Kumpi on parempi: välttely vai suorapuheisuus?

Vierailija kirjoitti:

Jos te olisitte tehneet jotakin, mistä toinen ihminen on loukkaantunut, olisiko teistä parempi että toinen ottaa asian puheeksi jopa hyvin suorin sanankääntein, mitkä todennäköisesti loukkaavat sinua vai se, että toinen vaikenee ja alkaa vältellä sinua ja mahdollisesti jauhaa asiasta muille ihmisille tietämättäsi?

Itse olen harrastanut usein tätä suorapuheisuutta muita kohtaan, mutta en ole itse kohdannut muiden suorapuheisuutta, vaan joutunut välttelyn uhriksi. Olen sitten joskus joutunut itse nostamaan kissan pöydälle, kun on ollut jo niin kamalan paha olla toisen välttelyn/dissaamisen takia. Olen tässä pohtinut, että olisiko sittenkin helpompi vaan ruveta välttelemään ettei tulisi draamaa.

Miten te koette tämän asian? Onko teistä hyvä että ihminen tulee suoraan sanomaan, jos hän on loukkaantunut jostain mitä olet sanonut tai tehnyt vai painetaanko asia vain villasella? Oletteko itse suorapuheisia vai villasellapainajia tai välttelijöitä?

Suoraan sanominen ei valitettavasti poista sitä mahdollisuutta, että henkilö alkaa myös jauhaa asiasta muille kohteen tietämättä, esim. esittää heille omia tulkintojaan tapahtumista sen lisäksi, että hän ottaa asian suoraan puheeksi tämän kanssa.

Vaihtoehtona suoraan sanominen ei siis käytännössä ole niin rehti ja siisti toimintamalli kuin yleensä esitetään.

Vastaavasti se, joka ei sano suoraan, ei välttämättä ala vältellä kohdetta eikä tietysti jauhaa asiasta muille jne. Se, joka ei sano suoraan, saattaa olla hyvin tietoinen siitä, että hänelle tyytymättömyyttä aiheuttava asia ei korjaannu, ellei hän ota sitä suoraan puheeksi, ja suhtautua kohteeseen asiallisesti (kantaen nöyrästi seuraukset omasta kyvyttömyydestään suoraan puhumiseen).

Mutta periaatteen tasolla... Parasta on, jos pystyy sanomaan mieltä vaivaavista asioista kohteelle suoraan, mutta sävyisästi, rakentavasti ja joustavasti.

Minulla on valitettavasti massiivisia vaikeuksia sanoa suoraan potentiaalisesti loukkaavaa kritiikkiä. En kuitenkaan ala vältellä kohdetta enkä ikinä jauha asiasta selän takana muille, vaan pyrin tuottamaan muun ratkaisun tai sitten sopeudun hankalaan tilanteeseen.

Olen suorapuheinen ihminen ja ilmeisesti myös tuollainen töksäyttelijä. Asia ei ole häirinnyt yhtään koska olen tehnyt miesvaltaisella alalla liki 20 v töitä (olen siis nainen), mutta pari vuotta sitten vaihdoin alaa missä olen lähestulkoon pelkästään naisten kanssa töissä ja nyt tästä on aiheutunut haittaa :(

Työssä pärjään hyvin kun muistan vaan pitää suuni kiinni ja olla kertomatta mitään omia mielipiteitäni ja hymistelen vaan muiden mukana. Kokemani mukaan useimmat naiset eivät suinkaan halua oikeasti toisen mielipidettä vaan haluavat kannatusta omalleen.

Muissa ihmissuhteissani koen, että olen hyväksytty juuri näine vikoineni enkä stressaa siitä. Minulle saa myös sanoa päin naamaa (ja on suotavaakin!) jos on jotain hampaankolossa, pahaltahan se tuntuu, mutta jos on aihetta kritiikkiin niin antaapi tulla vaan, sillähän siitä sitten pääsee eikä kenenkään tarvitse arvailla, että "miksi tuokin nyt käyttäytyy noin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut selvittää asian kasvotusten ystäväni kanssa. Hän kieltäytyi, ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Väärinymmärryksestä kasvoi sellainen vyyhti, että joudun nyt vain tyytymään osaani: saan olla pahojen juorujen kohteena. En aio silti juosta karkuun, jos tällä pienellä kylällä kohtaamme. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät luonteeni, arvoni ja sen miten oikeasti kohtelen ihmisiä. Eli aina ei ole mahdollista selvittää asiaa suoraan. Minua vältellään, minä en välttele ketään, toki annan ystävälleni rauhan eli en lähde häntä stalkkaamaan.

Mistä kuvittelet hänen juoruilevan sinusta? Miksi kenenkään pitäisi stalkata ystäväänsä? Jos ei halua olla ystäväsi, anna olla. Kaikki ei juoruile.

Tässä taustalla on se, että ystäväni sairastui psyykkisesti. Totta, kaikki eivät juoruile. En kuvittele hänen juoruilevan vaan yhteiset ystävämme kyselevät minulta asioiden todenperäisyyttä. Tuo stalkkaus oli lähinnä sarkasmia. Yleensä psyykkisesti terveiden ihmisten kanssa asiat pystyy selvittämään kasvotusten mutta oman kokemukseni mukaan ihminen, joka ei ole henkisesti tasapainossa, ei tähän pysty.

Sinä kuitenkin kerroit sairastumisesta yhteisille ystävillenne. Menetit yhden ystävän, mutta tuskin mainettasi ja muita ystäviäsi. Pienellä kylällä tuollaiset sairaudet tiedetään kyllä yleensä.

Entinen ystäväsi mahdollisesti tuntee syyllisyyttä ja häpeää, ja siksi välttelee sinua. Mahtaa olla raskas taakka, jos joutuu mielen järkkymisen lisäksi kantamaan jotain juoruilumokiaan tunnollaan ja välttelemään sinua.

