Miten muistisairaus alkaa, millaisista oireista huomasit läheisesi sairastuneen?

Yksi tuttu halusi ensin nostaa tullimaksuja, sitten hyökkäsi venezuelaan kaapaten presidennttiparin sieltä ja nyt haluaa hyökätä grönlantiin. Välissä ehti pommittaa jotain huumelaivojakin, eikä varmaan enää muista näistä tapahtumista paljoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu halusi ensin nostaa tullimaksuja, sitten hyökkäsi venezuelaan kaapaten presidennttiparin sieltä ja nyt haluaa hyökätä grönlantiin. Välissä ehti pommittaa jotain huumelaivojakin, eikä varmaan enää muista näistä tapahtumista paljoakaan.

Mun äidilläni (nyt jo edesmennyt) oli myös sellainen uhmaikä-vaihe, jossa hän kiukutteli kuin pikkulapsi. Kaikki oli aina jonkun muun syytä, jos hän kaatoi mehulasin, sanoi heti "Sinähän sen kaadoit!" Kun kiukuttelu laantui, hänestä tuli täysin avuton ja aloitekyvytön.

Isäni ei tunnistanut minua kun kävin kylässä. Alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Äitini sai sekoilukohtauksia. Syytteli ihmisiä ties mistä.

Yhtäkkiä ei enää kyennyt kävelemään. Ei ruokkinut koiraa joka oli nääntymäisillään.

Äidilläni diagnosoitiin harvinainen dementian muoto jonka ensimmäiset merkit näkyvät hyvin harvain persoonallisuuden muutoksina. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu halusi ensin nostaa tullimaksuja, sitten hyökkäsi venezuelaan kaapaten presidennttiparin sieltä ja nyt haluaa hyökätä grönlantiin. Välissä ehti pommittaa jotain huumelaivojakin, eikä varmaan enää muista näistä tapahtumista paljoakaan.

Tutulta kuulostaa! Kun ei muistanut jotain asiaa, alkoi sepitellä selityksiä ja kertomuksia, miten asia oli mennyt, ja ne sepitykset muuttuivat koko ajan.

Esiintyy monenlaista epänormaalia ei muista ihmisiä, paikkoja  kellonaikoja, ei muista onko syönyt tai juonut ei muista ottaa lääkkeitä. Poistuu kotoaan ei löydä takaisin eksyy tutuissakin paikoissa. Että niin se muistisairaus etenee. Ei yleensä pärjää yksin hoivakoti on sitten edessä 

Muistisairaus alkaa pikkuhiljaa ei pysty enää hoitamaan raha-asioita. Oma äitini lähetti pankkiin maksu palveluun laskuja vaikka ei ollut tilillä tarpeeksi rahaa. Aina hoiti asiansa ennen huolellisesti. Ruuan valmistus ei enää sujunut. Ammatiltaan oli ravintolakokki. Kauppa listat joita kirjoitti oli aina samat tuotteet, siitä jo aloimme epäillä et kaikki ei oo kunnossa. Rauhallinen ihminen alkoi saada raivokohtauksia, siitä huolestuneena lähdimme lääkärin pakeille selvisi syy käytöksen muuttumiseen Alzheimer oli diagnoosi. Sitten lääkitys joka ei sopinut. Geriatrian erikoislääkäri määräsi laastari lääkityksen joka toimi. Vuoden päivät pärjäsi kotihoidon käydessä neljä kertaa päivässä. Lopulta sekään ei enää riittänyt. Haettiin laitospaikkaa siellä  oli 7 vuotta. Sairaus on vaatii hoitajan jatkuvan läsnäolon. Äitini söi itse hyvin pitkään. Flunssa iski ja keuhkokuume johon sitten kuoli 89 vuotiaana. Muistisairas ei pärjää yksin, vaikka tätä yritetään että kotona loppuun asti yksin. Täysin mahdotonta potilas vaatii ympärivuorokautisen hoidon. 

