Lue keskustelun säännöt.
Mitä vaikeaa on uusperheessä?
15.04.2015 |
Olen lukenut näitä uusperhekeskusteluita ja aina ihmettelen, mikä on se juttu, mikä tekee niistä hankalia?
Biologisetkin lapset osaavat olla hankalia. Minun teinini sanoo minulle, äidille, että "sinä et minua määräile", tai "mitä luulet voivasi tehdä asialle". Eli se ei ainakaan eroa normielämästä lainkaan, että lapsipuoli sanoo, "sinä et ole minun äitini, etkä voi määräillä".
Eli mikä siinä uusperheessä on sellainen asia, mihin ei ydinperheessä törmää?
Kyseleepi tietämätön.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"]
Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.
[/quote]
MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon?
Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä.
Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan?
[/quote]
Jos toinen vanhempi haluaakin lähteä rantalomalle kahdeksi tai kolmeksi viikoksi lasten kanssa, niin siinähän se viikko-viikko systeemi menee jo sekaisin. Ei siihen sen kummempaa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:59"]
Uusperheetkin vat erilaisia. Olen jäänyt leskeksi ja mennyt uusiin naimisiin. Meillä menee muuten hyvin, mutta mieheni vanhemmat hiertävät. He kohtelevat minun biologista, mieheni adoptoimaa lastamme huonommin kuin muita. Erittäin törkeän paljon huonommin.
[/quote]
Tuohon ei voi oikein itse vaikuttaa. Tätä tapahtuu myös ydinperheissä, kun av:ta on lukenut. Ísovanhemmat arvostavat jonkun toisen lapsensa lapsenlapsia enemmän kuin toisen. Tuossa sinun tilanteessasi se varmaan korostuu vielä enemmän.
ap
[/quote]
Onneksi tämä meidän ongelmamme on aika pieni. Olen ratkaissut sen niin, etten ole juurikaan tekemisissä mieheni vanhempien kanssa. Aluksi, ja vuosiakin, yritin kyllä. Olen myös puhunut asiasta suoraan lasten kanssa. Hekin toki huomaavat isovanhempien törkeyden.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"]
Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.
[/quote]
MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon?
Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä.
Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan?
[/quote]
Jos toinen vanhempi haluaakin lähteä rantalomalle kahdeksi tai kolmeksi viikoksi lasten kanssa, niin siinähän se viikko-viikko systeemi menee jo sekaisin. Ei siihen sen kummempaa tarvita.
[/quote]
Ok. Meillä on exien kanssa sellaiset välit, että voimme tehdä poikkeuksia. Kysymme vain sopiiko tämä. Aina on sopinut, puolin ja toisin. Miksi ei sopisi? On vain lasten edun mukaista päästä lomalle.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:21"]
Se, että vähintään yksi perheen päätöksentekijöistä ei asu perheessä ja saattaa suhtautua äärimmäisen vihamielisesti koko perheeseen. Muualla asuvat exät nimittäin voivat halutessaan sanella uusperheen ratkaisuista ison osan, kuten viikonlopun vietot, loma-ajat ja juhlapyhät. Pahimmillaan uusperhe joutuu päivystämään koko ajan kotona sitä, saako lapsi/lapset tulla vanhempansa luo vai eivät.
Lisäksi sekä lapsiin että aikuisiin vaikuttaa henkisesti se, että uusperhe rakennetaan raunioille. Lapsilla on melkein aina ikävä johonkin suuntaan, vaikka he yrittävät sitä peittää. Aikuiset taas ovat pettyneitä ja mahdollisesti vihaisiakin. Eivätkä eron aiheuttaneet asiat pääty eroon, vaan jatkuvat. Esim. jos eron syynä on ollut alkoholismi tai väkivaltaisuus, eivät ne parane eroamalla.
Kaikki lapset reagoivat muutoksiin jotenkin, mutta uusperheen elämässä niitä on enemmän kuin keskimäärin perusperheessä, koska mukana on enemmän aikuisia, jotka voivat esim. sairastua, kuolla, rakastua, saada lapsia jne. Siksi uusperheen lapsi saattaa olla melkeinpä koko ajan keskellä jotain sopeutumistilannetta.
Nämä nyt aluksi.
[/quote]
Tuota ensimmäistä minä en ymmärrä. Siis peilaan koko ajan vastauksianne omaan elämääni: meillä exän kanssa on selkeä marssijärjestys, jonka mukaan toimitaan. Tiedän jo vuoden loppuun asti, minkä loman ja mihin aikaan lapset ovat minulla.
