Laihdutus 2022

Voitto! Tavallaan, ainakin mulle :D

Laihduttaessa toki kaikki vähän pienentynyt, mutta yksi paras on ollut rinnat. Pärjään nyt pelkillä urheilurintsikoilla ja voin kotona olla vaikka kokonaan ilman tukea :') Ihan parasta, vihasin niitä kaaritukia, mutta oli yhdessä vaiheessa melkein pakko käyttää. Vapaus. Ja urheilurintsikoiden kanssa ei tarvitse taistella yhtä paljon koon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mukana. Pituus 177 cm, paino 89 kg. Tavoitteena 10 kg pois.

Painat enemmän kun sun pituinen mies keskimäärin, sopiva paino olisi alle 63kg.

173 cm ja 97 kg. Ensiksi pitäisi saada loppumaan tämä lihominen ja sitten aloittaa laihtuminen.

Jonkin aikaa ollut nyt tavoitepainossa, mutta menetin paljon lihasmassaa :( Harmittaa oma laiskuus. En myöskään tajunnut seurata proteiinin saantia. Toisaalta olen yllättynyt, kuinka hyvin olen saanut pidettyä itseäni kurissa ruoan kanssa. Ehkä kuvittelen, mutta luulen täyttyväni pienemmästä? En enää kyllä syö itseäni ähkyyn vaan vain juuri sen verran, ettei ole enää nälkä. En tykkää siitä "kipeästä" olosta mikä ähkystä tulee.

Viime aikoina alkanut huipata, pitää muistaa juoda vettä! Vielä paljon petrattavaa, yritän asettaa tavoitteeksi n. litran vettä päivässä ja vaikka 30 min jonkinlaisen treenin.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerroit kuulumisia, meillä vaikuttaa olevan melko samanlainen tavoite. Minulla siis 9,5 kg pudotettuna ja 7 kg jäljellä. Kiveenhakattu se ei ole, katsotaan sitten, mikä on fiilis ja painoa tärkeämpi minulle on koko ja kehonkoostumus. Katse siintää joka tapauksessa pudotuksen jälkeisessä ajassa ja painon pitämisessä poissa. Tilastojen mukaan niin moni lihoo takaisin lähtöpainoon tai sen yli, ja hieman pelottaa, käykö minullekin niin. Toisaalta lohduttaudun sillä, että en ole laihduttanut kuurilla ja oikeastaan välttelen koko sanaa "laihdutus". Opettelen syömään paremmin ja liikkumaan enemmän, koska vanhat elämäntavat eivät olleet kunnossa ja energian ylisaanti kulutukseen nähden oli vain yksi osa ongelmaa. Hyvänä merkkinä pidän sitä, että kertaakaan näiden kolmen kuukauden aikana ei ole tullut kyllästymistä tai repsahtamista vanhaan eikä ole tarvinnut sinnitellä tahdonvoimalla eteenpäin.

Sairastin viime viikon koronaa ja se laittoi aika tehokkaasti kehon ja arjen sekaisin. Ruokahalu hävisi kokonaan eikä ole täysin palautunut vieläkään. Viime viikolla ja tällä viikolla en ole paljoa syömisiä seuraillut vaan olen syönyt mitä olen saanut syötyä. Mitään liikuntaa pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta en ole harrastanut, mutta tänään menen salille tekemään lihaskuntoa ja huomiselle olen varannut aerobisen treenin. Kävin kaupassakin ja ostin hyviä, tuttuja raaka-aineita, jotta saan normaalin ruokarutiinin taas rullaamaan. Ymmärrän nyt hyvin, miksi monella hyvin alkanut muutos tyssää sairasteluun tai muuhun arjen sekoittavaan tapahtumaan. Tässä saa ihan tietoisesti tehdä hommia, että palaa siihen hyvin ja melkein itsestään pyörineeseen arkeen sekä liikunnan että ruokailun suhteen.

Tänään käyn salilla vaa'alla ja jännittää sen lukema. Ihmettelen jos paino on noussut. Pudotusta lienee tullut, koska yhdet housut ovat niin isot, ettei niitä voi käyttää: keväällä ne olivat hieman liian pienet, alkusyksystä hyvät ja nyt niitä pitää nostella etteivät kävellessä putoa. Farkuissa pitää kikkailla napin ja vyölenkkien kanssa, että ne pysyvät ylhäällä.

