Kaunein muistosi äitisi kanssa?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 14:12"]Kyllä, iloitkaa te joilla on äidit ja suhde kunnossa. Käykää katsomassa ja onnittelemassa. Se ei ole itsestään selvä asia. Ihminen on jotenkin vajaa koko elämänsä jos ei ole ollut vanhempia kuten minulla.
[/quote]
Uskon. Toi on kipeä aihe, josta ei jostain syystä kauheesti puhuta. Ootko muuten ikinä miettinyt jotain tukiryhmää tms. jossa pääsisi purkamaan omia kokemuksiaan samanhenkisten seurassa? t.ap

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 13:59"]En oo koskaan muistanu äitistä mitään hyvää.
Vasta muutama viikko sitten muistin spontaanisti pari muistoa: äiti peitteli illalla ja laittoi nallen viereen sekä silitti poskea.

[/quote]
Oho! Ehkä noita muistoja alkaa tulla, jos uskaltaa vähän raottaa sitä sydäntään rakkaudelle? Päättelen viestistäsi, että sulla ei ollut kovin helppo lapsuus?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 14:04"]Kaunein muistoni on se kun näin äitini makaamassa arkussa ja tajusin, etten enää tuntenut vihaa.

Ahdistavaa oli se, että ympärillä olevat ihmiset (lukuunottamatta omaa perhettä) eivät ymmärtäneet hautajaisten olleen erittäin vapauttava kokemus minulle. Ihmiset vain lässyttivät jotain "olet vielä shokissa" ja "anna surun tulla." WTF? Ihmisillä on erilaisia syitä, miksi äiti ei ole ollut äiti pitkään aikaan. Eikä vieraan ihmisen kuolema ole millään tavalla järkyttävä vaikka sukulaisuussuhde olisi mikä tahansa.
[/quote]
Älä anna kenenkää määritellä sulle mitä ja milloin sun pitää tuntea mitäkin. Eikä sun tarvitse selitellä asiaa ymmärtämättömille. Ihmisillä nyt on ikävä taipumus olettaa olevansa kaikkitietäviä ja siten tuputtaa "viisauttaan" muille.
Silti otan osaa.

Ihan tuli tippa linssiin AP:n avauksesta. Ihanat muistot ja rakas äiti.

Itselläni nousee päällimmäisenä mieleen äidin lämmin ja spontaani halaus, ilman kummempaa syytä (en ainakaan syytä muista).

Olin tuolloin alle kouluikäinen.

Mulla ei ole yhtä ainuttakaan hyvää muistoa äidistäni. Hän on narsisti-sadisti-sosiopaatti, joka pahoipiteli jayritti tappaa mu useamman kerran, mutta on kiva lukea muiden positiivisia äitikokemuksia.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 14:18"]Mulla on varmaan se, kun katsottiin yhdessä tv:stä äidin lempisarjaa Kate & Allie. Minustakin se oli hauska ja oli kivaa nauraa yhdessä jollekin. Äitini oli harvoin niin rentoutunut ja iloinen (kanssani olessaan), kuin sen sarjan parissa. Äiti erosi 70-luvun puolivälissä aikana, jolloin sitä paheksuttiin enemmän kuin nykyään ja häntä se varmaan kaivoi. Sarjassa kaksi yh-äitiä lapsineen lyö asumiskustannuksien takia hynttyyt yhteen ja perustaa yhteisen talouden ja siinä oli herkullista huumoria niin äidille kuin teinillekin.

Mutta tavallaan surullista (vai onko?) että paras muisto liittyy johonkin telkkariin. Siis meillä ei ollut kauhean hyvä suhde, todellakaan.
[/quote]
Hmm, mua alkoi itkettää kun luin tän (kuukautiset tulossa :D). Ihmisten paheksunta ja häpeän tunne, se ettei muka sopeudu on ihan tolkuttoman raskasta ihmiselle. Ja valtava stressin aihe. Muistan kun luin jonkun tutkimuksen, että orankiemo jota jostain syystä hyljittiin kuoli lopulta. Stressistä. Poikasensa myös, lapsenkaan kanssa ei muut orankit leikkineet. Lähti karvoja valtavina tuppoina jne. Ihmiset ei lopulta ole lainkaan erilaisia, ei vaikka tuo halveksunta saattaisi olla omassa päässä.
Miten sun elämä on muotoutunut? Miten tulet nykyään toimeen äitisi kanssa?

