Miten muistisairaus alkaa, millaisista oireista huomasit läheisesi sairastuneen?

Ensin ristisanojen ratkonta vaikeutui, alkoi nukahdella nojatuoliin ja syödä lähes aina samaa ruokaa. Ei muistanut miten silmukoita luodaan, ei tunnistanut vanhoja työkavereitaan tai jotain edellisenä päivänä käytyjä keskusteluja. Uuden oppiminen oli todella työlästä. Persoonallisuus muuttui röyhkeämmäksi ja epäluuloiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän muistisairaiden sukulaisten ruokahalu mennyt ? Tai mitä ne syö ?

Monilla makuaisti muuttuu. Aiemmat lempiruoat eivät maistukaan enää hyvältä.

Mun isällä tuli vaikeuksia tietokoneen käytössä, ei muistanut, miten jonnekin sivustolle kirjaudutaan tms. Ei osannut enää avata tekstareita puhelimesta. 

Minusta on erittäin harhaanjohtavaa nimittää dementioita muistisairauksiksi. Ne ovat aivojen kokonaisvaltaista rappeutumista. Kuten vastauksista huomaa, usein oireet ovat elämänhallinnan katoamista, syömisen jäämistä, toiminnanohjauksen puutteita, epäloogista ajattelua ja toimintaa, persoonallisuuden muutoksia jne. On vähättelyä puhua muistin heikkenemisestä, semminkin kun potilas voi muistaa kymmeniä vuosia sitten tapahtuneita asioita erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän muistisairaiden sukulaisten ruokahalu mennyt ? Tai mitä ne syö ?

Äitini (keskivaikean ja vaikean dementian rajamailla) ei enää tunnista nälkää, vaan sanoo aina että ei ole nälkä. Kun hänet saa houkutelluksi ruokapöytään, ruoka maistuu kyllä, mutta häneltä puuttuu täysin aloitekyky. Hänelle joutuu yhden aterian aikana sanomaan kymmeniä kertoja: ota lusikka käteen, ota ruokaa lusikkaan, laita lusikka suuhun, nielaise suu tyhjäksi, ota voileipä käteen, haukkaa voileivästä... ja niin edelleen, loputtomiin. Hänelle maistuvat parhaiten miedot, pehmeät ja helposti syötävät ruoat, kuten sosekeitot ja vanukkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän muistisairaiden sukulaisten ruokahalu mennyt ? Tai mitä ne syö ?

Monilla makuaisti muuttuu. Aiemmat lempiruoat eivät maistukaan enää hyvältä.

Lukemani mukaan hajuaistin heikkeneminen on yleinen ensimmäinen oire, joka voi tulla jo vuosia ennen muita oireita. Haju- ja makuaistihan ovat yhteydessä.

Itse olen miettinyt, että jos en olisi näin nuori niin minut olisi kiikutettu johonkin tutkimuksiin jo monta kertaa. Olen laittanut pelkät kaurahiutaleet mikroon (mikro meni pilalle ja keittiö dunkkas viikon), kävelen ja puhun unissani, unohdan maksaa laskuja ajallaan, en muista kaikkea mitä ihmiset ovat minulle kertoneet, saatan kertoa samoja juttuja uudestaan jne, muistan ihmisten hiustenvärin erilaiseksi (lapsia joita tapaan töissä) ja niin edelleen. Nuo edellä mainitut tapahtuneet viim 15v aikana. Yösekoilut lapsesta saakka. Ja olen kuitenkin ihan vastuullinen aikuinen, jolla vaan on liian monta rautaa välillä tulessa.

Äidilläni keittiöhommat hidastui. Ei löytänyt enää tavaroita kaapeistaan vaikka aiemmin oli hyvin tarkka järjestys ja kaikki löytyi heti.

Samat jutut moneen kertaan puhelimessa.

Taidot rupeavat katoamaan, meillä herätti se, ettei enää hallinnutkaan aina kännykän käyttöä. Tavarat rupesivat olemaan kateissa, unohteli sovitut jutut. Esimerkiksi lapsenlapsi sopi menevänsä koulun jälkeen hänen luokseen, ei sitten ollutkaan kotona, kun aikaisemmin nuo käynnit olivat erittäin tärkeitä ja muut jutut peruttiin. Uniongelmat. Tietynlainen vainoharhaisuus, tuota on tullut nähtyä useammankin kohdalla. Naapuri on varastanut kissan, vaikka kissa pyörii omissa jaloissaan, joku on vienyt sitä ja tätä, kun ei itse muista, mihin jotain jätti. Avaimia olen käynyt etsimässä monen monta kertaa, löytyivät yleensä toisen takin taskusta. Oma kyky ei siis enää riitä tuollaisiin loogisiin juttuihin, että voisi itse etsiä ne avaimet. Yksi naapureista (monen kerroksen päästä) kantapääkävelee häiritäkseen häntä jne. Ruoanlaittotaidot katosivat ja syönti muutenkin oli mitä sattuu. Samoja ruokia saattoi olla vaikka kuinka vanhoja jääkaapissa ja söi yleensä vielä ne uusimmat, vaikka järjesteli ne vanhimmat ensiksi otettavaksi. Samoin herkut menivät samantien, kun niitä toi kaupasta (viilit, vanukkaat, rahkat), söi kerralla monta purkkia, kun varsinainen ruoka jäi syömättä.