Miten muilla menee?

Toppatakilla kuukausi mennyt. Paino ei ole noussut vaikka harmikseni se ei ole myöskään juuri laskenut (jotain kilon parin heittoja on mutta tässä painossa ei oikein voi noteerata vielä sellaisia).

No se Toppatakki menee vähän paremmin päälle, joskin kinnaa toki mutta nyt voi olla samaan aikaan kännykkä ja avaimet takin taskussa (piti ahtauden vuoksi olla housujen taskussa).

Liikuntaa olen lisännyt ja tosissaan vähentänyt epäterveellistä syöntiä. Jotain pahoja paikkoja on ollut ja välillä olen syönyt/ostanut jotain huonoa mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Lepokulutus on sen jotain 2000kcal ja kun en ole mainittavasti laihtunut, niin syön selvästi edelleen liikaa. Noh pettymyksen tunteen keskellä olen kuitenkin vähän tyytyväinen siihen että painon nousu on loppunut ainakin.

Eli mun pitää nyt oikeasti vähän tarkkailla muutakin syöntiä eikä pelkästään niin että en vaan osta karkkia ym ja muuten ei ole sen kummempaa suunnitelmaa. Tosin on tässäkin ollut aikamoinen oppiminen koska se herkku hyllylle meno on ollut suorastaan automaattinen suorite, eli olen syönyt vaikka ei olisi tehnyt aina edes mieli.

Toppatakki 🧥 jolle tulee kohta kiire mahtua siihen pitkään ja paksuun takkiin ennen kunnon pakkasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerroit kuulumisia, meillä vaikuttaa olevan melko samanlainen tavoite. Minulla siis 9,5 kg pudotettuna ja 7 kg jäljellä. Kiveenhakattu se ei ole, katsotaan sitten, mikä on fiilis ja painoa tärkeämpi minulle on koko ja kehonkoostumus. Katse siintää joka tapauksessa pudotuksen jälkeisessä ajassa ja painon pitämisessä poissa. Tilastojen mukaan niin moni lihoo takaisin lähtöpainoon tai sen yli, ja hieman pelottaa, käykö minullekin niin. Toisaalta lohduttaudun sillä, että en ole laihduttanut kuurilla ja oikeastaan välttelen koko sanaa "laihdutus". Opettelen syömään paremmin ja liikkumaan enemmän, koska vanhat elämäntavat eivät olleet kunnossa ja energian ylisaanti kulutukseen nähden oli vain yksi osa ongelmaa. Hyvänä merkkinä pidän sitä, että kertaakaan näiden kolmen kuukauden aikana ei ole tullut kyllästymistä tai repsahtamista vanhaan eikä ole tarvinnut sinnitellä tahdonvoimalla eteenpäin.

Sairastin viime viikon koronaa ja se laittoi aika tehokkaasti kehon ja arjen sekaisin. Ruokahalu hävisi kokonaan eikä ole täysin palautunut vieläkään. Viime viikolla ja tällä viikolla en ole paljoa syömisiä seuraillut vaan olen syönyt mitä olen saanut syötyä. Mitään liikuntaa pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta en ole harrastanut, mutta tänään menen salille tekemään lihaskuntoa ja huomiselle olen varannut aerobisen treenin. Kävin kaupassakin ja ostin hyviä, tuttuja raaka-aineita, jotta saan normaalin ruokarutiinin taas rullaamaan. Ymmärrän nyt hyvin, miksi monella hyvin alkanut muutos tyssää sairasteluun tai muuhun arjen sekoittavaan tapahtumaan. Tässä saa ihan tietoisesti tehdä hommia, että palaa siihen hyvin ja melkein itsestään pyörineeseen arkeen sekä liikunnan että ruokailun suhteen.

