Lue keskustelun säännöt.
Mitä vaikeaa on uusperheessä?
15.04.2015 |
Olen lukenut näitä uusperhekeskusteluita ja aina ihmettelen, mikä on se juttu, mikä tekee niistä hankalia?
Biologisetkin lapset osaavat olla hankalia. Minun teinini sanoo minulle, äidille, että "sinä et minua määräile", tai "mitä luulet voivasi tehdä asialle". Eli se ei ainakaan eroa normielämästä lainkaan, että lapsipuoli sanoo, "sinä et ole minun äitini, etkä voi määräillä".
Eli mikä siinä uusperheessä on sellainen asia, mihin ei ydinperheessä törmää?
Kyseleepi tietämätön.
Kommentit (50)
Nimenomaan kuten kakkonen sanoi. Ei ne lapset vaan se eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:17"]
Ydinperheessä ne lapset on kaikki teidän molempien. Te jaatte vanhempienrakkauden niitä kohtaan ja se on iso yhdistävä ja auttava tekijä. Uusperheessä se ei-biologinen vanhempi jää aina vähän ulkopuolelle vaikka kuinka olisi arjessa läsnä. Biovanhemman kanssa neuvotellaan ja sen mielipide menee edelle vaikka se ei ole edes paikalla. Mitä tahansa parisuhdetta rassaa se että neuvotellaan exän kanssa nyxän ohi.
[/quote]
Mitä nämä asiat ovat, joista exän kanssa pitää neuvotella?
Minä itse olen eronnut viisi vuotta sitten. Lapset ovat yläasteikäisiä viikko-viikko-systeemillä. Neuvottelen exäni kanssa 1-2- kertaa vuodessa jostain, nytkään en ole hänestä sitten joulun kuullut sanaakaan. Vaihtopäivät on ennalta sovittu ja lapset kulkevat itse.
En ymmärrä, miten exäni vaikuttaisi mitenkään uuden kumppanini elämään. Eli voisitko valaista asiaa enemmän?
Sen ymmärrän, että rakkaus ei ole samanlaista kaikkia lapsia kohtaan. Mutta mitä se vaikuttaa käytännössä?
ap
Yläasteikäisiä ei tarvikaan enää samalla lailla laskea. Pienempien lasten kanssa ollaan viikottain yhteydessä siitä että missä sen luistimet tai joku kirja on, tai allekirjoitetaan jotain lupia, tai keskustellaan siitä että on samat peliajat tai kotiintuloajat molemmissa kodeissa.
aika juhlava tilanne sinulla on jos ei tarvitse neuvotella vaikka että kuka maksaa vaikka jotkut kalliit harrastusmaksut tai ostaa uuden polkupyörän koska itsellä ei ole varaa yksin, ja eksä on virittänyt elatusmaksut niin alas että on pakko pyytää häntä maksamaan.
Jos lapsi sanoo että haluaisi että te hänen häissään/lakkiaisissaan/valmistujaisissaan olette molemmat paikalla, ja sitten kättelette vieraita ja sukulaisia hänen vanhempiensa asemassa, sekin jättää uudet ulkopuolelle. Se vaan on niin että siinä nielee jatkuvia tunteita siitä ettei kuulu joukkoon täysvaltaisena.
Rakkaus ei ole samanlaista kaikkia lapsia kohtaan. Se tarkoittaa sitä että äitinä olet valmis sallimaan asioita joita ei-vanhempi ei sallisi. Sinä pidät häntä ankarana ja hän pitää sinua lepsuna. Varsinkin äiti nyt on vaan lähtökohtaisesti valmiimpi ottaan vastaan mussukaltaan asioita jotka muissa ihmissuhteissa ei tulisi kuuloon. Äitinä tämän sanon ja tiedän että mussukkani on heikkouteni, ja silti en sietäisi keneltäkään että he tulevat sanomaan siihen mitään. Ja tämähän se uusperheessä myös hiertää. Isät sallivat joka-toinen-viikonloppu lapsilleen sipsi-iltoja ja yökukkumista eivätkä raaski vaatia siivoamaan, koska he nyt ovat niin harvoin, ja koska isä tuntee syyllisyyttä erosta vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.
Se, että vähintään yksi perheen päätöksentekijöistä ei asu perheessä ja saattaa suhtautua äärimmäisen vihamielisesti koko perheeseen. Muualla asuvat exät nimittäin voivat halutessaan sanella uusperheen ratkaisuista ison osan, kuten viikonlopun vietot, loma-ajat ja juhlapyhät. Pahimmillaan uusperhe joutuu päivystämään koko ajan kotona sitä, saako lapsi/lapset tulla vanhempansa luo vai eivät.