Näihin keskusteluihin on oikeastaan turha osallistua, kun aina joku tulkitsee väärin. Minä en todellakaan kertonut kenellekään ystäväni psyykkisestä sairastumisesta. Kävi niin että hän projisoi kaiken pahan olonsa minuun ja lopulta olin syyllinen kaikkiin hänen ongelmiinsa. Ja hän kertoi näitä 'totuuksia' eteenpäin. Olen oppinut sen, että hyvällä saa enemmän aikaan. En puhu pahaa hänestä, en edes lähde oikomaan juttuja.

Sanoit itse että yhteiset ystävänne kyselevät sinulta asioiden todenperäisyyttä tms. Eli toisin sanoen muut kyselevät sinulta, että onko ystävänne sairastunut, ja sinä olet mennyt kertomaan heille jotain. Eikö niin? Mitä muuta tuo olisi, kuin juoruamista?? Katse vaihteeksi peiliin, äläkä syyttele sairastunutta ihmistä. Varmasti hänestä tuntuu pahalta, jos muut ovat kuulleet hänen sairaudestaan sinulta. Tuollaiset asiat kerrotaan itse, ei juoruta eteenpäin. Vaikka kuinka paljon muut sitten painostaisivatkaan sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen painokkaasti suorapuheisuuden kannalla.

Ja suorapuheisuus ei tarkoita epäkohteliasta käytöstä. Vaan sitä, että päätä ei laiteta pensaaseen, tunteita ei padota sisälle, loukkaamisia ei niellä mukisematta ja toisten kynnysmatoksi ei aleta. Eli jos on ongelmallinen tilanne, niin siitä keskustellaan, jos herää haitallisia tunteita, niin ne tuodaan muidenkin tietoon. Ja jos toinen loukkaa, niin hänelle sanotaan, että loukkaannuin.

Minullakin on nyt kaveri, joka osoittaa elein ja olemuksellaan, että jotain on pielessä. Välttelee, ei vastaa tervehdykseen, ei vastaa puheluihin tai viesteihin. Kun kysyn onko jotain tapahtunut, onko jotain pielessä, niin puree hampaat yhteen ja on hiljaa. Hyvin ahdistavaa käytöstä, henkistä väkivaltaa. En käsitä kuinka joku voi edes ehdottaa saati olla sitä mieltä, että välttely voisi olla hyväksyttävä tapa toimia.

Täysin samaa mieltä tästä! Mielestäni suorapuheisuus osoittaa myös rohkeutta; uskaltaa sanoa ääneen oman kantansa asiaan riippumatta siitä, mitä mieltä muu "lauma" on (esim. työporukassa). Vaikeneminen, välttely ym. vastaava on kyvyttömyyttä käsitellä asioita, suorastaan pelkuruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen suorapuheinen ihminen ja ilmeisesti myös tuollainen töksäyttelijä. Asia ei ole häirinnyt yhtään koska olen tehnyt miesvaltaisella alalla liki 20 v töitä (olen siis nainen), mutta pari vuotta sitten vaihdoin alaa missä olen lähestulkoon pelkästään naisten kanssa töissä ja nyt tästä on aiheutunut haittaa :(

Työssä pärjään hyvin kun muistan vaan pitää suuni kiinni ja olla kertomatta mitään omia mielipiteitäni ja hymistelen vaan muiden mukana. Kokemani mukaan useimmat naiset eivät suinkaan halua oikeasti toisen mielipidettä vaan haluavat kannatusta omalleen.

Muissa ihmissuhteissani koen, että olen hyväksytty juuri näine vikoineni enkä stressaa siitä. Minulle saa myös sanoa päin naamaa (ja on suotavaakin!) jos on jotain hampaankolossa, pahaltahan se tuntuu, mutta jos on aihetta kritiikkiin niin antaapi tulla vaan, sillähän siitä sitten pääsee eikä kenenkään tarvitse arvailla, että "miksi tuokin nyt käyttäytyy noin".

Oma kokemukseni on hyvin samanlainen! Olen työskennellyt suurimmaksi osaksi miesvaltaisissa työyhteisöissä, useimmiten olen ollut ainoa nainen (=yksi jätkistä :)) työpaikalla, ja näissä työyhteisöissä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa olla oma itsensä ja sanoa mieltä painavat tms. asiat suoraan. Jos jotain sanottavaa on ollut, niin asia on ratkottu halki, poikki ja pinoon -periaatteella, eikä sitä ole tarvinnut jäädä kenenkään märehtimään tai nostaa enää sen koommin esille. 

Naisilla on usein omituinen taipumus väännellä asioita kuin asioita tuhannelle mutkalle niin omassa mielessään, kuin muutaman (työ)kaverin porukoissa ja tehdä omia (oikeita?) päätelmiään asioista ilman, että niistä uskalletaan ääneen koko porukalla keskustella, saatikka etsiä ongelmiin ratkaisua yhdessä. Naiset ovat laumaeläimiä, jotka harvoin uskaltavat poiketa muiden lauman jäsenten linjasta, tai myöntää ääneen olevansa erimieltä kuin muut.

Kyllä, tämä oli ehkä yleistys, mutta silti oma kokemukseni asiasta. Ja takana on useita työpaikkoja, ja muutakin elämää tähän ikään mennessä, joista em. kokemus on muodostunut. t. 47-vuotias nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suorapuheinen ihminen ja ilmeisesti myös tuollainen töksäyttelijä. Asia ei ole häirinnyt yhtään koska olen tehnyt miesvaltaisella alalla liki 20 v töitä (olen siis nainen), mutta pari vuotta sitten vaihdoin alaa missä olen lähestulkoon pelkästään naisten kanssa töissä ja nyt tästä on aiheutunut haittaa :(

Työssä pärjään hyvin kun muistan vaan pitää suuni kiinni ja olla kertomatta mitään omia mielipiteitäni ja hymistelen vaan muiden mukana. Kokemani mukaan useimmat naiset eivät suinkaan halua oikeasti toisen mielipidettä vaan haluavat kannatusta omalleen.

Muissa ihmissuhteissani koen, että olen hyväksytty juuri näine vikoineni enkä stressaa siitä. Minulle saa myös sanoa päin naamaa (ja on suotavaakin!) jos on jotain hampaankolossa, pahaltahan se tuntuu, mutta jos on aihetta kritiikkiin niin antaapi tulla vaan, sillähän siitä sitten pääsee eikä kenenkään tarvitse arvailla, että "miksi tuokin nyt käyttäytyy noin".

