Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.
Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai vain lähteä yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.
Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.
Ei tuokaan narsistilta kuulosta, ehkä äärimmäiseltä introvertilta jolla on jonkin sortin sosiaalista fobiaa.
Minusta tuo kuulostaa perheelliseltä, joka salaa tapailee muita. Ei tietenkään voi silloin nähdä julkisilla paikoilla.
Narsisti vetää tuon vielä pidemmälle. Vaikka olisit virallisesti ainoa niin aina on niitä kaikkia muita, joille flirttaillaan tai pidetään potentiaalisena tulevana lähteenä ja kun narsistit muutenkin haluavat olla "salaisia" niin mielummin eivät tule nähdyksi kenenkään kanssa niin hon helpompi kusettaa sitten taas seuraavalla, että on ollut viimeiset viisi vuotta yksin selibaatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Tärkeää on, että ihminen on tasapainossa.
Terveen itsetunnon ja psyykkisen tasapainon sekoittaminen lapsiaan ja puolisoaan pahoinpiteleviin väkivaltaisiin ja valehteleviin narsisteihin on valitettavaa. Kyseessä on täysin eri asiat. Narsisti ei ole koskaan tasapainossa.
Narsismi on yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa.
Tässä ei sanottukaan, että "narsisti on tasapainossa". Sanottiin, että vaikka jokaisella on jonkin verran narsismia, se ei sinänsä ole epänormaalia ja että normaali ihminen on tasapainossa. Eli ei jyrää muitten yli narsistisen käytöksensä kanssa.
Esimerkki gaslightningista:
Olin kärsinyt pari päivää epämääräisestä pahoinvoinnista.
N tuli tuohtuneena kertomaan kuinka naapurissa asuva serkkunsa perhe olivat sairastuneet epäpuhtaan juomaveden vuoksi ja sitten hän pyysi minua katsomaan kaupungin sivuilta joko ongelma on saatu korjattua.
En kuitenkaan löytänyt minkäänlaista mainintaa mistään käyttöveteen liittyvistä ongelmista. Edes taloyhtiöllä ei ollut minkäänlaista tietoa asiadta. N sanoi ettei ainakaan juo ks vettä ja päädyttiin yhdessä tuumin että ruuanlaittoon yms käytämme ainoastaan kaupasta ostettua vettä.
Olihan minullakin ollut pahoinvointia. Ehkä juomavesi oli siihen syynä.
Pahoinvointini ei kuitenkaan loppunut, eikä se kuitenkaan ollut tavanomaista oireilua jos kärsii jostain vatsataudista tms.
Olin yksin kotona kun kärsin pahasta pahoinvointi kohtauksesta. Havahduin siihen kun ensivaste tms tuli kotiini. Makasin lattialla. En tiedä kuinka kauan siinä olin ollut.
Olin vain helpottunut siitä että minua tultiin auttamaan, vaan minutpa vietiin päivystykseen mielenterveyspotilaiden puolelle eikä suostuttu tutkimaan mikä minua vaivaa.
No eihän sua osata tulla kotoa hakemaan jos saat sairaskohtauksen yksin ollessasi ellet itse apua kutsu. (se ei vain käynyt juuri silloin mielessä) päivystyksessä kertoivat että olin kuulemma "riehunut kuin hullu" kotonani niin että joku oli soittanut hätäkeskukseen jonka vuoksi minut oltiin sinne tarkkailuun tuotu.
Seuraavana aamuna lähdin kotiin todella epäuskoisena ja pettyneenä terveydenhuoltoon.
N soitti ja ihmetteli että mitä ihmettä oli tapahtunut kun olin kotonani riehunut. Naapuri oli kuulemma hänelle kertonut riehumisistani yms.
En tullut kysyneeksi kuka, mutta eihän tuota naapuria ollut oikeasti edes olemassa.
Halusin olla vain yksin enkä enää välittänyt "epäpuhtaasta" juomavedestä. Eihän tuo pullovesikään ollut minua suojellut.
En kuitenkaan kärsinyt enää siitä epämääräisestä pahoinvoinnista.