Tänään käyn salilla vaa'alla ja jännittää sen lukema. Ihmettelen jos paino on noussut. Pudotusta lienee tullut, koska yhdet housut ovat niin isot, ettei niitä voi käyttää: keväällä ne olivat hieman liian pienet, alkusyksystä hyvät ja nyt niitä pitää nostella etteivät kävellessä putoa. Farkuissa pitää kikkailla napin ja vyölenkkien kanssa, että ne pysyvät ylhäällä.

Miten muilla menee?

Jatkan yksinpuheluani. :D Oli se paino pudonnut, neljässä viikossa on lähtenyt hieman reilu kaksi kiloa ja pudotetuissa kiloissa meni kymppi rikki (aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla). Olen tosi ylpeä itsestäni! Pitkäjänteisyys ei ole vahvimpia puoliani, mutta silti olen jaksanut tähän asti eikä se ole edes tuntunut vaikealta.

Mulla on myös tiettyjä ajatuslukkoja siitä, mihin pystyn ja mihin en, mutta tämä onnistumisen tunne ehkä auttaa niitäkin availemaan. Harkitsen jopa tanssikurssille osallistumista, vaikka olen koko ikäni ajatellut, että en osaa enkä voi tanssia. Nyt oivalsin, että sillä ei ole mitään väliä, olenko luontaisesti tanssillisesti lahjakas vai en. Jos haluan mennä tanssikurssille, voin mennä tanssikurssille. Tuo kuulostaa typerän itsestäänselvältä noin kirjoitettuna, mutta ajatuksellisesti se oli paljon vaikeampaa. Kaveri myös ehdotti jos osallistuttaisiin syksyllä Helsinki Midnight Runiin. Olen aina ajatellut, että en pysty juoksemaan monen kilometrin matkaa. Muut siihen kyllä pystyvät, mutta minä en vaikka harjoittelisin. Nyt kuitenkin ajatus juoksutapahtumaan osallistumisesta houkuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Toppatakilla kuukausi mennyt. Paino ei ole noussut vaikka harmikseni se ei ole myöskään juuri laskenut (jotain kilon parin heittoja on mutta tässä painossa ei oikein voi noteerata vielä sellaisia).

No se Toppatakki menee vähän paremmin päälle, joskin kinnaa toki mutta nyt voi olla samaan aikaan kännykkä ja avaimet takin taskussa (piti ahtauden vuoksi olla housujen taskussa).

Liikuntaa olen lisännyt ja tosissaan vähentänyt epäterveellistä syöntiä. Jotain pahoja paikkoja on ollut ja välillä olen syönyt/ostanut jotain huonoa mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Lepokulutus on sen jotain 2000kcal ja kun en ole mainittavasti laihtunut, niin syön selvästi edelleen liikaa. Noh pettymyksen tunteen keskellä olen kuitenkin vähän tyytyväinen siihen että painon nousu on loppunut ainakin.

Eli mun pitää nyt oikeasti vähän tarkkailla muutakin syöntiä eikä pelkästään niin että en vaan osta karkkia ym ja muuten ei ole sen kummempaa suunnitelmaa. Tosin on tässäkin ollut aikamoinen oppiminen koska se herkku hyllylle meno on ollut suorastaan automaattinen suorite, eli olen syönyt vaikka ei olisi tehnyt aina edes mieli.

Toppatakki 🧥 jolle tulee kohta kiire mahtua siihen pitkään ja paksuun takkiin ennen kunnon pakkasia

Ehditkin lähettää tämän kun naputtelin omaa viestiäni, kiva että täällä käy muutkin kuin vain minä.

Mukavaa, että sinullakin on suunta oikea. Auttaisiko sinua ruokapäiväkirjan pitäminen ja yhden viikottaisen herkun linja? Monesti tulee syötyä enemmän kuin tiedostaa. Tunnistan myös tuon tapasyömisen eli syödään koska sen ajattelee kuuluvan tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen. Sen tiedostaminen on eka ja monesti vaikein askel tapojen muuttamiseen.

Olen erittäin toimivassa verkko kurssilla. Paino pudonnut jo yli 4 kg ja on vasta alkua. Suosittelen. Näiden ruuan vähentämisen ja veden juonnin ja lautasen pienennyksen ja ohjatun netti liikunnan ja psykologisten puheiden avulla menee kuin itsestään mukana.