Vähän päälle 70v äitini alkoi unohdella vesihanoja päälle. Sitten uskoi monesti, että olen hänen luonaan mutta piilottelen jossain sohvan sisässä. Oikeasti olin omassa asunnossani 50km päässä. Muitakin harhoja, pelottaviakin alkoi nähdä, ja soitti minulle keskellä yötä jostain pelottavasta tilanteesta, joka oli juuri päällä. Laittoi takkaan paperia palamaan, eikä avannut peltejä. Lähti ulos savua pakoon, ja löysi onneksi 500 metrin päähän naapuriin. Päätyi tämän jälkeen hoitokotiin, missä eli vain pari vuotta. Siellä vielä vuoden ajan jutteli muiden asukkaiden ja hoitajien kanssa, mutta lopulta ei osannut syödä ja puhekin loppui, makasi vain sängyssä. Sai varmaan kovan lääkityksen, kun tuppasi mm. vaeltelemaan toisten huoneisiin, ja alkoi kaatuillakin. Miten paljon lääkitys ja ehkä siitä johtunut kaatuilu sitten vaikutti nopeaan tilan heikkenemiseen, jää arvoitukseksi.

Lehtitietojen mukaan on aina yllätys sekä sairastuneelle että lähipiirille. 

Nuo monet oireet mitä luettelitte saattaa olla muistisairauden loppuvaiheen oireita. Potilas on ehkä osannut piilottaa/salata oireet jo vuosia.

N.80v Isälläni on ollut alzhaimer todettuna kohta 6 vuotta. Nyt vasta viime aikoina olen huomannut että hän miettii sanoja normaalia kauemmin. Autolla ajaa hyvin. Jotain uusia laitteita kun tulee kotiin ei omaksu niitä entiseen malliin. Ehkä hieman kiukkuisempi välillä. Ajokorttin voimassaoloa jatkettiin aluksi vuoden kerrallaan. Viimeksi kaksi vuotta kun lääkärikin huomasi että tauti ei etene nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Lehtitietojen mukaan on aina yllätys sekä sairastuneelle että lähipiirille. 

No ei tosiaankaan ole ainakaan lähipiirille. Minä huomadin varmaan 4v ennen alssidiagnoosia äidistäni että nyt on sivorappeuma alkanut. Silloin en vielä huomannut muutakuin satunnaisesti ettei muista jotain tsi nimet ja paikkakun st meni sekaisin mutta niin menee mullakin joka olen 23v mutsia nuorempi. 

Ensimuutos havaittu mm ihan ylitsepursuavana jääräpäisyytenä ja siinä että hänestä tuli kamalan itsekeskeinen ja jotenkin empstiakyky hävisi. Hän ei ottanut enää mitään kantaa vaikka jollekin lähisukulaiselle oli sattunut jotain, viittadi kaikkeen sellaisern ns kintaalla jossa olisi ennen varmadti edes sanonut muutaman sanan harmitellakseen jonkun tuttavamme miehen äkillistä kuolemaa ym. Pikemminkin hermostui jos puhe keskittyi johonkin muuhun kuin häneen tai hänen ja miehensä adioihin. Hän ei kuunnellut enää yhtään mitä joku puhui jos puhe ei liittynyt häneen tai sisältänyt selkeää kysymystä. Hän puhui päälle ja käänsi aiheen kuin aiheen itseensä palaamatta ollenkaan alkuperäiseen aiheeseen. Tästä se lähti.

Valitettavadti olen huomannut kahdessa iäkkäämmässä ystävässäni ihan samoja kaavoja ja piirteitä. Hasdua miten se ns "muistisairaus"  alkaakin ensin luonteenpiirteiden ja petsoonan muutoksella, ei välttämättä muistiongelmilla. Tai sitten muistiongelman pystyy tiettyyn pisteeseen salaamaan jos ei ole päivittäin jonkun kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erittäin harhaanjohtavaa nimittää dementioita muistisairauksiksi. Ne ovat aivojen kokonaisvaltaista rappeutumista. Kuten vastauksista huomaa, usein oireet ovat elämänhallinnan katoamista, syömisen jäämistä, toiminnanohjauksen puutteita, epäloogista ajattelua ja toimintaa, persoonallisuuden muutoksia jne. On vähättelyä puhua muistin heikkenemisestä, semminkin kun potilas voi muistaa kymmeniä vuosia sitten tapahtuneita asioita erinomaisesti.