Tajusin ettei tuo voinut olla sattumaakaan. Ne oireet ja se että joku naapuri soittaa juuri sopivasti ambulanssin hakemaan "hullun" pois.
Kukaan ei ollut kuitenkaan valittanut metelistä. Oli vain tuo hätäpuhelu ja narskun puheet. Edes seinänaapuri ei ollut kuullut minkäänlaista meteliä, eikä hänellä ollut ollut pahoinvointia kuten ei sillä serkullakaan joka ei edes halua olla narskun kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt, että tajuaako narsisti olevansa narsisti? Tekeekö hän ne kaikki kierot temppunsa suunnitelmallisesti, vai tulevatko ne häneltä ihan luonnostaan?
Tuossa täytyy ymmärtää narsistin ajattelumaailman perusteellinen erilaisuus. Tajusi hän tai ei, hän ei ajattele tekevänsä väärin tai olevansa kiero. Hänen ei tarvitse tehdä mitään moraalista valintaa tai pohdintaa. Hän kokee, että tekee oikein. Hän tekee oikein kun palvelee itseään, koska hän on oikeutettu. Se on oikeus ja kohtuus. Ei ole muuta totuutta. Hän ei loukkaa muita, hän laittaa heidät paikalle, jonne he kuuluvat. Hän ei ole kiero, vaan järkevästi ja oikeutetusti ajaa omaa etuaan keinoilla joita lopputuloksen saavuttaminen vaatii. Jos joku jää alle, se on hänen kohtalonsa.
Narsisti ei koskaan valitse, eikä pystyisi toimimaan toisin. Koska oma oikeutus on se, mitä narsisti on. Ja se on oikein, ei kysymystäkään. Hän ei koskaan kyseenalaista tätä. Hän on rakentunut niin. Se, mikä ei käy muille järkeen, on ainut mitä hän tietää. Se on hänen järkkymätön todellisuutensa, kaikkineen.
Juuri näin se on. Narsistia ei voi kouluttaa tai opettaa olemaan empaattinen, ei osoittaa hänen tekevän väärin toista kohtaan jne. Vaikka kuinka näyttäisi hänelle vaikka filmiltä, että huomaatko miten teit tuossa vääryyden, miten dissasit toisen, miten itsekäs olit, niin hän ei sitä näe. Hän on ilmeeltään kuin öö, mitä oikein siinä vässytät?
Sehän on sen toisen ihmisen oma vika jos loukkaantui.
Tai jos tekee häntä itseään kohtaan saman minkä hän teki toiselle, niin se on verinen loukkaus ja lähinnä turpiin kerjäämistä.
Jotkut piuhat siellä päässä vaan on asentuneet siihen malliin, että ne ei muuksi muutu.
Periytyykö narsismi? Anoppini ei ollut yhtään empaattinen ihminen, mutta hän osasi olla hienotunteinen kuitenkin, ei möläytellyt mitään ja oli huumorintajuinen eikä loukkaantunut vaikka huumori olisi kohdistunut häneen itseensä. Poikansa oli kyllä niin narsisti kuin ikinä. Jotain samaa niissä oli, mutta ei täysin kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt, että tajuaako narsisti olevansa narsisti? Tekeekö hän ne kaikki kierot temppunsa suunnitelmallisesti, vai tulevatko ne häneltä ihan luonnostaan?
Tuossa täytyy ymmärtää narsistin ajattelumaailman perusteellinen erilaisuus. Tajusi hän tai ei, hän ei ajattele tekevänsä väärin tai olevansa kiero. Hänen ei tarvitse tehdä mitään moraalista valintaa tai pohdintaa. Hän kokee, että tekee oikein. Hän tekee oikein kun palvelee itseään, koska hän on oikeutettu. Se on oikeus ja kohtuus. Ei ole muuta totuutta. Hän ei loukkaa muita, hän laittaa heidät paikalle, jonne he kuuluvat. Hän ei ole kiero, vaan järkevästi ja oikeutetusti ajaa omaa etuaan keinoilla joita lopputuloksen saavuttaminen vaatii. Jos joku jää alle, se on hänen kohtalonsa.
