Kumpi on parempi: välttely vai suorapuheisuus?

Välttely on parempi kuin suorapuheinen jonka tarkoitus on loukata toista. Kumpikaan ei tosin ole hyviä tapoja. Parempi on kertoa asiat suoraan mutta loukkaamatta.

Minulla oli ystävyyssuhde, jossa toinen muuttui yhtäkkiä etäiseksi ja piikikkääksi. Kysyin häneltä heti, mikä on ongelmana, olenko loukannut jotenkin, mutta hän ei myöntänyt mitään. Tilanne jatkui parin kuukauden ajan, kysyin asiaa uudestaan, mutta vieläkään en saanut vastausta.

Sitten yhtenä päivänä hän otti asian puheeksi kertomalla kuinka viikkoa aiemmin olin loukannut häntä. Syytös oli absurdi, mutta pyysin anteeksi ja kerron hänen väärintulkinneensa sanani. Hän oli vaiti eikä tuntunut uskovan minua; ei hymyillyt, ei kommentoinut mitään, kuten "aijaa, SITÄKÖ tarkoitit!" Alkoi herätä epäilys, että onkohan samanlaista loukkaantumista kertynyt hänelle jo pidempään.

Lopulta välimme viilenivät lähes täysin, kun hän taas syytti minua täysin aiheettomasti kummallisesta aiheesta, enkä enää suostunut lepyttelemään häntä, vaan kerroin, miltä hänen käytöksensä (välttely ja piikittely) tuntui ja että hänen syytöksensä oli täysin aiheeton. Kyse oli minulle erityisestä ja tärkeästä päivästä, jota olisi ollut kiva viettää yhdessä hyvässä hengessä... Tilanne oli vähän sama kuin jos joku vieras tulisi mököttäen synttäreillesi ja sanoisi, että juhlasi pilasi hänen päivänsä. No, tämä ystävä loukkaantui siitä, että "huusin" hänelle, eikä välimme enää lämmenneet. Pyysin kiivasta äänensävyäni anteeksi, mitä ei ehkä olisi pitänyt tehdä, mutta olisin tietenkin ollut vielä asiallisempaa, jos en olisi hermostunut ollenkaan tai näyttänyt sitä mitenkään.

Summa summarum, suoralla puheella saa puhdistettua ilmaa, mutta aika taitava saa olla, että toinen sen kestää. Piikittely ja välttely taitaa olla sosiaalisesti helpompaa. Oma olo on kuitenkin helpottunut, kun ei tarvitse enää olla niiden kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen painokkaasti suorapuheisuuden kannalla.

Ja suorapuheisuus ei tarkoita epäkohteliasta käytöstä. Vaan sitä, että päätä ei laiteta pensaaseen, tunteita ei padota sisälle, loukkaamisia ei niellä mukisematta ja toisten kynnysmatoksi ei aleta. Eli jos on ongelmallinen tilanne, niin siitä keskustellaan, jos herää haitallisia tunteita, niin ne tuodaan muidenkin tietoon. Ja jos toinen loukkaa, niin hänelle sanotaan, että loukkaannuin.

Minullakin on nyt kaveri, joka osoittaa elein ja olemuksellaan, että jotain on pielessä. Välttelee, ei vastaa tervehdykseen, ei vastaa puheluihin tai viesteihin. Kun kysyn onko jotain tapahtunut, onko jotain pielessä, niin puree hampaat yhteen ja on hiljaa. Hyvin ahdistavaa käytöstä, henkistä väkivaltaa. En käsitä kuinka joku voi edes ehdottaa saati olla sitä mieltä, että välttely voisi olla hyväksyttävä tapa toimia.

Ymmärrän välttelyn joissakin tilanteissa. Voi olla tosi vaikeaa myöntää toiselle, että on esimerkiksi kateellinen tai mustasukkainen. Ei kukaan halua tuntea sellaisia tunteita, joten on paljon helpompaa vain vältellä. Ei se tietenkään ystävyydelle hyvää tee, mutta vaikeaa näitä tunteita on ottaa puheeksi, jos niitä ei myönnä itselleen.

Suoraan puhuminen ei tarkoita ilkeästi sanomista. Asian voi puhua suoraan, mutta kauniisti ja sitä kannatan.

Itse kannatan suoraa puhetta. Ainakin silloinn kun ei ole aihetta vihjailla. Suoraan puheeseen voi vastata itsekkin suoraan mutta kaikki vihjailuleikit on ärsyttäviä.

Esim nyt olen tilanteessa jossa mies vihjaa että on mielenkiintoa mutta myös että ei voi juuri nyt tehdä mitään. Sanoisi suoraan että olen kiinnostava mutta seurustelen tms. Niin kauan kuin ei suoraan sano voin itse näyttää tunteeni suoraan.

