Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita teinien äitejä, jotka sydän kylmänä odottelevat nuoria kotiin?
31.12.2021 |
Eihän noita nuoria voi kotiin sitoa, joten ulkona ovat kavereineen. Mutta ei tämä helppoa ole näinä yleisinä juhlapyhinä.
Menettekö nukkumaan ja toivotte aamulla herätessänne että nuoret ovat kotona vai valvotteko kunnes tulette? Ja en kaipaa vastauksia niiltä vanhemmilta, joiden nuoret ovat nytkin kotona eivätkä koskaan käy missään.
Kommentit (123)
15v oli kaverilla bileissä. Haettiin kotiin 00.30. Haetaan aina kun on myöhempään jossain. Helsingissä asutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisi keskeytti nuorten jättijuhlia uutenavuotena – Rovaniemellä jopa 300 henkeä vuokratilassa
Uudenvuodenyönä ei vältytty hälytyksiltä ja pelastustehtäviltä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/fd653bfa-109d-4f9f-adb8-606084006b78
Ei hätää, maskit oli ja turvavälejä noudatettiin…. eikun…
Sydän kylmänä 🤣🤣🤣
Tarkoitit varmaan "sydän syrjällään". Tämän päivän ihmiset eivät tunne enää edes sanontoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat.
Ap:n omistushaluisuus tarvitsisi rajat.
Lasun työntekijänä olen eri mieltä. Aloittajalla toimii vanhemmuus.
Autokauppiaana vastustan autojen korjaamista.
Toisin kuin tietyissä piireissä väitetään, lastensuojelussa ei ole provikkapalkkaa. Vähemmän asiakkaita on positiivinen juttu.
Vähemmän asiakkaita tietää vähemmän virkoja. Eli moni joutuu työttömäksi.
Esimerkiksi ns. varhaisen puuttumisen mallin poistaminen, eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden lakkauttaminen sekä kasvatussuositusten lieventäminen esimerkiksi takaisin sille tasolle missä ne olivat 90-luvulla, olisi katastrofi sosiaalialan työllisyystilanteelle. Asiakasmäärät laskisivat murto-osaan nykyisestä.
Meillä oli teinin (16v) kolme kaveria meillä, lähtivät katsomaan raketit keskustaan, Helsingissä, hain teinin kotiin 00.30, ja ajoin kaverit koteihinsa.
Toinen (14v) oli isänsä ja kaverin kanssa pamauttelemassa jotain pommeja seiskan maissa, meni sen jälkeen kaverille tuohon naapuriin ja tuli kotiin noin klo 22.
14v ja kuopus 11v nukkuivat puolelta öin, eivät jaksaneet katsoa raketteja. Mun lapset on sata kertaa fiksumpia kun minä aikoinaan. Olin 16v umpikännissä keskustassa pyörimässä, mun vanhempia ei kyllä kiinnostanut missä olin, sain tulla ja mennä miten halusin. En aio itse toimia omien lasteni kanssa samalla tavalla. Mitään hyvää siitä ei mun kohdalla seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sydän kylmänä 🤣🤣🤣
Tarkoitit varmaan "sydän syrjällään". Tämän päivän ihmiset eivät tunne enää edes sanontoja.
Tätä minäkin jäin miettimään että mitä outoa tuossa otsikossa on. Heti ei raksuttanut.
Meillä oli 14 ja 17 vuotiaat menossa. 14 v kaverin kanssa ulkona, sovitusti kotona puolen yön jälkeen. 17 v kaverin luona, jossa muitakin ystäviä. Sovimme kotiintuloajan ja minä laitan kellon soimaan siihen aikaan. Poika käy ilmoittautumassa kun tulee kotiin. Jos ei ole tullut, herään kelloon ja alan vasta sitten huolestumaan. Aina täytyy olla tiedossa jonkun kaverin nimi kenen kanssa liikkuu niin, että jos ei itse vastaa puhelimeen niin tietää kenen kautta alkaa kyselemään. Meillä toiminut hyvin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua vähän stressasi. 17-vuotias meni kaverilleen yöksi ja 19-vuotias lähti jonnekin, mutta sanoi tulevansa yöksi kotiin. Kysyn aina tulevatko yöksi kotiin, etten turhaan valvo jos jäävät yöksi. Ilmoittavat jos suunnitelmat muuttuvat.
Ihme kyllä, nukuin ihan hyvin. 19-vuotias tuli kahden maissa ja teki äsken aamupalaa, joten tuskin on pahemmin juonut. 17-vuotias tuli kaveriltaan jo 9 aikaan ja sanoi, ettei osannut oikein nukkua siellä.