Oireilu on aaltomaista, on hyviä päiviä, milloin asiat sujuu ja huononmpia, milloin ei suju.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt, että jos en olisi näin nuori niin minut olisi kiikutettu johonkin tutkimuksiin jo monta kertaa. Olen laittanut pelkät kaurahiutaleet mikroon (mikro meni pilalle ja keittiö dunkkas viikon), kävelen ja puhun unissani, unohdan maksaa laskuja ajallaan, en muista kaikkea mitä ihmiset ovat minulle kertoneet, saatan kertoa samoja juttuja uudestaan jne, muistan ihmisten hiustenvärin erilaiseksi (lapsia joita tapaan töissä) ja niin edelleen. Nuo edellä mainitut tapahtuneet viim 15v aikana. Yösekoilut lapsesta saakka. Ja olen kuitenkin ihan vastuullinen aikuinen, jolla vaan on liian monta rautaa välillä tulessa.

Ei tuo olekaan huolestuttavaa, jos olet ollut tuollainen hattarapää koko ikäsi. Itsekin tunnen filosofian tohtorin, joka on ollut aina ns. hajamielinen professori: unohtaa ihmisten nimet, myöhästelee, hukkaa avaimensa ja lompakkonsa, polttaa pizzan mikrossa... Mutta kun ihmisen käyttäytyminen muuttuu eikä hän enää muista tai osaa sellaisia asioita, jotka ennen hallitsi, silloin pitää selvittää syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt, että jos en olisi näin nuori niin minut olisi kiikutettu johonkin tutkimuksiin jo monta kertaa. Olen laittanut pelkät kaurahiutaleet mikroon (mikro meni pilalle ja keittiö dunkkas viikon), kävelen ja puhun unissani, unohdan maksaa laskuja ajallaan, en muista kaikkea mitä ihmiset ovat minulle kertoneet, saatan kertoa samoja juttuja uudestaan jne, muistan ihmisten hiustenvärin erilaiseksi (lapsia joita tapaan töissä) ja niin edelleen. Nuo edellä mainitut tapahtuneet viim 15v aikana. Yösekoilut lapsesta saakka. Ja olen kuitenkin ihan vastuullinen aikuinen, jolla vaan on liian monta rautaa välillä tulessa.

Ei tuo olekaan huolestuttavaa, jos olet ollut tuollainen hattarapää koko ikäsi. Itsekin tunnen filosofian tohtorin, joka on ollut aina ns. hajamielinen professori: unohtaa ihmisten nimet, myöhästelee, hukkaa avaimensa ja lompakkonsa, polttaa pizzan mikrossa... Mutta kun ihmisen käyttäytyminen muuttuu eikä hän enää muista tai osaa sellaisia asioita, jotka ennen hallitsi, silloin pitää selvittää syy.

Ymmärrän tämän täysin. Mutta oon monesti miettinyt, että tuleeko tästä mulle joskus tulevaisuudessa ongelmia. Kun oon "tarpeeksi vanha". Millä todistan että oon aina ollut samanlainen.

Muistisairauksia ja oireita on tosiaan monenlaisia.

