Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Millainen ongelma on ihmisellä, joka on narsistin uhri ja kärsii siitä, mutta ei osaa olla hetkeäkään ilman sitä narsistia? On kuin huumeriippuvainen narsistista ja jos ei saa säännöllisesti narsisti-annostaan niin alkaa tulla henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Itsekin tiedostaa ja sanoo, kuinka paljon pahoinvointia narsisti aiheuttaa, mutta kuitenkin saa myös jotain euforista onnentunnetta ja tyydytystä siitä. Jos ei hetkeen kuule narsistista on kuin tuskissaan. Oikeasti ei missään nimessä edes haluaisi elää ilman narsistia vaan pikemminkin koko ajan mielistelee narsistia, kun pelkää että jättää muuten. Kestää kaiken pahan, kun vain narsisti ei jätä ja sanoo väliin koukuttavia maireuksia. Jotenkin käsittämätön kuvio osaako kukaan analysoida tuollaista?
Narsistin kasvattama. Narsistin luoma maailma on turvallisin ja tuttu, niin sairasta kuin se onkin. Siitä koukusta on vaikea päästä irti. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten kanssa, ainoastaan heidän tekojensa. Älykäs narsisti osaa käyttää tätä heikkoutta hyväkseen. Toisaalta älykäskään narsisti ei huomioi kaikkea. Narsistin uhri on se kaikkein ovelin, sitten kun herää.
Narsistin uhri on usein jossakin määrin narsistinen itsekin, kohtelunsa tuloksena.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ongelma on ihmisellä, joka on narsistin uhri ja kärsii siitä, mutta ei osaa olla hetkeäkään ilman sitä narsistia? On kuin huumeriippuvainen narsistista ja jos ei saa säännöllisesti narsisti-annostaan niin alkaa tulla henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Itsekin tiedostaa ja sanoo, kuinka paljon pahoinvointia narsisti aiheuttaa, mutta kuitenkin saa myös jotain euforista onnentunnetta ja tyydytystä siitä. Jos ei hetkeen kuule narsistista on kuin tuskissaan. Oikeasti ei missään nimessä edes haluaisi elää ilman narsistia vaan pikemminkin koko ajan mielistelee narsistia, kun pelkää että jättää muuten. Kestää kaiken pahan, kun vain narsisti ei jätä ja sanoo väliin koukuttavia maireuksia. Jotenkin käsittämätön kuvio osaako kukaan analysoida tuollaista?
Netistä löytyy hyvin tietoa tuosta ulkopuolisista usein käsittämättömästä jämähtämisestä ja takertumisesta hakusanoilla trauma bonding, traumasidos, traumaside.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ongelma on ihmisellä, joka on narsistin uhri ja kärsii siitä, mutta ei osaa olla hetkeäkään ilman sitä narsistia? On kuin huumeriippuvainen narsistista ja jos ei saa säännöllisesti narsisti-annostaan niin alkaa tulla henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Itsekin tiedostaa ja sanoo, kuinka paljon pahoinvointia narsisti aiheuttaa, mutta kuitenkin saa myös jotain euforista onnentunnetta ja tyydytystä siitä. Jos ei hetkeen kuule narsistista on kuin tuskissaan. Oikeasti ei missään nimessä edes haluaisi elää ilman narsistia vaan pikemminkin koko ajan mielistelee narsistia, kun pelkää että jättää muuten. Kestää kaiken pahan, kun vain narsisti ei jätä ja sanoo väliin koukuttavia maireuksia. Jotenkin käsittämätön kuvio osaako kukaan analysoida tuollaista?
Netistä löytyy hyvin tietoa tuosta ulkopuolisista usein käsittämättömästä jämähtämisestä ja takertumisesta hakusanoilla trauma bonding, traumasidos, traumaside.
Vaikea on pienen lapsen päästä eroon narsistivanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen voisi olla naispuolinen narsisti työpaikalla? Esimerkiksi sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä tiimityötä, mutta jokaisella on omia vastuualueita, ja yhden ollessa poissa, tämän työt on jaettava muille.
