Muita keski-ikäisiä yksiössä asuvia?

Hyvä aloitus. Kiinnostaisi itseänikin kun olen miettinyt tulevaa. Pieni asunto on myös ekologisempi vaihtoehto.

Onhan noita mummoja jotka asuvat yksiöissä, ei kai se niin tavatonta ole?

Tuttu asuu. Oli se vähän yllätys että yksiössä. Olisiko taloushuolia?

eronneet ja karanneet joutuu asumaan

Mikäs siinä jos et kaipaa enempää tilaa. Ei kenenkään pitäisi valita asuintapaansa muiden mielipiteiden perusteella.

Täällä myös melkein 60 v ja yksin yksiössä. Lähellä Helsingin keskustaa. Kaikki palvelut ihan nurkan takana. Kiva ja valoisa yksiö. Mukavat naapurit. Siivoamiseen ei mene paljon aikaa. Todella tyytyväinen olen tähän ratkaisuun. 

Minun tuttuni asuu myös, eikä taatusti ole rahasta kiinni. Luultavasti haluaa kuluttaa mahdollisimman vähän jne. kun on vihreä muutenkin. Fiksu ja menestynyt ihminen, mutta kyllähän se yllättävää aina on jos vapaaehtoisesti haluaa asua yksiössä etenkin viisikymppisenä. 

Juu, täällä yksi. Minulle asunnon sijainti on tärkeämpi kuin neliöt. Haluan asua kantakaupungissa enkä jossain lähiössä. Mutta en halua ottaa mitään hirveää velkaa enkä kaipaa enempää tilaa. Kyllähän ihmiset ihmettelee kun en halua muuttaa jonnekin Espoon perukoille rivariin tai itä-hkiin kolmioon, mutta siinäs ihmettelevät. Kävelen joka paikkaan ja voin sunnuntaiaamuna mennä aamiaiselle kadun toiselle puolelle kahvilaan. Kaupunkielämä on minua varten, ei mikään lenkkeily tuulipuvuissa kuntopolulla. 

Mitäs ihmeellistä siinä on tai muka hävettävää?! Olen kuuskymppinen nainen ja ihan oma valinta asua yksin yksiössä. En halua maksaa turhista neliöistä, hyvin mahtuu ja tykkään tosi paljon asua näin. Tässä asun loppu ikäni.

Minä asun, ikää 45 v.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös melkein 60 v ja yksin yksiössä. Lähellä Helsingin keskustaa. Kaikki palvelut ihan nurkan takana. Kiva ja valoisa yksiö. Mukavat naapurit. Siivoamiseen ei mene paljon aikaa. Todella tyytyväinen olen tähän ratkaisuun. 

Tässä on monta hyvää pointtia, mukaan lukien juuri nuo palvelut. Arvostan aloituksessani mainittujen seikkojen lisäksi juuri myöskin sitä, että kaikki palvelut on lähellä ja ylipäätään tämä asuminen on helppoa näin. Kiva kun kirjoittelette kommentteja. :)  -ap

Haluaisin yksiön. Asun yksin pikkuisessa kaksiossa. En tarvitse erillistä makuuhuonetta, käyn siellä vain nukkumassa. Pieni koti on minunkin mielestäni kodikas ja turvallinen. Jään seuraamaan mielenkiinnolla kokemuksia. 

Asun yksiössä keski-ikää lähentelevänä miehenä. Noin 40 neliömetriä, olen aikuisopiskelija. Valmistumisen jälkeenkin asun varmaan yhtä pienessä asunnossa pk-seudulla. Tilaa on juuri sopivasti yhdelle, mutta haluaisin sängyn piiloon jonnekin.

Itse asun hieman yli 40-neliöisessä yksiössä, riittää minulle oikein hyvin. Varastotilaa, pienen vaatehuoneen lisäksi, tietysti voisi olla enemmän mutta toisaalta ei tule hankittua turhaa materiaa. Huoneisto ei ole yhtä tilaa vaan keittiö on osittain seinän takana.

