Onko mielestäsi hyväksyttävää jättää toinen, jos hän ei enään vastaa aluksi tapaamaasi henkilöä?
Eli jos puoliso vaikka lihoaa 40 kiloa tai sairastuu vakavasti, psyykkisesti tai fyysisesti, kehittää vakavan päihdeongelman yms.? Harvemmin ihminen enään palaa entisenlaiseksi, joten siinä sitä joko itse puolisonsa vuoksi kärsii tai puoliso kärsii ja tulee jätetyksi. En nyt tarkoita vanhuudenvaivojen tuomia ongelmia, siinä vaiheessa ongelmilla ei enää ole niin merkitystä, kun ollaan oltu jo niin pitkään yhdessä ja kummallakin niitä ongelmia tuppaa tulemaan iän karttuessa. Mielestäni on iham hyväksyttävää jättää ihminen, joka on omalla toiminnallaan "pilannut" itsensä, terveysongelmien takia olisi todella kylmää jättää toinen, mutta senkin ymmärtäisin jollain tasolla.
Kommentit (42)
Mulla on tämä tilanne, kun puoliso ei sairastumisen jälkeen ole enää sama ihminen, kuin ennen. Tässä vielä ollaan, vaikka välillä ihmettelen miksi. Välillä olen myös epäillyt, ettei puolisokaan minua jäisi kaipaamaan jos erottaisiin, vaikka asiasta puhuttaessa ei missään nimessä toivo eroamme.
Mulla kumppani muuttui vuoden jälkeen hellästä ja huomioivasta etäiseksi tyypiksi, joka tuli vaan harrastamaan seksiä niinkuin mitään erikoista muutosta ei ois tapahtunut. Muuta yhteistä tekemistä ei enää löytynyt. En ollut tyytyväinen.
M44
Ainahan sitä "kasvetaan erilleen" . Paitsi avioliitossa, sehän on pyhä vala, ja ollaan sovittu että vasta- ja myötämäessä ollaan yhdessä kuolemaan asti, tuli sitten mitä tahansa.
Todennäköisesti, jos toinen alkaa turruttaa tunteitaan syömiseen tai juomiseen niin parisuhteessa on vikaa alunperinkin. Ei kukaan hetkessä pompsahda 40 kiloa lihavammaksi tai päihdeongelmaiseksi.
Toki sulla on oikeus jättää toinen koska vaan, mutta jos olet koskaan yhtään välittänyt toisesta, yrität varmasti ensin ottaa selvää siitä miksi toinen muuttuu huonompaan suuntaan, ja miten häntä voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on ”lihoo”, ei ”lihoaa”.
Minä kirjoitan miten lystään.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti, jos toinen alkaa turruttaa tunteitaan syömiseen tai juomiseen niin parisuhteessa on vikaa alunperinkin. Ei kukaan hetkessä pompsahda 40 kiloa lihavammaksi tai päihdeongelmaiseksi.
Toki sulla on oikeus jättää toinen koska vaan, mutta jos olet koskaan yhtään välittänyt toisesta, yrität varmasti ensin ottaa selvää siitä miksi toinen muuttuu huonompaan suuntaan, ja miten häntä voisi auttaa.
Ai ei vai, sano tuo ex-tyttöystävälleni, joka turposi 40 kiloa parissa kuukaudessa.
Pystytkö sinä tai meistä kukaan samanlaisena vuosikymmenestä toiseen? Sairastumiset Kuuluvat elämään. Jos olet naimisiin mennyt, olet luvannut olla yhdessä myötä ja vastamäessä. Et ole ilmeisesti puolisoasi ikinä rakastanut. Jos kumppani lihonut, voitte yhdessä aloittaa terveemmän elämän.
On hyväksyttävää jättää toinen mistä vain syystä jos ei sitten ole luvannut että on toisen kanssa loppuelämänsä tapahtui mitä hyvänsä. Ei kannata tehdä moista lupausta jos sitä ei aio pitää.
No kai se riippuu. Esimerkiksi kaverillani oli tosi mukava mies, mutta sitten mies alkoholisoitui ja muuttui todella väkivaltaiseksi. Ei kaverini voinut hänen kanssaan elää, kun heillä oli lapsikin.
Ei tietenkään pidä jättää! Vaan onhan rakkaudestakin sanottu, miten se kaiken kestää, joten pitäisi antaa mahdollisuus suhteelle ja olla kärsivällinen sekä pitkämielinen.
Siinähän sen näkee mitä helppoheikkejä nykynuoriso on kun heti ensimmäisen vastuksen kohdatessa, niin herkästi eroillaan. Miten teidän kanssa uskaltaa perhettäkään perustaa tai lapsiakaan tehdä, kun on semmoinen 20v projekti.
Ei eroon mitää hyväksyntää tarvitse. Riittää että toinen ei enää halua olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä tilanne, kun puoliso ei sairastumisen jälkeen ole enää sama ihminen, kuin ennen. Tässä vielä ollaan, vaikka välillä ihmettelen miksi. Välillä olen myös epäillyt, ettei puolisokaan minua jäisi kaipaamaan jos erottaisiin, vaikka asiasta puhuttaessa ei missään nimessä toivo eroamme.
Ehkä se sanoo niin koska ei itsekään tiedä? Minulla on ollut viime vuosina aivotapahtumia joiden seurauksena tunne-elämäni on latistunut ja osa muististani on mennyt. Voin sanoa että joku on tärkeä koska se joskus oli, mutta oikeasti en tunne mitään ja minulle on ihan sama vaikka ihmiset vain häviäisi.
Aina kannattaa jättää, jos/kun homma menee vähänkin hankalaksi tai työlääksi. Uusi rakkaus odottaa jo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti, jos toinen alkaa turruttaa tunteitaan syömiseen tai juomiseen niin parisuhteessa on vikaa alunperinkin. Ei kukaan hetkessä pompsahda 40 kiloa lihavammaksi tai päihdeongelmaiseksi.
Toki sulla on oikeus jättää toinen koska vaan, mutta jos olet koskaan yhtään välittänyt toisesta, yrität varmasti ensin ottaa selvää siitä miksi toinen muuttuu huonompaan suuntaan, ja miten häntä voisi auttaa.
Ai ei vai, sano tuo ex-tyttöystävälleni, joka turposi 40 kiloa parissa kuukaudessa.
Oho, tuollainen vaatii 6000-7000 kilokalorin vetämistä vuorokautta kohden. Olisi mielenkiintoista tietää elämästänne lisää. Mitä tapahtui, miksi hän yhtenä päivänä vaan yhtäkkiä alkoi vetää tuollaisia määriä ja jaksoi ylläpitää moista parin kuukauden ajan?
Parisuhteet on aina vapaaehtoisuuteen perustuvia. Ja rakkauteen. Jos rakastat, sopeudut muuttuviin tilanteisiin. Jos rakkaus loppuu, ei ole parisuhdetta, se on joku muu suhde, ja kannattaa tarkkaan miettiä mikä se on ja onko siinä järkeä.
Päihteet, väkivalta, alistussuhteet taas on asioita erikseen. Niihin EI PIDÄ JÄÄDÄ minkään syyn varjolla. Edes "rakkauden".
Tottakai voi jättää. Mikä estää?