Osaan jo omasta kokemuksesta tunnistaa miespuolisen narsistin romanttiseen tähtäävässä suhteessa. Mutta miten voisi toimia narsisti kuvailemassani työympäristössä?
Sellainen, joka ei kestä ongelmien esilletuontia siksi, että henkilö menettäisi kasvonsa. Toisin sanoen, jos nuoret pepukkaa, olet ok, mutta jos et nuole, olet vihollinen.
Kaipaisin nyt vähän laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, esimerkkien kauttakin esitettyä näkemystä. Jotain pohdintaa tai kuvausta millaista se voisi olla. Jos täällä olisi jollain jotain näkemystä tai kokemusta asiasta, muuta kuin hyvin ylimalkaista ja yleistä, niin mielelläni kuulisin.
Vierailija kirjoitti:
Niin väsynyt ja tyhjä olo, että harkitsen i-m. En näe mitään valoa tai tulevaisuutta elämässäni. Tai näen: sen saman vain jatkuvan narsistin pyörittävän elämääni. Olen niin loppuun palanut, että haluaisin vain kaiken loppuvan. Olen vuosia yrittänyt kaikkeni, mutta mikään ei riitä. Pettymyksiä vain sataa. Kaikki unelmani on poljettu. Silti vain pitäisi jaksaa palvella. En jaksa jatkuvaa huonouden ja riittämättömyyden tunnetta. Mikään ei auta. Mikään ei riitä narsistille. En jaksa enää olla vihan ja kiusaamisen kohteena. Mutta en edes uskalla ottaa etäisyyttä. Pelkään liikaa. Ja toisaalta olen jo niin aivoton ja koukussa oleva zombie, etten ehkä osaisi enää elää normaalia elämää. Kuolema tuntuu täydelliseltä vapautukselta.
Nyt tsemppauksella poistuminen tuosta tilanteesta.
Tilanne ei voi muuttua pahemmaksi! Ymmärrä se.
Nyt poistu.
Kiität itseäsi myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ongelma on ihmisellä, joka on narsistin uhri ja kärsii siitä, mutta ei osaa olla hetkeäkään ilman sitä narsistia? On kuin huumeriippuvainen narsistista ja jos ei saa säännöllisesti narsisti-annostaan niin alkaa tulla henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Itsekin tiedostaa ja sanoo, kuinka paljon pahoinvointia narsisti aiheuttaa, mutta kuitenkin saa myös jotain euforista onnentunnetta ja tyydytystä siitä. Jos ei hetkeen kuule narsistista on kuin tuskissaan. Oikeasti ei missään nimessä edes haluaisi elää ilman narsistia vaan pikemminkin koko ajan mielistelee narsistia, kun pelkää että jättää muuten. Kestää kaiken pahan, kun vain narsisti ei jätä ja sanoo väliin koukuttavia maireuksia. Jotenkin käsittämätön kuvio osaako kukaan analysoida tuollaista?
Läheisriippuvuus/murrettu itsearvostus. Eli tilanne on silloin juuri se, mihin narsistit pyrkivät toiminnallaan. Klassinen keissi. Uhria en syyttäisi liikaa, koska täytyy ymmärtää, että narsisti on tehnyt keinoja kaihtamatta ihan kaiken, jotta tuohon tilanteeseen päästään. Keinot ja henkinen väkivalta ilmiön taustalla on paljon rankempaa, kun voit kuvitellakaan. Ongelma ihmisellä on siis, että on joutunut narsistin uhriksi ja pelastautua olisi voinut vaan ennenkuin joutuu (henkisen) väkivallan uhriksi.
Toisin kuin luullaan, ihmisen ei tarvitse olla mitenkään vammautunut ennenkuin kuin narsistin käsittely vammauttaa. Se tähtää siihen ja vain siihen.