Narsisti ei koskaan valitse, eikä pystyisi toimimaan toisin. Koska oma oikeutus on se, mitä narsisti on. Ja se on oikein, ei kysymystäkään. Hän ei koskaan kyseenalaista tätä. Hän on rakentunut niin. Se, mikä ei käy muille järkeen, on ainut mitä hän tietää. Se on hänen järkkymätön todellisuutensa, kaikkineen.
Juuri näin se on. Narsistia ei voi kouluttaa tai opettaa olemaan empaattinen, ei osoittaa hänen tekevän väärin toista kohtaan jne. Vaikka kuinka näyttäisi hänelle vaikka filmiltä, että huomaatko miten teit tuossa vääryyden, miten dissasit toisen, miten itsekäs olit, niin hän ei sitä näe. Hän on ilmeeltään kuin öö, mitä oikein siinä vässytät?
Sehän on sen toisen ihmisen oma vika jos loukkaantui.
Tai jos tekee häntä itseään kohtaan saman minkä hän teki toiselle, niin se on verinen loukkaus ja lähinnä turpiin kerjäämistä.
Jotkut piuhat siellä päässä vaan on asentuneet siihen malliin, että ne ei muuksi muutu.
Periytyykö narsismi? Anoppini ei ollut yhtään empaattinen ihminen, mutta hän osasi olla hienotunteinen kuitenkin, ei möläytellyt mitään ja oli huumorintajuinen eikä loukkaantunut vaikka huumori olisi kohdistunut häneen itseensä. Poikansa oli kyllä niin narsisti kuin ikinä. Jotain samaa niissä oli, mutta ei täysin kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassu kysymys sinänsä, aika luonnollista että näitä tulee vastaan esimerkiksi työelämässä, saattaa kuulua lähipiiriin tms. Ihme on, jos et ikinä vastaavaan ihmistyyppiin törmää tai joudu heidän kanssa jollain tavalla tekemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hassu kysymys sinänsä, aika luonnollista että näitä tulee vastaan esimerkiksi työelämässä, saattaa kuulua lähipiiriin tms. Ihme on, jos et ikinä vastaavaan ihmistyyppiin törmää tai joudu heidän kanssa jollain tavalla tekemisiin.
Tämä piti antaa vastauksena sille joka kysyi, että miksi olette näiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki gaslightningista:
Olin kärsinyt pari päivää epämääräisestä pahoinvoinnista.
N tuli tuohtuneena kertomaan kuinka naapurissa asuva serkkunsa perhe olivat sairastuneet epäpuhtaan juomaveden vuoksi ja sitten hän pyysi minua katsomaan kaupungin sivuilta joko ongelma on saatu korjattua.
En kuitenkaan löytänyt minkäänlaista mainintaa mistään käyttöveteen liittyvistä ongelmista. Edes taloyhtiöllä ei ollut minkäänlaista tietoa asiadta. N sanoi ettei ainakaan juo ks vettä ja päädyttiin yhdessä tuumin että ruuanlaittoon yms käytämme ainoastaan kaupasta ostettua vettä.
Olihan minullakin ollut pahoinvointia. Ehkä juomavesi oli siihen syynä.
Pahoinvointini ei kuitenkaan loppunut, eikä se kuitenkaan ollut tavanomaista oireilua jos kärsii jostain vatsataudista tms.
Olin yksin kotona kun kärsin pahasta pahoinvointi kohtauksesta. Havahduin siihen kun ensivaste tms tuli kotiini. Makasin lattialla. En tiedä kuinka kauan siinä olin ollut.
Olin vain helpottunut siitä että minua tultiin auttamaan, vaan minutpa vietiin päivystykseen mielenterveyspotilaiden puolelle eikä suostuttu tutkimaan mikä minua vaivaa.
No eihän sua osata tulla kotoa hakemaan jos saat sairaskohtauksen yksin ollessasi ellet itse apua kutsu. (se ei vain käynyt juuri silloin mielessä) päivystyksessä kertoivat että olin kuulemma "riehunut kuin hullu" kotonani niin että joku oli soittanut hätäkeskukseen jonka vuoksi minut oltiin sinne tarkkailuun tuotu.