Normaalitilanteessa en muutenkaan vietä kotona kovin paljoa aikaa. En oikeastaan tarvitse muuta kuin tukikohdan jossa syödä, nukkua ja peseytyä, mitä nyt joskus lukee, neuloo tai katsoo netflixiä.

Toisaalta jos tilanne ei muutu, muutan maalle. En nimittäin asu kaupungissa ollakseni vankina kotonani, tämä koskee mitä tahansa asumismuotoa.

Mäkin asun pienessä yksiössä Hgin keskustassa. En tykkää tavarapaljoudesta ja olen laiska kodinhoitaja - tää sopii mulle tosi hyvin. Siivous sujuu minuuteissa, vanhassa kerrostalossa ei juuri ees naapurien äänet kuulu. Jos tilaa kaipaa, niin ulkoa aukeaa merinäköala ja puisto. Tykkään nukkua yksin, mies kuorsaa, joten me asutaan yöt erillämme. Asumiskustannukset pienet, asuntolainan sain maksettua viime keväänä loppuun. Ihan parasta näin, toimii mulle.

Jää 500-1000e enemmän rahaa kuukaudessa. Keksin tuole 6000-12000 eurolle paljon käyttö- tai säästökohteita.

Oon aina asunut yksiössä tai solussa ja yksiössä asun nytkin. Mua tämä tympäisee. Haluaisin oikeasti asua omakotitalossa metsän keskellä enkä yksiössä kerrostalossa. Mutta eipä ole vaihtoehtoja, kun olen lähes aseksuaali ja tällaiselle ei miestä löydy. Yksin ei ole omakotitaloon varaa. Ikää on 39.

Katsoin juuri ohjelman minimalismista, tavaran vähentämisestä ja karsimisesta sekä ekologisuudesta, jossa vähemmän on enemmän. Tämä sai pohtimaan asioita ja siivoamaan kaappeja. Tavarat lähtee nyt. Päätettiin, että kolmio riittää meille hyvin (4 henkilöä) eikä vaihdetakaan suurempaan asuntoon.

Tämä on mahtavaa!! Hyvä Te! Arvostan suuresti teitä. 

Karsikaa ihmiset tavaraa ja asukaa ahtaammin. Oli tehty tutkimus, miten ihmiset neliönsä käyttää. Suurin osa isojen talojen neliöistä on koko ajan käyttämättä eikä tässä ole mitään järkeä. 

En ole ihan varma onko tämä yksiö vai kaksio, mutta tilaa on alle 50 m². Vuokra-asunto tämä on ja asumistuki + osa työmarkkinatuesta on se, joilla vuokran maksan. Ikinä en ole asunut kuin vuokralla kerrostalossa, joten en osaa kaivata isompaakaan. Lisäksi, kun koko elämäni olen yksin ollut niin ei sellaiselle ole edes tarvetta. Pienempää ja halvempaa asuntoa olen katsellut, koska nyt vuokra on sen verran iso, että asumistuki ei kata kuin hieman yli 50% vuokran määrästä. 

Autoon minulla ei tietenkään ole varaa, joten siinä mielessä tämän asunnon sijainti on hyvä. Pari kilometriä kaupungin keskustaan, alle kilometri kauppaan ja linja-autopysäkki ihan vieressä. Tietenkään ketään tuttuja en kehtaa tänne kutsua. Mitä hekin ajattelisivat, kun näkevät miten asun, kun itse asuvat isoissa omakotitaloissa hienoilla alueilla ja omistavat autoja, veneitä ja kesämökkejä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu asuu. Oli se vähän yllätys että yksiössä. Olisiko taloushuolia?

Veikkaan provoa, mutta ottaen huomioon paljonko tässä maassa on hulppeita huoneistoja vaikka oikeasti varakkaita on vain kourallinen niin voi spekuloita että niissä pankin omistamissa kartanoissa vasta taloushuolia onkin.