Miten olette oppineet hyväksymään miehen, joka ei puhu eikä pussaa?

En olisi koskaan jatkanut tutustumista puhumattomaan ja pussaamattomaan mieheen eli välillemme ei olisi voinut alunperinkään syntyä parisuhdetta.

Siirsin sen asuntoni ulkopuolelle, en tiedä mihin meni.

Tyhjän paikan sohvalla täytin väliaikaisesti isolla tyynyllä.

On se paikka nytkin tyhjänä, kun puhuva, pussaava ja laulutaitoinen uusi mieheni tekee parhaillaan meille lounasta keittiössä.

Enäpä jos se pussaamaton onkin joku Niskavuoren emäntä?

Siunatusti hillittyjä naisia on Suomi pullollaan.

Mun tuorein eksä valitti suhteen alussa, että hänen ex-miehensä ei puhunut ja miten se lopulta johti siihen, että nainen koki jääneensä suhteessa yksin. No minä ajattelin, että minä saan ainakin suuni auki ja mun kanssa ei sitä ongelmaa tule joten hyvältä näyttää.

Ekat hälytyskellot naisen tunneälystä soivat, kun jossain vaiheessa koin työstressiä, jonka sitten otin puheeksi. Naiselta ei tullut kuuntelua tai myötätuntoa vaan selkeät ohjeet siitä, miten minun tulisi toimia työyhteisössäni. Toki minä osan olin jo toteuttanut, mutta ulkopuolelta on vähän tylyä töksäyttää, että "voit aina hakea uutta duunia".

Meille tuli sitten eka ongelma suhteeseen ja koin siitä pientä pahaa mieltä joten otin sen puheeksi. Ensin hävisi kaikki keskusteluyhteys asian tiimoilta pariksi viikoksi ja kaikki yleinen keskustelukin jäi. Kun viimein sain audienssin keskusteluun oman seurustelukumppanini kanssa niin puhe keskittyi sen ympärille, miten ahdistuneeksi hän koki itsensä. Hän käytti huomattavasti aikaa oman käytöksensä puolustamiseen niin aggressiivisesti, että aloin kokemaan kuin mulla ei olisi ollut oikeutta tuntea mielipahaa tai huolta suhteemme tilan muutoksesta. Niin kuin mun tunteet olisivat olleet vääriä.

Vaikka toisen suhteeseen ei voi nähdä niin luulen samalla muodostaneeni melko hyvän käsityksen naisen aiemman suhteen kulusta. Siinä ei ole yksinkertaisesti ollut tilaa sen miehen tunteille. Se mies on ehkä yrittänyt sanoa jotain, mutta se on ammuttu alas ja mies on huomannut, että keskustelu ei kannata. Tosiasiassa mies on ehkä kokenut ensin jäävänsä yksin kuten minäkin koin.

Esimerkin pointti on, että mikäli haluaa keskustelevan kumppanin niin siihen pitää kannustaa. Kumppanin tunteet pitää kohdata myös silloin, kun sieltä tulee negatiivisia asioita kuten huolta ja pelkoa. Kumppanin tunteille pitää jättää tilaa eikä niiden yli saa milloinkaan ajaa tai muuten mitätöidä niitä.

M44

En ymmärrä miksi tällaisiin suhteisiin lähdetään alunperinkään.

Ja jälleen kitistään kun mies ei ole semmoinen kuin nainen haluaisi

Kumpa naisetkin olisi joskus puhumatta ja vaatimatta tunteellisuutta