Kiva muuten kun on tullut niin paljon vastauksia. Mun eka ketju avlla, jee :D

Ei ole hyviä muistoja. Näennäisesti meillä oli ok välit, mutten koe olleeni rakastettu, eikä ole muistoja mistään myönteisistä hetkistä, niitä huonoja tulee mieleen kyllä.
Mutta eipä sitä sairasta ihmistä voi vihata.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 14:54"]Minulla on ollut koko elämäni ajan joka päivä ihana äiti! Hän on ollut maailman paras äiti. Kun ajan töihin, soitan hänelle joka aamu. Kun lähden töistä, teen samoin. Isäni ei ole ollut niin läheinen vaikka ovatkin olleet naimisissa vuosikymmenet.
Mulla on 10-v tyttäreeni samanlaiset välit. Ja isoäiti&isoisoäiti. 5 sukupolvea ihania äitimuistoja. Tiedän olevani onnekas.
[/quote]
Siis tää viesti. <3

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 14:18"]Mulla on varmaan se, kun katsottiin yhdessä tv:stä äidin lempisarjaa Kate & Allie. Minustakin se oli hauska ja oli kivaa nauraa yhdessä jollekin. Äitini oli harvoin niin rentoutunut ja iloinen (kanssani olessaan), kuin sen sarjan parissa. Äiti erosi 70-luvun puolivälissä aikana, jolloin sitä paheksuttiin enemmän kuin nykyään ja häntä se varmaan kaivoi. Sarjassa kaksi yh-äitiä lapsineen lyö asumiskustannuksien takia hynttyyt yhteen ja perustaa yhteisen talouden ja siinä oli herkullista huumoria niin äidille kuin teinillekin.

Mutta tavallaan surullista (vai onko?) että paras muisto liittyy johonkin telkkariin. Siis meillä ei ollut kauhean hyvä suhde, todellakaan.
[/quote]
Hmm, mua alkoi itkettää kun luin tän (kuukautiset tulossa :D). Ihmisten paheksunta ja häpeän tunne, se ettei muka sopeudu on ihan tolkuttoman raskasta ihmiselle. Ja valtava stressin aihe. Muistan kun luin jonkun tutkimuksen, että orankiemo jota jostain syystä hyljittiin kuoli lopulta. Stressistä. Poikasensa myös, lapsenkaan kanssa ei muut orankit leikkineet. Lähti karvoja valtavina tuppoina jne. Ihmiset ei lopulta ole lainkaan erilaisia, ei vaikka tuo halveksunta saattaisi olla omassa päässä.
Miten sun elämä on muotoutunut? Miten tulet nykyään toimeen äitisi kanssa?

Kiva muuten kun on tullut niin paljon vastauksia. Mun eka ketju avlla, jee :D
[/quote]
oho sekava toi mun höpötys, mutta tarkoitin siis, että yksinhuoltajana koettu asenne voi olla todella latistavaa. Mun mielestä Suomessa voisi ottaa mallia monista esim. karibian kulttuureista, missä yksinhuoltajuuteen ei liity pientäkään stigmaa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:11"]Ihan tuli tippa linssiin AP:n avauksesta. Ihanat muistot ja rakas äiti.

Itselläni nousee päällimmäisenä mieleen äidin lämmin ja spontaani halaus, ilman kummempaa syytä (en ainakaan syytä muista).

Olin tuolloin alle kouluikäinen.
[/quote]
Joo haha mäkin oon itkeskelly kun oon lukenu näitä. Ja miettinyt omaani.

Tota elämä on parhaimmillaan. Aitoa hellyyttä, mitä ei rahalla saa.

Muistan miten äitin kanssa istuttiin kesäaamuisin kuistilla aamupalalla ja juteltiin. Kai tuohon muistoon liittyy myös kesäloman huolettomuus :)

Äiti on ihan huippu. Olin viimeisilläni raskaana ja piti ostaa kengät yksiin juhliin. Sopivien kenkien löytäminen oli tosi vaikeaa, mutta äiti urhoollisesti auttoi kenkäparin toisensa jälkeen jalkaani kun en itse voinut kumartua. Äiti naureskeli jotain että voi minun lasta, vastahan sinä olit minun mahassa. Voi äiti :') <3

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:22"]Muistan miten äitin kanssa istuttiin kesäaamuisin kuistilla aamupalalla ja juteltiin. Kai tuohon muistoon liittyy myös kesäloman huolettomuus :)

Äiti on ihan huippu. Olin viimeisilläni raskaana ja piti ostaa kengät yksiin juhliin. Sopivien kenkien löytäminen oli tosi vaikeaa, mutta äiti urhoollisesti auttoi kenkäparin toisensa jälkeen jalkaani kun en itse voinut kumartua. Äiti naureskeli jotain että voi minun lasta, vastahan sinä olit minun mahassa. Voi äiti :') <3
[/quote]
Joo!! Just toi! Olitteko viel aikasin hereillä, että oli sellanen raikas, kasteinen sää, linnut lauloi ja olitte vielä yöpaidassa?
Ihana toi, joku päivä sanot noin omalle lapsellesi.