Oma kokemukseni on hyvin samanlainen! Olen työskennellyt suurimmaksi osaksi miesvaltaisissa työyhteisöissä, useimmiten olen ollut ainoa nainen (=yksi jätkistä :)) työpaikalla, ja näissä työyhteisöissä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa olla oma itsensä ja sanoa mieltä painavat tms. asiat suoraan. Jos jotain sanottavaa on ollut, niin asia on ratkottu halki, poikki ja pinoon -periaatteella, eikä sitä ole tarvinnut jäädä kenenkään märehtimään tai nostaa enää sen koommin esille. 

Naisilla on usein omituinen taipumus väännellä asioita kuin asioita tuhannelle mutkalle niin omassa mielessään, kuin muutaman (työ)kaverin porukoissa ja tehdä omia (oikeita?) päätelmiään asioista ilman, että niistä uskalletaan ääneen koko porukalla keskustella, saatikka etsiä ongelmiin ratkaisua yhdessä. Naiset ovat laumaeläimiä, jotka harvoin uskaltavat poiketa muiden lauman jäsenten linjasta, tai myöntää ääneen olevansa erimieltä kuin muut.

Kyllä, tämä oli ehkä yleistys, mutta silti oma kokemukseni asiasta. Ja takana on useita työpaikkoja, ja muutakin elämää tähän ikään mennessä, joista em. kokemus on muodostunut. t. 47-vuotias nainen

Tämä on niin totta! En olisi paremmin osannut kertoa mutta täysin samoja kokemuksia.

Minulla nousee karvat pystyyn näistä jotka kehuvat olevansa suorapuheisia. Mielestäni tämä tarkoittaa vain sitä että kyseisellä henkilöllä on tapana ajatella pahaa toisista koko ajan ja hän myös "rehellisesti" sanoo ajatuksensa ääneen. Itselläni ei ole tapana ajatella muista pahaa joten ei minun tarvitse miettiä tarvitseeko minun olla "rehellinen". Tuen mielelläni kavereita ja muita ihmisiä ihan puhtaasta sydämestäni, ei minulla ole tarve loukata muita.

Olen joutunut tällaisen "suorapuheisen" uhriksi useaksi vuosikymmeneksi. Hänellä oli aika voimakkaat mielipiteet asioista, myös sellaisista jotka hänelle ei kuulu, esimerkiksi sukuni raha-asioista. Hän kehui kuinka hän on suorapuheinen, mutta aika usein hän kuitenkin myös nälvi piilovittuillen tai toimi kierosti(esim. veloitti asiakkailtaan eri hintoja pärstäkertoimen mukaan). Hän oli kateellinen ja katkera. Viimeinen tikki oli kun kuulin että hän oli levittänyt minusta valheita ympäriinsä.

Esimerkiksi kun asuin isoveljeni talossa vuokralla vuoden, hän levitti juorua että elän isoveljeni kustannuksella. Itse asiassa tein etätöitä ja sain ihan hyvän palkan mutta jostain syystä ystäväni oli näin päättänyt että olen loinen. Vuosikausia hän irvaili asioistani. Esimerkiksi jos minulla oli vaikkapa teepannu niin hän hyvin arvostellen vaati minua tilille miksi minulla on moinen pannu ja miksi pidän siitä. Hän arvosteli kaikkea, vain hänen makunsa oli oikea. Vain hänen ruokavalionsa oli oikea jne. En kai minä itse jaksa vatvoa toisten teepannuja tai muita asioita. Ei kiinnosta edes. Hän ei halunnut kuin hyötyä muista. Esitti välillä empaattista että sai sitten luotua sellaiset välit että sai apua ja ilmaisia juttuja muilta.

Olen käynyt monta vuotta terapiassa ja aika monta tuntia on siellä käsitelty tätä henkilöä. Hieman mietimme että kyseinen henkilö saattaisi omata narsistisia piirteitä ja terapeuttini neuvoi että ei kannata suoraan ryhtyä puheisiin asioista hänen kanssaan vaikka olisin halunnut antaa tulla kaiken ulos mikä minua on vuosien ajan loukannut. Ties vaikka alkaa kostotoimenpiteisiin, hän on hyvä puhuja ja saattaa aiheuttaa minulle huonoa mainetta kylällä.

Nyt en ole tavannut enkä ollut yhteydessä. Hän kyseli viestillä syytä, vastasin ympäripyöreästi. Koen että minun ei tarvitse olla millään muotoa tilivelvollinen hänelle enkä jaksa enää väitellä hänen kanssaan asiasta. Haluan olla rauhassa, hän kuitenkin vain loukkaisi.

Itse asiassa hän kyllä tietää mistä olen suuttunut, ja hän on sitä myös pahoitellut kun "hän möläyttelee". Ongelma mielestäni vika ei ole siinä että hän möläyttelee vaan siinä että hän ylipäätään ajattelee pahaa muista, myös "ystävistään".

Neuvo teille "suoraan puhujat", pitäkää huoli omista asioistanne, elä ja anna elää.

Suorapuheisuus. Tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla nousee karvat pystyyn näistä jotka kehuvat olevansa suorapuheisia. Mielestäni tämä tarkoittaa vain sitä että kyseisellä henkilöllä on tapana ajatella pahaa toisista koko ajan ja hän myös "rehellisesti" sanoo ajatuksensa ääneen. Itselläni ei ole tapana ajatella muista pahaa joten ei minun tarvitse miettiä tarvitseeko minun olla "rehellinen". Tuen mielelläni kavereita ja muita ihmisiä ihan puhtaasta sydämestäni, ei minulla ole tarve loukata muita.

