Kerro tähän kamalin kokemuksesi kampaajalla/keunus salongissa

Tampereella, jossain Sokoksen lähellä olevassa kampaamossa epäonnistunut (violetti) väri, josta jouduin maksamaan täyden hinnan 150 e.

Up

Olin elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran hiusmallina Wellalla Helsingissä. Sanoin toiveiksi ettei lhan lyhyttä ja punaista. Kampaaja olisi ottanut toiveeni huomioon mutta sitten siihen pölähti kurssin vetäjä ja kysyi samaa. Sitten kun toistin toiveeni niin sanoi että no sulle kylläkin tulee lyhyt ja punainen.

Tajusin lähteä huishittoon sieltä. Oli niin järkyttävän töykeää käytöstä. Joo ilmainen olisi ollut ja hiusmallina tietysti täytyy olla valmis muutokseen mutta silti.

up

Joskus teininä menin kampaajalle hiusten värjäykseen. Minulla oli todella vaalea tukka, jonka halusin sitten värjätä kirkkaan punaiseksi. Lopputulos oli violetti ja selitys ettei sellaista punaista ole mahdollista saada. Vitutti ja suututti, marssin seuraavana päivänä kauppaan ja ostin sieltä haluamani värin. Teininä hiuskriisit oli muutenkin niin ylitsepääsemättömiä, että itkin tätä mokaa pitkään :D

halusin vaaleasta (aito) pitkästä tukastani tumman suklaanruskean  polkkatukan..  oli kahdet häät tiedossa ja halusin jotain uutta . no sitä tosiaan sain...10 vuotta jo aikaa, mutta muistan yhä järkytykseni kun laitoin lasit päähän ja tummanruskean polkan sijaan minulla oli pikimusta kananpylly! kampaajan kanssa tappelimme vielä, kun ei tahtonut antaa alennusta vaan  oli sitä mieltä että "kyllä se ruskea on, kai minä tiedän!"

Halusin kiharat, kampaaja teki permanentin. Kotona huomasin, että takaa hiukset edelleen suorat. Menin takaisin ja sain uuden ajan jossa korjattiin ja niskahiukset kiharrettin seuraksella että hiukset paloivat pois. Mutta eipä maksanut mitään. Olipa kiva kasvatella sitä sänkeä niskassa viikkoja ja kuukausia. Siitä lähtien käytin toista kampaajaa ja parturia, samoin koko perhe. Menetti siinä 5 asiakasta.

Minulla on ollut aika kauheita kampaamokokemuksia. Teininä kävin joskus leikkaamassa latvoja, kun halusin tasamittaisen leikkauksen (Joensuun Hairstore, terkkuja vaan! Ainiin menitte konkkaan, miksihän.) ja tuuheat latvat, kun minulla löytyy hiusvolyymiä paljonkin ja halusin kerroksista eroon. Kaikki meni hyvin siihen asti kun kampaamon kotka otti ohennussakset esille ja alkoi nyrhiä latvojani kymmenen sentin mitalta! Lopputulos oli kauheampi kuin minkä takia menin edes kampaamoon, semmoinen jonneaaron-tyylinen liuhuletti tai viiden vuoden takainen pissistukkamalli. Aivan hirveä, vaikka halusin ehkä helpoimman hiusmallin ikinä: tasalatvat, semmoinen 12-vuotiaan heppatytön hiusmalli. Sain muistaakseni puoleen hintaan, vaikka parempaa jälkeä olisi tullut keittiösaksilla.

Toisen kerran halusin ottaa permanentin uudella paikkakunnalla ja menin uuteen kampaamoon. Naiset sanoivat että samana iltana ehtii vielä, ja kiiruhtivat koko prosessin läpi hätäisesti. Kyseessä oli ensimmäinen ja viimeinen permanenttini, minut potkittiin ulos kampaamosta märillä hiuksilla enkä saanut edes hoito-ohjeita tukalleni. Kiharat eivät kestäneet edes pari päivää.