Tää on vähän huvittavakin jollain tapaa... Mulla alkoi kuukautiset kesken koulupäivän. Se tuntui maailmanlopulta sillä illalla olisi ollut disco (ja eihän discoon voi mennä kun on kuukautiset!!) Itkin kauheasti ja laitoin äidille tekstiviestin asiasta. Äiti pyöräili töistä kotiin kaupan kautta ja toi mukanaan repullisen erilaisia siteitä. Niitä oli oikeasti ainakin kymmentä eri sorttia! Oli Libresseä, Alwaysiä ja Vuokkosia. Äiti latoi paketit ruokapöydälle ja sanoi että ala tästä kokeilla mikä on paras ja discoonkin voi mennä kuukautisista huolimatta :D Äiti taisi peräti tulla laittamaan ekan siteen mulle, näytti miten se laitetaan ja mihin kohtaan. 

Toinen juttu liittyy myös kuukautisiin. Menin käymään hiihtolomalla vanhempieni luona. Olin juuri lopettanut e-pillereiden käytön joten menkat oli vielä epäsäännölliset. Laitoin äidille viestin että voiko tuoda siteitä kaupasta tullessaan töistä. Äiti toi siteitä ja lisäksi pikkupussin sipsejä "koska kuukautisten aikaan tekee mieli herkkuja" :) 

Vähän höpsöjä juttuja mutta kuvastaa meidän suhteen mutkattomuutta.

Äitini on kuollut 8 vuotta sitten. Sai elää pitkän elämän. Meitä lapsia oli paljon ja äidillä työt vielä maatilalla(karjanhoito) Kovilla oli ja väsynyt. Huusi meille lapsille paljon, mutta jotenkin silti aina tiesi,että äiti rakasti meitä ja halusi meille vain hyvää.Kuolinvuoteellaan sanoi minulle:sinä kultainen tyttö. Nämä sanat ovat jääneet mieleeni.....

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 14:25"]Pidin lapsena äitiä kädestä kiinni ennen nukkumaanmenoa. Se oli turvallista ja jotenkin ihanaa. En ole koskaan tuntenut mitään kovin kummoista henkistä yhteyttä äitini kanssa. Hän on jotenkin etäinen, puhuu paljon mutta ei mitään.
[/quote]
Mä oon saanut sellasen käsityksen, että sotien jälkeen syntyneillä äideillä on vähän tollanen tapa. Omista tunteista ei saa puhua eikä kokemuksiaan avata niin sitten päivitellään sitä säätä ja kuinka kallista oli makkara kaupassa tms. Saattaa mennä ihan vinoon, mutta oon saanut sellasen käsityksen.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:28"]Äitini on kuollut 8 vuotta sitten. Sai elää pitkän elämän. Meitä lapsia oli paljon ja äidillä työt vielä maatilalla(karjanhoito) Kovilla oli ja väsynyt. Huusi meille lapsille paljon, mutta jotenkin silti aina tiesi,että äiti rakasti meitä ja halusi meille vain hyvää.Kuolinvuoteellaan sanoi minulle:sinä kultainen tyttö. Nämä sanat ovat jääneet mieleeni.....
[/quote]
Jep. Vika lause avas hanat totaalisesti.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 13:59"]En oo koskaan muistanu äitistä mitään hyvää. Vasta muutama viikko sitten muistin spontaanisti pari muistoa: äiti peitteli illalla ja laittoi nallen viereen sekä silitti poskea. [/quote] Oho! Ehkä noita muistoja alkaa tulla, jos uskaltaa vähän raottaa sitä sydäntään rakkaudelle? Päättelen viestistäsi, että sulla ei ollut kovin helppo lapsuus?

[/quote]

 Uskaltaakohan Maija nyt raottaa sitä sydäntään rakkaudelle? Lässyti lässyn lää.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:27"]

Tää on vähän huvittavakin jollain tapaa... Mulla alkoi kuukautiset kesken koulupäivän. Se tuntui maailmanlopulta sillä illalla olisi ollut disco (ja eihän discoon voi mennä kun on kuukautiset!!) Itkin kauheasti ja laitoin äidille tekstiviestin asiasta. Äiti pyöräili töistä kotiin kaupan kautta ja toi mukanaan repullisen erilaisia siteitä. Niitä oli oikeasti ainakin kymmentä eri sorttia! Oli Libresseä, Alwaysiä ja Vuokkosia. Äiti latoi paketit ruokapöydälle ja sanoi että ala tästä kokeilla mikä on paras ja discoonkin voi mennä kuukautisista huolimatta :D Äiti taisi peräti tulla laittamaan ekan siteen mulle, näytti miten se laitetaan ja mihin kohtaan. 

