Mitä vaikeaa on uusperheessä?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"] Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon. [/quote]  MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon? Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä. Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan? Ei tietenkään hyppele, mutta lapset eivät elä missään umpiossa perheitä vaidellessaan vaan ovat molempien vanhempiensa vaikutuspiirissä, kokevat elämää kahdessa erilaisessa perheessä, myös siellä eksän kasvatusilmapiirissä. Kyllä mielestäni on todellisuuden kieltämistä tai tosiasioiden ymmärryksen puutetta, jos ei tajua tämän vaikuttavan lapsiin ja ota siis näin exää huomioon.

[/quote]

toki minäkin mietin exääni joissain tilanteissa: en muuta sovittuja vaihtopäiviä kuin hädän tullen, koska en halua sekoittaa exän suunnitelmia. Tai pohdin, mitä on soveliasta veloittaa yhteiseltä lapsilisätililtämme, jotta se on reilua. Mutta en kyllä nyt keksi tämän enempää esimerkkejä, joissa exä vaikuttaisi lapsiini. En keksi mitään kasvatukseen liittyvää. Exä tekee omat valintansa, enkä minä voi niihin puuttua. Ja vice versa. 

ap

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:33"]

Omia lapsiaan on rakastanut ehdoitta heidän syntymästään saakka, puolison lapsiin suhde on vasta kehittymässä. Entisten perheiden muisto on kaikilla mielessä taustalla ja monenlaisia odotuksia, pelkoja ja mustasukkaisuutta voi olla mielessä. Entiset puolisot on otettava huomioon niin kauan kuin heidän lapsensa ovat osa uusperhettä eli yleensä ikuisesti. Ikinä en lähtisi moiseen kuvioon.

[/quote]

 MIKSI exät pitäisi ottaa huomioon?

Minulla siis lapset viikko-viikko-systeemillä. Minä teen miten haluan, kun lapset ovat minulla. Ex tekee miten haluaa, kun lapset ovat hänellä.

Minulla on miesystävä (asumme lähekkäin mutta emme yhdessä). Ei hänkään kysele mitään exiltään. Ihan oikeastiko ihmiset hyppelevät exiensä mukaan?

[/quote]

Entä jos haluaisit vaihtaa paikkakuntaa? Taikka jopa valtiota? Suurissa asioissa tuo tulee hyvin ilmi.

[/quote]

sama ongelmahan se olisi,mvaikka ydinperhe olisi kasassa... Toiset haluaa vaihtaa maata, ja toinen puolisko ei.

[/quote]

Paitsi että nyt on kahden sijasta kolme taikka neljä joiden kanssa sopia. Ehkä enemmänkin. Mitä vähemmän päättäjiä sitä helpompi toteutus.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:55"]

Jos uusperherssä tulee ero, menettää "uuslapsensa" ja tietoisuus tästä sekä siitä, että joku muu (puolison exä) saa päättää heidän asioistaan, vaikeuttaa kiintymyssuhdetta. Et voi vakuuttaa uuslapsille etkä itsellesi, ettet jätä heitä missään tilanteessa niin kauan kuin henki pihisee kuten omillesi voit tehdä. Uusperhe on elämisä exienkin ehdoilla ,outoa, että joku kieltää tämän. Onneksi ei tarvitse moiseen ryhtyä, mutta arvostan heitä, jotka kuvion fiksusti hoitavat, kovasti kypsyyttä aikuisilta vaaditaan.

[/quote]

ajattelen, että totta kai näillä uusiolapsilla on äiti. Minä olen vain isän uusi puoliso. 

Tai siis tällä hetkellä ajattelisin näin. Tiedä sitten, mikä todellisuus olisi. 

Enhän minä exää kiellä, mutta kun omia kuvioitani katson, en näe tämän mitenkään vaikuttavan elämääni. Miksi siis vaikuttaisi mahdollisessa uusperheessä? Tosin lapseni ovat jo yläkoululaisia.

ap

Kun ajattelet, että uusiolapsilla on äiti , huomaat, että [quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:55"]

Jos uusperherssä tulee ero, menettää "uuslapsensa" ja tietoisuus tästä sekä siitä, että joku muu (puolison exä) saa päättää heidän asioistaan, vaikeuttaa kiintymyssuhdetta. Et voi vakuuttaa uuslapsille etkä itsellesi, ettet jätä heitä missään tilanteessa niin kauan kuin henki pihisee kuten omillesi voit tehdä. Uusperhe on elämisä exienkin ehdoilla ,outoa, että joku kieltää tämän. Onneksi ei tarvitse moiseen ryhtyä, mutta arvostan heitä, jotka kuvion fiksusti hoitavat, kovasti kypsyyttä aikuisilta vaaditaan.

[/quote]

ajattelen, että totta kai näillä uusiolapsilla on äiti. Minä olen vain isän uusi puoliso. 

Tai siis tällä hetkellä ajattelisin näin. Tiedä sitten, mikä todellisuus olisi. 

Enhän minä exää kiellä, mutta kun omia kuvioitani katson, en näe tämän mitenkään vaikuttavan elämääni. Miksi siis vaikuttaisi mahdollisessa uusperheessä? Tosin lapseni ovat jo yläkoululaisia.
Eli ei ole todellakaan samantekevää kuka on lapsen äiti eli tästä muodostuu suuri ero uus -ja ydinperheen välillä, kun toisessa lapsen äitielää perheessä ja toisessa ei.

Ap:llä ei siis ole uutta puolisoa?