Vihatilanteissa suoraan sanominen on myös hyvä asia mutta ei haukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut selvittää asian kasvotusten ystäväni kanssa. Hän kieltäytyi, ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Väärinymmärryksestä kasvoi sellainen vyyhti, että joudun nyt vain tyytymään osaani: saan olla pahojen juorujen kohteena. En aio silti juosta karkuun, jos tällä pienellä kylällä kohtaamme. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät luonteeni, arvoni ja sen miten oikeasti kohtelen ihmisiä. Eli aina ei ole mahdollista selvittää asiaa suoraan. Minua vältellään, minä en välttele ketään, toki annan ystävälleni rauhan eli en lähde häntä stalkkaamaan.

Mistä kuvittelet hänen juoruilevan sinusta? Miksi kenenkään pitäisi stalkata ystäväänsä? Jos ei halua olla ystäväsi, anna olla. Kaikki ei juoruile.

Tässä taustalla on se, että ystäväni sairastui psyykkisesti. Totta, kaikki eivät juoruile. En kuvittele hänen juoruilevan vaan yhteiset ystävämme kyselevät minulta asioiden todenperäisyyttä. Tuo stalkkaus oli lähinnä sarkasmia. Yleensä psyykkisesti terveiden ihmisten kanssa asiat pystyy selvittämään kasvotusten mutta oman kokemukseni mukaan ihminen, joka ei ole henkisesti tasapainossa, ei tähän pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut selvittää asian kasvotusten ystäväni kanssa. Hän kieltäytyi, ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Väärinymmärryksestä kasvoi sellainen vyyhti, että joudun nyt vain tyytymään osaani: saan olla pahojen juorujen kohteena. En aio silti juosta karkuun, jos tällä pienellä kylällä kohtaamme. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät luonteeni, arvoni ja sen miten oikeasti kohtelen ihmisiä. Eli aina ei ole mahdollista selvittää asiaa suoraan. Minua vältellään, minä en välttele ketään, toki annan ystävälleni rauhan eli en lähde häntä stalkkaamaan.

Mistä kuvittelet hänen juoruilevan sinusta? Miksi kenenkään pitäisi stalkata ystäväänsä? Jos ei halua olla ystäväsi, anna olla. Kaikki ei juoruile.

Tässä taustalla on se, että ystäväni sairastui psyykkisesti. Totta, kaikki eivät juoruile. En kuvittele hänen juoruilevan vaan yhteiset ystävämme kyselevät minulta asioiden todenperäisyyttä. Tuo stalkkaus oli lähinnä sarkasmia. Yleensä psyykkisesti terveiden ihmisten kanssa asiat pystyy selvittämään kasvotusten mutta oman kokemukseni mukaan ihminen, joka ei ole henkisesti tasapainossa, ei tähän pysty.

Sinä kuitenkin kerroit sairastumisesta yhteisille ystävillenne. Menetit yhden ystävän, mutta tuskin mainettasi ja muita ystäviäsi. Pienellä kylällä tuollaiset sairaudet tiedetään kyllä yleensä.

Entinen ystäväsi mahdollisesti tuntee syyllisyyttä ja häpeää, ja siksi välttelee sinua. Mahtaa olla raskas taakka, jos joutuu mielen järkkymisen lisäksi kantamaan jotain juoruilumokiaan tunnollaan ja välttelemään sinua.

Itse koen, että jos joku haluaa vältellä minua, niin aivan rauhassa, tiedänpähän, etten itsekään uhraa häneen sen enempää aikaani tai aitoa välittämistä. Pahan puhuminen selän takana on toki ongelmallita, siksi koitan nykyisin vanhempana ja viisaampana aina toimia niin, että kaikelle on prustelut, joten puhukoon.

Pahoitan mieleni todella helposti kunnjoku tulee avautumaan mulle miten ei kestä minussa sitä tai tätä, ei kuule ehkä kiinnosta! Sehän peilaa useimmiten tyypin omia ongelmia, mutta niitähän se ei osaa nähdä itsessään, vaan tullaan puhumaan paskaa minulle minusta ja pahoittamaan mun mieleni. Siksi oikeastaan, välttele ihan rauhassa. Itse koitan enimmäkseen keksiä, mikä minua jossakussa kiukuttaa ja ellen osaa sitä asiallisesti ilmaista olen hiljaa.

Ihan voisin täsmälleen samoja sanoja käyttää. Paitsi että suoraan pyysin että lopettaisi ikuisen haukkumisensa. Sen sijaan sain vain lisää haukkumista. Erinomaiset ja muita ylemmät ihmiset seurustelkoot keskenään. Minä pysyttelen tavallisten ihmisten kanssa, joiden kesken voi tuntea olevansa yhdenveroinen eikä joudu kuuntelemaan yläviistosta annettuja moitteita dissausta ja haukkumista.

