Lue keskustelun säännöt.
Saako masennuksen ylidiagnosoinnista puhua?
29.12.2021 |
Tiedän kyllä mitä oikea masennus on mutta anteeksi vaan dg saa niin helposti pienellä märinällä että voisiko tähän jotenkin puuttua?
Minun kaverille jopa tuputettiin diagnoosia ja masennuslääkityksen aloittamista kun hänen mies kuoli, hän reagoi normaalilla surulla hirveään menetykseen ja hänestä haluttiin tehdä diagnoosilla sairas eli masentunut. Mikä tässä hommassa niin mättää?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Syökää mielummin rautaa ja vitamiineja sekä testatkaa kilpirsuhasarvonne.
Ja jos ja kun se ei auta, opetelkaa tunnistamaan, tunnustamaan ja hyväksymään tunteitanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella että ihan aiheetta medikalisoidaan ihan tavallisia elämän vastoinkäymisistä aiheutuvia surun vaiheita. Mutta samalla se mielestäni suurin ongelma on se, että ainoastaan lääkityksen saa, ihan kaikki muu hoito ja tuki on olematonta.
Hormonitoiminnan häiriöitä ainakin naisilla ylidiagnosoidaan ahdistuneisuushäiriöksi, bipolaarihäiriöksi ja masennukseksi. Suomessa pelätään erityisen paljon testosteroiinin antamista naisille, vaikka se vaikuttaa pieninä annoksina mielialaa kohottavasti, rauhoittaa mieltä sekä vähentää ahdistusta. Ruokavaliolla ja suoliston hyvinvoinnilla on myös merkittävä rooli ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Mutta kun nämä lääkärit ei välitä, nappia vain naamaan ja ulos ovesta.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ihan aiheetta medikalisoidaan ihan tavallisia elämän vastoinkäymisistä aiheutuvia surun vaiheita. Mutta samalla se mielestäni suurin ongelma on se, että ainoastaan lääkityksen saa, ihan kaikki muu hoito ja tuki on olematonta.
Kummallisimpia esimerkkejä elämän liiallisesta medikalisoinnista aon tapaus, kun eräällä ihmisellä oli oma lapsi kuollut ja kolmen viikon suremisen jälkeen lääkäri piti jo surua sairaalloisesti pitkittyneenä. Hänelle tarjottiin masennuslääkitys.
Syökää mielummin rautaa ja vitamiineja sekä testatkaa kilpirsuhasarvonne.