Nykyisessä vakiokampaamossani minullakin oli ennen toinen vakiokampaaja, joka tiesi tarkalleen millaiset hiukset haluan. Yhden kerran hän huutaisi leikkuun noin vartissa, ja kampaaja onnistui sotkemaan koko hiusmallini tällä mutkien oikomisella. Vaihdoin kampaajaa välittömästi. Nykyinen kampaajani leikkaa malliani noin 45 minuuttia ja kyselee mielipidettäni, aina olen lähtenyt ihanilla hiuksilla ja hyvillä mielin :)

Kävin ulkomailla kampaajalla ja pyysin raidat, ne kun olivat tarjouksessa (iso englanninkielinen mainos ikkunassa ja kuvakin vielä raidoista). Menin sisälle ja hyvässä yhteisymmärryksessä pääsi kampaaja töihin. Raidat hupulla päähän ja mitään en osannut epäillä.

Ammattitaidottomuus alkoi paljastua vasta kun hiukset pestiin. Kuivaus ei kuulunut hintaan. Kysyin no aikooko hän lähettää mut vettävaluvalla tukalla ja hiuksia harjaamatta ulos. No suostui sitten kuivaamaan ja harjaamaan. Kuivasi tukkaa vähän harjaamatta ja sitten alkoi kiskoa päänahkaa irti pyöreällä metallipiikkisellä harjalla, joka ei todellakaan sovi hauraille suomihiuksille. Ei saanut harjaa irti olkapäille ulottuvista hiuksistani, joten kaivoi sakset esiin. Vasta kun oli leikkaamassa tajusin pysäyttää kaverin ja selvittää takut itse. Otteet oli tosi kovakouraiset ja melkein itkin kun yritti kirjaimellisesti repiä harjaa irti puolimäristä hiuksista. Sain harjan irti ja suoraksi hiukset itse leikkaamatta takkupesää.

Huh, luulin pahimman olevan ohi, mutta sitten näin peilistä että raidat olivat vain takaraivolla ja VAAKARAIDAT! Ei pystyssä kuten normaalisti ja kuvassa ilmoituksessa oli mistä sovimme vielä kuvaa osoittelemalla. Kampaajapojan englanninkielentaitokin oli kummasti kadonnut takkuepisodin aikana ja nyt ei puhunut mitään. Vaati kyllä maksua, joka oli viisinkertainen mainoksessa sovittuun hintaan nähden. Kieltäydyin maksamasta ja hän uhkasi poliisilla. Huusin takaisin että uhkaile vain, mutta hän se on joka joutuisi selittelemään miten on pilannut asiakkaan tukan! Marssin ulos maksamatta ja päätin etten enää ikinä käy ulkomailla kampaajalla! :)

Melkein oli loppuloma pilalla, mutta hauskoja kuvia sai matkalta takaraivo tiikerinraidoilla. Kotimaassa värjättiin välittömästi raidat pois. 

Minulla on pitkät tasalatvaiset paksut hiukset. Aikaisemmin kun kävin parturissa tasoituksen takia, partureilla olisi ollut kauhee vimma  lyhentää 10-20 cm ja ohentaa vaikka selkeästi sanoin moneen kertaan että max 5 cm pois ja ei mitään ohennuksia. No arvaatte varmaan että ohennuksia tuli monesti, vitutti. Nykyään leikkaan itse.

Joopa, olen tässä n. 1,5 v kerännyt rohkeutta mennäkseni kampaajalle mutta tämän ketjun myötä EN MENE. Leikkaan vaikka itse noi kärähtäneet latvat pois, en mä sitä voi kuitenkaan voi pilata niin paljon mitä kampaaja vois...