Seuraavana aamuna lähdin kotiin todella epäuskoisena ja pettyneenä terveydenhuoltoon.
N soitti ja ihmetteli että mitä ihmettä oli tapahtunut kun olin kotonani riehunut. Naapuri oli kuulemma hänelle kertonut riehumisistani yms.
En tullut kysyneeksi kuka, mutta eihän tuota naapuria ollut oikeasti edes olemassa.
Halusin olla vain yksin enkä enää välittänyt "epäpuhtaasta" juomavedestä. Eihän tuo pullovesikään ollut minua suojellut.
En kuitenkaan kärsinyt enää siitä epämääräisestä pahoinvoinnista.
Tajusin ettei tuo voinut olla sattumaakaan. Ne oireet ja se että joku naapuri soittaa juuri sopivasti ambulanssin hakemaan "hullun" pois.Kukaan ei ollut kuitenkaan valittanut metelistä. Oli vain tuo hätäpuhelu ja narskun puheet. Edes seinänaapuri ei ollut kuullut minkäänlaista meteliä, eikä hänellä ollut ollut pahoinvointia kuten ei sillä serkullakaan joka ei edes halua olla narskun kanssa tekemisissä.
Myrkyttikö se sinut?
YouTubessa on hyviä narsismiin liittyviä kanavia. Tässä yksi: Danielle Radin, suht lyhyitä tekstitettyjä videoita, joissa paljon asiaa. Kuunteluun ei mene paljon aikaa ja voi tekstityksen ansiosta katsoa myös äänettömällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen Jipun kirjaa (on itsekin kertonut julkisuudessa narsistisuudestaan). Eihän tämä kerro keskustelutyylistä sinänsä muuta kuin, että osaa kertoa narsistille supliikkiin tapaan asioista sujuvasti ja viihdyttävästi. Kuvaavaa on päihdesekoilu, seksin kanssa pelaaminen, ihmissuhteet tulevat ja menevät eikä mitään aitoa kiintymystä, luksustavarat, työelämä ja tunne-elämä hirveää härvellystä.
Jipun kirjassa tuli oiva kuvaus siitä, kun narsisti menee naimisiin. Hän ei tee sitä siinä mielessä rakkaudesta ja halusta jakaa elämä ja viettää loppuelämä yhdessä vaan jo hääpäivänä on ilmassa mitä oudoimmat motiivit ja kuvitelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Joidenkin on pakko tehdä töitä narsistisen esimiehen alaisuudessa.
Onneksi mä häivyin jo 😅
Vierailija kirjoitti:
YouTubessa on hyviä narsismiin liittyviä kanavia. Tässä yksi: Danielle Radin, suht lyhyitä tekstitettyjä videoita, joissa paljon asiaa. Kuunteluun ei mene paljon aikaa ja voi tekstityksen ansiosta katsoa myös äänettömällä.
Dr Ramani on myös hyvä. Hänen juttunsa ovat kyllä tosi pitkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teille on käynyt sen jälkeen kun olette jatkaneet omaa elämäänne onnellisena eteenpäin ja narsku exänne on löytänyt uuden kohteen. Jos vaikka satutte olemaan flunssassa onko exä siinä tapauksessa rientänytkin auttamaan ,koska et ole enää sen lähde vai ignoorannutko kokonaan? Eli aloittiko käänteiskäyttäytymisen?
Aikamoinen valtataistelu, luulisin. Siinä ne sitten hakkaa toisiaan ja tekevät toisistaan rikosilmoituksia liukuhihnalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten teille on käynyt sen jälkeen kun olette jatkaneet omaa elämäänne onnellisena eteenpäin ja narsku exänne on löytänyt uuden kohteen. Jos vaikka satutte olemaan flunssassa onko exä siinä tapauksessa rientänytkin auttamaan ,koska et ole enää sen lähde vai ignoorannutko kokonaan? Eli aloittiko käänteiskäyttäytymisen?
