Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverini vähän tyhmä?
01.01.2022 |
Pidän hänestä kyllä, ja arvostan, mutta kun kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.
Kiva siinä sitten kysyä, että ”voisitko antaa sen hyvän minulle?” Miten joku ei tajua, että jos selkävaivainen kysyy tuollaista, hän itse istuisi siinä tuolissa hetken mielellään?
Työn luonne on vieläpä sellaista, että emme istu pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, vaan aina hetken.
Ajatteliko hän, että minua vain ihan hänen näkökulmastaan kiinnostaa kysyä, kummalla tuolilla hän mieluummin istuu? Oikeasti.
Joskus 2 tunnin päästä hänellä oli sytyttänyt ja hän kysyi minulta, että ”haluaisitko sä istua tällä?” En viitsinyt sanoa, että olisin halunnut istua joo, koska ainakin itse olisin hänenä kokenut itseni ihan tyhmäksi siinä tapauksessa, että olisin ollut noin itsekäs. Tai ehkä hän siis oli vain tyhmä ja huonosti kasvatettu. Ei kasvatettu huomioimaan sitä, että kaikki ei liity aina juuri SINUUN.
Kommentit (628)
Ensin ajattelin että tämä on hauska ketju. Mutta sitten tuntui että pää alkaa pyöriä kuin hedelmäpelissä. Kyllä toiset tekee elämästään vaikeata. Mun neuvoni on että satulatuoli kiertoon, niin säilyy hyvä ilmapiiri työssä. Yksikään satulatuoli ei ole tämän arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D
Elämässä ei saa jos ei pyydä selvästi!
voi kuinka rasittuneita ovatkaan paperi apinat nyt taas laittomaan lakkoon. toivottavasti he pääsevät kortistoon. vaihdetaan heidät työhalukkaisiin meitä tulijoita on jopa eläkeläiset tulisivat noin lokoisiin hommiin.
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahiloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään Istua työpaikalla satulatuolilla. Ei koskaan, ei ikinä. Tämä asia ei tosin ole ajankohtainen, koska meillä on yhteinen yritys ja työskentelemme kotoa käsin, emmekä ole hankkineet kotiimme satulatuoleja.
Alkoholia emme käytä. Emme ole ikinä käyttäneet.
Sinänsä varmaan hyvä neuvo tuo, mutta ei kai ap:nkaan ongelma alkoholinkäytöstä johdu, vaan selkäkivusta.
Graham-puuro on hyvää kyllä, peukutan sille.
Meillä töissä ei kyllä esimiehillä (jep, molemmat on miehiä) ole lupa puhua kenenkään sairausloman syystä. Sitten on tietty erikseen nämä tapaukset, joiden kuuluisi olla saikulla, mutta jotka ei voi jäädä, kun ne on niin tärkeitä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla on joka kerroksessa muutama erilainen satulatuoli ja niitä saa käyttää kuka haluaa. Ei ole kyllä edes selkäkipuisena tullut mieleen alkaa pyytämään toiselta tuolia, vaan olen odotellut aina että sopiva tuoli vapautuu.
Onko täällä jo ehdotettu sitä, että ap menisi töihin niin aikaisin, että ehtisi napata haluamansa tuolin itselleen? Ilmeisesti hän on joskus ainakin istunut sillä aiemmin, koska tietää sen olevan parempi. Joten mysteeri on, miksi tuoli on päätynyt työkaverin käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjetöntä on pitää huonoa tuolia ollenkaan siinä teidän tiloissa, jos se on huono. Tehkää asialle jotain, heivatkaa se huono tuoli roskikseen ja vaatikaa uusi tilalle.
Vaihtoehtona iso tai pieni tuoli. Siis korkea ja matalako? Riippuu istutko siinä hevosta harjatessa vai lehmää lypsäessä. Kumpi mahtaisi olla parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on mielestään kohtelias kun ei voi pyytää suoraan tuolia. Mutta työkaveri on tyhmä kun ei tajunnut antaa tuolia hänelle. Aloittaja ei kuitenkaan tiedä onko myös työkaverin selkä kipeä. Silti tuolin pitäisi kuulua aloittajalle kun hänellä on selkä kipeä.
Miten tämä hyvän satulatuolin ongelma aloittajan mielestä ratkaistaan silloin kun molempien selkä on yhtä kipeä?
Kuuluuko hyvä tuoli silti hänen käyttöönsä ja huono tuli työkaverille?
Entä jos työkaverin selkä on jopa kipeämpi. Kumpikaan tietenkään ei voi hyvien tapojen mukaisesti kertoa selkäkivuistaan? Vai miten se menee?
Miksei vain voi hoitaa esimiehen tms. kanssa niin, että vaatii kaikkien tuolien olevan hyviä.
Tai ainakin niin, että erilaisia satulatuoleja on riittävästi tarjolla työpisteissä kaikille selkätyypeille.
Kun tämä aloittajalle huono tuoli tuntui taas jollekin olevan sopiva.
Kaveri ei tiennyt selkävaivasta eikä ole meedio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan tollaiset kysymykset mutta ne ärsyttävät minua siinä määrin että valitsen tahallaan samalla tavalla kun työkaveri.
