Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä. Näin kaupassa, kun joku nainen alkoi repeillä nauruun yksiin ollessa.
31.12.2021 |
Kovasti vaikutti vaivaantuneelta ja pyrki piiloutumaan hyllyjen taakse.
Joku mielenterveysongelma?
Kommentit (48)
Kuunteli jotain hauskaa kuulokkeilla. Nykyisin voi puhella puhelimeen ilman että olisi epänormaali. Tälläistä kun pitää selitellä. Kamalaa 😒
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteli itsekseen koronapassitusta ja loputonta rokottamista 😀
Pitääkö tätä nyt joka ketjuun väkisin ängetä.
Saatoin olla minä. Kesken vakavamielisen kauppareissun muistin muutaman päivän takaa jutun, joka nauratti minua silloin ja nauratti myös nyt kaupassa. Ääneen en hörötä, mutta hytkyn aika lailla.
Se hauska juttu oli eräs Markku, joka pohti sukunimensä vaihtamista Heksamakkaraksi. Ja yhä huvittaa ihan kamalasti. :D
Faith kirjoitti:
Mielestäni normaalia, joskin aika harvoin tuollaista näkee. Minulle on joskus käynyt niin. Mieleen tulee vaikka joku hauska tapahtuma tai juttu ja on vaikea estää nauruun purskahtamista.
On ikävää jos sattuu naurua pidätellessään katsomaan jotakuta ohikulkijaa, joka saattaa luulla, että nauru johtuu hänestä. Silloin voisi ehkä ohimennen sanoa, että nauraa vain omille ajatuksilleen, mutta se saattaisi olla vielä omituisempaa.
Jups. On aika kamala huomata että joku kuvittelee että mä nauran sille. Arvaa vaan auttaako selittää että "en naura sulle, omille jutuilleni vain"? Kun se toinen kuitenkin sitten ajattelee että "joopa joo. Tietenkään et mulle hirnu..."
Luki varmaan palstalta pieru-vessa -ketjuja ja sai nauruhepulit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan, kun netissä kirjastopalveluista ei vielä saanut lukea ilmaiseksi e-lehtiä, kävin aina kirjastossa lukemassa Suomen kuvalehden, siinä on mm. palsta johon on kerätty lehdissä olleita tahattomia mokia, usein nauroin ääneen ja sit tajusin, että juu, minähän oonkin kirjaston lukusalissa enkä kotona.
Ilmiö on "pakkonauru". Voi olla oire esimerkiksi fyysisestä sairaudesta, voimakkaasta ahdistuneisuudesta. Vaikka tuo hullulta vaikuttaa niin se ei ole sitä.
Ihminen usein jälkikäteen on häpeissään ja pettynyt itseensä.
Tuo ei myöskään kerro ihmisen todellisesta tunteesta sillä hetkellä.
Se vain purkautuu yhtäkkiä iskevänä huvittuneisuuden tunteena. Vaikka oikeasti ihminen saattaa kokea hetken ihan päinvastaisena.
Tuo oire useimmiten pahenee, kun ihminen ajattelee, että nyt ei ainakaan saa nauraa eikä edes haluaisi nauraa.
Tietysti useimmiten joku tekijä laukaisee tuon kohtauksen. Monestikaan juttu ei välttämättä ole läheskään niin hauska tai edes hauska, mutta se vain viimeinen niitti tuon laukeamiselle.
Monet tuollaisesta kärsivät eivät todellakaan nauti tuosta. Vaikka joskus pakkonaurukin, vaikka kotona voi olla piristävää ja vapauttavaa, mutta julkisella paikalla yksin se on varmasti ahdistavaa ka noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, ja nainen oli vieläpä vaillinaisesti pukeutunut: ei ollut maskia naamalla, kun niin hyvin näit että naurua repeili...
Se nauroi varmaan sua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuuntelen kuulokkeista milloin mitäkin kulkiessa. Kerran repesin ihan huolella aamuruuhkassa pyöräillessä. Varmaan piti porukka hulluna.
Vain Suomessa hymyillen tervehtijää tai itsekseen nauravaa ihmistä pidetään hulluna. Ihan normaalia jos joku ajatus saa nauramaan, saa olla aika masentunut jos mikään ei koskaan huvita. Masentuneita Suomi täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tulee ns. blondihetkiä, eli tajuan vitsin jopa viikkoja myöhemmin. Vitsi naurattaa ja samalla hävettää omat pitkät piuhat, joten taatusti sen hetkeni näkevät kuvailevat minut aloituksen kuvauksen tavoin :D
Tää on varmaan se Ylen kolumnisti joka tekee sellaisia piirroskolumneja.
Hän kuvasi että hänellä on tällainen tapa hekotella yksinään kaupassa ja bussissa.
Mikäs siinä, kiva kun on kivaa:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottavaa. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin vapaalla jalalla.
Meinasin sanoa, että huumeissa leikilläni, mutta nyt, kun mietin niin huumehörhöt eivät kyllä oikein ymmärrä pilvessä peitellä ja käyttyä korrektisti.
Valitettavasti tunnen noissa piireissä liikkuvia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on "pakkonauru". Voi olla oire esimerkiksi fyysisestä sairaudesta, voimakkaasta ahdistuneisuudesta. Vaikka tuo hullulta vaikuttaa niin se ei ole sitä.
Ihminen usein jälkikäteen on häpeissään ja pettynyt itseensä.
Tuo ei myöskään kerro ihmisen todellisesta tunteesta sillä hetkellä.
Se vain purkautuu yhtäkkiä iskevänä huvittuneisuuden tunteena. Vaikka oikeasti ihminen saattaa kokea hetken ihan päinvastaisena.Tuo oire useimmiten pahenee, kun ihminen ajattelee, että nyt ei ainakaan saa nauraa eikä edes haluaisi nauraa.
Tietysti useimmiten joku tekijä laukaisee tuon kohtauksen. Monestikaan juttu ei välttämättä ole läheskään niin hauska tai edes hauska, mutta se vain viimeinen niitti tuon laukeamiselle.
Monet tuollaisesta kärsivät eivät todellakaan nauti tuosta. Vaikka joskus pakkonaurukin, vaikka kotona voi olla piristävää ja vapauttavaa, mutta julkisella paikalla yksin se on varmasti ahdistavaa ka noloa.
Ja tuosta kärsiessä ihminen ei hallitse itseään niin hyvin. Esimerkiksi jos lapsi kärsii tuosta niin rankaiseminen ei auta asiaan yhtään.Ihan sama se on aikuisellakin. Olen lukenut psykologiaa elämäni aikana paljon ja kärsinyt lievästä tuollaisesta itsekin.
Joskus todella väsyneenä saatan ajatella kaikkia hassuja juttuja ja lähes huomaamatta hieman repeillä. Tätä tosiaan pitää salata ettei nyt ihan hulluna pidetä. Mitään diagnooseja ei ole, työssä käyn. Olen "repeillyt" ihan nuoresta saakka ja aina väsyneenä.
Mielestäni normaalia, joskin aika harvoin tuollaista näkee. Minulle on joskus käynyt niin. Mieleen tulee vaikka joku hauska tapahtuma tai juttu ja on vaikea estää nauruun purskahtamista.
On ikävää jos sattuu naurua pidätellessään katsomaan jotakuta ohikulkijaa, joka saattaa luulla, että nauru johtuu hänestä. Silloin voisi ehkä ohimennen sanoa, että nauraa vain omille ajatuksilleen, mutta se saattaisi olla vielä omituisempaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/