Olethan ottanut varmaan senkin huomioon, että kaikki näkevät viat muissa, muttei itsessään. Huomaa: niin sinäkin. Niinkuin minäkin. Muista aina se, niin keskustelut helpottuvat, kun tulet ajatelleeksi asiaa molempiin suuntiin.Et ehkä olekaan niin viaton itsekään kuin luulet. Kaikille on helpompaa antaa enemmän anteeksi itselleen kuin muille ja kaikki pitävät itseään vähän parempana kuin muita. Varo aina ettei tämä piirre ole juuri sinussa erityisen korostunut ja huomaamattasi. Ja tietnkin, tämä koskee yhtälailla myös minua

Ehdottomasti pitää edes yrittää selvittää ongelmia suoraan! Se on ainoa mahdollisuus korjata asioita. Vältteleminen johtaa joka tapauksessa välien rikkoutumiseen ja katkeruuteen, suoralla (mutta kohteliaalla) puheella voi - mahdollisuus on edes olemassa, vaikkei aina tietystikään onnistu- saada aikaan muutoksen.

Lisäksi kannattaa tajuta, että koska inhimillinen kanssakäyminen on viestintää, siinä tapahtuu kaiken aikaa myös väärinymmärryksiä. Eikös ole paljon rehdimpää ja reilumpaa antaa toiselle osapuolelle mahdollisuus myös siinä tapauksessa, että ristiriita onkin vain väärinymmärrys?

Esimerkki lukioajoiltani. Paras ystäväni alkoi yhtäkkiä vältellä minua, eikä meinannut millään suostua kertomaan syytä. Lopulta sain kupattua selityksen: ystäväni ihastus oli saanut selville, että ystäväni pitää hänestä, ja ystäväni luuli minun ollene petollinen ja kertoneen. Eräs kolmas luokkakaverimme oli lietsonut tätä väärinymmärrystä omista syistään.

Kun kuulin tilanteesta, kerroin, etten ole edes puhunut hänen ihastuksensa kanssa. Että kannattaisiko hänen olla suora ja kysyä, mitä mieltä poika on ystävästäni, sillä ratkeaisi mahdollinen seurustelumahdollisuuskin.

Väännettiin asiaa jonkin aikaa ja sitten ystäväni lähestyi itse poikaa. Alkoivat seurustella ja poika kertoi päätelleendä ihastumisen ihan itse kaverini tuijotteluista. Normimeininkiä, mutta luokkakaverin yllytys oli saanut epäluulon heräämään. Ystäväni pyysi nöyrästi anteeksi. Välimme eivät kylläkään palanneet ihan ennalleen, mutta melko hyviksi kumminkin, ja ainakaan minusta ei enää juoruttu selän takana pahaa. Ja ystäväni löysi poikaystävän, jonka kanssa perusti sittemmin perheenkin.

Tämä nyt oli vaan yksi esimerkki, ja "kivikautinen". Mutta näitä tapahtuu kaiken aikaa. Jos siinä ei välitä yhtään nähdä vaivaa ja yrittää selvittää ristiriitaa, välirikko on varma.

Minusta ainakaan nykyään, aikuisena, kaverisuhteita ei ole niin helppo luoda, että niitä kannattaisi heittää tuosta vaan romukoppaan.

Ihmissuhteiden - niin parisuhteiden kuin ystävyyssuhteidenkin - eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa.

Moni ei osaa erottaa  toisistaan  suoraan puhumista  ja tahdittomasti puhumista. Ihminen, joka sanoo ns. suoraan asiat, tavallaan on aina sen toisen puolella eli haluaa sanoa kipeitäkin asioita sen vuoksi, että  toinen esim. välttyisi joltain ikävältä asialta vastaisuudessa.

Tahdittomuus on taas sitä, että loukkaamme toista, jotta voisimme kokea olevamme parempia.

Usein tapaan tahdittomia ihmisiä, harvemmin suoria. Moni puolustelee tahdittomuuttaankin sanomalla, että sanoo  asiat suoraan.

Se on kaikkein pahin tapa, että ensin hiipii ylimielinen ja alentava kohtelu käytökseen, sitten pelkkä dissaus ei riitä vaan tulee raivari, jonka jälkeen pitkä mykkäkoulu, koska dissaaja ei suostu käsittelemään negatiivisia tunteitaan rakentavasti. Sitten tämän henkisen höykytyksen jälkeen tullaan kysymään että haluatko olla vielä kaveri kun sinusta ei enää kuulu mitään.😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut selvittää asian kasvotusten ystäväni kanssa. Hän kieltäytyi, ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Väärinymmärryksestä kasvoi sellainen vyyhti, että joudun nyt vain tyytymään osaani: saan olla pahojen juorujen kohteena. En aio silti juosta karkuun, jos tällä pienellä kylällä kohtaamme. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät luonteeni, arvoni ja sen miten oikeasti kohtelen ihmisiä. Eli aina ei ole mahdollista selvittää asiaa suoraan. Minua vältellään, minä en välttele ketään, toki annan ystävälleni rauhan eli en lähde häntä stalkkaamaan.