Onko muilla lähtenyt hiuksia laihduttamisen aikana? Laihdutin lievästä ylipainosta normaali- ja alipainon rajalle. Hiukset ovat ohentuneet. Muita vaivoja mm. huippaaminen, hengästyminen seisomaan noustessa ja jatkuva kylmyys sekä oudot kivut silmissä ja kihelmöinti varpaissa. Syön jo enemmän, kun en uskalla enempää laihduttaa. Ja olen nuori aikuinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla lähtenyt hiuksia laihduttamisen aikana? Laihdutin lievästä ylipainosta normaali- ja alipainon rajalle. Hiukset ovat ohentuneet. Muita vaivoja mm. huippaaminen, hengästyminen seisomaan noustessa ja jatkuva kylmyys sekä oudot kivut silmissä ja kihelmöinti varpaissa. Syön jo enemmän, kun en uskalla enempää laihduttaa. Ja olen nuori aikuinen nainen.

En itse ole kärsinyt tuosta, mutta muistan lukeneeni aiemmin yhdeltä syömishäiriöitä käsittelevältä palstalta, että ainakin hiusten lähteminen johtuu juuri siitä, ettei syö tarpeeksi ja voi tulla vaivana TODELLA myöhässä eli voit olla ehtinyt jo syödä vaikka pari kuukauttakin normaalisti, mutta yhtäkkiä hiuksia lähtee yllättävissä määrissä. Keho ennemmin käyttää vähemmän energiaa "turhiin" juttuihin ja sen puutteessa keskittyy elimiin

Tajusin tänään, etten tule koskaan saavuttamaan haluamaani vartaloa.

Mulla on liian leveät hartiat. Olen hoikka, saavuttanut tavoitepainoni ja mennyt sen ali. Sivusta pidän, miltä näytän, kun pidän käsiäni ylhäällä. Mutta kädet rennosti alhaalla korostaa jotenkin hartioita.

Tuntuu jotenkin tosi pahalta, ettei se ideaali, mitä on yrittänyt koko ajan tavoitella ole edes realistinen. Yrittänyt vaan jatkaa pudottamista, mutta ei se tässä enää auta.

Tälläistä nyt vielä vuoden lopussa, ei tarvitse seuraavan vuoden ketjuun (jos sellaista luodaan) tulla valittamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerroit kuulumisia, meillä vaikuttaa olevan melko samanlainen tavoite. Minulla siis 9,5 kg pudotettuna ja 7 kg jäljellä. Kiveenhakattu se ei ole, katsotaan sitten, mikä on fiilis ja painoa tärkeämpi minulle on koko ja kehonkoostumus. Katse siintää joka tapauksessa pudotuksen jälkeisessä ajassa ja painon pitämisessä poissa. Tilastojen mukaan niin moni lihoo takaisin lähtöpainoon tai sen yli, ja hieman pelottaa, käykö minullekin niin. Toisaalta lohduttaudun sillä, että en ole laihduttanut kuurilla ja oikeastaan välttelen koko sanaa "laihdutus". Opettelen syömään paremmin ja liikkumaan enemmän, koska vanhat elämäntavat eivät olleet kunnossa ja energian ylisaanti kulutukseen nähden oli vain yksi osa ongelmaa. Hyvänä merkkinä pidän sitä, että kertaakaan näiden kolmen kuukauden aikana ei ole tullut kyllästymistä tai repsahtamista vanhaan eikä ole tarvinnut sinnitellä tahdonvoimalla eteenpäin.

Sairastin viime viikon koronaa ja se laittoi aika tehokkaasti kehon ja arjen sekaisin. Ruokahalu hävisi kokonaan eikä ole täysin palautunut vieläkään. Viime viikolla ja tällä viikolla en ole paljoa syömisiä seuraillut vaan olen syönyt mitä olen saanut syötyä. Mitään liikuntaa pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta en ole harrastanut, mutta tänään menen salille tekemään lihaskuntoa ja huomiselle olen varannut aerobisen treenin. Kävin kaupassakin ja ostin hyviä, tuttuja raaka-aineita, jotta saan normaalin ruokarutiinin taas rullaamaan. Ymmärrän nyt hyvin, miksi monella hyvin alkanut muutos tyssää sairasteluun tai muuhun arjen sekoittavaan tapahtumaan. Tässä saa ihan tietoisesti tehdä hommia, että palaa siihen hyvin ja melkein itsestään pyörineeseen arkeen sekä liikunnan että ruokailun suhteen.

