oppii olemaan välittämättä näistä selälleen heittäytyvistä loukkaantujista, kun lopulta vain hyväksyy, etteivät he vain pysty ymmärtämään ☺Onneksi yksinäiset sudet osaavat olla melkoisia voimakimppuja. Onneksi myös naisista löytyy joitakin hengenheimolaisia ja onneksi minkään ei ainakaan pitäisi estää viettämästä aikaa miesten kanssa, joiden kanssa oleminen usein todellakin on mutkatonta ja jotenkin vapauttavaa. Halaus ja tsemppiä!
Olin nuorena samanlainen. Olen kahden isoveljen sisko, kaikki serkkuni lukuunottamatta yhtä 15 vuotta vanhempaa ovat poikia ja naapuruston samanikäiset olivat poikia. Kouluttauduin insinööriksi. Insinööritoimistoissa ja miesvaltaisella alalla työskentely on avannut silmäni. Alkuun olin ihaileva ja pidin miehiä naisia parempana. Mutta nyt jo ymmärrän, kuinka kaksinaamaisia, juoruilevia, selkäänpuukottavia yms. miehet osaavat olla. Teeskennellään kaveria edessä päin ja haukkuminen alkaa heti kun toinen lähtee ovesta ulos.
Minä en ole yhtään kilpailuhenkinen ja sekin on monelle miehelle ongelma. Nuoret naiset kai kilpailevat miesten huomiosta, mun ikäisillä ei sellaista kilpailua kyllä ole. Virastoihin, sairaaloihin ja opetusalalle hakeutuvat tietyntyyppiset naiset ja näiden huono henki ja kiusaamiset ovat usein ihmiskysymys, ei sukupuolikysymys. Omalta koululuokiliani juuri ne kiusaajatyypit ovat hakeutuneet noille aloille. Paitsi yksi kiva kaikille, joka onkin sitten ihan täynnä opetustyötä. Hänen äitinsä on isäni ystävä, joten kuulen kuulumisia ajoittain.
Olen ollut vähän aikaa valtion virastossa myös naisvaltaisella työpaikalla ja pahimmat juoruilijat olivat naisvaltaisen työpaikan miehet, myös laiskimmat.
Ap, kuulostaa siltä, että olet pikemminkin sosiaalisesti kömpelö kuin epänaisellinen. Miesseurassa vuorovaikutusongelmasi eivät näy ehkä yhtä voimakkaasti kuin naissseurassa, sillä miehille "sallitaan" tiettyä juroutta naisia helpommin vielä nykyäänkin. Sosiaaliseen kömpelyyteen viittaa myös se, että näet ihmisten ominaisuudet voimakkaasti sukupuolen kautta ja arvotat toisen sukupuolen toisen yläpuolelle. Sosiaalisesti taitava näkee erot yksilöiden välillä eikä sorru mustavalkoisiin stereotypioihin. Jos on normaalit vuorovaikutustaidot, pärjää kyllä sekä miesten että naisten kanssa, vaikka läheisissä ystävissä olisi enemmän oman sukupuolen edustajia.
Alue: Aihe vapaa
'En ole myöskään kiinnostunut lapsista, kokkailusta, vaatteista tai meikeistä tai aviomiehen hankkimisesta'
Näin ap vastasi jo mitä on naisten puheenaiheet. Mä en ole varmaan ikinä puhunut aviomiehen hankkimisesta. Meikkikeskustelut tehtiin teininä. lopuista aiheista pari kertaa vuodessa. Tuntuu, että aikalailla stereotypioita on jutut. Kuka oikeasti puhuu aikuisena jostain kokkaamiseta tai meikeistä? Samoista aiheista voi puhua kummankin sukupuolen kanssa.