Kaunein muistosi äitisi kanssa?

ei kellään? :)

Sinusta tulee mieleen oma opiskelijatyttöni kaukana eri kaupungissa. Onneksi hän tulee taas pian kotiin käymään.: )

Ei ole kauniita muistoja äidistä. Persoonallisuushäiriöisestä harvemmin on. Kaikkien 45:n vuoden aikana.

Mutta ihanaa että on hyviä äiti-tytärsuhteita, iloitsen sinun (ja äitisi) puolesta!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 13:39"]

Sinusta tulee mieleen oma opiskelijatyttöni kaukana eri kaupungissa. Onneksi hän tulee taas pian kotiin käymään.: )

[/quote]<3 voi teitä äitejä

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 13:42"]

Ei ole kauniita muistoja äidistä. Persoonallisuushäiriöisestä harvemmin on. Kaikkien 45:n vuoden aikana.

Mutta ihanaa että on hyviä äiti-tytärsuhteita, iloitsen sinun (ja äitisi) puolesta!

[/quote]

Huh. Ajatus siitä, ettei olisi koko lapsuudessa yhtäkään hyvää muistoa on kylmäävä. Oot urhee ja hieno kun porskutat vaan eteenpäin tollasten kokemusten jälkeen. Laittaa vähän perspektiiviä kun mulla niitä murheita on ollut luokkaa "ei varaa linnanmäkeen kesäisin."

Paljon on kauniita muistoja. Äitiä ei enää ole. Ikävä on.

Ihanat muistot ap:llä. Oma lapseni kokee korvislaiton kamalana.

En oo koskaan muistanu äitistä mitään hyvää.
Vasta muutama viikko sitten muistin spontaanisti pari muistoa: äiti peitteli illalla ja laittoi nallen viereen sekä silitti poskea.

Kaunein muistoni on se kun näin äitini makaamassa arkussa ja tajusin, etten enää tuntenut vihaa.

Ahdistavaa oli se, että ympärillä olevat ihmiset (lukuunottamatta omaa perhettä) eivät ymmärtäneet hautajaisten olleen erittäin vapauttava kokemus minulle. Ihmiset vain lässyttivät jotain "olet vielä shokissa" ja "anna surun tulla." WTF? Ihmisillä on erilaisia syitä, miksi äiti ei ole ollut äiti pitkään aikaan. Eikä vieraan ihmisen kuolema ole millään tavalla järkyttävä vaikka sukulaisuussuhde olisi mikä tahansa.

Äiti nukkui pois viikko sitten. Paljon mukavia muistoja.

Paljon ihania muistoja, uusia ja vanhoja. Mulla on hyvä äiti!

Kyllä, iloitkaa te joilla on äidit ja suhde kunnossa. Käykää katsomassa ja onnittelemassa. Se ei ole itsestään selvä asia. Ihminen on jotenkin vajaa koko elämänsä jos ei ole ollut vanhempia kuten minulla.

Mulla on varmaan se, kun katsottiin yhdessä tv:stä äidin lempisarjaa Kate & Allie. Minustakin se oli hauska ja oli kivaa nauraa yhdessä jollekin. Äitini oli harvoin niin rentoutunut ja iloinen (kanssani olessaan), kuin sen sarjan parissa. Äiti erosi 70-luvun puolivälissä aikana, jolloin sitä paheksuttiin enemmän kuin nykyään ja häntä se varmaan kaivoi. Sarjassa kaksi yh-äitiä lapsineen lyö asumiskustannuksien takia hynttyyt yhteen ja perustaa yhteisen talouden ja siinä oli herkullista huumoria niin äidille kuin teinillekin.

Mutta tavallaan surullista (vai onko?) että paras muisto liittyy johonkin telkkariin. Siis meillä ei ollut kauhean hyvä suhde, todellakaan.