Mun vanhemmalla ei ollut alzheimer vaan joku muu. Sosiaalisuuden vähentyminen, ennen suht puhelias ihminen muuttui hiljaisemmaksi, hajamielisyys. Tuli muistikatkoksia, löysi itsensä vaikka keskustasta eikä muistanut miksi tai miten oli sinne mennyt. Ajantajun heikkeneminen. Päivä ja yö saattoivat mennä sekaisin. Paikkojen hahmottaminen heikkeni, lähti vaikka apteekkiin eikä kuulemma löytänyt koko paikkaa vaikka etsi ja vaikka ilmeisesti oli kävellyt ohi. Ei osannut arvioida voimiaan, meni ostoksille ja raahasi liian painavia ostoskasseja kotiin. Pyöri ja pyöri ostoksilla tuntitolkulla, ei normaalisti olisi viitsinyt. Kotona esineitä oudoissa paikoissa. Luuli ottaneensa lääkkeensä, lääkepaketit avaamatta. Pukeutuminen vaikeutui, lähti pakkaseen ilman jotain normaalia vaatekappaletta. Ei enää tajunnut, miten jotkin arkiset asiat hoidetaan. Puhe säilyi selkeänä loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt, että jos en olisi näin nuori niin minut olisi kiikutettu johonkin tutkimuksiin jo monta kertaa. Olen laittanut pelkät kaurahiutaleet mikroon (mikro meni pilalle ja keittiö dunkkas viikon), kävelen ja puhun unissani, unohdan maksaa laskuja ajallaan, en muista kaikkea mitä ihmiset ovat minulle kertoneet, saatan kertoa samoja juttuja uudestaan jne, muistan ihmisten hiustenvärin erilaiseksi (lapsia joita tapaan töissä) ja niin edelleen. Nuo edellä mainitut tapahtuneet viim 15v aikana. Yösekoilut lapsesta saakka. Ja olen kuitenkin ihan vastuullinen aikuinen, jolla vaan on liian monta rautaa välillä tulessa.

Ei tuo olekaan huolestuttavaa, jos olet ollut tuollainen hattarapää koko ikäsi. Itsekin tunnen filosofian tohtorin, joka on ollut aina ns. hajamielinen professori: unohtaa ihmisten nimet, myöhästelee, hukkaa avaimensa ja lompakkonsa, polttaa pizzan mikrossa... Mutta kun ihmisen käyttäytyminen muuttuu eikä hän enää muista tai osaa sellaisia asioita, jotka ennen hallitsi, silloin pitää selvittää syy.

Ymmärrän tämän täysin. Mutta oon monesti miettinyt, että tuleeko tästä mulle joskus tulevaisuudessa ongelmia. Kun oon "tarpeeksi vanha". Millä todistan että oon aina ollut samanlainen.

Jos joskus joudut muistitutkimuksiin, niin niihin kuuluu myös läheisten haastattelu, jossa sinut tuntevat ihmiset voivat kertoa, oletko muuttunut ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairauksia on useita erilaisia ja ne alkavatkin vähän eri tavalla. Alzheimerin taudissa alkuvaiheessa saattaa  tulla eksymistä tutuissa paikoissa ja vaikeutta painaa mieleen uusia asioita. Verisuoniperäisessä muistisairaudessa hyvät ja huonot päivät vaihtelevat ja välillä potilas saattaa olla ihan teräväkin. Joku toinen muistisairaus voi oireilla ensin persoonallisuuden muutoksina, pelkoina tai vainoharhoina.

Äidistäni (alzheimer vaskulaarisin piirtein) ensimmäisenä huomasin, että hän kertoi samoja juttuja moneen kertaan, koska ei muistanut että oli kertonut ne jo.

En vielä diagnosoisi vanhempaasi muistisairaaksi kertomasi perusteella, mutta voisit ehdottaa hänelle käyntiä muistihoitajan vastaanotolla testeissä.

Miten niitä verisuoniperäisiä muistisairauksia voi ehkäistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt, että jos en olisi näin nuori niin minut olisi kiikutettu johonkin tutkimuksiin jo monta kertaa. Olen laittanut pelkät kaurahiutaleet mikroon (mikro meni pilalle ja keittiö dunkkas viikon), kävelen ja puhun unissani, unohdan maksaa laskuja ajallaan, en muista kaikkea mitä ihmiset ovat minulle kertoneet, saatan kertoa samoja juttuja uudestaan jne, muistan ihmisten hiustenvärin erilaiseksi (lapsia joita tapaan töissä) ja niin edelleen. Nuo edellä mainitut tapahtuneet viim 15v aikana. Yösekoilut lapsesta saakka. Ja olen kuitenkin ihan vastuullinen aikuinen, jolla vaan on liian monta rautaa välillä tulessa.

Ei tuo olekaan huolestuttavaa, jos olet ollut tuollainen hattarapää koko ikäsi. Itsekin tunnen filosofian tohtorin, joka on ollut aina ns. hajamielinen professori: unohtaa ihmisten nimet, myöhästelee, hukkaa avaimensa ja lompakkonsa, polttaa pizzan mikrossa... Mutta kun ihmisen käyttäytyminen muuttuu eikä hän enää muista tai osaa sellaisia asioita, jotka ennen hallitsi, silloin pitää selvittää syy.

Ymmärrän tämän täysin. Mutta oon monesti miettinyt, että tuleeko tästä mulle joskus tulevaisuudessa ongelmia. Kun oon "tarpeeksi vanha". Millä todistan että oon aina ollut samanlainen.

Jos joskus joudut muistitutkimuksiin, niin niihin kuuluu myös läheisten haastattelu, jossa sinut tuntevat ihmiset voivat kertoa, oletko muuttunut ja miten.