Mistä kuvittelet hänen juoruilevan sinusta? Miksi kenenkään pitäisi stalkata ystäväänsä? Jos ei halua olla ystäväsi, anna olla. Kaikki ei juoruile.

Tässä taustalla on se, että ystäväni sairastui psyykkisesti. Totta, kaikki eivät juoruile. En kuvittele hänen juoruilevan vaan yhteiset ystävämme kyselevät minulta asioiden todenperäisyyttä. Tuo stalkkaus oli lähinnä sarkasmia. Yleensä psyykkisesti terveiden ihmisten kanssa asiat pystyy selvittämään kasvotusten mutta oman kokemukseni mukaan ihminen, joka ei ole henkisesti tasapainossa, ei tähän pysty.

Sinä kuitenkin kerroit sairastumisesta yhteisille ystävillenne. Menetit yhden ystävän, mutta tuskin mainettasi ja muita ystäviäsi. Pienellä kylällä tuollaiset sairaudet tiedetään kyllä yleensä.

Entinen ystäväsi mahdollisesti tuntee syyllisyyttä ja häpeää, ja siksi välttelee sinua. Mahtaa olla raskas taakka, jos joutuu mielen järkkymisen lisäksi kantamaan jotain juoruilumokiaan tunnollaan ja välttelemään sinua.

Näihin keskusteluihin on oikeastaan turha osallistua, kun aina joku tulkitsee väärin. Minä en todellakaan kertonut kenellekään ystäväni psyykkisestä sairastumisesta. Kävi niin että hän projisoi kaiken pahan olonsa minuun ja lopulta olin syyllinen kaikkiin hänen ongelmiinsa. Ja hän kertoi näitä 'totuuksia' eteenpäin. Olen oppinut sen, että hyvällä saa enemmän aikaan. En puhu pahaa hänestä, en edes lähde oikomaan juttuja.

Hienotunteisuus. Aina.

Riippuu ihmisestä, miten häntä kannattaa lähestyä. Välttely ei tietenkään ole koskaan paras tapa, mutta suorapuheisuuskaan ei läheskään aina toimi kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntee tosi hyvin. Asia kannattaa nostaa esiin kauniisti eikä suorapuheisena töksäyttää asioita heti pöydälle sellaisina kuin ne ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Välttely synnyttää vihaa, kaunaa ja katkeruutta joka ei poistu koskaan ellei asioista puhuta. Rehellinen suora puhe on toisen ihmisen kunnioittamista. Välttely on julmaa henkistä väkivaltaa.

Kaikki tilanteet eivät ole näin mustavalkoisia. Esim jos kiusattu välttelee kiusaajaansa, ei se ole mitään henkistä väkivaltaa, vaan itsensä suojelemista. Kaikista asioista ei voi puhua, jotkut ihmiset ovat aina olevinaan oikeassa, eivätkä edes halua yrittää käsittää tilannetta. Miten sellaisen ihmisen kanssa voisi puhua, joka ei kykene kuuntelemaan sinua? Joskus välttely on hienovaraisin tapa ilmaista, että ei halua olla tekemisissä. 

On parempi selvittää asiat, mutta kohteliaisuus ei maksa mitään.

Jep, kultainen keskitie on paras.

Onko pakko sanoa asiat niin että toinen mahdollisesti loukkaantuu? Vaatii älyä että osaa asetella sanansa kohteliaasti.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kavereita, ja kaikkia asioita ei tarvitse sanoa ääneen. Esimerkiksi jos et halua olla jonkun kanssa tekemisissä, koska hän on ilkeä ja kateellinen ihminen, ei tällaista voi sanoa suoraan päin naamaa. Sitä paitsi se aiheuttaisi vaan riitaa ja vihaa, koska harva ihminen on valmis ottamaan vastaan tuollaisen totuuden; että on kateellinen (ja yleensä ihminen itse ei edes tunnista kateutta, eikä koskaan myöntäisi olevansa kateellinen). Joten parempi olla hiljaa, ja vältellä, jos ei jaksa sen ihmisen kateellista asennetta. Jotkut naiset ovat suorastaan myrkyllisen kateellisia toisilleen. Sellaista ei tarvitse sietää. Vain tyhmä ihminen menee sanomaan tuollaisen asian suoraan.