Kysykää suoraan. Se vaatii enemmän taitoa kysyä suoraan, mutta kohteliaasti, kun se että kiertoteitse valittaa jotain kipua ja vihjailee.
Arvostan kun osataan olla kohtelusta mutta kysyä suoraan.
Jestas mulla halkee pää ap:n jutuille 😆😆😆 hyvin motivoi aina raivo lenkille kun vähän lukee vauvaa eka 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli oikea vastaus on selkeä EI ja .
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahiloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään Istua työpaikalla satulatuolilla. Ei koskaan, ei ikinä. Tämä asia ei tosin ole ajankohtainen, koska meillä on yhteinen yritys ja työskentelemme kotoa käsin, emmekä ole hankkineet kotiimme satulatuoleja.
Alkoholia emme käytä. Emme ole ikinä käyttäneet.
Sinänsä varmaan hyvä neuvo tuo, mutta ei kai ap:nkaan ongelma alkoholinkäytöstä johdu, vaan selkäkivusta.
Graham-puuro on hyvää kyllä, peukutan sille.
Hetkinen, seis, ei tässä ole minusta vielä päästy siihen minkä takia selkä kipeytyi. Voihan se olla alkoholiperäinenkin syy. Tosin tiedämme, että ap on parempaa väkeä, mutta mielestäni se ei silti sulje pois alkoholiongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis
> Ap menee kipeänä töihin
> Työpaikalla vain kaksi tuolia
> Ap himoaa toista tuolia jolla kollega istuu
> Ap kysyy kysymyksen "kummalla tuolilla mieluiten istuisit?"
> Ap ei saa mieleistään vastausta
> Ap lähtee ensiapuun jossa väsynyt lääkäri sanoo että selässä on ehkä hermopinne
> Ap valloittaa palstan ja aloittaa haukkumaketjun kollegasta
Saiko ap sairaslomaa? Pistettiinkö jatkotutkimuksiin? Onko ap nyt halvaantunut? Mitä ensiavun triagehoitaja nyt miettii? Onko satulatuolin mielipidettä kukaan kysynyt? Saadaanko tähän kollegan lopullinen mielipide kuka saa istua satulatuolilla?
...katso seuraava jakso?
Tästähän tosiaan saisi vaikka televisiosarjan.
Ap kysymyksesi oli todella huonosti muotoiltu jos oletit kaverisi tuosta tajuavan mitä oikeasti ajat takaa, todella outo kysymys ja turha odottaa että kukaan tajuaisi tuollaista. Olet nyt loukkaantunut ja vihainen koska kaverisi ei automaattisesti tajunnut mitä sinä haluat ja mikä on omasta mielestäsi sinulle parempi. Olet itsekäs ja et selkeästi kovin älykäs.
: DD Siis ei ole todellista. Miksi ihmeessä selkävaivaisena kysyit, että kummalla tuolilla hän haluaa istua? Jos sinulla todella oli akuutti selkäkipu, niin olisit kysynyt vaan suoraan, saanko minä istua nyt tällä kun on selkä pas kana, kiitos. Miksi pitää aina kierrellä ja kaarrella ja olettaa toisen olevan ajatusten lukija tai ymmärtävän yskän senkun sanot suoraan! Onhan tuokin nyt erikoista käytöstä sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on joku kuusikymppinen kiltiksi opetettu ”hyvän kotikasvatuksen saanut”. Aika menee muuten pohtiessa, että ”mitähän se tarkoitti, kun…”. Kaikessa on joku piilomerkitys ja viesti, kun itse ei ole oppinut kommunikoimaan mistään tarpeistaan suoraan. Joku reppana tuonkin kanssa ehkä asuu. Säälittää työkaverikin vähän.
No tämä! Olen itse 34-vuotias mutta saanut oikein wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen ja luulenpa että tuo on suurin yksittäinen syy ihmissuhdeongelmiini. Olen saanut tehdä aika paljon töitä itseni kanssa oppiakseni kommunikoimaan paremmin. Muutosta parempaan on alkanut tapahtua vasta ihan viime vuosien aikana.
Aiemmin, varsinkin kun kaveripiirissäni oli samanlaisia tapauksia, aika kului "leppoisasti" miettien että mitähän se ja sekin yritti sillä ja tällä eleellä, ilmeellä, tai epäsuoralla vihjauksella todellisuudessa sanoa ja osasinkohan nyt arvata oikein vai teinkö kuitenkin jotain väärin ja miksiköhän se ja se ei osannut lukea ajatuksiani vaikka kuinka pasiivis-aggressiivisesti yritin osoittaa mieltäni. Huh! Ihan hirvittää kuinka kaunainen ihminen olin ennen kuin opin kommunikoimaan tarpeistani suoraan.
Toisaalta, kun tuollaisen kasvatuksen on saanut, on se niin selkärangassa että siitä on todella vaikea oppia eroon. Se ei mene niin helposti että alkaa vaan sanoa asioita suoraan vaan usein vaatii vuosien harjoittelua.
eli sinä haluat työkaverilli kipeän selän kun pyydät häneltä paremman tuolin, missä se hyvä kotikasvatus näkyy kun toivot toiselle pahaa?