Sehän on syvältä, jos exän pillin mukaan pitäisi hyppiä. Mutta jos rajataan nämä hankalat exät pois kuvioista, niin ei kai normaali täysjärkinen exä tahalleen sabotoi.
Ja sen allekirjoitan täysin, että vanhasta erosta pitää ensin toipua niin aikuisten kuin lastenkin, ennenkuin aletaan uudesta edes haaveilemaan. On turhaa veren kaivamista nenästä, että aloittaa uuden suhteen liian aikaisin.
ap
[/quote]
Kaikki exät ei ole samanlaisia. Minun ex-mies ei koskaan avioliiton aikanakaan pystynyt päättämään lomiaan ennen kuin aivan viime tingassa, joten otin aina omat lomani lasten koulun lomien aikaan että he eivät olisi yksin kotona. Miksi tilanne olis sen kummempi kun olemme eronneet, ei exä edelleenkään varaa, suunnittele tai ilmoita menojaan ajoissa. Osaa kyllä kiukutella sitten kun vain ilmoitan että no, minulla on nyt sitten loma syyslomalla. Purnaa ja kiukuttelee että miksi sinä saat lomailla syyslomalla ja heittäytyy marttyyriksi. Vaikka monta kertaa olen kysynyt että milloin pidät lomasi.
Ei myöskään sabotoi tarkoituksella, vain olemalla se jäsentymätön itsekäs tyyppi joka on ja on ollut aina. Sellaisen ihmisen toiminta vaan sabotoi muita, piste. Kun lupaa hakea lasta aamulla ja ilmaantuu iltapäivällä selittämättä kenellekään mitään, sanoo vain että nyt mennään.
Aikuiselle on aika mahdoton asettaa rajoja ja opettaa toisten huomioon ottamista, yksi syy miksi erottiin. Voisin sanoa että kun et tullut niin kuin luvattu niin lapsi ei tule ollenkaan, mutta estämiseksihän se katsottaisiin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"]
Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.
[/quote]
MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon?
Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä.
Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan?
[/quote]
Entä jos haluaisit vaihtaa paikkakuntaa? Taikka jopa valtiota? Suurissa asioissa tuo tulee hyvin ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta on kun lapsi saattaa itkeä illalla että hänellä oli minua (äitiä) kova ikävä kun oli isällä. Nyt kun on kotona niin on kova ikävä isää. Miksemme voisi kaikki asua yhdessä..
Erosta on yli 6 vuotta. Minulla ja eksällä on uudet kumppanit. Muita lapsia ei ole.
Olen ehdottanut eksälle että haluaisin tutustua hänen nyksäänsä ja he voisivat myös tutustua minun nyksääni. Ei käy. Mielestäni olisi puolin ja toisin mukavaa tietää että minkälaiset ihmiset ovat lapsen kanssa tekemisissä. Ei miksikään sydänystäviksi tarvitsisi tulla.
Kuin satukirjasta. Toisen lapsia rakastaa samalla tavalla mitä vaikeaa on uusio perheessä. Jos tapaa mukavan miehen ja se tuo kaksi kiukuttelevaa kakaraa mukanaan. Tuskin kukaan nainen pomppii kattoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähä sama kun kysyis mitä vikaa anopeissa on ja miksi jotkuun ei tule toimeen niiden kanssa. Kun anoppejakin on joka lähtöön.
Minulle tuli mieleen nyt niin ajankohtainen kesälomista sopiminen. Usein perheissä (siis niissä "alkuperäisissä") on sumplimista, miten lomat saataisiin vietettyä mahdollisimman samaan aikaan. Sitten kun tulee ero, niin siihen lomajärjestelysoppaan tulee 1-2 ihmistä lisää.
Tai muutto. Milloin kenenkin mielestä perhe asuu väärässä paikassa ja jollain on liian vaikea kulkea paikkaan x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"]
Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.
[/quote]
MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon?
Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä.
Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan?
[/quote]
Entä jos haluaisit vaihtaa paikkakuntaa? Taikka jopa valtiota? Suurissa asioissa tuo tulee hyvin ilmi.
[/quote]
sama ongelmahan se olisi,mvaikka ydinperhe olisi kasassa... Toiset haluaa vaihtaa maata, ja toinen puolisko ei.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:03"]
Vähä sama kun kysyis mitä vikaa anopeissa on ja miksi jotkuun ei tule toimeen niiden kanssa. Kun anoppejakin on joka lähtöön.
[/quote]
joo, mutta ei tällä palstalla anoppeja samalla intensiteetillä haukuta kuin uusperheitä. Siksi kysyn.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:01"]
Kuin satukirjasta. Toisen lapsia rakastaa samalla tavalla mitä vaikeaa on uusio perheessä. Jos tapaa mukavan miehen ja se tuo kaksi kiukuttelevaa kakaraa mukanaan. Tuskin kukaan nainen pomppii kattoon.