Kun sovitaan kesälomia niin jos ei ole uusia puolisoita, homma menee vaikkapa niin että äiti sanoo että saa alkukesän, voitko ottaa loppukesän. Isä sanoo että sopii se. Kun on uudet puolisot niin uusi mies sanoo että heillä on pakko pitää loma heinäkuussa ja pitäisi tehdä reissu silloin. Exän uusi vaimo sanoo samaa ja nyt kaikki haluavat loman heinäkuussa. Asiasta on pakko neuvotella joka suuntaan jos on lapsia joita ei voi jättää keskenään päiviksi puolet kesästä.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:15"]

Olen lukenut näitä uusperhekeskusteluita ja aina ihmettelen, mikä on se juttu, mikä tekee niistä hankalia?

Biologisetkin lapset osaavat olla hankalia. Minun teinini sanoo minulle, äidille, että "sinä et minua määräile", tai "mitä luulet voivasi tehdä asialle". Eli se ei ainakaan eroa normielämästä lainkaan, että lapsipuoli sanoo, "sinä et ole minun äitini, etkä voi määräillä".

Eli mikä siinä uusperheessä on sellainen asia, mihin ei ydinperheessä törmää?

Kyseleepi tietämätön.

[/quote]

Itse sellaisessa eläneenä se, että olet täysin toisenluokan kansalainen äitipuolen omiin lapsiin verrattuna, sama jatkui lastenlasten kohdalla.

Teinit nyt pelaa huoneessaan muutenkin päivät pitkät. Niille nyt on aivan sama, ketä vanhempia ja miesystäviä ja naisystäviä siellä oven takana on. Ei niitä vois vähempää kiinnostaa. Ja teinit nyt huutaa muutenkin, ihan sama, onko siellä isi ja äiti vai äidin uusi miesystävä. Aikuiset määrää ja lapset sopeutuu siihen. Kasvattaako ihmiset lapsistaan Kiinan keisareita, jotta äidin on pakko elää selibaatissa lasten kuolemaan asti.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:58"]

Teinit nyt pelaa huoneessaan muutenkin päivät pitkät. Niille nyt on aivan sama, ketä vanhempia ja miesystäviä ja naisystäviä siellä oven takana on. Ei niitä vois vähempää kiinnostaa. Ja teinit nyt huutaa muutenkin, ihan sama, onko siellä isi ja äiti vai äidin uusi miesystävä. Aikuiset määrää ja lapset sopeutuu siihen. Kasvattaako ihmiset lapsistaan Kiinan keisareita, jotta äidin on pakko elää selibaatissa lasten kuolemaan asti.

[/quote]

Nussitkin varmasti sohvalla avoimesti teinin aikana, koska teinihän ei määrää missä nussit? Tyypillinen kullinkipeä ämmä olet.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:53"]

Yläasteikäisiä ei tarvikaan enää samalla lailla laskea. Pienempien lasten kanssa ollaan viikottain yhteydessä siitä että missä sen luistimet tai joku kirja on, tai allekirjoitetaan jotain lupia, tai keskustellaan siitä että on samat peliajat tai kotiintuloajat molemmissa kodeissa.

aika juhlava tilanne sinulla on jos ei tarvitse neuvotella vaikka että kuka maksaa vaikka jotkut kalliit harrastusmaksut tai ostaa uuden polkupyörän koska itsellä ei ole varaa yksin, ja eksä on virittänyt elatusmaksut niin alas että on pakko pyytää häntä maksamaan.

Jos lapsi sanoo että haluaisi että te hänen häissään/lakkiaisissaan/valmistujaisissaan olette molemmat paikalla, ja sitten kättelette vieraita ja sukulaisia hänen vanhempiensa asemassa, sekin jättää uudet ulkopuolelle. Se vaan on niin että siinä nielee jatkuvia tunteita siitä ettei kuulu joukkoon täysvaltaisena.

[/quote]

Hmmm... pohdin tässä nyt asioita ääneen omasta näkökulmastani:

Minä olen exälleni sanonut, että minä kasvatan lapset niin kuin itse parhaaksi näen. Meillä on eri näkemyksiä, mutta ei niistä neuvotella. Koska en halua olla missään tekemisissä exäni kanssa.

Samoin rahastakaan eri riidellä. Maksamme kaikki puoliksi, vaikka joskus kismittääkin. Mutta periaatteesta en suostu riitelemään rahasta. Tiedän, että jos alan hänen kanssaan siitä neuvottelemaan, niin se päättyy riitaan. Ja sitä kun en halua, niin en neuvottele.

En olisi täysivaltainen jäsen. Hmmm... en ihan tätä ymmärrä, koska on aika paljonkin asioita, joissa olen ulkopuolinen. Työelämä, tietty kaveripiiri... tämähän on vain elämää. Ja kai sitä nyt parit juhlat kestää? Vai eikö kestä?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:13"]

Rakkaus ei ole samanlaista kaikkia lapsia kohtaan. Se tarkoittaa sitä että äitinä olet valmis sallimaan asioita joita ei-vanhempi ei sallisi. Sinä pidät häntä ankarana ja hän pitää sinua lepsuna. Varsinkin äiti nyt on vaan lähtökohtaisesti valmiimpi ottaan vastaan mussukaltaan asioita jotka muissa ihmissuhteissa ei tulisi kuuloon. Äitinä tämän sanon ja tiedän että mussukkani on heikkouteni, ja silti en sietäisi keneltäkään että he tulevat sanomaan siihen mitään. Ja tämähän se uusperheessä myös hiertää. Isät sallivat joka-toinen-viikonloppu lapsilleen sipsi-iltoja ja yökukkumista eivätkä raaski vaatia siivoamaan, koska he nyt ovat niin harvoin, ja koska isä tuntee syyllisyyttä erosta vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.

[/quote]

Juu, tämän minä ymmärrän.

ap