Tänään käyn salilla vaa'alla ja jännittää sen lukema. Ihmettelen jos paino on noussut. Pudotusta lienee tullut, koska yhdet housut ovat niin isot, ettei niitä voi käyttää: keväällä ne olivat hieman liian pienet, alkusyksystä hyvät ja nyt niitä pitää nostella etteivät kävellessä putoa. Farkuissa pitää kikkailla napin ja vyölenkkien kanssa, että ne pysyvät ylhäällä.

Miten muilla menee?

Jatkan yksinpuheluani. :D Oli se paino pudonnut, neljässä viikossa on lähtenyt hieman reilu kaksi kiloa ja pudotetuissa kiloissa meni kymppi rikki (aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla). Olen tosi ylpeä itsestäni! Pitkäjänteisyys ei ole vahvimpia puoliani, mutta silti olen jaksanut tähän asti eikä se ole edes tuntunut vaikealta.

Jei, kävin vaa'alla ja 19 viikossa paino on pudonnut 12 kg! Pudotus ei ole yhtä suoraviivaista kuin alussa, mutta suunta on oikea ja silti suht ripeä. Vielä kun neljä tai viisi kiloa lähtee, olen tavoitteessani.

Ylläpitoa en ole vielä liiemmin ajatellut, mutta liikuntaa aion jatkaa samaan malliin kuin nytkin koska siitä tulee niin hyvä olo. Ruokavaliokin vaikuttaa helpolta noudattaa enkä ihan heti keksi, miten sitä muuttaisin. Katson rauhassa, mihin ja miten paino alkaa asettua ja teen sitten sen perusteella päätökset.

Painon seurantaa aion jatkaa tavoitteeseen päästyäni ja punnita parin viikon välein. Vaatteiden istuvuus toki kertoo aika hyvin, mikä on meno.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tänään, etten tule koskaan saavuttamaan haluamaani vartaloa.

Mulla on liian leveät hartiat. Olen hoikka, saavuttanut tavoitepainoni ja mennyt sen ali. Sivusta pidän, miltä näytän, kun pidän käsiäni ylhäällä. Mutta kädet rennosti alhaalla korostaa jotenkin hartioita.

Tuntuu jotenkin tosi pahalta, ettei se ideaali, mitä on yrittänyt koko ajan tavoitella ole edes realistinen. Yrittänyt vaan jatkaa pudottamista, mutta ei se tässä enää auta.

Tälläistä nyt vielä vuoden lopussa, ei tarvitse seuraavan vuoden ketjuun (jos sellaista luodaan) tulla valittamaan. 

Erinomaista, että saavutit tavoitepainosi, onneksi olkoon! Mä laihdutin kans viimeiset pari vuotta ja samaistun tuohon, että lopputulos ei ollutkaan sitä, mitä alussa kuvitteli.

Suosittelen kuitenkin tutustumaan Kibbe-vartalotyyppeihin eli Kibbe body types. Eri vartalot näyttävät erilaisilta hoikkanakin mutta jokaisessa on ne omat parhaat piirteensä, mitä voi oikealla pukeutumisella tuoda esille. Tykkäsin tuosta Kibbe-jaottelusta sen takia että siinä ei ole oikeastaan "parasta" vartalotyyppiä vaan jokaisessa vartalotyypissä ilmenee omanlaisensa kauneus. Youtubessa Aly Art on tehnyt hyviä videoita aiheesta.

Kiva lukea muiden onnistumisista. Itse aloitin muutosta kesällä ja tässä jossain välissä se on vähän repsahtanut. Kuormittava arki ja flunssa veivät raiteiltaan. Nyt sitten vaan fiksusti eteenpäin. Kropasta lähteneet sentit osin pysyneet poissa, huomaan vaatteista sen, mutta vaaalle en kyllä heti uskalla kun mahan alue tuntuu taas paisuneelta. Tänään kävin vesijuoksemassa ja perhejumpassa ja suunta on eteenpäin. Salaatteja olen lisännyt ruokavalioon eli opetellut tekemään ruokaisia ja tervellisiä kokonaisuuksia. Talvikaudella menee helposti hiilaripupeltamiseksi ja tänä vuonna pimeys on kyllä väsyttänyt aiempaa enemmän.