[/quote]
enpä minä hypi kattoon, jos omat lapseni olisivat kiukuttelevia kakatoita. Eli ei tämäkään ole uuspeheen ongelma,mvaan ihan ydinperheenkin. Toki lisämaustetta tuo se, että ne lapset eivät ole omia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:59"]
Vaikeinta on kun lapsi saattaa itkeä illalla että hänellä oli minua (äitiä) kova ikävä kun oli isällä. Nyt kun on kotona niin on kova ikävä isää. Miksemme voisi kaikki asua yhdessä..
Erosta on yli 6 vuotta. Minulla ja eksällä on uudet kumppanit. Muita lapsia ei ole.
Olen ehdottanut eksälle että haluaisin tutustua hänen nyksäänsä ja he voisivat myös tutustua minun nyksääni. Ei käy. Mielestäni olisi puolin ja toisin mukavaa tietää että minkälaiset ihmiset ovat lapsen kanssa tekemisissä. Ei miksikään sydänystäviksi tarvitsisi tulla.
[/quote]
huhuh. En haluaisi olla missään tekemisissä exäni kanssa, saati nyxänsä. Enkä halua tavata nykyisen mieheni exiä. Miksi olisimme eronneet, jos olisin näin hyvissä väleissä exäni kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:01"]
Kuin satukirjasta. Toisen lapsia rakastaa samalla tavalla mitä vaikeaa on uusio perheessä. Jos tapaa mukavan miehen ja se tuo kaksi kiukuttelevaa kakaraa mukanaan. Tuskin kukaan nainen pomppii kattoon.
[/quote]
enpä minä hypi kattoon, jos omat lapseni olisivat kiukuttelevia kakatoita. Eli ei tämäkään ole uuspeheen ongelma,mvaan ihan ydinperheenkin. Toki lisämaustetta tuo se, että ne lapset eivät ole omia.
Ap
[/quote]
Todella tuo lisämaustetta kun teini huutaa raivoissan, että: painu vittuun, sä et mua määrää, et oo mun isä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:01"]
Kuin satukirjasta. Toisen lapsia rakastaa samalla tavalla mitä vaikeaa on uusio perheessä. Jos tapaa mukavan miehen ja se tuo kaksi kiukuttelevaa kakaraa mukanaan. Tuskin kukaan nainen pomppii kattoon.
[/quote]
enpä minä hypi kattoon, jos omat lapseni olisivat kiukuttelevia kakatoita. Eli ei tämäkään ole uuspeheen ongelma,mvaan ihan ydinperheenkin. Toki lisämaustetta tuo se, että ne lapset eivät ole omia.
Ap
[/quote]
Todella tuo lisämaustetta kun teini huutaa raivoissan, että: painu vittuun, sä et mua määrää, et oo mun isä.
[/quote]
Teinit huutavat muutenkin. Kuuluu perheellisen elämään, oli ydinperhe tai ei.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:01"]
Kuin satukirjasta. Toisen lapsia rakastaa samalla tavalla mitä vaikeaa on uusio perheessä. Jos tapaa mukavan miehen ja se tuo kaksi kiukuttelevaa kakaraa mukanaan. Tuskin kukaan nainen pomppii kattoon.
[/quote]
enpä minä hypi kattoon, jos omat lapseni olisivat kiukuttelevia kakatoita. Eli ei tämäkään ole uuspeheen ongelma,mvaan ihan ydinperheenkin. Toki lisämaustetta tuo se, että ne lapset eivät ole omia.
Ap
[/quote]
Todella tuo lisämaustetta kun teini huutaa raivoissan, että: painu vittuun, sä et mua määrää, et oo mun isä.
[/quote]
Teinit huutavat muutenkin. Kuuluu perheellisen elämään, oli ydinperhe tai ei.
[/quote]
juuri näin. Minun biologinen teinini väittää minulle, että sä et minua määrää. Mikä ero ei-biologiseen lapseen?
Omille lapsilleni olen sanonut, että kun sinä maksat asumisestasi, niin voit päättää miten täällä eletään. Ja että minä en ole sinun palvelijasi. Samaa sanoisin ei-biologisellekin lapselle.