Olet asian ytimessä. 

Sairautta tuntemattomat käsittävät potilaan yleensä vain hassuksi vanhukseksi, joka toistelee/kyselee samoja asioita. Tosiasiassa sairaus vaikuttaa ennen pitkää kokonaisvaltaisesti kaikkeen. 

Tästä syystä myös vitsailu "onkohan mulla dementia" pienten unohduksien yhteydessä on oikeastaan yhtä hauskaa kuin syövällä vitsailu.

Toi kaupasta monta pakettia samaa tuotetta, esim 5-6 juusto- tai leikkelepakettia. Kävi lähikaupassa monta kertaa päivässä ja osti jotain, mitä oli jo kotona riittävästi. 

Ensimmäiset oireet oli ns kaavoihinsa kangistuminen, mitään ei saa muuttaa tai tuli hirveä härdelli ja jotenkin hätääntyi jos koki että muutos ei ollut mieleinen tai tuntui hankalalta. 

Kaupasta osti aina samat tuotteet, sama marinoitu broiskusuikale, samat ruispuikulat, samat pullat, sama leikkele, sama juusto, samat karjalanpiirakat, vaikka valikoimaa on yllinkyllin, mikään ei saanut muuttua. Toki sitten kun kävivät jossain ulkona syömässä esim kauppareissun yhteydessä tai kun minä laitoin heille ruokaa kuitenkin kehuivat kun on erilaista ruokaa tarjolla. 

Hamstraaminen oli myös yksi merkki muiden ohella.  Hirveä määrä jotain xx tuotetta jääkaapissa ja kuivakaapit ääriään myöten täynnä jotain keksejä ja kahvia tm, osin vähän tsrpeetontakin ja sitten ainakin suurimoita ja hiutaleita menee vanhaksikin kun eivät edes käytä.  Myös servettejä, leivinpaåereita, kelmuja, folioo, wc ja talouspaperia, erilaisia puhdistusaineita ym ym kemikaaleja kaapit täynnä. Pärjäisivät niillä varmaan yli vuoden, mut joka kerta kun kävivät kaupassa 1x vko tuli joku uusi pyykinpesuaine tms pullo.

Mitään ei saa heittää pois, jotain haurastuneita kymmeniä v vanhoja muovirasioita säilyttää, kuullemma vasta kun hän on kuollut saa heittää pois.

Kaikkiin ehdotuksiin hän sanoi ensin kieltävän vastauksen, ihan sama mitä ehdotti (paitsi jotain syömistä tai kahvinkeittoa). Ihan kun jollain uhmaikäisellä naksahtaa päässä kun äiti ehdottaa jotain, kaikkiin adioihin pitää sanoa vadtaan, ikäänkuin däilyttää itsemääräämisoikeus 100% ennenkun edes alkaa miettiä voisinko sittenkin toteuttaa jonkun jutun kuten hänelle joku ehdottaa. Joskus tekosyyt ja puolustautuminen oli ihan hassulla tasolla.