14-vuotias ei vielä käy missään ”kaupungilla” vaan vietti meidän vanhempien ja pikkusiskon kanssa illan pelaten lautapelejä.
Itse olin jo 13-vuotiaana juomassa pussikaljaa, joten paljon myöhemmin nuo omat ovat menonsa aloittaneet. Vasta rippikoulun jälkeen 15-16-vuotiaana on alkanut enemmän pyöriä kavereilla. Eikä tosiaan mitenkään joka viikonloppu. Kesällä menevät enemmän. Vanhin muuttaa parin viikon päästä pois, joten loputtomiin ei voi menoja valvoa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat.
Ap:n omistushaluisuus tarvitsisi rajat.
Lasun työntekijänä olen eri mieltä. Aloittajalla toimii vanhemmuus.
Autokauppiaana vastustan autojen korjaamista.
Toisin kuin tietyissä piireissä väitetään, lastensuojelussa ei ole provikkapalkkaa. Vähemmän asiakkaita on positiivinen juttu.
Vähemmän asiakkaita tietää vähemmän virkoja. Eli moni joutuu työttömäksi.
Esimerkiksi ns. varhaisen puuttumisen mallin poistaminen, eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden lakkauttaminen sekä kasvatussuositusten lieventäminen esimerkiksi takaisin sille tasolle missä ne olivat 90-luvulla, olisi katastrofi sosiaalialan työllisyystilanteelle. Asiakasmäärät laskisivat murto-osaan nykyisestä.
90-luku oli katastrofi lastensuojelutyölle. Vain vakaviin huolenaiheisiin puututtiin, ja lievemmät jäivät perheiden, koulujen, päiväkotien ym. itsensä selvitettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikä on todella iso haarukka. 13-vuotiaalla on ihan eri säännöt kuin 17-vuotiaalla.
18-vuotiaasta lähtien voisi katsoa, että on tarpeeksi vanha päättämään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat.
Ap:n omistushaluisuus tarvitsisi rajat.
Lasun työntekijänä olen eri mieltä. Aloittajalla toimii vanhemmuus.
Autokauppiaana vastustan autojen korjaamista.
Toisin kuin tietyissä piireissä väitetään, lastensuojelussa ei ole provikkapalkkaa. Vähemmän asiakkaita on positiivinen juttu.
Vähemmän asiakkaita tietää vähemmän virkoja. Eli moni joutuu työttömäksi.
Esimerkiksi ns. varhaisen puuttumisen mallin poistaminen, eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden lakkauttaminen sekä kasvatussuositusten lieventäminen esimerkiksi takaisin sille tasolle missä ne olivat 90-luvulla, olisi katastrofi sosiaalialan työllisyystilanteelle. Asiakasmäärät laskisivat murto-osaan nykyisestä.
90-luku oli katastrofi lastensuojelutyölle. Vain vakaviin huolenaiheisiin puututtiin, ja lievemmät jäivät perheiden, koulujen, päiväkotien ym. itsensä selvitettäväksi.
Ja 90-luvun laiminlyöntien laskuja maksetaan yhä. t päihdehoito
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat.
Ap:n omistushaluisuus tarvitsisi rajat.
Lasun työntekijänä olen eri mieltä. Aloittajalla toimii vanhemmuus.
Autokauppiaana vastustan autojen korjaamista.
Toisin kuin tietyissä piireissä väitetään, lastensuojelussa ei ole provikkapalkkaa. Vähemmän asiakkaita on positiivinen juttu.
Vähemmän asiakkaita tietää vähemmän virkoja. Eli moni joutuu työttömäksi.
Esimerkiksi ns. varhaisen puuttumisen mallin poistaminen, eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden lakkauttaminen sekä kasvatussuositusten lieventäminen esimerkiksi takaisin sille tasolle missä ne olivat 90-luvulla, olisi katastrofi sosiaalialan työllisyystilanteelle. Asiakasmäärät laskisivat murto-osaan nykyisestä.
90-luku oli katastrofi lastensuojelutyölle. Vain vakaviin huolenaiheisiin puututtiin, ja lievemmät jäivät perheiden, koulujen, päiväkotien ym. itsensä selvitettäväksi.
Ihan samanlaista se oli jo 80-luvulla. Tosi harva perhe oli siihen aikaan lastensuojelun kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat.
Ap:n omistushaluisuus tarvitsisi rajat.
Lasun työntekijänä olen eri mieltä. Aloittajalla toimii vanhemmuus.
Autokauppiaana vastustan autojen korjaamista.
Toisin kuin tietyissä piireissä väitetään, lastensuojelussa ei ole provikkapalkkaa. Vähemmän asiakkaita on positiivinen juttu.
