Lääkärin tutkimuksessa opiskelija/-t paikalla -tarvitaanko potilaan lupa?

Ainakin omalla kohdalla painotan vielä, että ymmärrän nuo tilanteet, ja mua ei oo koskaan haitannut että opiskelija on paikalla. Se haittaa, ettei kysytä saati edes esitellä opiskelijaa! Kummassakin tilanteessa tutkimukset on olleet minulle arkaluontoisia, joten olisin todella toivonut huomiointia.
Ap

Lastenneuvolassa oli opiskelija mukana. Mitään lupia ei kyselty. Minulla 2 lasta, toinen 9 kk ja toinen 4v ja mitä teki tuo näppärä opiskelija: tuikkasi 4v:lle tarkoitetun rokotteen pienempään lapseen. Selitys oli se, että "hän meni näissä nimissä sekaisin". Pienempi oli riisuttu siksi, että näytin terveydenhoitajalle ihottumaansa.

Sen jälkeen olen aina ja ehdottomasti kieltänyt kaikki opiskelijat terveydenhoitotilanteissa.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:08"]Minulta on aina kysytty. Jopa silloin, kun rokotetta antoi lähihoitajaopiskelija.
[/quote]
toivottavasti tämä ei ole totta. Lähihoitajalla ei ole lupaa pistää lihakseen eikä varsinkaan rokottaa. Vain terveydenhoitaja tai lääkäri saa antaa rokotteen. T. Th

Monissa opetussairaaloissa (niitä ovat ainakin kaikki yliopistolliset keskussairaalat) on kutsukirjeessä jo kerrottu, että vastaanotolla voi olla mukana opiskelijoita ja että siitä voi halutessaan kieltäytyä. Silloin ei välttämättä vastaanotolla enää erikseen kysytä, jos on asiasta jo aiemmin tiedotettu.

Oletko muuten varma, että he olivat opiskelijoita? Erikoispoliklinikoilla on usein niin, että erikoislääkäri ja erikoistuva lääkäri pitävät yhteistä vastaanottoa, jolloin myös ns opiskelijoilta vaikuttavat tyypit voivatkin olla valmiita lääkäreitä ja yhtälailla siitä vastaanotolle tulevasta potilaasta hoitovastuussa kuin se seniorilääkäri.

Minua jotenkin viehättää yliopistosairaalan "oppipoikasysteemi", eli että tosiaan sairaalan perustoimintaa on se, että tulevat terveydenhuollon ammattilaiset oppivat ja harjoittelevat nykyisten ammattilaisten työtä seuraamalla ja heidän ohjauksessaan.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:08"]

Minulta on aina kysytty. Jopa silloin, kun rokotetta antoi lähihoitajaopiskelija.

[/quote]

lähihoitaja ei kyllä ammattiinsa valmistuttuaan saa edes rokottaa,joten miksi sitä pitää edes harjoitella. Myöskään sairaanhoitaja ei saa rokottaa,vaan tarvitsee lisäkoulutuksen. Ainoastaan terveydenhoitajalla on valmistumisensa jälkeen rokotuslupa. Ohis.

En tiedä miten Suomessa, mutta ainakin Norjassa minulta kysyttiin lupa opiskelijan läsnäoloon jopa silloin, kun kävin lääkärissä pelkän korvatulehduksen takia.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:53"]Olin teininä ruokatorven tutkimuksessa. Puudutettiin nielu, jotta saatiin letku tungettua. Yläosattomissa, koska kuolaa valuu tutkimuksen aikana, kun ei voi niellä. Siinä sitten tissit kuolassa makasin kun paikalle tuli n. 10 opiskelijaa pällistelemään tutkimusta. Olin vielä herkässä iässä, suututti todella!
Ap
[/quote]
Vähän asian vierestä, mutta siinäkin on jo toimittu virheellisesti, jos olet joutunut makaamaan gastroskopiassa rinnat paljaina. Minulle suoritettiin kyseinen toimenpide jokin aika sitten ja ihan oli oma paita päällä. Annettiin sellainen suojus paidan päälle ja lisäksi kaarimalja, johon sitä sylkeää meni. Voin vain kuvitella, kuinka vaikea tilanne sinulla on ollut. Sitä se oli minullekin ja kiitän onneani, ettei siihen tullut kukaan ulkopuolinen katsomaan. Sairaala oli vielä opetussairaala, joten olisi ihan hyvin voinut tulla.

Ihan on minua sairaanhoitaja rokottanut poliklinikalla.

Minua häiritsee se, että hoitohenkilökunta tuntuu usein olettavan potilaan ymmärtävän, mitä tarkoittaa, että paikalla on opiskelija.

Asioin itse pari vuotta sitten terveyskeskuksessa psykiatrisella sairaanhoitajalla. Huoneessa olikin mukana myös opiskelija, johon sh viittasi nopeasti sanomalla, että ”tässä on opiskelija”. Ihmettelin, ettei kukaan ollut kertonut tällaisesta — vastaus oli sh:lta iloinen ”hän on vaitiolovelvollinen”.

Oli kiusallista kertoa omia asioitaan niin, että vieressä istuu joku mykkänä. Totesin 45 min tapaamisen aikana viidesti (!), ettei kukaan ollut kertonut tästä, ja etten tiedä, kenelle tässä kuuluu puhua. Sh ei tähän reagoinut, hoputti kertomaan asioita ja toisteli, että julkisella puolella on niin kovin kiire.

Myöhemmin kysyin asiaa sh:ta puhelimitse: siis mikä opiskelija? Opiskelee mitä? Tekeekö sosiologista tutkimusta? Saako viedä minua koskevia muistiinpanoja kotiin?

Sh:n vastaus tiivistettynä: ei meillä täällä julkisella puolella ole aikaa kertoa tällaisista etukäteen. Eikä sinä tietojasi kukaan lue kun ei täällä julkisella puolella kenelläkään ole siihen aikaa. (Olin tietenkin joutunut kertomaan käyneeni yksityisellä psykiatrilla, kun julkisella en kerta kaikkiaan päässyt keskustelemaan lääkärin kanssa siitä, saisinko masennuslääkitystä)

Nyt tilanne on se, etten uskalla mennä julkiselle, eikä rahaa yksityiselle ole. Toivottavasti edes joku oppi jotakin. Minä opin sen, ettei kenelläkään ole julkisella puolta minuuttia aikaa kertoa, kuka huoneessa istuu, ja miksi.

Edelliseen: tästä on aikaa, mutta nyttemmin yritin etsiä kolmannelta sektorilta jotain keskusteluapua. Törmäsin hänen naamaansa: sh on myös sielunhoidon ammattilainen kristillisessä yhdistyksessä, jota ohjaa lähimmäisenrakkaus. Että jaaha.