Minä olen sellainen. Ja jos en vähään aikaan kuule narsistista tulen heti levottomaksi ja mieliala laskee. Mietin kuumeisesti missä n on ja milloin kuulen hänestä. Samalla jo kelaan tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni, että olenko voinut jotenkin loukata tai suututtaa n? Toimintakykyni katoaa ja esim vain istun makaan sängyllä ja mietin n. Olo pahenee ja tulen masentuneeksi ja itkuiseksi. Vahdin viestejä tunnin välein jos n olisi laittanut jotain. Kuvittelen jo mielessäni sitä helpotusta, kun hän on laittanut jonkin kivan viestin. Usein olen itkenyt helpotuksesta. Nytkin on paha paikka. En ole ollut yhteydessä n kanssa yli vuorokauteen. Olen jo mieli maassa, en voi keskittyä mihinkään, syön helpottaakseeni oloani, otan rauhoittavaa lääkettä, että saan turrutettua pahaa oloani, kuuntelen musaa ja makoilen vain, odotan että n ottaa yhteyttä. Ja tätä jatkunut monta vuotta. Sairasta on tiedän, mutta en vain pysty lopettamaan. Miten kestäisin tätä pahaa oloa 24/7 ilman n?! Kun nytkin jo kauheaa. En kestäisi sitä ja siksi tunnen on parempi jopa olla tässä sairaassa kuviossa, jossa kärsin, mutta kuitenkin säännöllisesti koen myös hyviä hetkiä ja olen hetken onnellinen kuin juuri narkomaani ainetta saatuaan on sen hetken ja kärsii loput. Ei tätä pysty edes itse ymmärtämään niin ei varmasti kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen voisi olla naispuolinen narsisti työpaikalla? Esimerkiksi sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä tiimityötä, mutta jokaisella on omia vastuualueita, ja yhden ollessa poissa, tämän työt on jaettava muille.
Osaan jo omasta kokemuksesta tunnistaa miespuolisen narsistin romanttiseen tähtäävässä suhteessa. Mutta miten voisi toimia narsisti kuvailemassani työympäristössä?
Sellainen, joka ei kestä ongelmien esilletuontia siksi, että henkilö menettäisi kasvonsa. Toisin sanoen, jos nuoret pepukkaa, olet ok, mutta jos et nuole, olet vihollinen.
Kaipaisin nyt vähän laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, esimerkkien kauttakin esitettyä näkemystä. Jotain pohdintaa tai kuvausta millaista se voisi olla. Jos täällä olisi jollain jotain näkemystä tai kokemusta asiasta, muuta kuin hyvin ylimalkaista ja yleistä, niin mielelläni kuulisin.
Luulen, että esimerkissäsi on kyse vain vastuuttomasta kollegasta, töiden dumppaaminen muille, vastuun välttely ja muiden syyttely jne. Kun sanoit, että tunnistat miespuolisen narsistin, tunnistat varmasti myös naispuolisen sellaisen. Käytös on aina samaa pelkistettynä, sukupuolesta riippumatta, koska mekaniikka on sama. Vastuuttomia, itsekkäitä aikuisia taas on yllättävän paljon myöskin.
Rinnekoti on narsistien temmellyskenttä ylimmästä johdosta lähtien.
Normaalit, empaattiset ohjaajat uupuvat ja ottavat loparit tai savustetaan pois työpaikaltaan.
Narskut jatkavat keskenään puolustuskyvyttömien kehitysvammaisten henkistä pahoinpitelyä virne kasvoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen voisi olla naispuolinen narsisti työpaikalla? Esimerkiksi sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä tiimityötä, mutta jokaisella on omia vastuualueita, ja yhden ollessa poissa, tämän työt on jaettava muille.
Osaan jo omasta kokemuksesta tunnistaa miespuolisen narsistin romanttiseen tähtäävässä suhteessa. Mutta miten voisi toimia narsisti kuvailemassani työympäristössä?
Sellainen, joka ei kestä ongelmien esilletuontia siksi, että henkilö menettäisi kasvonsa. Toisin sanoen, jos nuoret pepukkaa, olet ok, mutta jos et nuole, olet vihollinen.