Lisäksi sekä lapsiin että aikuisiin vaikuttaa henkisesti se, että uusperhe rakennetaan raunioille. Lapsilla on melkein aina ikävä johonkin suuntaan, vaikka he yrittävät sitä peittää. Aikuiset taas ovat pettyneitä ja mahdollisesti vihaisiakin. Eivätkä eron aiheuttaneet asiat pääty eroon, vaan jatkuvat. Esim. jos eron syynä on ollut alkoholismi tai väkivaltaisuus, eivät ne parane eroamalla.
Kaikki lapset reagoivat muutoksiin jotenkin, mutta uusperheen elämässä niitä on enemmän kuin keskimäärin perusperheessä, koska mukana on enemmän aikuisia, jotka voivat esim. sairastua, kuolla, rakastua, saada lapsia jne. Siksi uusperheen lapsi saattaa olla melkeinpä koko ajan keskellä jotain sopeutumistilannetta.
Nämä nyt aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän uusperheessä ja meillä on kyllä aina mennyt todella hyvin. Meillä on yksi yhteinen vuoden vanha lapsi ja miehen lapsi edellisestä liitosta asuu meillä, eskari-ikäinen. Äidillään siis hieman alle puolet ajasta. Vanhempien rooli on Se suurin ja vanhat kaunat ja riidat tuntuvat olevan isommassa osassa monilla kuin Se että lapsen kanssa nyt oikeasti olisi hankalaa. Meillä on täysin selkeää, että minulla on ihan yhtäläinen auktoriteetti ja määräysvalta kuin biologisilla vanhemmilla. Olen lapselle yksi vanhemmista niinkuin muutkin. Meidän kotona on meidän säännöt, äidillään on lepsumpaa sen tiedän, mutta ei ole meidän asia siihen puuttua. Uskon, että yksi syy miksi lapsi on niin tottunut tilanteeseen on Se, että minä olen ollut hänen elämässään niin kauan kuin hän muistaa. Hän ei muista aikaa jolloin biologiset vanhemmat olisivat olleet yhdessä. Molemmissa kodeissa lapsella on oma huone tavaroineen ja leluineen ja hänellä on kaksi kotia, joissa molemmissa on hyvä ja turvallinen olla. Lapsen asioista ollaan viikottain yhteydessä, joko mies tai minä äidin kanssa ja en koe sitä mitenkään kamalaksi. Lapsi on minulle tärkeä ja rakas, ei mikään puoliska. Hän ei puhu sisaruksestakaan puolikkaana, enkä minä ole äitipuoli, minua sanotaan nimellä ja välillä sanoo äidiksi, minulle käy molemmat. Aikuisten draama ja vanhat asiat eivät saisi sotkea lapsen elämää ja arkea, jos ei pysty olemaan uusperheessä draamailematta vanhoja ja eksät häiritsee, kannattaa harkita tarkkaan. Lapsi on tärkein ja aikuiset ovat vastuussa hänen hyvinvoinnistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:21"]
Se, että vähintään yksi perheen päätöksentekijöistä ei asu perheessä ja saattaa suhtautua äärimmäisen vihamielisesti koko perheeseen. Muualla asuvat exät nimittäin voivat halutessaan sanella uusperheen ratkaisuista ison osan, kuten viikonlopun vietot, loma-ajat ja juhlapyhät. Pahimmillaan uusperhe joutuu päivystämään koko ajan kotona sitä, saako lapsi/lapset tulla vanhempansa luo vai eivät.
Lisäksi sekä lapsiin että aikuisiin vaikuttaa henkisesti se, että uusperhe rakennetaan raunioille. Lapsilla on melkein aina ikävä johonkin suuntaan, vaikka he yrittävät sitä peittää. Aikuiset taas ovat pettyneitä ja mahdollisesti vihaisiakin. Eivätkä eron aiheuttaneet asiat pääty eroon, vaan jatkuvat. Esim. jos eron syynä on ollut alkoholismi tai väkivaltaisuus, eivät ne parane eroamalla.
Kaikki lapset reagoivat muutoksiin jotenkin, mutta uusperheen elämässä niitä on enemmän kuin keskimäärin perusperheessä, koska mukana on enemmän aikuisia, jotka voivat esim. sairastua, kuolla, rakastua, saada lapsia jne. Siksi uusperheen lapsi saattaa olla melkeinpä koko ajan keskellä jotain sopeutumistilannetta.
Nämä nyt aluksi.