Toinen juttu liittyy myös kuukautisiin. Menin käymään hiihtolomalla vanhempieni luona. Olin juuri lopettanut e-pillereiden käytön joten menkat oli vielä epäsäännölliset. Laitoin äidille viestin että voiko tuoda siteitä kaupasta tullessaan töistä. Äiti toi siteitä ja lisäksi pikkupussin sipsejä "koska kuukautisten aikaan tekee mieli herkkuja" :) 

Vähän höpsöjä juttuja mutta kuvastaa meidän suhteen mutkattomuutta.

[/quote]

Näiden juttujen lisäksi tuli mieleen vielä kolmas! Meillä oli melko köyhä perhe ja mitään ylimääräistä ei ostettu kaupasta. Limukkaa siis sai VAIN jouluna ja jonkun syntymäpäivänä. Olin aika keskinkertainen oppilas ala-asteella(kin) enkä siis koskaan saanut mitään stipendejä. Äiti taisi nähdä että se harmitti minua, joten hän kehitti isän kanssa oman stipendin. Hän keräsi nättiin lahjapussiin kaikkea jännää. Siellä oli kirjekuori jossa hieman rahaa, karkkipussi, kortti jossa luki "Stipendi. Hyvää kesälomaa" ja LIMUKKATÖLKKI! :D Muistan vieläkin sen kun kevätjuhlien jälkeen tää pussukka ojennettiin todella juhlallisesti ja avasin tölkin kuistilla nautiskellen auringosta ja siitä kesäloman alusta.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 13:59"]En oo koskaan muistanu äitistä mitään hyvää. Vasta muutama viikko sitten muistin spontaanisti pari muistoa: äiti peitteli illalla ja laittoi nallen viereen sekä silitti poskea. [/quote] Oho! Ehkä noita muistoja alkaa tulla, jos uskaltaa vähän raottaa sitä sydäntään rakkaudelle? Päättelen viestistäsi, että sulla ei ollut kovin helppo lapsuus?

[/quote]

 Uskaltaakohan Maija nyt raottaa sitä sydäntään rakkaudelle? Lässyti lässyn lää.
[/quote]
Sori jos loukkasin sua.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 16:27"]

Tää on vähän huvittavakin jollain tapaa... Mulla alkoi kuukautiset kesken koulupäivän. Se tuntui maailmanlopulta sillä illalla olisi ollut disco (ja eihän discoon voi mennä kun on kuukautiset!!) Itkin kauheasti ja laitoin äidille tekstiviestin asiasta. Äiti pyöräili töistä kotiin kaupan kautta ja toi mukanaan repullisen erilaisia siteitä. Niitä oli oikeasti ainakin kymmentä eri sorttia! Oli Libresseä, Alwaysiä ja Vuokkosia. Äiti latoi paketit ruokapöydälle ja sanoi että ala tästä kokeilla mikä on paras ja discoonkin voi mennä kuukautisista huolimatta :D Äiti taisi peräti tulla laittamaan ekan siteen mulle, näytti miten se laitetaan ja mihin kohtaan. 

Toinen juttu liittyy myös kuukautisiin. Menin käymään hiihtolomalla vanhempieni luona. Olin juuri lopettanut e-pillereiden käytön joten menkat oli vielä epäsäännölliset. Laitoin äidille viestin että voiko tuoda siteitä kaupasta tullessaan töistä. Äiti toi siteitä ja lisäksi pikkupussin sipsejä "koska kuukautisten aikaan tekee mieli herkkuja" :) 

Vähän höpsöjä juttuja mutta kuvastaa meidän suhteen mutkattomuutta.

[/quote]

Näiden juttujen lisäksi tuli mieleen vielä kolmas! Meillä oli melko köyhä perhe ja mitään ylimääräistä ei ostettu kaupasta. Limukkaa siis sai VAIN jouluna ja jonkun syntymäpäivänä. Olin aika keskinkertainen oppilas ala-asteella(kin) enkä siis koskaan saanut mitään stipendejä. Äiti taisi nähdä että se harmitti minua, joten hän kehitti isän kanssa oman stipendin. Hän keräsi nättiin lahjapussiin kaikkea jännää. Siellä oli kirjekuori jossa hieman rahaa, karkkipussi, kortti jossa luki "Stipendi. Hyvää kesälomaa" ja LIMUKKATÖLKKI! :D Muistan vieläkin sen kun kevätjuhlien jälkeen tää pussukka ojennettiin todella juhlallisesti ja avasin tölkin kuistilla nautiskellen auringosta ja siitä kesäloman alusta.
[/quote]
Siis niiiin hyviä molemmat! Ihania.