Vähemmän asiakkaita tietää vähemmän virkoja. Eli moni joutuu työttömäksi.
Esimerkiksi ns. varhaisen puuttumisen mallin poistaminen, eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden lakkauttaminen sekä kasvatussuositusten lieventäminen esimerkiksi takaisin sille tasolle missä ne olivat 90-luvulla, olisi katastrofi sosiaalialan työllisyystilanteelle. Asiakasmäärät laskisivat murto-osaan nykyisestä.
90-luku oli katastrofi lastensuojelutyölle. Vain vakaviin huolenaiheisiin puututtiin, ja lievemmät jäivät perheiden, koulujen, päiväkotien ym. itsensä selvitettäväksi.
Eikä edes kaikkiin vakaviin. Olen itse alkoholistiperheen lapsi, jolla oli kaootinen lapsuus. Sossu tiesi, mutta ei puuttunut tarpeeksi.
Kotikasvatuksella on merkitystä, mutta kyllä lapsen luonne ja ennen kaikkea kaveripiiri vaikuttaa merkittävästi. Toisen (jo aikuisen) kanssa ei ole ollut juurikaan päihdekokeiluja, koska alkoholi ei kiinnosta eikä ole kiinnostanut kavereitakaan. "Kiltti" ja helppo ollut. Toinen taas luonteeltaan aivan päinvastainen ja yhteenottoja tulee tuon tuosta. Toistaiseksi ei päihdekokeiluja. Omassa kodissani rajoja ei ollut eikä välitetty. Itse pyrin toimimaan toisin. Lapset saa paljon vapauksia, mutta niiden arvoinen täytyy myös olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kasvattaa lapsista vastuullisia ihmisiä alusta pitäen. Omat lapset harrastavat mm. Vpk tai ala-asteella lähtien, joten osaavat toimia onnettomuustilanteissa ja ylipäätään niin ettei joudu tyhmyyttään onnettomuuteen. Sekin auttaa, että lapset kavereineen saa viettää uutta vuotta ym. Isoveljen ja tämän tyttöystävän ( sairaanhoitaja opiskelija) valvovan katseen alla meidän mökillä.
Vierailija kirjoitti:
Jotain olen kai tehnyt oikein kun ei tarvitse pelätä.
Isäni oli tuomari, äitini sairaanhoitaja. He pelkäsivät aina puolestani, koska olivat kumpikin työssään nähneet mitä voi käydä myös niille kilteille ja kunnollisille, jos ovat väärään aikaan väärässä paikassa.
Jos kasvatatte nuorenne niin, että hän lukee mieluummin kirjoja tai pelaa tietokonepelejä kuin käyttäytyy röyhkeästi kaupungilla vetäen huumeita ja viinaa, ongelmaa ei ole. Alaikäisten ei tulisi liikkua kaupungilla lainkaan tai sekaantua päihteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 14 ja 17 vuotiaat menossa. 14 v kaverin kanssa ulkona, sovitusti kotona puolen yön jälkeen. 17 v kaverin luona, jossa muitakin ystäviä. Sovimme kotiintuloajan ja minä laitan kellon soimaan siihen aikaan. Poika käy ilmoittautumassa kun tulee kotiin. Jos ei ole tullut, herään kelloon ja alan vasta sitten huolestumaan. Aina täytyy olla tiedossa jonkun kaverin nimi kenen kanssa liikkuu niin, että jos ei itse vastaa puhelimeen niin tietää kenen kautta alkaa kyselemään. Meillä toiminut hyvin näin.
Meillä täsmälleen sama käytäntö 16-v. teinin kanssa. Lisäksi saatamme pari kertaa lähettää viestin tai soittaa ja kysyä ”väliaikatietoja”.
16v oli tyttökaverillaan yötä ja katsoivat raketteja ikkunasta kun tällä tyttökaverilla on jalka kipsissä.
13v oli kylässä kaverillaan missä leipovat pitsaa ja kaverin isä ampui raketteja, klo 22 mieheni kävi hakemassa tytön kotiin.
Omat teinit ovat rauhallisia ja fiksuja, itse hortoilin 15vuotiaana uudenvuoden aattona pää täynnä pitkin kaupungin keskustaa ja oksensin reppuuni. Vanhempia ei paljon kiinnostanut.
Omat teinini ovat jo varttuneet, mutta aina hain sovittuun aikaan kotiin, olivat he missä tahansa.
Toisin kuin tietyissä piireissä väitetään, lastensuojelussa ei ole provikkapalkkaa. Vähemmän asiakkaita on positiivinen juttu.