Kaipaisin nyt vähän laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, esimerkkien kauttakin esitettyä näkemystä. Jotain pohdintaa tai kuvausta millaista se voisi olla. Jos täällä olisi jollain jotain näkemystä tai kokemusta asiasta, muuta kuin hyvin ylimalkaista ja yleistä, niin mielelläni kuulisin.
Luulen, että esimerkissäsi on kyse vain vastuuttomasta kollegasta, töiden dumppaaminen muille, vastuun välttely ja muiden syyttely jne. Kun sanoit, että tunnistat miespuolisen narsistin, tunnistat varmasti myös naispuolisen sellaisen. Käytös on aina samaa pelkistettynä, sukupuolesta riippumatta, koska mekaniikka on sama. Vastuuttomia, itsekkäitä aikuisia taas on yllättävän paljon myöskin.
Meni minulta muutama vuosi miespuolisenkin narsistin tunnistamiseen, ja sekin tapahtui vasta kun asiasta sanottiin ja sitten netistä katsoin videoita, joissa oli ihan tarkkoja konkreettisia esimerkkejä ja kuvailuja toiminnasta ja sen vaikutuksesta uhriin. Ja nimenomaan romanttisessa suhteessa toimimisesta. En oikein osaa hahmottaa, miten ne istuisivat työyhteisöön ja kollegaan...
Joitain tunnusmerkkejä kyllä tunnistan tästä kollegasta, mitkä viittaisivat narsismiin, mutta en mielelläni lähde ketään narsistiksi leimaamaan edes mielessäni. Kuten sanoit niin usein on kyse vain veemäisestä ihmisestä, ja nämä menevät puheissa ja ihmisten mielissä helposti sekaisin narsistin kanssa. Vierastan ja inhoan sitä, että nykyään joka toinen, varsinkin exä, leimataan helposti narsistiksi. Joten en helposti ehkä suostu sellaista asiaa edes näkemään ellei sitä minulle tosiaan halolla päähän taota, että otapa se silmä käteen ja katso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen voisi olla naispuolinen narsisti työpaikalla? Esimerkiksi sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä tiimityötä, mutta jokaisella on omia vastuualueita, ja yhden ollessa poissa, tämän työt on jaettava muille.
Osaan jo omasta kokemuksesta tunnistaa miespuolisen narsistin romanttiseen tähtäävässä suhteessa. Mutta miten voisi toimia narsisti kuvailemassani työympäristössä?
Sellainen, joka ei kestä ongelmien esilletuontia siksi, että henkilö menettäisi kasvonsa. Toisin sanoen, jos nuoret pepukkaa, olet ok, mutta jos et nuole, olet vihollinen.
Kaipaisin nyt vähän laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, esimerkkien kauttakin esitettyä näkemystä. Jotain pohdintaa tai kuvausta millaista se voisi olla. Jos täällä olisi jollain jotain näkemystä tai kokemusta asiasta, muuta kuin hyvin ylimalkaista ja yleistä, niin mielelläni kuulisin.
Luulen, että esimerkissäsi on kyse vain vastuuttomasta kollegasta, töiden dumppaaminen muille, vastuun välttely ja muiden syyttely jne. Kun sanoit, että tunnistat miespuolisen narsistin, tunnistat varmasti myös naispuolisen sellaisen. Käytös on aina samaa pelkistettynä, sukupuolesta riippumatta, koska mekaniikka on sama. Vastuuttomia, itsekkäitä aikuisia taas on yllättävän paljon myöskin.
Olen itse nimittäin pohtinut teemaa ja tapaamistani tuhansista ihmisistä oikeasti kourallinen on puhtaita narsisteja ja kolmasosa vaan tavalla tai toisella silmiinpistävän epäkypsiä tai hankalia ihmisiä, tai muita persoonallisuushäiriöitä edustavia. Narsistit ovat niin tietynlaisia, niin poikkeavia, että se kyllä näkyy kun tietää mitä katsoa. Psykopaatteista taas luulisin ettei niin helposti huomaa, koska omaavat paremman itsekontrollin. Luulen, että heitä on hyvin vaikea havaita, ennenkuin jotain ilmiselvää tapahtuu, jos tapahtuu.