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:17"]
Ydinperheessä ne lapset on kaikki teidän molempien. Te jaatte vanhempienrakkauden niitä kohtaan ja se on iso yhdistävä ja auttava tekijä. Uusperheessä se ei-biologinen vanhempi jää aina vähän ulkopuolelle vaikka kuinka olisi arjessa läsnä. Biovanhemman kanssa neuvotellaan ja sen mielipide menee edelle vaikka se ei ole edes paikalla. Mitä tahansa parisuhdetta rassaa se että neuvotellaan exän kanssa nyxän ohi.
[/quote]
Mitä nämä asiat ovat, joista exän kanssa pitää neuvotella?
Minä itse olen eronnut viisi vuotta sitten. Lapset ovat yläasteikäisiä viikko-viikko-systeemillä. Neuvottelen exäni kanssa 1-2- kertaa vuodessa jostain, nytkään en ole hänestä sitten joulun kuullut sanaakaan. Vaihtopäivät on ennalta sovittu ja lapset kulkevat itse.
En ymmärrä, miten exäni vaikuttaisi mitenkään uuden kumppanini elämään. Eli voisitko valaista asiaa enemmän?
Sen ymmärrän, että rakkaus ei ole samanlaista kaikkia lapsia kohtaan. Mutta mitä se vaikuttaa käytännössä?
ap
[/quote]
Sä et elä ydinperheessä. Itsekin eronneena tiedän kyllä että lapsen on helppo kiukutella eri tavoin, parhaassa tapauksessa kieltäytyä tapaamasta toista vanhempaa kun tämä yrittää pitää kuria. Ei kai ydinperheessä ihan niin helppo ole ajatella teininkään, että toisesta vanhemmasta on hyvin helppoa päästä eroon kun ei vaan huvita.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"]
Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.
[/quote]
MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon?
Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä.
Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan?
Ei tietenkään hyppele, mutta lapset eivät elä missään umpiossa perheitä vaidellessaan vaan ovat molempien vanhempiensa vaikutuspiirissä, kokevat elämää kahdessa erilaisessa perheessä, myös siellä eksän kasvatusilmapiirissä. Kyllä mielestäni on todellisuuden kieltämistä tai tosiasioiden ymmärryksen puutetta, jos ei tajua tämän vaikuttavan lapsiin ja ota siis näin exää huomioon.
Jos uusperherssä tulee ero, menettää "uuslapsensa" ja tietoisuus tästä sekä siitä, että joku muu (puolison exä) saa päättää heidän asioistaan, vaikeuttaa kiintymyssuhdetta. Et voi vakuuttaa uuslapsille etkä itsellesi, ettet jätä heitä missään tilanteessa niin kauan kuin henki pihisee kuten omillesi voit tehdä. Uusperhe on elämisä exienkin ehdoilla ,outoa, että joku kieltää tämän. Onneksi ei tarvitse moiseen ryhtyä, mutta arvostan heitä, jotka kuvion fiksusti hoitavat, kovasti kypsyyttä aikuisilta vaaditaan.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:21"]
Se, että vähintään yksi perheen päätöksentekijöistä ei asu perheessä ja saattaa suhtautua äärimmäisen vihamielisesti koko perheeseen. Muualla asuvat exät nimittäin voivat halutessaan sanella uusperheen ratkaisuista ison osan, kuten viikonlopun vietot, loma-ajat ja juhlapyhät. Pahimmillaan uusperhe joutuu päivystämään koko ajan kotona sitä, saako lapsi/lapset tulla vanhempansa luo vai eivät.
Lisäksi sekä lapsiin että aikuisiin vaikuttaa henkisesti se, että uusperhe rakennetaan raunioille. Lapsilla on melkein aina ikävä johonkin suuntaan, vaikka he yrittävät sitä peittää. Aikuiset taas ovat pettyneitä ja mahdollisesti vihaisiakin. Eivätkä eron aiheuttaneet asiat pääty eroon, vaan jatkuvat. Esim. jos eron syynä on ollut alkoholismi tai väkivaltaisuus, eivät ne parane eroamalla.
Kaikki lapset reagoivat muutoksiin jotenkin, mutta uusperheen elämässä niitä on enemmän kuin keskimäärin perusperheessä, koska mukana on enemmän aikuisia, jotka voivat esim. sairastua, kuolla, rakastua, saada lapsia jne. Siksi uusperheen lapsi saattaa olla melkeinpä koko ajan keskellä jotain sopeutumistilannetta.
Nämä nyt aluksi.
[/quote]
Tässä asiat on esitetty hyvin. Uusperheessä on muitakin kuin pariskunta päättämässä, vaan on myös muita aikuisia jotka päättävät lapsen elämästä. Lisäksi he saattavat sotkeentua perheen sisäisiin asioihin lasten varjolla jolloin tulee konflikteja.