Olen joutunut tällaisen "suorapuheisen" uhriksi useaksi vuosikymmeneksi. Hänellä oli aika voimakkaat mielipiteet asioista, myös sellaisista jotka hänelle ei kuulu, esimerkiksi sukuni raha-asioista. Hän kehui kuinka hän on suorapuheinen, mutta aika usein hän kuitenkin myös nälvi piilovittuillen tai toimi kierosti(esim. veloitti asiakkailtaan eri hintoja pärstäkertoimen mukaan). Hän oli kateellinen ja katkera. Viimeinen tikki oli kun kuulin että hän oli levittänyt minusta valheita ympäriinsä.

Esimerkiksi kun asuin isoveljeni talossa vuokralla vuoden, hän levitti juorua että elän isoveljeni kustannuksella. Itse asiassa tein etätöitä ja sain ihan hyvän palkan mutta jostain syystä ystäväni oli näin päättänyt että olen loinen. Vuosikausia hän irvaili asioistani. Esimerkiksi jos minulla oli vaikkapa teepannu niin hän hyvin arvostellen vaati minua tilille miksi minulla on moinen pannu ja miksi pidän siitä. Hän arvosteli kaikkea, vain hänen makunsa oli oikea. Vain hänen ruokavalionsa oli oikea jne. En kai minä itse jaksa vatvoa toisten teepannuja tai muita asioita. Ei kiinnosta edes. Hän ei halunnut kuin hyötyä muista. Esitti välillä empaattista että sai sitten luotua sellaiset välit että sai apua ja ilmaisia juttuja muilta.

Olen käynyt monta vuotta terapiassa ja aika monta tuntia on siellä käsitelty tätä henkilöä. Hieman mietimme että kyseinen henkilö saattaisi omata narsistisia piirteitä ja terapeuttini neuvoi että ei kannata suoraan ryhtyä puheisiin asioista hänen kanssaan vaikka olisin halunnut antaa tulla kaiken ulos mikä minua on vuosien ajan loukannut. Ties vaikka alkaa kostotoimenpiteisiin, hän on hyvä puhuja ja saattaa aiheuttaa minulle huonoa mainetta kylällä.

Nyt en ole tavannut enkä ollut yhteydessä. Hän kyseli viestillä syytä, vastasin ympäripyöreästi. Koen että minun ei tarvitse olla millään muotoa tilivelvollinen hänelle enkä jaksa enää väitellä hänen kanssaan asiasta. Haluan olla rauhassa, hän kuitenkin vain loukkaisi.

Itse asiassa hän kyllä tietää mistä olen suuttunut, ja hän on sitä myös pahoitellut kun "hän möläyttelee". Ongelma mielestäni vika ei ole siinä että hän möläyttelee vaan siinä että hän ylipäätään ajattelee pahaa muista, myös "ystävistään".

Neuvo teille "suoraan puhujat", pitäkää huoli omista asioistanne, elä ja anna elää.

Puhut nyt ihan eri asiasta. Toisen elämään puuttuminen ja valehteleminen selän takana on kiusaamista, ei tässä ketjussa aiheena olevaa ristiriitojen selvittämistä kahden kesken.

Tässä ketjussa ei kukaan paitsi sinä puhu siitä, onko soveliasta vittuilla tai levitellä muista ilkeitä juoruka. Tietenkään ne eivät ole ok! Eikä sillä ole mitään tekemistä rehellisyyden eli suorapuheisuuden kanssa, vaikka sinun mulkero tuttusi itseään niillä määreillä kutsuisikin.

Tässä ketjussa puhuttiin siitä, onko ok väistellä konfliktia viimeiseen saakka ja jättää kertomatta toiselle, jos tämän tekemiset tai sanomiset loukkaavat.

Minusta ei ole, koska suora palaute voi korjata ongelman ja koska osa konflikteista johtuu väärinymmärryksistä, ja niiden korjaaminen on mahdotonta, jos ei tiedä väärinymmärrystä tapahtuneen.

53

Vierailija kirjoitti:

Suorapuheisuus on aina parempi vaihtoehto! Suosin myös tätä, mutta suhtautuminen siihen ei yleensä ole niin positiivinen..

Tämä on totta.

Varsinkin jos jollekin suorapuheiselle uskaltaa sanoa että hänen toimintansa loukkaa, saa päälleen sellaiset haukut ja huudot ettei toista kertaa uskalla hänelle sanoa mistään asiasta.

Sitten päättyy vain väittelemään seuraansa kun ei jaksa sitä draamaa.

Niin pitkään Suorapuheisuus kunhan se ei ole sama asia kun toisen niskaan kaiken kuonan kaataminen kamalalla paatoksella.

Sanoisin näin, että jos lähestyt ihmistä suorapuheisesti täydellä sydämellä, amerikkalaisella kohteliaisuudella ja australialaisella lämpimällä huomioimisella, voit sanoa lähes mitä vain ja vastapuoli jaksaa sen kuunnella. Olen itse asunut kyseisissä maissa useampia vuosia ja koen tulevani suomalaisten kanssa paremmin juttuun ja yleisesti minusta pidetään kun tuon noiden kulttuurien parhaat palat omaan vuorovaikutukseeni ihmisten kanssa. Vaikeatkin asiat voi käydä läpi pehmeällä ja rauhallisella äänellä, katsekontaktia suorasti ylläpitäen ja vaikka laittaa käsi vastapuolen olkapäälle palautteen alkuhetkellä, jolla osoittaa että olen liikkeellä hyvällä tarkoituksella tässäkin kiperässä keskustelunaiheessa. Itselläni tämä on toiminut todella hyvin ja yleisesti minua pidetään ystävällisenä ja suoraselkäisenä keskustelukumppanina ja ystävänä.

Vierailija kirjoitti:

Välttely on äärimmäisen loukkaavaa ja halventavaa. Jättää syvät arvet voin kertoa. AINA suoraa puhetta.

Esimerkiksi jos norminainen kysyy ”olenko kaunis”, siihen tulee usein vastaus ihan normaali, mutta vähän pullea.?

"Jos te olisitte tehneet jotakin, mistä toinen ihminen on loukkaantunut, olisiko teistä parempi että toinen ottaa asian puheeksi jopa hyvin suorin sanankääntein, mitkä todennäköisesti loukkaavat sinua vai se, että toinen vaikenee ja alkaa vältellä sinua ja mahdollisesti jauhaa asiasta muille ihmisille tietämättäsi?"

