Onko sinun vanhempasi olleet tasapuolisia lainojen takaamisessa tai rahan lahjoittamisessa sisarusten välillä?

No ei oo olleet.

Mun vanhemmat on olleet niin pienituloisia etteivät ole pystyneet takaamaan kenenkään lainoja saati antamaan rahaa. Eli on ollut tasapuolista.

Eivät ole.

Muut saivat kotoa lukion tai kauppaopiston, minä jouduin ottamaan lainaa ja käymään iltalukion.

Veljeni sai vaihto-oppilasvuoden, yksityistä tukiopetusta ja hän sai ainoana oman huoneenkin.

Pikkusiskolleni maksettiin jopa taksi koulumatkoihin ja hänen firmaansa pantiin kaikki loput rahat.

Minua muka autettiin tekemällä hetken aikaa firmani kirjanpito, mutta siitäkin periittiin lopulta maksu jättämällä minullta otettu velka maksamatta.

Ja sitten nämä kaikki lellipennut selittää pitkin kyliä miten minä olen päässyt helpolla ja ruinaavat rahaa minulta.

Köyhempiä sisaruksia ovat enemmän auttaneet. Onhan tässä toisaalta pärjätty ilman apujakin.

Ovat ja eivät ole.  Tarpeen mukaan on annettu. Esimerkiksi  sairaalle aikuiselle lapselle  annettu enemmän taloudellista ja henkistä tukea. Eiköhän tämä ole kaikkien mielestä oikein?

Lapsia kohdellaan eri tavalla, mutta jos joku katkaisee välit selitellään välienkatkaisija syntipukiksi, mustaksi lampaaksi ja henkisesti sairaaksi. Eihän vanhemmissa ole vikaa, koska muutenhan muissakin sisaruksissa olisi vikaa. Samassa kodissahan he ovat kasvaneet.

KUmmallinen kysymys.

Kysyjä olettaa, että lapset ovat iän kaiken riippuvaisia vanhemmistaan. Onko kysyjän omalla kohdalla näin, että lypsetään vanhemmilta loppuun saakka, ja sitten lopussa kinastellaan siitä mitä vanhemmilta jaettavaksi jää.

Etkö pysty kannattelemaan elintasoasi itse? Olet loppuun asti kinuamassa vanhemmilta viikkorahaa, vuosirahaa, taloudellista tukea. 

Kauhea!

Ootko sitten myös sellainen, että kun se vanhempi sulle sen kaiken antaa, niin sitte sulla menee niin lujaa, ettei elämä ole muuta kuin leikkiä vaan, ja sitä voi sitten leikkiä muidenkin elämillä kuin vain omallaan!

"Köyhä", huutelet toisille, niille jotka hoitavat itse oman elämänsä, sinulla kun on se vanhemman hankkima osake asuntona. Täh! Äiti hoitaa, äiti hoitaa, nelikymppisen lapsensa asiat! Ilmeisesti jos noin on, että äiti hoitaa nelikymppisenkin asiat, niin se nelikymppinen ei tosiaankaan kulje täysillä valoilla...

Ei ole.

Ovat näkemykseni mukaan olleet tasapuolisia. Minua ei ole täysi-ikäisyyden jälkeen autettu eikä tietääkseni sisaruksianikaan.

Lainan ovat taanneet mieheni vanhemmat, jotka ovat taanneet myös toisen lapsensa lainaa. En tiedä onko takauksia saman summan edestä vai ei mutta kummatkin ovat saaneet tarvitsemansa. Kolmas sisarus elää sopuhintaan vanhempiensa "sijoitus"asunnossa.

Mun sisko tarvitsi taloudellista apua nuorena aikuisena. Teki huonon ratkaisun ja meidän vanhemmat riensi apuun. On siis saanut mua enemmän rahaa vanhemmilta. En osaa olla siitä mustasukkainen. Olen iloinen, että siskoa voitiin auttaa.

Mä olen varma, että muakin olisi autettu, mikäli olisin tarvinnut.

Ei ole, muut 5 aikuista sisarusta on aina saanut lahjana kaiken minkä on kehdannut vain pyytää, meikäläisellä kaikki pienetkin palvelukset on lainaa joka kuuluu maksaa korkojen kera takaisin joko työllä tai rahalla.

Joskus jos erehtyy sanomaan asioista vastaan niin koko suku kääntää selkänsä ja odottelee minun anteeksi pyyntöä vaikka maailman loppuun asti, olen tullut siihen tulokseen että olin karmea vahinko joillekin :D

Aika tasapuolisia olleet. Meitä on kolme lasta joiden kaikkien pienempiä lainoja ovat vanhemmat olleet takaamassa. Mulla ja miehellä sekä siskolla ja miehellään on talolainojen takaajana vanhemmat. Meillä aiemmin otettu laina ja takauksen verran pian maksettu jo pois. Nuorin sisaruksista sen verran nuorempi, että ei ole ollut vielä ollut asuntolaina ajankohtainen.

Kyllä minä aion aikuisille lapsilleni antaa ihan niin paljon kuin pystyn vaikka nimellisesti aikuisia ovatkin.