On kokemusta myös tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näissä kyökkipsykologeissa paljonkin narsisteja jotka vain leimaavat muita narsisteiksi? Veikkaisin että on.
Mustakin tuntuu tältä.
Esim. tuo puhumattomuus ja moni muubap:n mainitsema asia liittyvät varsinkin miehillä paljon siihen että ovat kasvaneet narsistiäidin kanssa. Omia tunteita ei näytetä ja konflikteja vältetään.
Sitren tuo leimataan narsismiksi.
Narsistin kyllä erottaa, ei tietenkään heti, kun on maailman ihanin ja huomaavaisia ihminen. Myöhemmin hän on vienyt sinulta kaiken itsenäisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näissä kyökkipsykologeissa paljonkin narsisteja jotka vain leimaavat muita narsisteiksi? Veikkaisin että on.
Mustakin tuntuu tältä.
Esim. tuo puhumattomuus ja moni muubap:n mainitsema asia liittyvät varsinkin miehillä paljon siihen että ovat kasvaneet narsistiäidin kanssa. Omia tunteita ei näytetä ja konflikteja vältetään.
Sitren tuo leimataan narsismiksi.Narsistin kyllä erottaa, ei tietenkään heti, kun on maailman ihanin ja huomaavaisia ihminen. Myöhemmin hän on vienyt sinulta kaiken itsenäisyyden.
No just. Että tässä ollaankin vain jotain kyökkipsykologeja ja itse narsisteja, jotka leimaa muita narsisteiksi!
Milläs psykiatrisella koulutuksella ja kokemuksella tällä arvostelijalla on kanttia tuollaista väittää?
Ja seuraava vastaaja yhtyy vanhaan lauluun, että syypää onkin se miehen ÄITI, joka on narsisti ja poikaansa syytetään nyt siitä ihan perusteettomasti ja turhaan, koska on vain ottanut oppia äidin tavoista.
Aina se syyllinen pitää löytää miehen äidistä. Anopista. Siinä se vikapää on. Sitä ei sitten epäillä eikä arvostella, koska tottahan toki anopit aina on narsisteja.
Voi v---tu, ei ollut minun anoppi narsisti vähääkään. Poikansa oli. Olisitpa sinäkin kyökkipsykologiksi haukkuva elänyt yhdenkin paskan päivän tuon miehen kanssa, niin häipyisi tuollaiset nokkailut mielestäsi. Toivon tiellesi vielä narsistia. Olkoon se kuka tahansa, sellainen, joka väkisinkin on elämässäsi etkä voi sitä kanssakäymistä hänen kanssaan välttää. Toivon sinun joutuvan vielä siihen jamaan.
Tietenkin aina voidaan ilkkua, että mitäs menit. Sehän on tosi empaattinen tapa suhtautua toisen ihmisen vastoinkäymiseen, oikein fiksua. Kukaan ei tosin mene tieten tahtoen juuri narsistin kanssa yhteen. Se tapahtuu salakavalasti. Se voi sattua kelle vain.
Näinä aikoina, kun ihmiset eroavat parisuhteistaan ja avioliitoistaan melkein pääsääntöisesti, niin kaikilleko on yleispätevä suhtautuminen, että mitäs otit ja menit sen kanssa, olet itse syyllinen! Kaikki tekevät virheitä elämässään, eivät vain narsistien uhrit, joten aika paljon saa syyllistellä ja vielä joka suuntaan. En tunne yhtään täydellistä ihmistä, mutta ehkä te arvostelijat tunnette. Nostakaa kätenne lippaan, jos itse olette täydellisiä! Nousiko?
Olen tullut tulokseen, että kostoa havittelevat näkevät kaikki itsensä kautta ja olettavat muiden näkevän maailman samalla tavalla. Voi syntyä kostonkierre ennen kuin toinen on edes harkinnut kostoa tai saati tehnyt sitä. Sama juttu mustasukkaisien ihmisten kanssa. Pelkäävät pettämistä koska ovat itse taipuvaisia siihen käytökseen.
