Lue keskustelun säännöt.
Muita keski-ikäisiä yksiössä asuvia?
28.12.2021 |
Onko linjoilla muita keski-iässä tai sen kynnyksellä olevia, jotka syystä tai toisesta asuu yksiössä?
Miksi asut, kohtaatko ihmettelyä, muita ajatuksia aiheesta?
Itse olen 50+ ja monien vaiheiden jälkeen asun jälleen 30 m2 yksiössä rivitaloasunnossa. On ollut isot talot ja lääniä, hulppeita kt-asuntoja ja kaikkea siltä väliltä. Eron jälkeen halusin vain oman pikku pesän jossa asua rauhassa ja myös taloudellisesti turvassa, joten valintani oli yksiö. Näin on mennyt jo vuosia.
Kovasti kyllä välillä kohtaan ihmettelyä ja varmaan sääliäkin, mutta kun haluan ottaa varman päälle niin en ala enää ottamaan lainaa tms. Näin on hyvä.
Kommentit (61)
Asuin jokin aika sitten keskustayksiössä. Kävin paljon ulkona syömässä ja matkustin. Nyt sitten vähän syrjemmässä ja enemmän tilaa, piha ja terassi. Voisin kuvitella myös asuvani yhteisössä jossain isossa talossa. Lähinnä muilla on mielipiteitä siitä että tämä nykyiseni on jotenkin oikeampi tapa asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin juuri 28 vuotta ja olen asunut yksiössä jo 10 vuotta. Masentavaa ajatella, että tulen asumaan näin ehkä koko loppuelämäni. Varsinkin naiselle noloa myöntää asuvansa yksin ja olevansa sinkku vielä tän ikäisenä.
Olen sua noin 25 vuotta nuorempi nainen ja asun 32 neliön yksiössä, jonka ostin jokin aika sitten omakseni. Rakastan mun pientä kotia niin kovasti, etten tule luopumaan siitä ikinä. Siksi voin ihan kuvitella, miten sinäkin viihdyt sun juuri sopivan kokoisessa kodissa:)
Asuin 15 vuotta paritaloyksiössä 45 neliössä. Sitten ostin kolmion ja kaipaan edelleen yksiöelämää. Edullista, simppeliä, kaikki lähellä, helppo sisustaa ja siivota. Ehdottomasti seuraava asunto taas yksiö eläkkeelle suunnatessa.
Nainen 49v. akateeminen vanhapiika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu asuu. Oli se vähän yllätys että yksiössä. Olisiko taloushuolia?
Veikkaan provoa, mutta ottaen huomioon paljonko tässä maassa on hulppeita huoneistoja vaikka oikeasti varakkaita on vain kourallinen niin voi spekuloita että niissä pankin omistamissa kartanoissa vasta taloushuolia onkin.
Asuntoja nousee nyt kuin sieniä sateella. Kohta alkaa on tilanne kuin joulusuklailla joulun jälkeen tulee alemyynti. Osalla leveesti asujista myös menee talo vasaran alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikisinkkuna kerrostaloyksiöt tuttuja hyvässä ja pahassa. Viihdyn hyvin pienissä asunnoissa ja tykkään että kaikki on ns. käden ulottuvilla. Siivous nopeaa. Kivalla sisustuksella saa viihtyisän pesän. Usein muuttaneena tulee myös säännöllisesti karsittua turhaa tavaraa. Haaveena jostain Pirkanmaan pikkukunnasta n. 40 neliön oma rivitaloasunto, jossa ei ihan vieressä pauhaisi liikenteen melu ja olisi kerrankin hiljaiset naapurit. Unelmia hyvä olla.
41 vuotta, 35m2, hyvin riittää mulle ja miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun olette kommentoineet! Kiva myös huomata, että meitä samanmielisiä on itse asiassa aika paljon. :) -ap
En itse, eikä ihan yksiö, mutta johtotehtävissä oleva veljeni asuu tavallisessa 80-luvun kerrostalossa asunnossa, jossa on erillinen makuuhuone ja pieni olohuone-keittiö yhdistelmä. Hän osti sen velkarahalla uransa alkuvaiheessa ja kun sai velan maksettua, päätti ettei ota enää koskaan velkaa. Hän kai säästää isompaan, mutta kun asuu pk-seudulla, ei pikkupomon palkalla säästetä niin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita mummoja jotka asuvat yksiöissä, ei kai se niin tavatonta ole?
Entäs paapat?