[/quote]
Tämä sanottu, ja näin kyllä on en kiellä, niin ydinperheessä ennen eroa on ollut samoja asioita. Toinen vanhemmista on voinut olla vihamielinen ja sanella kaikki lomat. Toinen on joutunut päivystämään että onko se sanelija nyt ajokunnossa ja voidaanko tehdä suunniteltu ohjelma. Lapsi on joutunut elämään mahdollisesti jatkuvassa epävarmuudessa siitä miten loma menee ja onko sitä matkaa vai mykkäkoulu. Ydinperheessä voidaan elää raunioissa, rakkauden ja perheen raunioissa. Sieltä vain puuttuu toivo.
Esimerkiksi jos lapsi ei hyväksy lainkaan uutta isä- tai äitipuoltaan. Ei suostu edes puhumaan tai olemaan missään tekemisissä tai jos suostuu, laittaa vastaan joka asiassa kaikin voimin. Hankala elää harmonista perhe-elämää silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:21"]
Se, että vähintään yksi perheen päätöksentekijöistä ei asu perheessä ja saattaa suhtautua äärimmäisen vihamielisesti koko perheeseen. Muualla asuvat exät nimittäin voivat halutessaan sanella uusperheen ratkaisuista ison osan, kuten viikonlopun vietot, loma-ajat ja juhlapyhät. Pahimmillaan uusperhe joutuu päivystämään koko ajan kotona sitä, saako lapsi/lapset tulla vanhempansa luo vai eivät.
Lisäksi sekä lapsiin että aikuisiin vaikuttaa henkisesti se, että uusperhe rakennetaan raunioille. Lapsilla on melkein aina ikävä johonkin suuntaan, vaikka he yrittävät sitä peittää. Aikuiset taas ovat pettyneitä ja mahdollisesti vihaisiakin. Eivätkä eron aiheuttaneet asiat pääty eroon, vaan jatkuvat. Esim. jos eron syynä on ollut alkoholismi tai väkivaltaisuus, eivät ne parane eroamalla.
Kaikki lapset reagoivat muutoksiin jotenkin, mutta uusperheen elämässä niitä on enemmän kuin keskimäärin perusperheessä, koska mukana on enemmän aikuisia, jotka voivat esim. sairastua, kuolla, rakastua, saada lapsia jne. Siksi uusperheen lapsi saattaa olla melkeinpä koko ajan keskellä jotain sopeutumistilannetta.
Nämä nyt aluksi.
[/quote]
Tuota ensimmäistä minä en ymmärrä. Siis peilaan koko ajan vastauksianne omaan elämääni: meillä exän kanssa on selkeä marssijärjestys, jonka mukaan toimitaan. Tiedän jo vuoden loppuun asti, minkä loman ja mihin aikaan lapset ovat minulla.
Sehän on syvältä, jos exän pillin mukaan pitäisi hyppiä. Mutta jos rajataan nämä hankalat exät pois kuvioista, niin ei kai normaali täysjärkinen exä tahalleen sabotoi.
Ja sen allekirjoitan täysin, että vanhasta erosta pitää ensin toipua niin aikuisten kuin lastenkin, ennenkuin aletaan uudesta edes haaveilemaan. On turhaa veren kaivamista nenästä, että aloittaa uuden suhteen liian aikaisin.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:37"]
Minä elän uusperheessä ja meillä on kyllä aina mennyt todella hyvin. Meillä on yksi yhteinen vuoden vanha lapsi ja miehen lapsi edellisestä liitosta asuu meillä, eskari-ikäinen. Äidillään siis hieman alle puolet ajasta. Vanhempien rooli on Se suurin ja vanhat kaunat ja riidat tuntuvat olevan isommassa osassa monilla kuin Se että lapsen kanssa nyt oikeasti olisi hankalaa. Meillä on täysin selkeää, että minulla on ihan yhtäläinen auktoriteetti ja määräysvalta kuin biologisilla vanhemmilla. Olen lapselle yksi vanhemmista niinkuin muutkin. Meidän kotona on meidän säännöt, äidillään on lepsumpaa sen tiedän, mutta ei ole meidän asia siihen puuttua. Uskon, että yksi syy miksi lapsi on niin tottunut tilanteeseen on Se, että minä olen ollut hänen elämässään niin kauan kuin hän muistaa. Hän ei muista aikaa jolloin biologiset vanhemmat olisivat olleet yhdessä. Molemmissa kodeissa lapsella on oma huone tavaroineen ja leluineen ja hänellä on kaksi kotia, joissa molemmissa on hyvä ja turvallinen olla. Lapsen asioista ollaan viikottain yhteydessä, joko mies tai minä äidin kanssa ja en koe sitä mitenkään kamalaksi. Lapsi on minulle tärkeä ja rakas, ei mikään puoliska. Hän ei puhu sisaruksestakaan puolikkaana, enkä minä ole äitipuoli, minua sanotaan nimellä ja välillä sanoo äidiksi, minulle käy molemmat. Aikuisten draama ja vanhat asiat eivät saisi sotkea lapsen elämää ja arkea, jos ei pysty olemaan uusperheessä draamailematta vanhoja ja eksät häiritsee, kannattaa harkita tarkkaan. Lapsi on tärkein ja aikuiset ovat vastuussa hänen hyvinvoinnistaan.
