Työttömästä korkeakoulutetusta lähihoitajaksi? Onko ihan utopistinen ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itekin olen miettinyt vähän tuoota hommaa. Yhden ammatinvalintaan perhetyneen ihmisen kanssa istuttiin miittingillä ja otti puheeksi kyseisen miljöön sisustuksen siinä (todennäköisesti syyksi haluna testata mite suhtaudun tähään) niin mieleeni pätkähti siinä vaan sellainen että siis jos ajatellaan vaikka lääkäriä niin siis lääkärin tehtävähän on selvittää mikä potilasta vaivaa eikä tarjota mitään ns olkapäätä tuekseeen ympäri vuorikautiisesti mikä eii varsinkaan tällaisen (ukki arkkitehti, isän veli diplomi inssi, ukin veljen poika tietojen käsitttelytieteen lehtori yliopistossa, mummo filosofian maisteri, mummon siskon tytär harvardista koulutttautunut sydän kirurgian porfessori ja tätä rataaa), että ei välttämätttä ole se kädestä pitäjä luonnne sinälläään vaan haluaa saadaa enemmään tulosta aikaaan jne....

Eli jos ajatelllaan että tämä asia tulee valmiiiksi täten, näillä ja näillä ja silloin ja silloin ja sitten saadaan homma ns maaaliin ja silloinsaadaan yksi asia valmiiiksi niin ja siihen on uhrattu aikaa tämä ja tämä ja näilllä tehdään sitä eikä sitä sunn tätä niin etttä voidaaan myös saaada onnistumisen kokemuksia (ei pelkästään onnistumisen kokemuksia vaaan tulosta aikaiseksi).

Selllainen ns pohjaton suo ei vaan mene jakeluuun.

Voin kertoa että jos olet opiskelija, niin hyvin moni hoitokoti ottaa jo pari kk opiskelleen tekemään töitä. Laki sanoo, että se on työnantajan harkinnassa kokeeko opiskelijahakijan olevan sopiva ja Tehyn sivuillakin näin on. Perushoitoa, ei lääkehommia. Sh-opiskelija taas saa tehdä sh-sijaisuuksia kun 2/3 opinnoista takana ja lh-duunia kai ekana kesänä.

Päiväkoti-harjoittelun vikalla viikolla mua kerjättiin töihin. Mun kotikaupungissa äitini tuttava kysyi jo minua tekemään vanhusten hoitokotiin viikonlopputöitä. Takana 4kk opiskelua ja mistään vanhusten hoidosta ei ole ollut puhettakaan koulussa!

Näin paha tilanne meillä on.

On pikemminkin dystooppista, että korkeakoulutettu joutuu kouluttautumaan työn puutteessa hoitajaksi. Mutta se on ajan henki.

Vierailija kirjoitti:

On pikemminkin dystooppista, että korkeakoulutettu joutuu kouluttautumaan työn puutteessa hoitajaksi. Mutta se on ajan henki.

Nokitan dystopian määrässä. Siivoustyössä voi tienata paremmin kuin korkeakoulutettuna.

14 kannustinloukussa

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vaihtoehto. Tunnen kuvataiteiden maisteriksi valmistuneen ihmisen, joka kouluttautui perushoitajaksi. Perushoitajan palkalla elää ja vapaa-aikana maalaa.

Oikein hyvä vaihtoehto, jos kokee hoitoalan omakseen! Voihan se vapaa-alalla maalasminenkin vielä johtaa läpimurtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On pikemminkin dystooppista, että korkeakoulutettu joutuu kouluttautumaan työn puutteessa hoitajaksi. Mutta se on ajan henki.

Nokitan dystopian määrässä. Siivoustyössä voi tienata paremmin kuin korkeakoulutettuna.

14 kannustinloukussa

Minä olen koronan myötä oppinut arvostamaan etätöitä. Itsehän en ole niistä päässyt nauttimaan, kun tein AMK-tutkinnollani ankeaa koirantyötä (pysäköinninvalvoja). Vierestä jouduin katselemaan, kun mies ja tytär tekivät hommia kesämökillä ja itse jouduin ramppaamaan maissa töiden perässä. Tyttärellä on opinnot aivan vaiheessa, ei ole edes kandi vielä, mutta saa jo nyt 21-vuotiaana 3000€/kk tekemällä 80% työaikaa. Ei saisi olla omalle lapselle kateellinen, mutta kyllä se vaan niin on, että fiksummissa töissä on joustavammat työajat ja fiksummat työkaverit ja moni muukin asia paremmin.

Minä lopetin ne hanttihommat ja mietin nyt jotain muuta tilalle. Tekisin ennemmin jotain järkevää vaikka 1500€/kk kuin jotain ankeaa hommaa 2500€/kk. Ei se palkka paljon lämmitä, jos työ on sellaista että tuntuu pilaavan koko muunkin elämän. Ja fiksut työkaverit on ihan rahanarvoinen etu! Niitä pidetään ihan itsestäänselvyytenä, mutta menkääpä johonkin työpaikkaan missä muut on kouluttamattomia, niin ymmärrätte kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parempi kuin siivous. Hoitoalalla oppii aina uutta ja voi edetä urallaan. Siivooja on aina pelkkä siivooja, eikä urakehitys ole juurikaan mahdollista.

"Voi edetä urallaan" :D

Huutikset lensivät, t.sh

Miksi väität olevasi sairaanhoitaja?  Vai voiko sairaanhoitaja todella olla noin typerä.  Ei ihme, että lähiksiä kannustetaan jatkamaan sairaanhoitajiksi. Se on urakehitystä.

Tietenkin sen takia, että olen. Miksi valehtelisin? Voiko joku todella olla noin typerä?

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa että jos olet opiskelija, niin hyvin moni hoitokoti ottaa jo pari kk opiskelleen tekemään töitä. Laki sanoo, että se on työnantajan harkinnassa kokeeko opiskelijahakijan olevan sopiva ja Tehyn sivuillakin näin on. Perushoitoa, ei lääkehommia. Sh-opiskelija taas saa tehdä sh-sijaisuuksia kun 2/3 opinnoista takana ja lh-duunia kai ekana kesänä.

Päiväkoti-harjoittelun vikalla viikolla mua kerjättiin töihin. Mun kotikaupungissa äitini tuttava kysyi jo minua tekemään vanhusten hoitokotiin viikonlopputöitä. Takana 4kk opiskelua ja mistään vanhusten hoidosta ei ole ollut puhettakaan koulussa!

Näin paha tilanne meillä on.

No yhtä lailla jos menee opiskelemaan tietotekniikkaa tai tietojenkäsittelyä, pääsee opiskelijana helposti töihin. Toki pitää osata koodata, mutta ei tarvitse todellakaan olla mikään maisteri tai DI ennen kuin pääsee kunnon palkoille. Riittää kun opiskelee sen verran, että työpaikka lohkeaa ja luisuu siitä sitten työelämään, missä ne taidot kehittyy nopeasti (jos vaan tekijässä on ainesta). Ekat työt on toki jollain 2000€/kk palkalla, mutta nousee siitä kyllä suht kivuttomasti kolmeen tonniin ja mitään ylärajaahan ei edes ole, jos on kehityskelpoinen yksilö. Jos saa tutkinnon kasaan niin noin pienellä palkalla ei tietenkään tarvitse tehdä. Mutta lähäri joutuu huhkimaan tosissaan, että pääsee edes tuohon kolmeen tonniin, joten ehdotan uravaihtoehdoksi keskinkertaista koodaria, jolla koulut on jääneet kesken jo alkuvaiheessa.