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:06"]

Mulla oli lapaluihin asti hiukset, joita halusin siistittävän noin 5 senttiä. Juteltiin siinä hyvässä hengessä enkä epäillyt mitään. Kerroin, että harrastuksen takia hiukset on hyvä saada kunnolla kiinni. Kun oli valmista, olin pyörtyä nähdessäni kynityn pääni. Sopersin jotain itku kurkussa ja kampaaja lohduttamaan: ai kun kivasti sopii sulle ja saa vielä kiinnikin. Otti pikkuruisen kumirenksun ja sai kuin saikin tehtyä mulle kahden sentin pituisen ponnarin niskaan törröttämään. Siitä lähtien olen pyytänyt uutta kampaajaa näyttämään täsmälleen, paljonko hän aikoo leikata pituudesta. Ja varmistanut vielä kerran.

[/quote]

No, höpöhöpö! Kai sä nyt siinä leikkausvaiheessakin katsot peiliin ja huomaat heti millaisia pätkiä kampaaja alkaa leikkaamaan.

up

Ensimmäinen kokemukseni kampaajalla, kun olin 17-vuotias. Halusin kokeilla muutamia lähellä omaa sävyäni olevia raitoja, jolloin tätä kirkuvasti meikattu, tätimäinen kampaaja iski liian tiukan muovi''pipon'' päähäni ja alkoi virkkuukoukun kaltaisella puikolla kaapia ''pipoon'' tehdyistä pienistä rei'istä hiussuikaleitani,jotka sitten värjäsi. Sattui niin kovasti, että kyyneleet kihosivat silmiini, mutta koska ei kokemusta aiemmin kampaamokäynnistä, luulin että tämä on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Olen yhä alle 25-vuotias, joten tästä ei vielä kauhean kauan aikaa edes ole.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:11"]

Kaasona morsian kustansi mulle kampauksen samalla, kun hänen hääkampaustaan tehtiin. Mun kampaustani teki joku nuori neito ja niin hitaasti, että morsian oli lähes valmis, kun mua vielä kiharrettiin. Saatuaan tukan hengettömillä nutturalle, neiti äkkiä alkoi itku kurkussa kiroilla, että se on ihan pilalla. Veti tilan auki ja aloitti alusta. Morsian oli valmis, meillä oli jo kiire. Olimme kumpikin morsiamen kanssa aivan kauhuissani. Lopulta teki hirveän kasaritukan otsalaineella. Takaa oli auki, koska ei saanut nutturaa pysymään. Kirjaimin kotona parhaani mukaan, mutta vieläkin ketuttaa katsoa kuvia noista häistä.

[/quote]

Olipas ammattitaidoton kampaaja! Ei kai ottanut hintaa sinun kampauksestasi?
[/quote]

Ei mitään muistikuvaa. Tästä on 20 vuotta aikaa. Ei me nuorina varmaankaan osattu edes vaatia alennusta.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:30"]

Minulla on pitkät tasalatvaiset paksut hiukset. Aikaisemmin kun kävin parturissa tasoituksen takia, partureilla olisi ollut kauhee vimma  lyhentää 10-20 cm ja ohentaa vaikka selkeästi sanoin moneen kertaan että max 5 cm pois ja ei mitään ohennuksia. No arvaatte varmaan että ohennuksia tuli monesti, vitutti. Nykyään leikkaan itse.

[/quote]

Mulla on vähän vastaavaa ongelmaa. Ensinnäkin etutukan kanssa: sanon aina että leikkaa ihan vähän, koska mieluummin käyn vähän useammin kuin että leikataan kerralla puoleen otsaan jolloin näytän 2-vuotiaalta viikkotolkulla, mutta ei! Joka kerta otsis on ihan liian lyhyt kun lähden kampaamosta!

