Avioehto vai ei?
Mieheni omistaa asunnon jossa asumme ja mökkimme. Muuta omaisuutta hänellä ei ole. Toisaalta minä maksan 90% elämisestämme. Ruoan, yhtiövastikkeen, polttoaineet, laskut, lainanlyhennyksen jne.
Olemme menossa maaliskuussa naimisiin ja keskustelimme avioehdosta. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. En halua mieheni omaisuutta jos eroamme, mutta koska maksan valtaosan kaikista kuluistamme, haluaisin kyllä osuuteni hänen omaisuudestaan hänen kuollessa. Millainen avioehto olisi oikeudenmukainen?
Kommentit (48)
Onpa taas kateellisia kommentteja - pääasia tuntuu olevan, ettei nyt vaan mies pääsisi mitenkään hyötymään tilanteesta. Jos asuisitte vuokralla, niin maksaisit mukisematta asumiskulut rikkaan sijoittajan taskuun, mutta oman miehen hyväksi ei pystykään, kun mies hyötyy -_- Maksamalla miehen asuntolainaa saat todennäköisesti paremman elintason kuin vuokralla tuohon hintaan. Riskit ja vastuu lainan maksusta on kuitenkin miehellä.
Tai teette velkakirjan nykyisestä n 80 000e vai mikä se nyt oli jolla olet maksanut miehen velkoja. Velka tulee maksettavaksi 5 v päästä ja korko juoksee koko ajan.
Mitä jos et saa penniäkään takaisin? Siis jos mies on sitä mieltä ettei ole sulle mitään velkaa?
Ottakaa hyvät ihmiset henkivakuutus. Jos perii esim kiinteistön, maksetaan siitä verot vaikka kämppä ei menisi kaupaksi. Henkivakuutuksesta saa rahat kuukaudessa jota voi käyttää perintöveron maksuun.
Avioehtohan on vähän kuin esiero; valmiina jalka vähän oven välissä, tai ehkä vain villasukka
Vierailija kirjoitti:
Muuta erilleen miehestä ja osta oma asunto, jonka kulut maksat itse. Mies maksakoon omat kulunsa ja lyhennyksensä, jolloin nähdään onko hän kiinnostunut sinusta vai rahoistasi. Käännä rahahanat kokonaan kiinni, äläkä missään nimessä mene naimisiin. Avioliitossahan on keskinäinen elatusvelvollisuus eli avioliitto asettaisi sinut vielä huonompaan asemaan kuin nyt.
Samaa mieltä. Nyt muutaman vuoden aikalisä ja sinä aikana mies hoitaa raha-asiansa kuntoon. Voitte viettää aikaa yhdessä ihan kuinka paljon tahansa, mutta omista asunnoistanne käsin ja raha-asiat täysin erillään. Ei avioliittoa eikä avoliittoa vaan rakkauteen perustuva seurustelusuhde.
Jos mies sinua rakastaa eikä vain kuppaa, niin se ei ole hänelle ongelma. Jos hän vaatii yhdessäasumista ja nykyisiä järjestelyjä, hän rakastaa vain rahojasi.
Naimisiinmenon unohtaisin ihan joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap siis olet rahoittanut yli 140000€ yhteistä elämäänne?
Onko asunnon arvo edes tämä summa?Ei toki, mutta onhan tuosta summasta osa ihan ruokaa, sähköä jne. Koen maksavani nyt n 1000-1200€/kk sellaisia kuluja jotka jatkossa kuuluisivat miehelleni. Onhan noistakin kertynyt jo 60000 tähän mennessä ja vielä ainakin parikyttuhatta tulossa.
Minulla on hyvät tulot, mutta ei juuri omaa omaisuutta. Minulle avioehto sopisi, kunhan se on oikeudenmukainen. En todellakaan halua jäädä tähän suhteeseen maksavaksi osapuoleksi. Mutta haluan auttaa nyt kun miehellä on tiukkaa. Yhteistä elämäähän tässä eletään.
alkper
Aika hyvä provo tämä kyllä on. 5/5
Fiksu mies, haluaa pitää oman omaisuuden omanaan.
No ei ainakaan verottajan mielestä ollut, kun äitini kuoli ja hänellä oli avioehto miehensä kanssa vain avioeron varalle. He näkivät tilanteen suoraan niin, että mitään avioehtoa ei ole olemassakaan ja kaikki menee puoliksi kuolinpesälle (=minä ainoana lapsena) ja puoliksi leskelle. Asunto ja mökki. Jouduin luopumaan perinnöstä ihan kirjallisesti, kun sitä mökkiä en siis todellakaan halunnut niskaani.