Kaunein muistosi äitisi kanssa?

Äitini ansaitsisi mitalin suorituksestaan. Olin murrosikäisenä aivan kauhea, huusin ja kiroilin, join ja juhlin joka viikonloppu. Vanhempani soittivat jopa poliisit perääni, mutta koskaan he eivät luovuttaneet kanssani ja kunnollinen minusta sitten lopulta kasvoi. Riitelyltä ei vältytty, mutta äiti ei koskaan piikitellyt vanhoista asioista tai enää seuraavana päivänä jatkanut riitaa, vaan jatkoi ihan normaalisti ja tuli kysymään, josko maailma näyttäisi hieman valoisammalta nukutun yön jälkeen.

Yksittäisistä muistoista jos yksi pitäisi nimetä, niin se olisi, kun ylioppilaskokeiden alustavat tulokset saatuani laitoin itkuisena äidilleni viestin, että meni niin huonosti, etten tiedä miten päin olla ja äitini vastasi, että "äiti rakastaa, vaikka kaikki maailman kokeet menisivät pieleen, älä huoli". Meillä ei perheessä tällaista "suoraa" tunteiden ilmaisua ole oikein koskaan harrastettu, joten tuo jäi hyvin mieleen. Yksi on myös, kun suunnitelmat kouluun hakemiseta lukion jälkeen muuttuivat, vaikka yhden alan pääsykokeita varten oli jo valmennuskurssikin maksettu. Äitini rohkaisi hakemaan toisellekin alalle, ja sanoi, että turhaan murehdin siitä kurssista, ja auttoi katsomaan muita aloja ja kuunteli loputonta vuodatusta epävarmuudestani tulevaisuuden suhteen. Nyt olen äitini kannustamana opiskelemassa alaa, joka on sataprosenttisesti oma juttuni. Äiti. <3

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:22"]Muistan miten äitin kanssa istuttiin kesäaamuisin kuistilla aamupalalla ja juteltiin. Kai tuohon muistoon liittyy myös kesäloman huolettomuus :)

Äiti on ihan huippu. Olin viimeisilläni raskaana ja piti ostaa kengät yksiin juhliin. Sopivien kenkien löytäminen oli tosi vaikeaa, mutta äiti urhoollisesti auttoi kenkäparin toisensa jälkeen jalkaani kun en itse voinut kumartua. Äiti naureskeli jotain että voi minun lasta, vastahan sinä olit minun mahassa. Voi äiti :') <3
[/quote]
Joo!! Just toi! Olitteko viel aikasin hereillä, että oli sellanen raikas, kasteinen sää, linnut lauloi ja olitte vielä yöpaidassa?
Ihana toi, joku päivä sanot noin omalle lapsellesi.
[/quote]
No ei oikeestaan :D Vuokralla asuttiin ja köyhinä kituutettiin yh-äiskän kanssa. Ei se miljöö mitenkään erityinen ollut. Se oli erityistä että sai sitä kahdenkeskistä aikaa äiskän kanssa. Ja aamupalalla oli tuoremehuakin, luksusta :D Arvostan äitiäni ihan älyttömästi kun meidät kasvatti ihan kunniallisiksi kansalaisiksi. Äiti teki vuorotöitä, ne aamut jolloin äiti oli kotona ja ehti laittamaan aamupalan kuistille olivat erityisiä.

Pitäis joskus kertoa sille miten paljon arvostan ja rakastan. Mutta miten?

Minulla ei ole muistoja äidistäni.
Hän keskittyi uraansa ja näin häntä lähinnä viikonloppuisin.
Eikä hän silloinkaan ollut läsnä. Ei edes nostanut katsettaan papereista jos kysyin jotain.
Omilleen muutettuani ei ole käynyt luonani kuin pari kertaa. Ei soita. Ei edes tiedä missä vaiheessa opintoni ovat.
Lapsena rukoilin, että joku muu olisikin äitini ja tulisi hakemaan minut pois vanhempieni luota.

Äiti lähti toisen miehen matkaan v1985 kun olin 10v ja systeri 2v,en muista kyllä yhtään mitään kaunista muistoa,lähinnä ryyppäsi ja tappeli uuden äijän kanssa,velipuolen olen nähnyt viimeksi pinnasängyssä huutamassa paskat vaipassa.
mutsin olisi pitänyt kuolla jo syöpään,mutta sitkeä paskiainen ei vaan kuole,lähettelee todella mieltä ylentäviä viestejä,on suurinpiirtein mun vika että sillä on syöpä ja haukkuu kun ei ole nähnyt lapsenlastaan.

Teki verhoja nukkekotiini.

Barbadoksella tehdään lapset ja sitten pari naista asuu kavereina lapsineen siirtolapuutarhamaisissa nökeissä. Ei ole tapana asua miehen kanssa oerheenä. Näin muistelisin oppaan sanoneen siellä kun aikoinani kävin.

Mä en oikein saa mielestäni mitään muita kun ihania muistoja äidistäni. Hän kuoli nelikymppisenä, joten jäin kai itse jonkinlaiseen ikuisen palvomisen vaiheeseen. En pysty keksimään hänestä mitään negatiivista. Hienoja muistoja on ihan siitä arjesta, siitä miten hän oli niin fiksu ja hauska ja persoonallinen. Hänen juttelustaan.