Toinen on sitten takatukka. Olen kasvattanut sitä, ja joka kerta vakikampaajani antaa ymmärtää, että se voisi olla kyllä lyhyempi... Käsittääkseni hänen mielestään olen sen ikäinen että mulla jotenkin "kuuluisi" olla lyhyempi tukka. Olen siis 26 v, ja tukkani ei ole mitään ohutta lirua eikä edes mikään friikin pitkä vaan rintaliiveien takaosaan asti.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:06"]

Mulla oli lapaluihin asti hiukset, joita halusin siistittävän noin 5 senttiä. Juteltiin siinä hyvässä hengessä enkä epäillyt mitään. Kerroin, että harrastuksen takia hiukset on hyvä saada kunnolla kiinni. Kun oli valmista, olin pyörtyä nähdessäni kynityn pääni. Sopersin jotain itku kurkussa ja kampaaja lohduttamaan: ai kun kivasti sopii sulle ja saa vielä kiinnikin. Otti pikkuruisen kumirenksun ja sai kuin saikin tehtyä mulle kahden sentin pituisen ponnarin niskaan törröttämään. Siitä lähtien olen pyytänyt uutta kampaajaa näyttämään täsmälleen, paljonko hän aikoo leikata pituudesta. Ja varmistanut vielä kerran.

[/quote]

No, höpöhöpö! Kai sä nyt siinä leikkausvaiheessakin katsot peiliin ja huomaat heti millaisia pätkiä kampaaja alkaa leikkaamaan.

[/quote]

En ole kommentoimasi kirjoittaja, mutta itse en ainakaan näkisi. Käytän noin -7 silmälaseja, jotka on tietenkin pakko ottaa hiusten leikkauksen ajaksi pois. Näen ilman laseja noin 5cm päähän, eli en todellakaan näkisi pätkääkään mitä kampaaja tekee ja paljonko leikkaa. Metrin päässä olevat ihmisetkin on mulle tunnistamatonta mössöä, saatika että näkisin minkä pituisia hiussuortuvia lattialle tippuu.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 10:24"]Mulla oli kerran kampaaja jolta olin varannut n 3 h ajan moniväriin ja leikkaukseen. Muuten kiva mutta tää kampaaja ei puhunut mitään, siis mitään. Vaikka koitin säästä puhua niin ei mitään vastausta. Hymähteli vain. Pyysin kesken hiusten kuivauksen (leikkauksen jälkeen) että haluaisin lähteä eikä tarvitse kuivata loppuun. Se sopi ja maksoin ja poistuin. Jotenkin tosi ahdistavaa istua 3 tuntia ihan hiljaa. 
[/quote]

mistä tällaisia mykkiä kampaajia löytää? Minua taas ärsyttää joutavia juttelevat kampaajat! Haluan keskittyä rauhassa naistenlehtiin, enkä lörpötellä.

Hiukseni ollaan aina leikattu toiveideni mukaisesti ja hyvin, joten kauhein kampaamokokemukseni liittyy partureiden väliseen riitelyyn ja huonoon kemiaan. Menin vakkarisalonkiini värjäyttämään tukkaani ja olin viimeinen asiakas. Kampaamon omistaja, jota olin aina pitänyt miellyttävänä naisena, levitteli väriä päähäni ja huusi samalla työntekijälleen karkeuksia ja arvosteli tämän lakaisutaitoja. :D

Olin todella järkyttynyt ja aloin sen jälkeen käymään toisessa kampaamossa. Mielestäni riitely ei kuulu työpaikalle ja rakentavat kritiikit voi antaa jossain muualla kuin asiakkaiden edessä.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:58"]Ensimmäinen kokemukseni kampaajalla, kun olin 17-vuotias. Halusin kokeilla muutamia lähellä omaa sävyäni olevia raitoja, jolloin tätä kirkuvasti meikattu, tätimäinen kampaaja iski liian tiukan muovi''pipon'' päähäni ja alkoi virkkuukoukun kaltaisella puikolla kaapia ''pipoon'' tehdyistä pienistä rei'istä hiussuikaleitani,jotka sitten värjäsi. Sattui niin kovasti, että kyyneleet kihosivat silmiini, mutta koska ei kokemusta aiemmin kampaamokäynnistä, luulin että tämä on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Olen yhä alle 25-vuotias, joten tästä ei vielä kauhean kauan aikaa edes ole.
[/quote]
Mulle kävi sama vuonna 2002 Helsingissä. Virolaistytöt kaapivat kokulla piposta tukkaa niin, että itkin. Hieno tuli kyllä.