[/quote]
Mikä sinun mielestäsi on vaikeinta uusperheessänne? Miten exän kanssa aiheutuva draama sekoittaa perhe-elämäänne? Sekoittaako se muuten kuin vain ärsyttää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen ex-soittaa sille monta kertaa viikossa ja viestii Facebookin kautta ihan pikkuasioista, tyyliin koulusta tuli tällainen lappu, vastaa siihen. Lapsi on nyt jo yläasteella ja erosta on vuosia. Jos lapsi sairastuu, hän soittaa miehen mukaan sairaalaan, vaikka lapsi olisi sillä viikolla hänellä. Mies on kiltti ja alistui tähän ja, koska ex on uhkaillut niin monesti huoltajuusriidalla.
Meillä on mennyt ihan hyvin mutta kyllä musta tuntuu että meidän kodin arjesta neuvotellaa eksän kanssa, vaikka mä en ookaan tekemisissä sen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:51"]
Esimerkiksi jos lapsi ei hyväksy lainkaan uutta isä- tai äitipuoltaan. Ei suostu edes puhumaan tai olemaan missään tekemisissä tai jos suostuu, laittaa vastaan joka asiassa kaikin voimin. Hankala elää harmonista perhe-elämää silloin.
[/quote]
Noh, minulla on siis kaksi teini-ikäistä poikaa, jotka istuvat suuren osan päivästä omassa huoneessaankin.... mikään ei siis muuttuisi, jos eivät suostuisi puhumaan uudelle kumppanilleni....
Näin meillä, mutta tietenkin se voisi tuottaa ongelmia, jos lapset olisi pienempiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:54"]
Mun miehen ex-soittaa sille monta kertaa viikossa ja viestii Facebookin kautta ihan pikkuasioista, tyyliin koulusta tuli tällainen lappu, vastaa siihen. Lapsi on nyt jo yläasteella ja erosta on vuosia. Jos lapsi sairastuu, hän soittaa miehen mukaan sairaalaan, vaikka lapsi olisi sillä viikolla hänellä. Mies on kiltti ja alistui tähän ja, koska ex on uhkaillut niin monesti huoltajuusriidalla.
Meillä on mennyt ihan hyvin mutta kyllä musta tuntuu että meidän kodin arjesta neuvotellaa eksän kanssa, vaikka mä en ookaan tekemisissä sen kanssa.
[/quote]
Tuo on ikävää, jos uusi kumppani ei osaa asettaa rajoja. Tuo taitaa kyllä olla ihmiskohtaista, ei liity suoranaisesti uusperheeseen. Toisenlainen mies olisi tiukempi, oli uhkailtu tai ei.
ap
Uusperheetkin vat erilaisia. Olen jäänyt leskeksi ja mennyt uusiin naimisiin. Meillä menee muuten hyvin, mutta mieheni vanhemmat hiertävät. He kohtelevat minun biologista, mieheni adoptoimaa lastamme huonommin kuin muita. Erittäin törkeän paljon huonommin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:59"]
Uusperheetkin vat erilaisia. Olen jäänyt leskeksi ja mennyt uusiin naimisiin. Meillä menee muuten hyvin, mutta mieheni vanhemmat hiertävät. He kohtelevat minun biologista, mieheni adoptoimaa lastamme huonommin kuin muita. Erittäin törkeän paljon huonommin.
[/quote]
Tuohon ei voi oikein itse vaikuttaa. Tätä tapahtuu myös ydinperheissä, kun av:ta on lukenut. Ísovanhemmat arvostavat jonkun toisen lapsensa lapsenlapsia enemmän kuin toisen. Tuossa sinun tilanteessasi se varmaan korostuu vielä enemmän.
ap
Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"]
Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.
[/quote]
MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon?
Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä.
Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan?
Ei ole kokemusta puurojen ja vellien sekamelskasta.
Ydinperheessä ne lapset on kaikki teidän molempien. Te jaatte vanhempienrakkauden niitä kohtaan ja se on iso yhdistävä ja auttava tekijä. Uusperheessä se ei-biologinen vanhempi jää aina vähän ulkopuolelle vaikka kuinka olisi arjessa läsnä. Biovanhemman kanssa neuvotellaan ja sen mielipide menee edelle vaikka se ei ole edes paikalla. Mitä tahansa parisuhdetta rassaa se että neuvotellaan exän kanssa nyxän ohi.