Meidän perheen molemmat 80+ ikäiset leski-papat asuvat yksin lapsuudenkodeissamme eli 5h+k perheasunnoissa, meidän 4h perhe sen sijaan asuu kolmiossa. Joo, ei ole varaa samaan elintasoon kuin vanhemmillamme.
Olen asunut tässä samassa yksiössä 39-vuotiaasta asti.
Neliöitä on 33 m². Minulle täysin sopivan kokoinen. Erikseen on eteinen, iso kylppäri, sitten on iso huone ja erikseen pieni keittiö sekä lasitettu parveke.
Valoisa ja viihtyisä minusta. Aika korkealla, joten hyvät maisemat ikkunasta, katselen aina auringolaskuja kuten maalauksia. Mukavat naapurit. Liikenneyhteydet hyvät, keskustaan 20 minuuttia. Alue jossa asun on kiva, lähellä on merenrantaa, jokivartta, metsää, puistoalueita, omakotialueita puutarhoineen, jne. Palvelut ovat lähellä nekin, lyhyen bussimatkan päässä kaksikin kauppakeskusta, kirjasto, terveysasema ja sekä uimahalli, kävelymatkan päässä useampi ruokakauppa, R-kiska, posti, apteekki, useampi ravintola ja kahvila sekä kukkakauppa.
Mikäs tässä on asuessa? Korona-aikaan olen todella tajunnut paikan arvon, kun kesällä pystyin pitämään etätyöpistettä parvekkeella ja viettämään aikaa ulkoilualueilla. Viikon ruoat ja tarvittaessa lääkkeetkin pystyy tilamaan kotiin. Tunnen oloni täällä turvalliseksi ja kotoiseksi. Huoltoyhtiö hoitaa lumet ja muut pihatyöt sekä rappukäytävän siivoukset sekä asunnon viat.
Yksiössä tarpeellinen on parveke (lisähuone 5-6 kk vuodessa) sekä erillinen keittiö tai keittonurkkaus, joka on kauempana siitä missä nukut (ettei jääkaapin ääni häiritse) sekä vessa olisi sekin kiva olla nukkumispaikasta/ruoanlaittopaikasta kauempana (mulla vessaan mennään eteisestä, joka on erillinen ovella varustettu tila muusta asunnosta). Huoneen muoto on tärkeä, koska se vaikuttaa siihen miten voi sisustaa. Oletan että jos tähän tilaa siivousapua, sekään ei tule hirveän kalliiksi, olen sen ikäinen ja huonoselkäinen, joten sitäkin olen jo miettinyt. Hissi on ed. main. syystä myös tärkeä kerrostalossa, koska kukaan meistä ei nuorru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset lentää pesästä, toivon että saan ostettua itselleni kivan yksiön. En halua tolkuttomasti tilaa ympärille. Pieni asunto on kodikas, edullinen, nopea siivota. N47
Ootteko kaivanneet parveketta? Viime kesä oli hellekesä ja korona lukitsi meidät sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytin juuri 28 vuotta ja olen asunut yksiössä jo 10 vuotta. Masentavaa ajatella, että tulen asumaan näin ehkä koko loppuelämäni. Varsinkin naiselle noloa myöntää asuvansa yksin ja olevansa sinkku vielä tän ikäisenä.
Mennäänkö naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Ootteko kaivanneet parveketta? Viime kesä oli hellekesä ja korona lukitsi meidät sisälle.
Mulla on parveke.
Neliöitä 28, kyllä tänne mahtuu. Viihdyn kotona. N47
Vierailija kirjoitti:
41 vuotta, 35m2, hyvin riittää mulle ja miehelle.
Lisäys. Parveke ois kiva. Mutta toisaalta, tuleepahan lähdettyä ulos. Lähellä on puisto ja metsä. Kesällä piknik ja talvella voi hiihtää.
Metsä on mulle tärkeä.
Asun 34 neliön maksetussa yksiössä ja lähestyn viittäkymmentä. Sijainti on tärkeämpi kuin asunnon koko. Asuntoni on valoisa ja ihana.
Laitan rahani mieluummin osakkeisiin ja harrastuksiin kuin asuntolainaan ja isompaan vastikkeeseen.
Asun tällä hetkellä kolmiossa, mutta aikomus muuttaa yksiöön tai pieneen kaksioon tulevan vuoden aikana, en tee näillä neliöillä mitää muuta kun kerään turhaa tavaraa ja maksan liikaa asumisesta. Ikää on 44v, etäsuhteessa ja aikuiset lapset, eikä puolison kanssa ole koskaan tarkoitus muuttaa saman katon alle, pieni rivari asunto olisi aivan ideaali minulle.