Oon vain kade ap:lle ja kaikille muillekin jotka on olleet äideilleen rakkaita. Mäkin haluaisin, mutta en saa, mitä siis auttaa toivoa? (Jossain sanottiin, että selätä kateus sanomalla että mäkin haluun hyvän äitisuhteen ja tee sitten sen eteen jotain. No mitä mä voin tehdä, kun oikeasti en voi sietää äitiäni ja se on vittupää?) Minusta se on epäreilua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Pidin lapsena äitiä kädestä kiinni ennen nukkumaanmenoa. Se oli turvallista ja jotenkin ihanaa. En ole koskaan tuntenut mitään kovin kummoista henkistä yhteyttä äitini kanssa. Hän on jotenkin etäinen, puhuu paljon mutta ei mitään.

Äidin ääni. Olisi ihanaa olla vielä pieni ja äiti lukisi. Siinä äänessä oli jotenkin niin paljon rakkautta. Kyllä äiti vieläkin rakastaa, mutta onhan se näin aikuisena erilaista.

Minulla on ollut koko elämäni ajan joka päivä ihana äiti! Hän on ollut maailman paras äiti. Kun ajan töihin, soitan hänelle joka aamu. Kun lähden töistä, teen samoin. Isäni ei ole ollut niin läheinen vaikka ovatkin olleet naimisissa vuosikymmenet.
Mulla on 10-v tyttäreeni samanlaiset välit. Ja isoäiti&isoisoäiti. 5 sukupolvea ihania äitimuistoja. Tiedän olevani onnekas.

Sain pitää äitini vain kymmenen vuotta, muistoja ei ole paljoa, mutta äidin ikävä ja kaipaus on aina ollut.

Muistan kuinka katsottiin dallasia ja syötiin äidin herkkua, kuivattuja taateleita :)

Kaikki kerrat kun äiti on kannustanut minua ja ollut tukena. Onhan meillä ollut paljon erimielisyyksiä ja joskus nahistellaan.

Sain lapseni 2-vuotta sitten kun olin vasta täysi ikäinen. Pelkäsin kovasti hänen reaktioitaan mutta oli ihana huomata miten innoissaan äitini oli. Vaikka olen välillä ollut tosi väsynyt, hoitanut pientä lasta, opiskellut, töissä olen ja pyöritän yksin arkea... Niin minusta ollut parasta miten äitini on sanonut minun olevan vastuuntuntoinen ja hyvä äiti.

Nykyään arvostan häntä vaan entistä enemmän. Soitellaan äidin kanssa ainakin kerran viikossa ja nähdään myös.

Äitini on minulle todella rakas ja ajatus että joskus hänkin nukkuu pois on aivan hirveä. <3

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 15:17"]Kaikki kerrat kun äiti on kannustanut minua ja ollut tukena. Onhan meillä ollut paljon erimielisyyksiä ja joskus nahistellaan.

Sain lapseni 2-vuotta sitten kun olin vasta täysi ikäinen. Pelkäsin kovasti hänen reaktioitaan mutta oli ihana huomata miten innoissaan äitini oli. Vaikka olen välillä ollut tosi väsynyt, hoitanut pientä lasta, opiskellut, töissä olen ja pyöritän yksin arkea... Niin minusta ollut parasta miten äitini on sanonut minun olevan vastuuntuntoinen ja hyvä äiti.

Nykyään arvostan häntä vaan entistä enemmän. Soitellaan äidin kanssa ainakin kerran viikossa ja nähdään myös.

Äitini on minulle todella rakas ja ajatus että joskus hänkin nukkuu pois on aivan hirveä. <3
[/quote]
Äidin tuki on maailman arvokkain asia. Mullekin vakuutettiin, että yliopistoon en pääse (vaativa ala.) Noh, niin vaan puristettiin valmennuskurssirahat kokoon ja äiti usko muhun lujasti kuin kallioon.
Kiva kuulla, että sulla on ollut äiti apuna omassa äitoydessäsi. Siinä on jotain ikiaikaisen kaunista, kun sukupolvien ketju jatkuu, tukien toisiaan. t.ap