Ilman muuta pitää tulla sanomaan asiasta. Sehän voi olla vaikka väärinkäsitys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla nousee karvat pystyyn näistä jotka kehuvat olevansa suorapuheisia. Mielestäni tämä tarkoittaa vain sitä että kyseisellä henkilöllä on tapana ajatella pahaa toisista koko ajan ja hän myös "rehellisesti" sanoo ajatuksensa ääneen. Itselläni ei ole tapana ajatella muista pahaa joten ei minun tarvitse miettiä tarvitseeko minun olla "rehellinen". Tuen mielelläni kavereita ja muita ihmisiä ihan puhtaasta sydämestäni, ei minulla ole tarve loukata muita.

Olen joutunut tällaisen "suorapuheisen" uhriksi useaksi vuosikymmeneksi. Hänellä oli aika voimakkaat mielipiteet asioista, myös sellaisista jotka hänelle ei kuulu, esimerkiksi sukuni raha-asioista. Hän kehui kuinka hän on suorapuheinen, mutta aika usein hän kuitenkin myös nälvi piilovittuillen tai toimi kierosti(esim. veloitti asiakkailtaan eri hintoja pärstäkertoimen mukaan). Hän oli kateellinen ja katkera. Viimeinen tikki oli kun kuulin että hän oli levittänyt minusta valheita ympäriinsä.

Esimerkiksi kun asuin isoveljeni talossa vuokralla vuoden, hän levitti juorua että elän isoveljeni kustannuksella. Itse asiassa tein etätöitä ja sain ihan hyvän palkan mutta jostain syystä ystäväni oli näin päättänyt että olen loinen. Vuosikausia hän irvaili asioistani. Esimerkiksi jos minulla oli vaikkapa teepannu niin hän hyvin arvostellen vaati minua tilille miksi minulla on moinen pannu ja miksi pidän siitä. Hän arvosteli kaikkea, vain hänen makunsa oli oikea. Vain hänen ruokavalionsa oli oikea jne. En kai minä itse jaksa vatvoa toisten teepannuja tai muita asioita. Ei kiinnosta edes. Hän ei halunnut kuin hyötyä muista. Esitti välillä empaattista että sai sitten luotua sellaiset välit että sai apua ja ilmaisia juttuja muilta.

Olen käynyt monta vuotta terapiassa ja aika monta tuntia on siellä käsitelty tätä henkilöä. Hieman mietimme että kyseinen henkilö saattaisi omata narsistisia piirteitä ja terapeuttini neuvoi että ei kannata suoraan ryhtyä puheisiin asioista hänen kanssaan vaikka olisin halunnut antaa tulla kaiken ulos mikä minua on vuosien ajan loukannut. Ties vaikka alkaa kostotoimenpiteisiin, hän on hyvä puhuja ja saattaa aiheuttaa minulle huonoa mainetta kylällä.

Nyt en ole tavannut enkä ollut yhteydessä. Hän kyseli viestillä syytä, vastasin ympäripyöreästi. Koen että minun ei tarvitse olla millään muotoa tilivelvollinen hänelle enkä jaksa enää väitellä hänen kanssaan asiasta. Haluan olla rauhassa, hän kuitenkin vain loukkaisi.

Itse asiassa hän kyllä tietää mistä olen suuttunut, ja hän on sitä myös pahoitellut kun "hän möläyttelee". Ongelma mielestäni vika ei ole siinä että hän möläyttelee vaan siinä että hän ylipäätään ajattelee pahaa muista, myös "ystävistään".

Neuvo teille "suoraan puhujat", pitäkää huoli omista asioistanne, elä ja anna elää.

Puhut nyt ihan eri asiasta. Toisen elämään puuttuminen ja valehteleminen selän takana on kiusaamista, ei tässä ketjussa aiheena olevaa ristiriitojen selvittämistä kahden kesken.

Tässä ketjussa ei kukaan paitsi sinä puhu siitä, onko soveliasta vittuilla tai levitellä muista ilkeitä juoruka. Tietenkään ne eivät ole ok! Eikä sillä ole mitään tekemistä rehellisyyden eli suorapuheisuuden kanssa, vaikka sinun mulkero tuttusi itseään niillä määreillä kutsuisikin.

Tässä ketjussa puhuttiin siitä, onko ok väistellä konfliktia viimeiseen saakka ja jättää kertomatta toiselle, jos tämän tekemiset tai sanomiset loukkaavat.

Minusta ei ole, koska suora palaute voi korjata ongelman ja koska osa konflikteista johtuu väärinymmärryksistä, ja niiden korjaaminen on mahdotonta, jos ei tiedä väärinymmärrystä tapahtuneen.

53

Minusta tuo oli hyvä esimerkki tilanteesta jossa suorapuheisuus ei kannata ja liittyi siinä mielessä vahvasti aiheeseen. Erilaisen ihmisen kanssa tuokin kirjoittaja luultavasti puhuisi suoraan. Olihan tuossakin kyseessä kiusaamisen lisäksi kahden ihmisen välinen ristiriita, jonka selvittämistä kirjoittaja ei halua ymmärrettävistä syistä yrittää. Moni tässä keskustelussa lyttää välttelevän tyylin kokonaan pelkurimaisena, henkisenä väkivaltana jne., mutta monen ihmisen kanssa se on ainoa järkevä tapa toimia. Paitsi jos haluaa väkisin suututtaa ilkeän, herkkänahkaisen, manipuloivan ja epäempaattisen ihmisen ja kuulla myöhemmin miten kaikki luottamuksella kerrotut asiat on kerrottu mahdollisimman rumasti eteenpäin. Ei tarvitse edes olla mikään oppikirjamainen narsisti tuttuna, jotkut nyt vaan kokevat olevansa täydellisiä samalla kun löytävät muista jatkuvasti vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla nousee karvat pystyyn näistä jotka kehuvat olevansa suorapuheisia. Mielestäni tämä tarkoittaa vain sitä että kyseisellä henkilöllä on tapana ajatella pahaa toisista koko ajan ja hän myös "rehellisesti" sanoo ajatuksensa ääneen. Itselläni ei ole tapana ajatella muista pahaa joten ei minun tarvitse miettiä tarvitseeko minun olla "rehellinen". Tuen mielelläni kavereita ja muita ihmisiä ihan puhtaasta sydämestäni, ei minulla ole tarve loukata muita.