Ja joka pennin lasken tasan, koska sekä minä ja mieheni tullaan kodeista, joissa palkittiin laiskuutta, tyhmyyttä ja hölmöilyä.

En pyydä takauksia keneltäkään, en myöskään takaa kenellekään. Ja sen olen ääneen sanonut. Kaverini perhe joutui maksamaan suuren velan takaamisen kautta. 

Lapset avasivat aikanaan asuntosäästätilit ja hankkivat heidän tuloilleen sopiva asunnot. Mitään henkilötakauksia ei tarvittu. En edes haluaisi pyytää vanhempiani takaamaan lainojani. 

Ovat olleet. Lainaa en ikinä pyytäisi takaamaan eivätkä siihen suostuisikaan, mutta rahaa olemme saaneet tasapuolisesti. Perinnönjako on jo aloitettu ettei tarvitse maksaa isoja veroja sitten kun kuolevat. Eli isä lahjoittaa omaisuuttaan meille viiden vuoden pätkissä alle 5000e edestä, jotta ei mene veroja.

M32 kirjoitti:

Ei ole, muut 5 aikuista sisarusta on aina saanut lahjana kaiken minkä on kehdannut vain pyytää, meikäläisellä kaikki pienetkin palvelukset on lainaa joka kuuluu maksaa korkojen kera takaisin joko työllä tai rahalla.

Joskus jos erehtyy sanomaan asioista vastaan niin koko suku kääntää selkänsä ja odottelee minun anteeksi pyyntöä vaikka maailman loppuun asti, olen tullut siihen tulokseen että olin karmea vahinko joillekin :D

Ei kannata noin kevyesti ottaa, vaan katkaise välit myrkyllisiin ihmissuhteisiin.

Riippuu vastuullisuudesta. Joidenkin sisarusten/lasten lainoja ei missään nimessä kannata taata, vastuullisten osalta helppo taata.

Jos kukaan ei halua ryhtyä lainojen takaajaksi, niin syynä on lainaaja.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kohdellaan eri tavalla, mutta jos joku katkaisee välit selitellään välienkatkaisija syntipukiksi, mustaksi lampaaksi ja henkisesti sairaaksi. Eihän vanhemmissa ole vikaa, koska muutenhan muissakin sisaruksissa olisi vikaa. Samassa kodissahan he ovat kasvaneet.

Voihan se mustalammas olla sairaa ja muut ei. Mieti sitä.

Ovat olleet tasapuolisia auttamisessa mutta jos vain euroissa mitataan niin on varmasti eroja.

Apua on siis annettu siihen mihin kukin tarvitsee. Itse asuin halvalla heidän omistamassaan mummonmökissä ja sain siten säästettyä käsirahaa oman asunnon ostoon. Siskolleni toimivat lainantakaajina ja kustansivat huonekaluja ensiasuntoon. Veljelleni ostivat auton ja maksoivat vakuutuksia kun hänen ensimmäinen oma auto romuttui onnettomuudessa.

Nämä vain esimerkkejä. Tuskin kaikesta edes tiedän.

En koe jääneeni mistään paitsi sillä olen pyrkinyt olemaan itsenäinen. Siskoni puolestaan kääntyy herkästi vanhempiemme puoleen. Veljeni taas on teinistä asti ollut suuri apu maatilalla ja hänen koen jopa ansainneen eniten.

Tätä on jotenkin tosi vaikea arvioida... Nuorin sisaruksista on aina ollut lellipentu, jota suosittiin lapsena ihan mennen tullen kaikissa asioissa, ja asui vanhempien luona paljon muita pidempään, jolloin kustansivat hänelle vielä ihan kaiken. Mutta ei hänkään ole mitään taloudellista tukea tarvinnut kotoa muutettuuaan, asuu kuitenkin vielä vuokralla ja tietääkseni meistä muista kukaan ei ole edes tarvinnut lainoilleen takaajaa. Ehkä sitten mahdollisesti tämän nuorimmaisen takaajaksi joskus ryhtyvät, mutta onko se sitten epäoikeudenmukaista, kun muut eivät takaajia ole lainkaan tarvinneet?

Toisaalta, en tiedä olisivatko lainaani ryhtyneet takaamaan, mutta en minä olisi heiltä kehdannut kysyäkään, kun taas tämä sisarukseni varmasti kehtaa ja varmasti heistä myös takaajan saisi.

Vähän sama lasten kanssa, en minä heiltä kehtaa edes pyytää mitään apua, eivätkä sitä ole tarjonneetkaan. Lahjoja tuovat kyllä vinon pinon synttäreinä ja jouluna. Tällä kuopuksella ei vielä ole lapsia joiden kohteluun verrata, mutta jos sellaisia siunaantuu, veikkaan, että enemmän ovat läsnä ja auttamassa.

En ole jaksanut tuota enää teini-iän jälkeen murehtia, olenpahan ainakin oppinut hoitamaan omat asiani niin, etten ole vanhemmistani riippuvainen.