Alkuvuodesta ajattelin kokeilla uutta salia. Sain kaverilta suosituksen. Siellä olisi crossfitin tyyppistä ryhmäliikuntaa ja sali. Mutta ensin lisäilen taas liikuntaa omin voimin ja sitten tutustumaan. Tässä syksyn aikana olen kokeillut erilaisia perheliikuntajuttuja, lenkkeillyt, uinut ja tehnyt lihaskuntoa kotona. Mutta tässä välissä oli joku kuukausi kun liikuntainto tipahti ja naposteluinto nousi.

Ai niin, uni on jäänyt työstressin takia vähäiseksi ja luulen sen vahvistaneen kierrettä. Nyt laitan puhelimen pois ja sammutan valot, tavoitteena olisi korjata rytmiä sekä nukkumaanmenon että töistä ajoissa lähtemisen suhteen.

Aloitan laihduttamisen heti huomisesta alkaen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerroit kuulumisia, meillä vaikuttaa olevan melko samanlainen tavoite. Minulla siis 9,5 kg pudotettuna ja 7 kg jäljellä. Kiveenhakattu se ei ole, katsotaan sitten, mikä on fiilis ja painoa tärkeämpi minulle on koko ja kehonkoostumus. Katse siintää joka tapauksessa pudotuksen jälkeisessä ajassa ja painon pitämisessä poissa. Tilastojen mukaan niin moni lihoo takaisin lähtöpainoon tai sen yli, ja hieman pelottaa, käykö minullekin niin. Toisaalta lohduttaudun sillä, että en ole laihduttanut kuurilla ja oikeastaan välttelen koko sanaa "laihdutus". Opettelen syömään paremmin ja liikkumaan enemmän, koska vanhat elämäntavat eivät olleet kunnossa ja energian ylisaanti kulutukseen nähden oli vain yksi osa ongelmaa. Hyvänä merkkinä pidän sitä, että kertaakaan näiden kolmen kuukauden aikana ei ole tullut kyllästymistä tai repsahtamista vanhaan eikä ole tarvinnut sinnitellä tahdonvoimalla eteenpäin.

Sairastin viime viikon koronaa ja se laittoi aika tehokkaasti kehon ja arjen sekaisin. Ruokahalu hävisi kokonaan eikä ole täysin palautunut vieläkään. Viime viikolla ja tällä viikolla en ole paljoa syömisiä seuraillut vaan olen syönyt mitä olen saanut syötyä. Mitään liikuntaa pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta en ole harrastanut, mutta tänään menen salille tekemään lihaskuntoa ja huomiselle olen varannut aerobisen treenin. Kävin kaupassakin ja ostin hyviä, tuttuja raaka-aineita, jotta saan normaalin ruokarutiinin taas rullaamaan. Ymmärrän nyt hyvin, miksi monella hyvin alkanut muutos tyssää sairasteluun tai muuhun arjen sekoittavaan tapahtumaan. Tässä saa ihan tietoisesti tehdä hommia, että palaa siihen hyvin ja melkein itsestään pyörineeseen arkeen sekä liikunnan että ruokailun suhteen.

Tänään käyn salilla vaa'alla ja jännittää sen lukema. Ihmettelen jos paino on noussut. Pudotusta lienee tullut, koska yhdet housut ovat niin isot, ettei niitä voi käyttää: keväällä ne olivat hieman liian pienet, alkusyksystä hyvät ja nyt niitä pitää nostella etteivät kävellessä putoa. Farkuissa pitää kikkailla napin ja vyölenkkien kanssa, että ne pysyvät ylhäällä.

Miten muilla menee?

