Onko täälä naisia jotka tietää olevansa ikisinkkuja?
Onko täälä sellasia naisia jotka on aina tulee olemaa yksin eikä kelpaa kellekkään miehelle?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä voi sille enää koskaa mitää että olen heikkolahjainen.
Heikkolahjaisuudelle et mahdakaan mitään, mutta ei se oikeuta törkeään ja huonoon käytökseen. Aiemmin uskoin, että heikkolahjaiselle naiselle voisit kelvatakin, mutta käytöksesi on niin aggressiivista ja vihamielistä, että enää en usko edes heikkolahjaisten naisten sinusta kiinnostuvan. Valitettavasti.
No sitten mä olen vaa sairas ja hullu ihminen.. mä en tuu kauaa elämään enää
Se on kyllä sääli, koska sairaudelle ja hulluudelle voisit ehkä vielä jotain tehdä ja mahtaakin, jos haluaisit yrittää. Ja sitten voisit saada ensin niitä kavereita ja sisältöä elämääsi ja niiden myötä kaiketi myös parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä se Allu olet yksin aina. Sulla ei ole edes kavereita. Edes sun oma äitisi ei jaksa sun ruikutustas enää.
On mulla vakituinen työpaikka ja hieno asunto.
Sitten käyn maksullisissa.
Hieno asunto = halvin mahdollinen yksiö
😂😂😂Ei ole asia niin.. onneks on todella hieno kämppä ja työpaikka. .vaikka tällänen heikkolahjainen sekopää olen.. en tuu koskaa välittää.. elän yksin.
Miksi sitten olet veloissa sen 20 000€ jos sinulla on kuitenkin varaa asua todella hienossa kämpässä?? "Todella hienosta" kämpästä halpaan yksiöön muuttamalla saisit pelkästään asumiskustannusten säästöllä maksettua 20 000€ velan suunnilleen vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten yksinäisyys ei ole edes oikeaa yksinäisyyttä
Älä ryve itsesäälissä, tai ainakaan väheksy muita. Luulisi että empatiakyky kehittyisi varsinkin silloin kun on omakohtaista kokemusta, mutta ehkä sä olet yksin koska olet niin tunnevammainen? Se ei tee sinun yksinäisyydestäsi yhtään sen aidompaa kuin minunkaan.
T. Yksinäinen nainen
Minä. Olen 40 vuotias, kukaan ei ole koskaan lähestynyt minua ja aina olen saanut märkää rättiä naamalle kun olen lähestynyt miehiä. Olin koko kouluaikani kiusattu, tämä vaikutti sosiaalisiin taitoihini. Kiusattiin ulkoisten piirteiden vuoksi, eli ulkonäölläkään en voi keulia. Enkä parisuhteeseen soveltuisikaan, opetella nyt tässä iässä alkeista.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa enää.. olla yksin
Nyt riitti.. teille naisille ei mikää kelpaa.
Nää samat kitinät päivästä toiseen, aina tuut vinkumaan samaa vaikka on pitäny riittää jo vuosia sitten.
Miehille kelpaisin kyllä, mutta miehet eivät kelpaa mulle. Naisissa se kiinnostava yksilö taas on aina hetero. Ei voi voittaa.
Tähän ikään (41v) mennessä en ole kellekään miehelle kelvannut kuin seksiin. En minä silti osaa ajatella, etten koskaan kellekään kelpaisi. Eihän kuka tahansa kelpaa mullekaan eikä tarvitsekaan kelvata. Enkä nyt voisi muutenkaan sanoa, etten koskaan kenellekään miehelle kelpaisi, kun vain täältä Suomesta olen edes etsinyt ja siitäkin hyvin pieni vähemmistö miehistä on varmaan tielleni osunut. Sitäpaitsi en ole ajatellut kuolla huomenna, joten mistä sitä tietää, vaikka joku joskus vielä kelpuuttaisikin. En tykkää manata itseäni ikisinkuksi tai kelpaamattomaksi niin kauan kun olen vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
No niin naiset miksi ette kelpaa.. kertokaa kaikki?
En kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla 7 v parisuhde takana josta monta vuotta oli huonoa. Tuhladin vuosia ihmiseen jonka ajan oisin voinut käyttää toisin. Oisimpa ikisinkku niin nämäkään vuodet eivät olisi menneet hukkaan.
Tämä!
Tästä syystä myös osin itse
T 30 v nainen
Vierailija kirjoitti:
N29, rakkauselämä kuollut ja kuopattu. Autistisen lapsen yksinhuoltaja, käytännössä omaishoitajan asemassa. Kun kyse ei ole edes siitä ettei itse viitsisi lähteä ulos ja tavata ihmisiä. Ei vaan ole aikaa seurustella, kun ei ole aikaa muuhunkaan sosiaaliseen elämään, eikä aina esim. lääkäriinkään, kokopäivätyöhön. Kalenteri pyörii lapsen aikataulujen mukaan.
Deittipalvelut tietysti helpottaisi seuran löytämistä tietyllä tapaa, mutta sitten ongelmana olisi se että lapsi pitäisi ottaa joko mukaan treffeille tai järjestää hoito - ilman tukiverkkoa tai varaa (tai oikeutta) soveltuvaan lapsenvahtiin.
Ja ei, lapsi ei koskaan ”lennä pesästä”, vaan tulee luultavasti olemaan henkisesti noin 10-vuotiaan tasolla hautaan asti, ja minä hänen ei-virallinen-omaishoitajansa omaan hautaan. Mihinkään laitokseen en ala hylkäämään.
MUTTA koen kaikesta huolimatta eläväni ihan tyydyttävää elämää jossa on myös rakkautta, ilman parisuhdettakin.
Missä lapsen isä?
N50 nyt 10 vuotta sinkkuna (poislukien joku tosi epämääräinen kaverisuhde pari vuotta välillä). En Ole ikisinkku koska seurustellu, aiemmin ollu vientiä. Mut tiüskin tällä menolla enää..