Olen joutunut tällaisen "suorapuheisen" uhriksi useaksi vuosikymmeneksi. Hänellä oli aika voimakkaat mielipiteet asioista, myös sellaisista jotka hänelle ei kuulu, esimerkiksi sukuni raha-asioista. Hän kehui kuinka hän on suorapuheinen, mutta aika usein hän kuitenkin myös nälvi piilovittuillen tai toimi kierosti(esim. veloitti asiakkailtaan eri hintoja pärstäkertoimen mukaan). Hän oli kateellinen ja katkera. Viimeinen tikki oli kun kuulin että hän oli levittänyt minusta valheita ympäriinsä.

Esimerkiksi kun asuin isoveljeni talossa vuokralla vuoden, hän levitti juorua että elän isoveljeni kustannuksella. Itse asiassa tein etätöitä ja sain ihan hyvän palkan mutta jostain syystä ystäväni oli näin päättänyt että olen loinen. Vuosikausia hän irvaili asioistani. Esimerkiksi jos minulla oli vaikkapa teepannu niin hän hyvin arvostellen vaati minua tilille miksi minulla on moinen pannu ja miksi pidän siitä. Hän arvosteli kaikkea, vain hänen makunsa oli oikea. Vain hänen ruokavalionsa oli oikea jne. En kai minä itse jaksa vatvoa toisten teepannuja tai muita asioita. Ei kiinnosta edes. Hän ei halunnut kuin hyötyä muista. Esitti välillä empaattista että sai sitten luotua sellaiset välit että sai apua ja ilmaisia juttuja muilta.

Olen käynyt monta vuotta terapiassa ja aika monta tuntia on siellä käsitelty tätä henkilöä. Hieman mietimme että kyseinen henkilö saattaisi omata narsistisia piirteitä ja terapeuttini neuvoi että ei kannata suoraan ryhtyä puheisiin asioista hänen kanssaan vaikka olisin halunnut antaa tulla kaiken ulos mikä minua on vuosien ajan loukannut. Ties vaikka alkaa kostotoimenpiteisiin, hän on hyvä puhuja ja saattaa aiheuttaa minulle huonoa mainetta kylällä.

Nyt en ole tavannut enkä ollut yhteydessä. Hän kyseli viestillä syytä, vastasin ympäripyöreästi. Koen että minun ei tarvitse olla millään muotoa tilivelvollinen hänelle enkä jaksa enää väitellä hänen kanssaan asiasta. Haluan olla rauhassa, hän kuitenkin vain loukkaisi.

Itse asiassa hän kyllä tietää mistä olen suuttunut, ja hän on sitä myös pahoitellut kun "hän möläyttelee". Ongelma mielestäni vika ei ole siinä että hän möläyttelee vaan siinä että hän ylipäätään ajattelee pahaa muista, myös "ystävistään".

Neuvo teille "suoraan puhujat", pitäkää huoli omista asioistanne, elä ja anna elää.

Puhut nyt ihan eri asiasta. Toisen elämään puuttuminen ja valehteleminen selän takana on kiusaamista, ei tässä ketjussa aiheena olevaa ristiriitojen selvittämistä kahden kesken.

Tässä ketjussa ei kukaan paitsi sinä puhu siitä, onko soveliasta vittuilla tai levitellä muista ilkeitä juoruka. Tietenkään ne eivät ole ok! Eikä sillä ole mitään tekemistä rehellisyyden eli suorapuheisuuden kanssa, vaikka sinun mulkero tuttusi itseään niillä määreillä kutsuisikin.

Tässä ketjussa puhuttiin siitä, onko ok väistellä konfliktia viimeiseen saakka ja jättää kertomatta toiselle, jos tämän tekemiset tai sanomiset loukkaavat.

Minusta ei ole, koska suora palaute voi korjata ongelman ja koska osa konflikteista johtuu väärinymmärryksistä, ja niiden korjaaminen on mahdotonta, jos ei tiedä väärinymmärrystä tapahtuneen.

53

Minusta tuo oli hyvä esimerkki tilanteesta jossa suorapuheisuus ei kannata ja liittyi siinä mielessä vahvasti aiheeseen. Erilaisen ihmisen kanssa tuokin kirjoittaja luultavasti puhuisi suoraan. Olihan tuossakin kyseessä kiusaamisen lisäksi kahden ihmisen välinen ristiriita, jonka selvittämistä kirjoittaja ei halua ymmärrettävistä syistä yrittää. Moni tässä keskustelussa lyttää välttelevän tyylin kokonaan pelkurimaisena, henkisenä väkivaltana jne., mutta monen ihmisen kanssa se on ainoa järkevä tapa toimia. Paitsi jos haluaa väkisin suututtaa ilkeän, herkkänahkaisen, manipuloivan ja epäempaattisen ihmisen ja kuulla myöhemmin miten kaikki luottamuksella kerrotut asiat on kerrottu mahdollisimman rumasti eteenpäin. Ei tarvitse edes olla mikään oppikirjamainen narsisti tuttuna, jotkut nyt vaan kokevat olevansa täydellisiä samalla kun löytävät muista jatkuvasti vikaa.

Juuri näin. Lisäisin sanoihisi vielä, että melkein kaikkien ihmisten kanssa se on ainoa järkevä tapa toimia.

Mielenkiintoinen keskustelu mielenkiintoisesta aiheesta. Pyrin itse noudattamaan suunnilleen seuraavanlaisia periaatteita.