Täytyy siis olla lapsilleen kiltti 🤪

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän muistisairaiden sukulaisten ruokahalu mennyt ? Tai mitä ne syö ?

Ruokahalu on aika huono, lempiruuat ei enää maistu. Syö kuitenkin vielä niin että ei ihan kuihdu. Mautonta ja mietoa, esim. leipää missä vaan juustoa tai kaurapuuroa voisilmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairauksia on useita erilaisia ja ne alkavatkin vähän eri tavalla. Alzheimerin taudissa alkuvaiheessa saattaa  tulla eksymistä tutuissa paikoissa ja vaikeutta painaa mieleen uusia asioita. Verisuoniperäisessä muistisairaudessa hyvät ja huonot päivät vaihtelevat ja välillä potilas saattaa olla ihan teräväkin. Joku toinen muistisairaus voi oireilla ensin persoonallisuuden muutoksina, pelkoina tai vainoharhoina.

Äidistäni (alzheimer vaskulaarisin piirtein) ensimmäisenä huomasin, että hän kertoi samoja juttuja moneen kertaan, koska ei muistanut että oli kertonut ne jo.

En vielä diagnosoisi vanhempaasi muistisairaaksi kertomasi perusteella, mutta voisit ehdottaa hänelle käyntiä muistihoitajan vastaanotolla testeissä.

Miten niitä verisuoniperäisiä muistisairauksia voi ehkäistä?

Samalla tavalla kuin sydän- ja verisuonitauteja yleensäkin, pitämällä verenkiertoelimistön hyvässä kunnossa. Ruokavalio, liikunta, verenpaine tavoitetasolle, tupakka ehdottomasti pois, alkoholia korkeintaan kohtuullisesti ja niin edelleen.

Äidilläni:

-tavaroiden piilottelu ja niiden hukkaaminen -> epäili että muut varastaa

-laukku AINA kateissa

-masentuneisuus, kaikki asiat huonosti vaikka olivat hyvin, itkuisuus

-aktiivisuuden vähentyminen ”sänky vetää”

-unohti ottaa lääkkeet ja syödä

-voimakas laihtuminen (30kg)

-muuton jälkeen ei enää pystynyt laittamasn ruokaa koska ei muistanut missä esim paistinpannut olivat

-unohti asioiden nimiä ”syödäänkö sitä valkoista kylmää?” = jäätelöä

-peitteli muistamattomuuttaan = selitys joka asiaan - kunnes ei enää pystynyt peittelemään

-kieltäytyminen muistitesteistä = mitä voimakkaammin kieltäytyy sitä nopeammin sinne täytyy viedä!!!

-aviomiehen haukkuminen joka asiasta

-persoonallisuuden muuttuminen eikä tosiaankaan parempaan suuntaan

-harhat

Tuttava rouvvaan niinnitin huomiota kun tuli juhliin. Aiemmin aina tyylikäs asu, hieno meikki, ja korut yllä. Sitten oli hieno paita ja tuulpuvun housut jalassa, tukka sekaisin. Siitä jonkin aikaa ei enää aamuisin tuntenut miestään. Kova vakuuttelu, ennen kuin uskoi.

Tätini kävi aina kaupassa kun tuli nälkä. Täys kassi ja kaikki pakkaseen. Ei tajunnut syödä pöydälle laitettuja ruokia.

Pahinta, että ostetaan puhelinmyyjiltä kaikki mitä keksivät tarjota. Jopa ikkunat uusittiin kahdesti vuoden välein ja huijarit otti viisinkertaisen. (Alkuperäisišäkään ei nitään ikaa). Kova työ sitten selvitellä ja perua kauppoja. Nää ylihintaiset ikkunat hakivat riitelyn jälkeen pois ja maksoivat laskun entisten takaisin laitosta.

Toiset koijarit maksatti saman sohvan kolmeen kertaan ennen kuin älyttiin puuttua peliin.

Eli laskuja kannattaa seurata.

Minun isoäidilläni huomasin taudin ensi kertaa harhoista. Sukulainen, joka oli hänelle aina ollut rakas, kuulemma käy yöllä hänen asunnossaan ja vahtaa häntä (ei tietenkään käynyt). Paranoia aiheutti myös ahdistusta.

Äidilläni aloitekyky ja toiminnanohjaus menivät enimmäisenä. Ei pystynyt arvioimaan, mitä pitää pukea ulos päälle, kun sää oli kylmentynyt. Ei osannut käydä enää kaupassa. Osti kymmenen appelsiinia, vaikka kotona oli jo niitä. Mutta ei pystynyt katsomaan kaapista, mitä puuttui ja kirjoittamaan listaa.