Eräällä tutulla joka jäi vasta eläkkeelle on ihan samoja oireita ollut jo muutamia vuosia, eli persoona on muuttunut ennen kun huomaa että varsinaisesti muisti pätkii. Suusta pyrskähtelee ulos "sammakoita", piikittelevä kateellinen vihjailu on tullut esille avoimesti esille jo joitakin vuosia, ja muutamia muita sellaisia piirteitä mitä ei kuuluisi pitkässä ystävyyssuhteessa tulla esille, on sanonut päin naamaa sellaisen asian mitä ei pitäisi sanoa ääneen vaikka oikeasti niin ajatteleisikin sisimmässään. Ei jaksa yhtään kuunnella muita, kääntää puheen ihan aina itseensä, puhuu paljon ja loputtoman pitkästi, kokoajan äänessä, sanoo aina viimeisen sanan. Jos toinen saa suunvuoron hän ryntää kohta arvaamaan miten se tarina loppuu jotta pääsee itse ääneen tai keskeyttää ihan reilusti ja varastaa puheenvuoron, eli toiseen henkilöön keskittymiskyky on kai kadonnut. Ei viitsi eikä jaksa lähteä enää mihinkään, juuri mikään ei kiinnosta, ei haasta yhtään itseään kaikessa menee siitä mistä rima on matalin, hän ei ole enää varmaan 5-10 vuoteen haaveillut mistään. Sitten on jotain pikkuasioissa sekoilua, unohteluita tms. Mutta merkit alkoivat melko varhain ja veikkaan että ei mene monta v kun oikeasti on sairaus päällä. 

Iäkkään tutun sairastuminen huomattiin siitä ensin että alkoi riitaantua yhden jos toisenkin kanssa, yritti hyödyntää avoimesti tuttujaan millon missäkin asiassa antamatta itse minkäänlaista vastinetta. Heittäytyi jopa ilkeäksi, piikikkääksi ja katkaisi pikkuhiljaa välit kaikkiin tuttuihinsa muka jollain omassa päässään keksityllä syyllä. Ns mökkihöperöityi kun ei enää käynyt juuri missään, katsoi telkkaria ja höpötti lemmikkiensä kanssa, poistui kotoaan enää tyyliin kauppaan. Eikä tässäkään vaiheessa vielä ollut merkittäviä muistioireita mutta joku persoonamuutos tapahtuu.

 Liikunta, viitseliäisyys ja sosiaalinen elämä kun loppuu niin lähtölaskenta alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäinen merkki oli se että kertoi samat jutut monta kertaa.

Sitten taitaa nuorempikin väki olla muistisairasta, koska alle nelikymppiset kaverini harrastavat tätä koska kertovat samat jutut niin monelle etteivät pysy kärryillä kenelle on jo kerrottu ja kenelle ei.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Minulla on liuta muistisairaita läheisiä, ja kyllä ne ensimmäiset merkit ovat olleet enemmänkin sitä, että henkilä höpöttää jotain ihan kummallisuuksia (=on jossain toisessa keskustelussa), ihmettelee, mitänöhän jollekin jo edesmenneelle läheiselle kuuluu tai muistelee, onkohan jo tavannut tämän (säännöllisesti näkemänsä) lapsen jo aikaisemminkin.

Kyllä ne aika selkeitä, joskin hetkellisiä, eli kohta henkilö onkin nykyhetkessä kaikkine muistoineen, juttuja on. Se, ettei muista minkälainen sohva jollain on, voi tapahtua ihan kelle tahansa.

Äidistäni kyllä huomasin ensimmäisenä että ei enää muistanut sellaisia asioita mitkä oli ennen ihan selviä, eikä enää kyennyt rationaalisen ajatteluun ja pohtimaan ratkaisua johonkin ongelmaan. Ennen selvät käytännön asiat mitä oli osannut tehdä olivat kuin uusia asioita lapselle ja paikkojen löytäminen vaikeutui.

Läheiseni sai alzheimer-diagnoosin ilman mitään varsinaisia muistiongelmia (dg verikokeiden perusteella). Hän itse hakeutui tutkimuksiin, koska oli itse huolestunut tilanteestaan. Ongelmina oli aamuinen aivosumu. "Pöpperöinen olo"  Ei saanut siis aamuisin aloitettua mitään, vasta päivällä, kun aivosumu helpotti. Häntä tärisytti, verenpaine ja sokerit ok kuitenkin. Hermostui/huolestui ylimitoitetusti asioista, meni paniikkiin, jos joku ei onnistunut. On aina ollut ylitarkka, joten se ei ollut sinänsä mitään uutta, nyt se vain meni yli. Paniikin takia sai pankkitunnukset jumiin monta kertaa.