Ensimmäisenä arvioidaan, onko ärsytystä tms. kielteisiä tunteita herättävä asia sellainen, jonka kanssa pystyy elämään. Kaikissa meissä on vaikka minkälaisia pikkuvikoja, ja jos niistä kaikista sanoisi aina ääneen - vaikka kuinka tahdikkaasti - uskon että kukaan ei kohta tulisi toimeen kenenkään kanssa. Mikään ihmissuhde ei ole raati, jossa kuuluu ruotia kaikki mahdolliset särmät. Eikä ketään ihmistä tarvitse yrittää korjailla niin pitkälle kuin mahdollista. Ihan pienet jutut pitää mielestäni vain niellä sen paremmin välttelemättä kuin avautumattakaan.

Jos asia on niin hankala että sitä ei voi niellä, seuraavaksi arvioidaan ihmissuhteen luonne ja muu konteksti. Nyrkkisääntönä sanoisin, että suoraan kannattaa sanoa silloin, kun ihmissuhde on läheinen tai kun välttely olisi käytännön syistä hankalaa (esim. lähisukulaiset, työyhteisöt). Vältellä voi kuitenkin silloin, jos ihminen on osoittanut esimerkiksi raivoamalla ja kieltäytymällä kaikesta yhteistyöstä, että ei ansaitse sitä että hänelle puhutaan suoraan. Siinähän ihmetelköön sitten kun muut kääntävät selkänsä.

Etäisemmille kavereille ja tuttaville en lähtisi avautumaan. Heidän kanssaan etäisyyden ottamisella tai säilyttämisellä päästään mielestäni kaikkien kannalta miellyttävimpään lopputulokseen (täyttä mykkäkoulua ei tähän mielestäni tarvita). Eihän siihen muutenkaan tarvitse mitään perusteluita, jos ei ihmeemmin halua kaveerata jonkun tuttavan kanssa. Silloin harvoin kun olen vältellyt tuttavaa siksi etten ole häntä jostain syystä jaksanut, nämä ihmiset tuskin ovat edes tienneet minun pitäneen etäisyyttä ihan tietoisesti ja jostain erityisestä syystä. Eivätkä ole kyselleet perään. Näin sen kuuluu mennäkin. Usein on lisäksi ollut kyse tilanteista, joissa en edes ole "asianomistajana" - kuten silloin kun joku on mielestäni käyttäytynyt törkeästi jotain läheistäni kohtaan. Mielestäni silloin ei ole minun asiani sanoa suoraan.

Erittäin törkeät loukkaukset ovat ehkä silti vielä oma lukunsa. Esimerkiksi avointa rasismia ja uhkailua ei mielestäni tarvitse kenenkään sietää hiljaa, aivan sama mikä asiayhteys. Toisaalta näiden kanssa mennään pitkälti uhrin ehdoilla. Olisi absurdia odottaa kenenkään sanovan vaikkapa raiskaajalleen, että hei toi ei ollut kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla nousee karvat pystyyn näistä jotka kehuvat olevansa suorapuheisia. Mielestäni tämä tarkoittaa vain sitä että kyseisellä henkilöllä on tapana ajatella pahaa toisista koko ajan ja hän myös "rehellisesti" sanoo ajatuksensa ääneen. Itselläni ei ole tapana ajatella muista pahaa joten ei minun tarvitse miettiä tarvitseeko minun olla "rehellinen". Tuen mielelläni kavereita ja muita ihmisiä ihan puhtaasta sydämestäni, ei minulla ole tarve loukata muita.

Olen joutunut tällaisen "suorapuheisen" uhriksi useaksi vuosikymmeneksi. Hänellä oli aika voimakkaat mielipiteet asioista, myös sellaisista jotka hänelle ei kuulu, esimerkiksi sukuni raha-asioista. Hän kehui kuinka hän on suorapuheinen, mutta aika usein hän kuitenkin myös nälvi piilovittuillen tai toimi kierosti(esim. veloitti asiakkailtaan eri hintoja pärstäkertoimen mukaan). Hän oli kateellinen ja katkera. Viimeinen tikki oli kun kuulin että hän oli levittänyt minusta valheita ympäriinsä.

Esimerkiksi kun asuin isoveljeni talossa vuokralla vuoden, hän levitti juorua että elän isoveljeni kustannuksella. Itse asiassa tein etätöitä ja sain ihan hyvän palkan mutta jostain syystä ystäväni oli näin päättänyt että olen loinen. Vuosikausia hän irvaili asioistani. Esimerkiksi jos minulla oli vaikkapa teepannu niin hän hyvin arvostellen vaati minua tilille miksi minulla on moinen pannu ja miksi pidän siitä. Hän arvosteli kaikkea, vain hänen makunsa oli oikea. Vain hänen ruokavalionsa oli oikea jne. En kai minä itse jaksa vatvoa toisten teepannuja tai muita asioita. Ei kiinnosta edes. Hän ei halunnut kuin hyötyä muista. Esitti välillä empaattista että sai sitten luotua sellaiset välit että sai apua ja ilmaisia juttuja muilta.

Olen käynyt monta vuotta terapiassa ja aika monta tuntia on siellä käsitelty tätä henkilöä. Hieman mietimme että kyseinen henkilö saattaisi omata narsistisia piirteitä ja terapeuttini neuvoi että ei kannata suoraan ryhtyä puheisiin asioista hänen kanssaan vaikka olisin halunnut antaa tulla kaiken ulos mikä minua on vuosien ajan loukannut. Ties vaikka alkaa kostotoimenpiteisiin, hän on hyvä puhuja ja saattaa aiheuttaa minulle huonoa mainetta kylällä.

Nyt en ole tavannut enkä ollut yhteydessä. Hän kyseli viestillä syytä, vastasin ympäripyöreästi. Koen että minun ei tarvitse olla millään muotoa tilivelvollinen hänelle enkä jaksa enää väitellä hänen kanssaan asiasta. Haluan olla rauhassa, hän kuitenkin vain loukkaisi.

Itse asiassa hän kyllä tietää mistä olen suuttunut, ja hän on sitä myös pahoitellut kun "hän möläyttelee". Ongelma mielestäni vika ei ole siinä että hän möläyttelee vaan siinä että hän ylipäätään ajattelee pahaa muista, myös "ystävistään".

