Sinä, jonka lapsi on rikollinen ja/tai narkomaani

Olen jo pitkään miettinyt sitä, että voinko olla vastuussa aikuisesta ihmisestä, joka on lähtenyt väärille poluille eikä halua sieltä pois? Entä onko minulla oikeus sanoa, että "nyt riittää" omalle lapselleni, jos hän uhkailee huumepäissään minua omassa asunnossani saadakseen lääkkeitäni, joita en halua luovuttaa

Erosimme lapsien ollessa pieni miehen alkoholismin vuoksi, joten sinänsä ymmärrän poikaani, että hän lähti väärälle polulle. Kaikkeni kuitenkin yritin, että kotiin on aina turvallista ja luvallista tulla. Pidin yllä kuria, ja mielestäni minua kunnioitettiin ja olin luottamuksen arvoinen, mutta annoin myös rakkautta ja meillä on aina halittu ikään katsomatta. Nuorisokodissa hän ei ollut, isänsäkin kanssa tekemisissä oli aina kun halusi.

Kahdesta muusta lapsestani tuli aivan tavallisia, mutta tästä yhdestä ei taida saada järkevää aikuista ikinä. On kuitenkin nyt jo 35-vuotias ja edelleen narkkaa, taustalla useita omaisuusrikoksia, varkauksia, ryöstöjä ja pahoinpitelyjä.

Mietin vain, että mitä olisin voinut tehdä toisin. Ja onko väärin katkaista välit lopullisesti. Nyt tuntuu, että 20 vuoden narkkaamisen jälkeen tuo poikani ei ole enää poikani. Joskus ryhdistäytyy, syyttää isää ja minua, mutta sitten kuitenkin pitää itseään vastuussa omista teoistaan.

Onko muita rikollisten vanhempia linjoilla Mitä ajatuksia herättää?