Sai lääkityksen, joka alkuongelmien jälkeen oli onnistunut. Pientä hermostumista/huolestumista edelleen, mutta aamuinen aivosumu hävisi ja aloitekyky palasi. Sit lääkäri halusi vaihtaa lääkityksen laastariin, no eihän sen vaihto yksinasuvalta onnistunut, kun yritti lääkärin tarkkojen ohjeiden mukaan laittaa selkään... eihän ihminen sellaiseen taivu! Palattiin vanhaan lääkitykseen, menihän siinä pari kk hukkaan, mutta nyt on taas ok.

Muistikokeista saa edelleen täydet pisteet, ei merkkejä muistisairauden oireista... olen nyt n. kahden vuoden aikana huomannut sen, että on epävarma omasta muistamisestaan. Varmistelee, ja se aiheuttaa ongelmia. Tähän kun lisää silmävamman takia heikentyneen näön, niin vetkkopankin käyttö on haasteellista. Olemme sopineet, että autan (mm. siirrän hiiren kursorin oikeaan kohtaan, koska ei näe sitä "varmasti", siis omasta mielestään -tavallinen nettisurffailu onnistuu hienosti).

Perinteisiä muistisairauden oireita ei siis edelleenkään ole, vaikka nämä erilaiset oireet olivat selviä. Tilannehan ei siis enää parane, mutta jos pystymme ylläpitämään nykyistä hyvää itsenäistä toimintakykyä, niin ollaan tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairauksia on useita erilaisia ja ne alkavatkin vähän eri tavalla. Alzheimerin taudissa alkuvaiheessa saattaa  tulla eksymistä tutuissa paikoissa ja vaikeutta painaa mieleen uusia asioita. Verisuoniperäisessä muistisairaudessa hyvät ja huonot päivät vaihtelevat ja välillä potilas saattaa olla ihan teräväkin. Joku toinen muistisairaus voi oireilla ensin persoonallisuuden muutoksina, pelkoina tai vainoharhoina.

Äidistäni (alzheimer vaskulaarisin piirtein) ensimmäisenä huomasin, että hän kertoi samoja juttuja moneen kertaan, koska ei muistanut että oli kertonut ne jo.

En vielä diagnosoisi vanhempaasi muistisairaaksi kertomasi perusteella, mutta voisit ehdottaa hänelle käyntiä muistihoitajan vastaanotolla testeissä.

Miten niitä verisuoniperäisiä muistisairauksia voi ehkäistä?

Ainakin vähentämällä alkoholin käyttöä.

Hui kamala, huomaan jo reilut viisvitosessa ystävässäni näitä piirteitä mitä edellä on kuvattu. Ollaan harvakseltaan yhteyksissä, mutta viestitellään kuukausittain. Jo jokin aika sitten on alkanut tulla viesteissä samojen lauseiden toistamista kun keskustellaan xxx asiasta. Toistaa tismalleen samaa joka kerta. Olen vähän ihmetellyt kun tavatessammekin kertoo tietyt lauseet aina vain uudelleen ihan saman sisältöisenä ikäänkuin ei muistaidi että tämähän perustelun on puhunut jo ehkä 5 kertaa ja erään zzzz asian yhteydessä ihmettelee joka kerta samaa asiaa vaikka siinä ei ole mitään ihmettelemistä, ihan normaali toimintatapa. Ikäänkuin jankuttaa samaa ja pitää outona toimintana jotain mikä on ihan normaalia. Ihan kun joku levy olisi jäänyt aivoissa päälle. Ensin ajattelin et on vain väsynyt eikä muista että on kertonut jo kolme kertaa saman perustelun, mut kun saman jankutus jatkuu, ei ole enää normaalia. Koskaan ei kommentoi esim että "oonhan tän varmaan sanonukin mut...." 

Äidilläni oli samoja piirteitä jo varmaan 5 v ennen kun varsinaisesti havaittiin että nyt on aivorappeuma alkanut, muisti pätkii oikeasti ja sitte tulikin jo diagnoosi.