Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ristiäiset sunnuntaina ja voin fyysisesti pahoin lapsen nimen vuoksi
16.04.2015 |
Nimuvalinta ahdistaa niin paljon, että lähes oksennan. Lapselle on tulossa etunimi joka on hyvä, kaunis, raikas ja sopii hänelle. Toista nimeä emme kuitenkaan osanneet valita ja nyt toisia nimiä on tulossa kaksi niin, että nimistä EI tule täydellisen yhteensointuva ja kaunis nimirimpsu, vaan vain pitkähkö "litania". Päätän vuorotellen että jätämme jomman kumman toisen nimen pois ja sitten taas se ahdistaa (toinen kahden nimen vaihtoehto olisi yhdessä tusinanimi, toinen vaihtoehto taas jättäisi lapsen nimestä pois osan jonka päälle haluan lapsen identiteetin alkavan rakentua).
Kuinka saada rauha valitsemamme nimen kanssa? En halua olla epävarma enää sunnuntaina vaan ottaa itsevarmana vastaan kaikki kommentit olivat ne sitten hyviä tai huonoja!
Kommentit (109)
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 09:06"]
En oikeasti ymmärrä miksi tämä on näin vaikeaa. Olen taiteellisesti ja musiikillisesti lahjakas ja olen päässyt Mensan testistä läpi, mutta en #%~*++* osaa antaa nimeä omalle lapselleni!
ap
[/quote]
Veikkaan, että se johtuu siitä identiteeetistä, jonka olet saanut vanhempiesi antaman nimen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et anna vaan yhtä nimeä? Meillä on kaikillla kolmella lapsella vaan yksi nimi. En ole koskaan ymmärtänyt mihin ihmeeseen tarvitaan enemmän kun yksi nimi.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 09:22"]
Kun luin otsikon, luulin että olet Pohjois-Korean diktaattorin vaimo, jolla ei ole mitään sananvaltaa lapsen nimeen ja että miehesi haluaa ristiä poikasi Päiviksi.
Mutta huolehditkin siitä, onko etunimilitania "soljuva". :)
(Ja jos et vielä ole itse keksinyt syytä, miksi nimivalinta oksennuttaa ja vie yöunet, mä voin kertoa: hormonit. Jonkin ajan kuluttua pystyt itsekin nauramaan tälle tilanteelle, tsemppiä!)
[/quote]
Heh, kiitos muistutuksesta! =) Tämä oikeasti auttoi.
Lapsen isän mielestä paras on joko koko kolmen nimen litania tai sitten jos täytyy olla vain kaksi niin sitten niistä se ei-tusinaversio. Itse siis hieman kallistun sen tusinaversion puolelle TAI sitten sen kolmen nimen.
ap
[/quote]
No mutta sittenhän otatte sen kolmen nimen rimpsun.
Voihan elämän kevät!
20- ja 16-vuotiaiden lasten äitinä voin kertoa sinulle, että ketään ei kiinnosta lasten toiset tai kolmannet nimet. Tai niiden sointuvuus keskenään.
Ei edes lapsia itseään.
Eikä kenenkään identiteetti ala rakentua toisen tai kolmannen nimen pohjalle. Vain kutsumanimi nimi on merkityksellinen ihmisen elämässä. Eikä sekään niin merkityksellinen. Muut asiat elämässä ovat tärkeämpiä.
Omilla lapsillani on tarkkaan harkitut kolme nimeä kummallakin. Olen saanut huomata, että ainoa, joita asia oikeasti liikuttaa, on nimen antaneet vanhemmat! Muita ei kiinnosta.
Kysypä itseltäsi kuinka usein mietit mikä oma toinen nimesi on? Tai mikä merkitys sillä on ollut oman "identiteettisi pohjana"? ;)
Ei mene hyvin, jos valintatilanteet ovat noin vaikeita. Miten tulet selviämään sitten aikanaan, joudut tulemaan toimeen sen valinnan kanssa, ryhtyykö lapsesi harrastamaan jääkiekkoa vai kaunoluistelua, leikkiikö naapurin Petterin vaiko toisen naapurin Pirkon kanssa...
Miten selviät omista aamuistasi, jos et osaa päättää, laitatko tänään päällesi vihreän vaiko sinisen puvun? Niin, sinullahan on tietenkin töissä sellainen vaate, ettei tämmöista kamalaa valintatilannetta tule, mutta entä kotona?
Opi elämään sen tosiasian kanssa, että ihmiset tekevät virheitä sekä vääriä valintoja ja vääriä ratkaisuja. Myös sinä, ja se on aivan normaalia ja tavallista. Ei siihen kuole eikä saa edes rangaistusta, jos muuten virheet pysyvät lakien ja asetusten ja terveen järjen rajoissa.