Jatkan yksinpuheluani. :D Oli se paino pudonnut, neljässä viikossa on lähtenyt hieman reilu kaksi kiloa ja pudotetuissa kiloissa meni kymppi rikki (aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla). Olen tosi ylpeä itsestäni! Pitkäjänteisyys ei ole vahvimpia puoliani, mutta silti olen jaksanut tähän asti eikä se ole edes tuntunut vaikealta.

Jei, kävin vaa'alla ja 19 viikossa paino on pudonnut 12 kg! Pudotus ei ole yhtä suoraviivaista kuin alussa, mutta suunta on oikea ja silti suht ripeä. Vielä kun neljä tai viisi kiloa lähtee, olen tavoitteessani.

Ylläpitoa en ole vielä liiemmin ajatellut, mutta liikuntaa aion jatkaa samaan malliin kuin nytkin koska siitä tulee niin hyvä olo. Ruokavaliokin vaikuttaa helpolta noudattaa enkä ihan heti keksi, miten sitä muuttaisin. Katson rauhassa, mihin ja miten paino alkaa asettua ja teen sitten sen perusteella päätökset.

Painon seurantaa aion jatkaa tavoitteeseen päästyäni ja punnita parin viikon välein. Vaatteiden istuvuus toki kertoo aika hyvin, mikä on meno.

Olen miettinyt, mikä olisi hyvä tavoite, joka ei olisi sidottu painoon ja päätin sen olevan selän poimut vyötärön kohdilla. Koska olen lyhytselkäinen ja lantio on kulmikas, selkään muodostuu normaalipainossakin poimut. Ne ovat tässä syksyn mittaan tietenkin pienentyneet ja olisi mahtavaa, jos ne jossain kohtaa häviäisivät kokonaan. Sitä kohti siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerroit kuulumisia, meillä vaikuttaa olevan melko samanlainen tavoite. Minulla siis 9,5 kg pudotettuna ja 7 kg jäljellä. Kiveenhakattu se ei ole, katsotaan sitten, mikä on fiilis ja painoa tärkeämpi minulle on koko ja kehonkoostumus. Katse siintää joka tapauksessa pudotuksen jälkeisessä ajassa ja painon pitämisessä poissa. Tilastojen mukaan niin moni lihoo takaisin lähtöpainoon tai sen yli, ja hieman pelottaa, käykö minullekin niin. Toisaalta lohduttaudun sillä, että en ole laihduttanut kuurilla ja oikeastaan välttelen koko sanaa "laihdutus". Opettelen syömään paremmin ja liikkumaan enemmän, koska vanhat elämäntavat eivät olleet kunnossa ja energian ylisaanti kulutukseen nähden oli vain yksi osa ongelmaa. Hyvänä merkkinä pidän sitä, että kertaakaan näiden kolmen kuukauden aikana ei ole tullut kyllästymistä tai repsahtamista vanhaan eikä ole tarvinnut sinnitellä tahdonvoimalla eteenpäin.

Sairastin viime viikon koronaa ja se laittoi aika tehokkaasti kehon ja arjen sekaisin. Ruokahalu hävisi kokonaan eikä ole täysin palautunut vieläkään. Viime viikolla ja tällä viikolla en ole paljoa syömisiä seuraillut vaan olen syönyt mitä olen saanut syötyä. Mitään liikuntaa pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta en ole harrastanut, mutta tänään menen salille tekemään lihaskuntoa ja huomiselle olen varannut aerobisen treenin. Kävin kaupassakin ja ostin hyviä, tuttuja raaka-aineita, jotta saan normaalin ruokarutiinin taas rullaamaan. Ymmärrän nyt hyvin, miksi monella hyvin alkanut muutos tyssää sairasteluun tai muuhun arjen sekoittavaan tapahtumaan. Tässä saa ihan tietoisesti tehdä hommia, että palaa siihen hyvin ja melkein itsestään pyörineeseen arkeen sekä liikunnan että ruokailun suhteen.

Tänään käyn salilla vaa'alla ja jännittää sen lukema. Ihmettelen jos paino on noussut. Pudotusta lienee tullut, koska yhdet housut ovat niin isot, ettei niitä voi käyttää: keväällä ne olivat hieman liian pienet, alkusyksystä hyvät ja nyt niitä pitää nostella etteivät kävellessä putoa. Farkuissa pitää kikkailla napin ja vyölenkkien kanssa, että ne pysyvät ylhäällä.

