Voinko sanoa melkoisen introvertille työkaverilleni, että hän on kovaa vauhtia tekemässä omistakin lapsistaan (12-vuotias poika ja 10-vuotias tyttö) introvertteja?
Hän valittelee sitä, kun lapset ovat niin sisäänpäinkääntyneitä. Mielestäni hänen pitää ryhdistäytyä.
Kommentit (29)
Et. Inroverttiys ja ekstroverttiys ovat temperamenttipiirteitä, jotka ovat mukana syntymästä hautaan. Sosiaaliset taidot on täysin eri asia
Itse introverttina, todellina sellaisena, sanon että lapsia pitää sosiaalistaa. Täysi introverttius on aivan valtava taakka.
Voit, itse asiassa sinun suorastaan täytyy, koska niin toimimalla saatat pelastaa ne lapset pitkäaikaistyöttömyyden kiroukselta. Minä tiedän erään kuusikymppisen naisen, joka on todella sisäänpäinkääntynyt, mutta hän käy silti töissä. Sen sijaan kumpikaan hänen yli 30-vuotiaasta lapsestaan ei ole yli kymmeneen vuoteen ollut töissä, vaikka he ovat koulutettuja ihmisiä. Toinen on tietoliikennetekniikan insinööri ja toinen laskentatoimen tradenomi.
Vierailija kirjoitti:
Voit, itse asiassa sinun suorastaan täytyy, koska niin toimimalla saatat pelastaa ne lapset pitkäaikaistyöttömyyden kiroukselta. Minä tiedän erään kuusikymppisen naisen, joka on todella sisäänpäinkääntynyt, mutta hän käy silti töissä. Sen sijaan kumpikaan hänen yli 30-vuotiaasta lapsestaan ei ole yli kymmeneen vuoteen ollut töissä, vaikka he ovat koulutettuja ihmisiä. Toinen on tietoliikennetekniikan insinööri ja toinen laskentatoimen tradenomi.
Mitä ne tekee päivät pitkät? Tiedätkö?
Se olisikin kamalaa. Introvertit uhkaa maailmanrauhaa. Ikänä tiädä mitä tykönänsä ajattelevat.
Miten heitä sosiaalistetaan, kun en itsekään koe ymmärtäväni ihmisiä enkä useinkaan viihdy vieraiden joukossa?
Ihan ääliömäisen vaikeita vaatimuksia.
Ja kyllä, minun ei ikinä olisi pitänyt tulla äidiksi. Mutta en tajunnut ennen kuin äidiksi tultuani, että äitiys on niin järjettömän vaikea laji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit, itse asiassa sinun suorastaan täytyy, koska niin toimimalla saatat pelastaa ne lapset pitkäaikaistyöttömyyden kiroukselta. Minä tiedän erään kuusikymppisen naisen, joka on todella sisäänpäinkääntynyt, mutta hän käy silti töissä. Sen sijaan kumpikaan hänen yli 30-vuotiaasta lapsestaan ei ole yli kymmeneen vuoteen ollut töissä, vaikka he ovat koulutettuja ihmisiä. Toinen on tietoliikennetekniikan insinööri ja toinen laskentatoimen tradenomi.
Mitä ne tekee päivät pitkät? Tiedätkö?
Toisista sen todellakin näkee kilometrien päähän, että pieleen menee. Siis jos pitkäaikaistyöttömyys on esimerkki ihmisen elämän pieleenmenemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Voit, itse asiassa sinun suorastaan täytyy, koska niin toimimalla saatat pelastaa ne lapset pitkäaikaistyöttömyyden kiroukselta. Minä tiedän erään kuusikymppisen naisen, joka on todella sisäänpäinkääntynyt, mutta hän käy silti töissä. Sen sijaan kumpikaan hänen yli 30-vuotiaasta lapsestaan ei ole yli kymmeneen vuoteen ollut töissä, vaikka he ovat koulutettuja ihmisiä. Toinen on tietoliikennetekniikan insinööri ja toinen laskentatoimen tradenomi.
Mitäköhän selittelevät työkkärille?
Mitä hyötyä tästä sun sanomisesta olisi?
Se on ainakin varmaa, ettei työkaveri enää pidä sinusta sanomisesi jälkeen. Kukaan ei pidä jos heidän tapaansa kasvattaa lapsiansa moititaan/puututaan jotenkin. Eikä kuulu puuttua jos ei ole kyse mistään vakavasta/pahasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse introverttina, todellina sellaisena, sanon että lapsia pitää sosiaalistaa. Täysi introverttius on aivan valtava taakka.
Höpöhöpö!
Olin ite lapsena ujo ja arka ja introvertti vaikkei silloin siitä puhuttu. Niin vaan löysin ammatin ja kaksikin,molemmat asiakaspalvelusta. EI introverttiys ole mikään este,riippuu ihan miten sitä ominaisuuttasi opit käyttämään.
Olen töissä ja opiskeluissa ollut pidetty,samoin ystäväpiirissä,MUTTA. Kun olen kotona,en halua ketään kylään enkä juuri vastaile puhelimeen.
Sosiaalisuus tulee työssä.
EI ole mikään taakka,höpöhöpö
Käske ekstrovertti itsesi ryhdistäytyä, ja ole (edes joskus) hiljaa (asioista, jotka eivät sinulle kuulu).
Ei kukaan kasva introvertiksi, siihen synnytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse introverttina, todellina sellaisena, sanon että lapsia pitää sosiaalistaa. Täysi introverttius on aivan valtava taakka.
Höpöhöpö!
Olin ite lapsena ujo ja arka ja introvertti vaikkei silloin siitä puhuttu. Niin vaan löysin ammatin ja kaksikin,molemmat asiakaspalvelusta. EI introverttiys ole mikään este,riippuu ihan miten sitä ominaisuuttasi opit käyttämään.
Olen töissä ja opiskeluissa ollut pidetty,samoin ystäväpiirissä,MUTTA. Kun olen kotona,en halua ketään kylään enkä juuri vastaile puhelimeen.
Sosiaalisuus tulee työssä.
EI ole mikään taakka,höpöhöpö
Jumalauta et oot urpo. Olet niin vähän iv, ettei sillä ole mitään väliä. Et tiedä asiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se olisikin kamalaa. Introvertit uhkaa maailmanrauhaa. Ikänä tiädä mitä tykönänsä ajattelevat.
Päinvastoin. Introvertit jättävät maailman rauhaan, jos maailmakin jättää heidät rauhaan :)
Tempaise ja sano, silläkin uhalla, että työkaveri alkaisi karttaa sinua. Myöhemmin hän saattaa olla jopa kiitollinen kritiikistäsi.
Introverttiydestä ei ole mitään hyötyä elämässä, tämän olen saanut kokea.
Kouluissa olin aina se outo ja hiljainen tyyppi josta muut tekivät hauskaa; aina kun yritin avautua ja olla mukana tekemisissä kukaan ei noteerannut minua mitenkään. Vanhempani myös valittivat jatkuvasti "hiljaisuuttani" ja yrittivät päästä pääni sisään.
Sama toistui naisten kanssa; naiset tuntuvat olevan luonnostaan hypersosiaalisia joten minulla ei ole mitään hajua mitä introverttiys tarkoittaa naisten maailmassa.
Työelämää en edes halua mainita...
Älä hyvä Jumala tee lapsistasi introverttejä, pakota heidät vaikka johonkin puhekurssille esitelmöimään!
Voit tietty sanoa, mutta introverttiys ei ole mitään mistä voisi kasvaa ulos tai ryhdistäytyä. Se on (varsin loistava) piirre ihmisessä.