Tiedäthän, että nimenkin voi vaihtaa. Tiedät varmaan senkin, että harvoin ihmisistä käytetään kaikkia etunimiä. Poikkeuksena ehkä Marja-Liisat ja muut yleisesti kaksiosaiset nimet.
Ja ajattele sitä, että ehkä lapsesi menee jonakin päivänä naimisiin ja ottaakin puolisonsa sukunimen. Siinä menee sekin nimien yhteensopivuus ja sointuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vaihda se keskimmäinen nimi. Mutta kyllä mä ymmärrän ap:n tuskaa, itsekin koen vaikeana päättää jotain noin lopullisia asioita. Tosin tässä auttaa että lapsella tulee olemaan oma tahto eikä se kuitenkaan tykkää nimestään :)
Mä annoin lapselleni vain kaksi nimeä, jotta hän voi aikuisena ottaa sitten kolmanneksi haluamansa nimen. Itselläni myös kaksi etunimeä ja otin aikuisena kolmannen nimen, joka sattumalta oli nimi jota äitini oli myös minulle harkinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D ite oon 90luvulla syntynyt ja toinen nimeni on niiiiiiiiiiiin vanhanaikainen, etten kehtaa edes kertoa kellekään, mutta aina kaikki sanoo että mitä väliä, ethän sinä sitä ole itse päättänyt.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 09:56"]
Etunimen voin paljastaa, koska siitä olemme varmoja ja se on tavallinen eikä tunnistettavissa: Isla.
Ap
[/quote]
Pakko veikata: Isla Maria Pentintytär?
[/quote]
Minä jättäisin tosiaan ton kolmannen nimen pois, vaikka sitten nimi ei kyllä solju yhtä kauniisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, peli on jo menetetty, jos ensimmäiseksi etunimeksi tulee Isla.
Viime sunnuntain Aamulehdessä 50 prosentilla kasteilmoitusten tyttölapsista oli ensimmäisenä nimenä Isla. :D
Voi AP, nyt hengitä.
Muistan itsekin tuon, kun oli se täydellinen ihmistaimi edessä ja se piti NIMETÄ! Ihan oikeasti, piti keksiä nimiä. Ihan itse. Jotenkin olla siitä vastuussa, samalla koko lapsen loppuelämästä.
Miten saattoi olla mahdollista, että valitset yhden nimen kaikkien tuhansien nimien joukosta ja hylkäät kaikki muut?
Ja nyt, kahdentoista vuoden kohdalla tuumaan, että eipä se muun niminen olisi voinut ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 08:37"]
Kuinka saada rauha valitsemamme nimen kanssa? En halua olla epävarma enää sunnuntaina vaan ottaa itsevarmana vastaan kaikki kommentit olivat ne sitten hyviä tai huonoja!
[/quote]
No laitatte lapsenne nimeksi tietenkin Nöyrä Kalja-Heppu.
Ja tämä ei ole mikään vitsi, vaan ihan oikeita nimiä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288418955492.html
Sano suoraan, että se no-no-nimi on miehen suvusta ja se sointuva ihana on omasta suvustasi. Jos ette pääse sopuun nimistä ettekä tiedä, pitääkö lapsi anmastanne nimestä, antakaa vain joku täysin neutraali yksi nimi ja sanokaa lapselle, sitten kun hän alkaa asioista jotain ymmärtää, että hän saa valita itselleen ihan minkä nimen haluaa. Tuollahan ongelmanne ratkeaa sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa se olikin tyttö. Sitten pitää keksiä joku muu...
t: 94
Isla? Niinku Esla?? Eli se potkukelkkatehdas.
Nää nimikeskustelut on kaikista tyhmimpii.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 10:59"]
Ei mene hyvin, jos valintatilanteet ovat noin vaikeita. Miten tulet selviämään sitten aikanaan, joudut tulemaan toimeen sen valinnan kanssa, ryhtyykö lapsesi harrastamaan jääkiekkoa vai kaunoluistelua, leikkiikö naapurin Petterin vaiko toisen naapurin Pirkon kanssa...
Miten selviät omista aamuistasi, jos et osaa päättää, laitatko tänään päällesi vihreän vaiko sinisen puvun? Niin, sinullahan on tietenkin töissä sellainen vaate, ettei tämmöista kamalaa valintatilannetta tule, mutta entä kotona?
Opi elämään sen tosiasian kanssa, että ihmiset tekevät virheitä sekä vääriä valintoja ja vääriä ratkaisuja. Myös sinä, ja se on aivan normaalia ja tavallista. Ei siihen kuole eikä saa edes rangaistusta, jos muuten virheet pysyvät lakien ja asetusten ja terveen järjen rajoissa.