Ihmisten on pakko olla voittajia kaikessa. Ihmissuhteista muuttuu silloin peli. Uskon, että osa tuosta käytöksestä on tietoista, mutta myös hyvin paljon alitajuista. Johtuu heikosta itsetunnosta. Ymmärretä sen taivaallista egosta, ja mitkä asiat ohjaa omaa käytöstä.
Viimeisestä on hyvä jatkaa, että en ihan ymmärrä mikä vimma nykyään ihmisillä on analysoida muille persoonallisuushäiriöitä tai diagnosoida sairauksia. Tavallaan ihan hyviäkin pointteja, mutta samaan aikaan se oma perspektiivi loistaa sieltä useiden teksteistä ja se, että sillä tekstillä on joku innoittaja/ihminen joka on kohdellut itseään huonosti. Ja kiinnostaisi tietää kuinka paljon ihmiset jotka näitä analyyseja jakavat ovat käyttäneet itsetutkiskeluun aikaa? Meinaan vaan, että aika hyvä nyrkkisääntö on... Että ihmiset jotka eivät tunne edes itseään eivät ole kykeneväisiä tuntemaan tai tunnistamaan asioita muista ihmisistä. Eivät sairauksia, eivät persoonallisuuden piirteitä tai muitakaan luonteensuuntauksia.
Internet varmasti on syy miksi kaikilla on niin paha olla. Luetaan mitä muut ajattelevat. Se vaikuttaa alitajuisesti miten näemme ihmiset. Minun mielestä ihmiset ulkomaailmassa ovat pohjimmiltaan hyviä. Kaikilla on kipuja, jotkut näkevät asioita pullonpohjalaseilla mutta saattavat silti tarkoittaa hyvää. Jouduin itsekin joku aika sitten sanomaan todella rumasti ihmisestä, mutta oli vuosia kommentoinut niin rumasti kaikille kuvitellen olevansa joku rehellisyyden ilmentymä. Oli ainut joka päätti alentaa minua, ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ja sitä en vaan hyväksynyt. Muistaa pitkään mitä mieltä olin hänestä. Eikä hänkään pahuuttaan sitä tehnyt vaan hänellä oli niin heikko itsetunto ja eli jossain kuplassa. Alitajuisesti alensi kaikkia muita nostattakseen itseään jonnekin minne ei kateellisena tai ominaisuuksiltaan kuulunut. Paha narsisti? No ei ollut. Rikkinäinen 50v joka tarvitsi herätyksen. Varmasti käyttäytyy jatkossa muita kohtaan paremmin. Ei välttämättä edes tiennyt omasta käytöksestään.
Ei tosiasioita tarvitse kieltää tai hyväksyä huonoa kohtelua, mutta se miten näemme maailman ja itsemme kyllä vaikuttaa siihen miten näemme muutkin ihmiset. Ei kannata lokeroida muita heti vaan yrittää edes hetkeksi asettua siihen toisen asemaan. Muistan kun vuosia sitten bongasin kaikista ihmisistä vikoja. Nykyään en niitä huomaa tai hyväksyn ihmiset sellaisinaan jos pidän heistä. Useammista pidän. Pitää arvostaa ja rakastaa itseään niin omat pelot ja muut epävarmuudet eivät tule pintaan. Silloin on helppo hyväksyä muut ihmiset sellaisina kun ovat. Yleensä hyvät piirteet peittävät negatiiviset. Kukaan ei ole täydellinen.
Ja olen joutunut itsekin kuulemaan narsisti syytöksiä hyvän itsetuntoni ja huumorini takia. No kaikki kenen kanssa olen viettänyt aikaa kahdestaan ovat eri mieltä. Ja ne jotka näkevät omiaan ovat sellaisia etten heidän mielipiteistä jaksa välittää. Muiden oletuksia kun on vaikea muuttaa ja lopulta turhaa. Sehän kertoo vaan, että tekee jotain oikein kun jotain ärsyttää toisen olemus niin paljon että sortuu tekemään yksiulotteisia luonnearvioita. :)
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuo kuulostaa perheelliseltä, joka salaa tapailee muita. Ei tietenkään voi silloin nähdä julkisilla paikoilla.