Miten muilla menee?

Jatkan yksinpuheluani. :D Oli se paino pudonnut, neljässä viikossa on lähtenyt hieman reilu kaksi kiloa ja pudotetuissa kiloissa meni kymppi rikki (aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla). Olen tosi ylpeä itsestäni! Pitkäjänteisyys ei ole vahvimpia puoliani, mutta silti olen jaksanut tähän asti eikä se ole edes tuntunut vaikealta.

Jei, kävin vaa'alla ja 19 viikossa paino on pudonnut 12 kg! Pudotus ei ole yhtä suoraviivaista kuin alussa, mutta suunta on oikea ja silti suht ripeä. Vielä kun neljä tai viisi kiloa lähtee, olen tavoitteessani.

Ylläpitoa en ole vielä liiemmin ajatellut, mutta liikuntaa aion jatkaa samaan malliin kuin nytkin koska siitä tulee niin hyvä olo. Ruokavaliokin vaikuttaa helpolta noudattaa enkä ihan heti keksi, miten sitä muuttaisin. Katson rauhassa, mihin ja miten paino alkaa asettua ja teen sitten sen perusteella päätökset.

Painon seurantaa aion jatkaa tavoitteeseen päästyäni ja punnita parin viikon välein. Vaatteiden istuvuus toki kertoo aika hyvin, mikä on meno.

Nyt kokonaispudotus on 13,5 kg. Ensimmäiseen tavoitteeseen on vielä kolme kiloa, mutta koska paino on pudonnut niin helposti, mietin josko jatkaisin siitä. 20 kilon rajapyykki houkuttelisi, se olisi siisti tasaluku. Sinänsä sillä ei ole väliä ja jokaisesta pudotetusta kilosta olen todella iloinen. Olen nyt tovin ollut normaalipainon puolella, ja odottelen, koska mahdollinen jumitusvaihe alkaisi, mutta ainakin vielä paino laskee suht tasaisesti. Siitäkin on hyvä mieli, että kilot ovat lähteneet elämäntapamuutoksella eikä laihdutuskuurilla: syön ja liikun paljon terveellisemmin kuin puoli vuotta sitten ja se tuntuu olossa. Vanhaan ei ole ikävä.

Tällä viikolla oli ensimmäistä kertaa päällä neljä kiloa sitten ostamani housut. Vieläkin vyötärö on hieman tiukka, mutta parin kilon päästä ne lienevät täysin sopivat. Uimapuku, joka oli jo ostaessa pari vuotta sitten pieni, on nyt hyvä. Pieniä voittoja!

Miten ajattelitte hoitaa joulun? Olen menossa muutamaksi päiväksi sukulaisten luo joulunviettoon, ja eniten arveluttaa ruokien ja herkkujen tuputtaminen. Minulle ei tuota vaikeuksia syödä sopivasti ja ns. oikeaa ruokaa herkkujen sijaan, mutta tiedän, että muut kiinnittävät siihen huomiota vaikka itse en siitä numeroa tietenkään tee. Eniten harmittaa, että  suosikkiryhmäliikuntatuntini ovat tauolla uuteenvuoteen, mutta onneksi voi ulkoilla ja käydä salin puolella.

Söin tänään aivan kamalasti. Mutta en aio rankaista itseäni, jos olen 99% ajasta hyvin ja pysyn kurissa niin kyllä sitä nyt jouluna saa nauttia jouluruoasta. Ja suklaasta..

En siis aio huomenna rankaista itseäni vaan jatkan samaan malliin kuin ennen. Stressasin aivan kamalasti tätä päivää vielä viikko sitten, mutta en usko sen olevan kovin terveellistä niin olen tavallaan ylpeä itsestäni. Punnitsen itseni vasta parin päivän päästä kun uskon vähintään vesipainoa kertyvän.

Vuoden painonpudotus -3,6 kiloa ainakin suurimman osan ajasta yrittämisestä huolimatta. Ärsyttää, kun olen periaatteessa noudattanut ohjeita ja en voi enää vähentää kaloreita.