Tiedäthän, että nimenkin voi vaihtaa. Tiedät varmaan senkin, että harvoin ihmisistä käytetään kaikkia etunimiä. Poikkeuksena ehkä Marja-Liisat ja muut yleisesti kaksiosaiset nimet.
Ja ajattele sitä, että ehkä lapsesi menee jonakin päivänä naimisiin ja ottaakin puolisonsa sukunimen. Siinä menee sekin nimien yhteensopivuus ja sointuvuus.
[/quote]
Kiirettä vauvan kanssa mutta pakko kommentoida, että pikkuasioissa en ole tuollainen. Kun tarvitsen juhlamekon kävelen kauppaan ja ostan ensimmäisenä näkemäni mekon joka on suht ok ja mahtuu päälle. Kenkien kanssa samoin, ihan sama jopa maksavatko 20€ vai 120€. En itsekään jaksa esim shoppailla naisystävieni kanssa, kamalaa jahkailla joistain vaatteista tai hiustyylistä tai kesälomakohteesta. Vain tärkeissä asioissa olen tällainen.
Ap, oli se nimi mikä vaihtoehto tahansa noista, niin aina voit joutua katumaan.
Meillä minä halusin lapselleni "sointuvan" nimirimpsun, miehen mielestä olisi pitänyt olla vain se ensimmäinen nimi ja kolmas nimi. Väitin, ettei soinnu yhteen ja vaadin sen kolmannen nimen. Olin vuosia tyytyväinen, kunnes tämän palstan ja muutaman (epämiellyttävän) "ystävän" avulla tajusin, että lapseni nimi onkin vitsi tyyliin Justus Jonne Petteri. Nyt harmittaa, mutta lapsi on itse oikein tyytyväinen nimeensä eikä ole saanut kavereilta mitään negatiivista palautetta (hänellä on paremmat ja fiksummat kaverit kuin minulla). VAikka siis itse on tyytyväinen nimiin ja pitää niistä, niin joskus muiden pilkka pilaa koko homman.
Onneksi lapseni suhtautuu nimiinsä kivasti ja korostaa aina, että jos ei pidä etunimestä, niin on varaa valita kahdesta. Ei ole vielä kertaakaan kysellyt, miksi annoin noin tyhmät nimet. Jos olisin suostunut mieheni ehdotukseen, olisi nimet olleet ihan perusnimiä mutta kun piti saada se sointuva osuus, niin nimi on nyt sitten hauska vitsi. Harmittaa mutta selviydyn. Jos lapseni haluaa joskus vaihtaa tai poistaa nimiään, niin ymmärrän. Sillloin kun sitä nimeä harkittiin, en käynyt tällä palstalla enkä tajunnut, miten tiukka vääntö, pilkka ja ivaaminen nimistä on aikuisten keskuudessa. Luulin rehellisesti antavani lapselleni hyvät nimet.
Metsään voi mennä siis niin monella tavalla, että lakkaa turhaan huolehtimasta. Valitset ne nimet, jotka tuntuvat parhaimmalta ratkaisulta, pysyt niissä, annat lapselle niistä aina positiivisen kuvan ja annat anteeksi itsellesi, jos lapsesi ei niistä pidäkään. Vaihtamalla niistä pääsee.
Isla on kauhea nimi. Vaihda se heti parempaan, ap!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 10:09"]
Meillä kanssa nimi muuttui vielä ristiäisviikolla monta kertaa. Kaksi valitsemaamme nimeä eivät sopineet millään peräkkäin, kunnes keksimme vaihtaa ne toisinpäin ja kutsumanimeksi sen toisen nimen. Näin jälkikäteen mietittynä kutsumanimi olisi voinut olla myös etunimi jos sitten olisi vielä ollut kolmantena nimenä jokin pidempi nimi, niin olisivat sointuneet hyvin yhteen. Mutta kuten ylempänä todettua, ei niillä toisilla nimillä niiden ristiäisten jälkeen ole juurikaan mitään käyttöä. Mukavia ristiäisiä :)
[/quote]
Mitä tahansa teettekin älkää turhaan hankaloittako lapsenne elämää laittamalla kutsumanimeä toisen tai kolmannen nimen paikalle! Sanon tämän täysin vakavasti ja vilpittömästi. Jos lapsi itse ei millään totu oikeaan etunimeensä on toki hyvä että "varastossa" on toinen nimi jota voi hätätapauksessa käyttää mutta on tosi ikävää lapselle jos vanhemmat ehdoin tahdoin laittavat nimet väärään järjestykseen jo lähtökohtaisesti. Ikuista selittelyä ja kuulostaahan se tietysti myös hassulta.