Neuvo teille "suoraan puhujat", pitäkää huoli omista asioistanne, elä ja anna elää.

Puhut nyt ihan eri asiasta. Toisen elämään puuttuminen ja valehteleminen selän takana on kiusaamista, ei tässä ketjussa aiheena olevaa ristiriitojen selvittämistä kahden kesken.

Tässä ketjussa ei kukaan paitsi sinä puhu siitä, onko soveliasta vittuilla tai levitellä muista ilkeitä juoruka. Tietenkään ne eivät ole ok! Eikä sillä ole mitään tekemistä rehellisyyden eli suorapuheisuuden kanssa, vaikka sinun mulkero tuttusi itseään niillä määreillä kutsuisikin.

Tässä ketjussa puhuttiin siitä, onko ok väistellä konfliktia viimeiseen saakka ja jättää kertomatta toiselle, jos tämän tekemiset tai sanomiset loukkaavat.

Minusta ei ole, koska suora palaute voi korjata ongelman ja koska osa konflikteista johtuu väärinymmärryksistä, ja niiden korjaaminen on mahdotonta, jos ei tiedä väärinymmärrystä tapahtuneen.

53

Minusta tuo oli hyvä esimerkki tilanteesta jossa suorapuheisuus ei kannata ja liittyi siinä mielessä vahvasti aiheeseen. Erilaisen ihmisen kanssa tuokin kirjoittaja luultavasti puhuisi suoraan. Olihan tuossakin kyseessä kiusaamisen lisäksi kahden ihmisen välinen ristiriita, jonka selvittämistä kirjoittaja ei halua ymmärrettävistä syistä yrittää. Moni tässä keskustelussa lyttää välttelevän tyylin kokonaan pelkurimaisena, henkisenä väkivaltana jne., mutta monen ihmisen kanssa se on ainoa järkevä tapa toimia. Paitsi jos haluaa väkisin suututtaa ilkeän, herkkänahkaisen, manipuloivan ja epäempaattisen ihmisen ja kuulla myöhemmin miten kaikki luottamuksella kerrotut asiat on kerrottu mahdollisimman rumasti eteenpäin. Ei tarvitse edes olla mikään oppikirjamainen narsisti tuttuna, jotkut nyt vaan kokevat olevansa täydellisiä samalla kun löytävät muista jatkuvasti vikaa.

Juuri näin. Lisäisin sanoihisi vielä, että melkein kaikkien ihmisten kanssa se on ainoa järkevä tapa toimia.

Nojoo, hän kumminkin veti yhtäläisyysmerkit tämän ketjun aiheen ja tuon kiusaajansa "suorapuheisuuden" (joka siis on manipulointia ja ilkeyttä, ei suorapuheisuutta) välille. Kumminkaan siitä ei nyt ole kyse.

Jos taas hän tarkoitti puhua siitä, kannattaako narsistisesti käyttäytyvälle antaa suoraa palautetta, hänen olisi ollut hyvä muotoilla viestinsä toisin. Alapeukuista päätellen en ole ainoa, joka ei ymmärtänyt asiaa noin.

Totta kai on olemassa henkisesti epästabiileja ihmisiä, joille voi olla hankala sanoa suoraan mitään. Itsellänikin on aika haastava tapaus esimiehenä, pikkumainen ja kostonhimoinen. On viisasta sellaisen ihmisen kohdalla miettiä, mitä tekee.

Koen, että heitä on kumminkin hyvin vähän ja useimmat ihmiset arvostavat fiksusti annettua palautetta jo siksikin, että se on ainoa väylä pahan välirikon korjaamiseen,, jos vaihtoehtona on välttely.

53

Tässä ketjussa huomaa, kuinka monella eri tavallaan termi "suorapuheisuus" käsitetään. Jotkut tuntuvat käsittävän niin, että suorapuheinen ihminen sylkee ulos suustaan kaiken suodattamatta tai ajattelematta ensin. Minä en käsitä asiaa ollenkaan noin. Minusta suorapuheinen ihminen = rehellinen, jämpti ja myös muut huomioon ottava. Asiat voi (ja pitää) sanoa suoraan, ilman ilkeillään tms. Suoraanpuhuja ilmaisee mielipiteensä jämäkästi ja rohkeasti, mutta jättää tilaa myös muiden mielipiteille ja keskustelulle. Suoraan puhuja voi siis ilmaista asiat myös "pehmeästi" loukkaamatta ketään.

Välttelijänä pidän henkilöä, joka tosiaan "työntää päänsä pensaaseen", kuten joku tai jotkut täällä jo ovatkin ilmaisseet. Välttelijä ei joko uskalla tai halua tuoda esiin omaa kantaansa asioista, vaan pelkää, että hänet sen vuoksi lytätään, tai että kukaan muu ei ole asioista samaa mieltä ja näin hän kokee joutuvansa alakynteen.

Joissain tapauksissa olen ikava kylla valttelija. Suorapuheinen osaan olla, mutta en laheskaan aina. Esimerkiksi sisareni (oikea murheenkryyni); olen 12 vuotta valtellyt hanta. Tai sitten yksi pariskunta, joita ei enaa jakseta; valtellaan. 

Jalkimmainen tapaus on sellainen, etta eivat nama mitaan pahaa ole meille tehneet, mitta vaan tayttyi miehen sikanuukailusta. Mentiin porukalla syomaan periaatteella, etta jokainen  maksaa omansa. Pari hiipi hiljaa ulko-ovelle ravintolassa ja maksatti ruokansa meilla. Se oli se viimeinen pisara.

Toisaalta mies mollaa ja alistaa vaimoaan koko ajan. Ei sellaista halua katsella. Mutta kun ei ole ollut kunnon riitaa tai sanomista heidan kanssaan, ei voi kuin valtella.

Suorapuheisille ihmisille tämä tapa toimii yleensä vain yhteen suuntaan.

Mä inhoan näitä omasta mielestään räväköitä ja suorapuheisia ihmisiä, niiden maailmaan ei mahdu poikkeavia mielipiteitä tai mitään erilaisuutta yleensäkään.