Ja itselläni myös se, että olen oppinut jo pelkäämään ja tuntemaan syyllisyyttä heti, kun n on etäisempi (minkä tekee tietysti tahallaan, kun tietää, että kärsin ja roikottaa näin) ja mietin heti pääni puhki paniikissa olenko ollut liian huono, en ole tehnyt tarpeeksi tai tehnyt jotain väärin, suututtanut narsistin? Tämä mylly pyörii päässäni heti, eikä anna rauhaa ennen kuin taas n ottaa yhteyttä ja sanoo jotain ihanaa ja leijun hetken onnessa ja helpotuksessa. Hetken kaikki näyttää ruusunpunaiselta ja näin sama ketju vain jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen, eikä sitä saa/edes halua saada poikki, koska on niin tottunut, ettei enää osaa elää ilman. Normaali elämä ilman jatkuvaa pommitusta tuntuu tyhjältä ja lattealta. Kyllä
älykäs narsisti, kuten tässä tapauksessa tekee taitavasti ja huomaamatta sellaista koukuttavaa tuhoa, että siitä on äärimmäisen tuskallista päästä eroon. Ja osaa myös antaa sellaisia onnen hetkiä, että niitä ilman ei vain halua elää. Eihän mikään muu voi olla kuin narsisti eipä tietenkään yhtä sairasta kuviota muualla olekaan. Lopulta sitä on kuin elävä kuollut ja eikä jaksa kuin elää sitä samaa päivästä toiseen tahdottomana narsistin sätkynukkena. Sekin on kuitenkin jonkinlainen asema tai selvä rooli elämässä ja tietää tasan tarkkaan mikä on eli narsistin uhri jos elämä on muuten sekavaa tai ei ole löytänyt mitään paikkaa elämässään. Ja sekin kummalla tavalla imartelee, että narsisti tuntuu myös olevan sinusta riippuvainen, siitä kuviosta ja keskittyvän sinuun niin paljon silloin siitä tulee jopa merkillisen tärkeä olo, että on narsistille niin merkittävä jos muuten elämässä ei koe olevansa minkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ongelma on ihmisellä, joka on narsistin uhri ja kärsii siitä, mutta ei osaa olla hetkeäkään ilman sitä narsistia? On kuin huumeriippuvainen narsistista ja jos ei saa säännöllisesti narsisti-annostaan niin alkaa tulla henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Itsekin tiedostaa ja sanoo, kuinka paljon pahoinvointia narsisti aiheuttaa, mutta kuitenkin saa myös jotain euforista onnentunnetta ja tyydytystä siitä. Jos ei hetkeen kuule narsistista on kuin tuskissaan. Oikeasti ei missään nimessä edes haluaisi elää ilman narsistia vaan pikemminkin koko ajan mielistelee narsistia, kun pelkää että jättää muuten. Kestää kaiken pahan, kun vain narsisti ei jätä ja sanoo väliin koukuttavia maireuksia. Jotenkin käsittämätön kuvio osaako kukaan analysoida tuollaista?
Läheisriippuvuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen voisi olla naispuolinen narsisti työpaikalla? Esimerkiksi sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä tiimityötä, mutta jokaisella on omia vastuualueita, ja yhden ollessa poissa, tämän työt on jaettava muille.
Osaan jo omasta kokemuksesta tunnistaa miespuolisen narsistin romanttiseen tähtäävässä suhteessa. Mutta miten voisi toimia narsisti kuvailemassani työympäristössä?
Sellainen, joka ei kestä ongelmien esilletuontia siksi, että henkilö menettäisi kasvonsa. Toisin sanoen, jos nuoret pepukkaa, olet ok, mutta jos et nuole, olet vihollinen.
Kaipaisin nyt vähän laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, esimerkkien kauttakin esitettyä näkemystä. Jotain pohdintaa tai kuvausta millaista se voisi olla. Jos täällä olisi jollain jotain näkemystä tai kokemusta asiasta, muuta kuin hyvin ylimalkaista ja yleistä, niin mielelläni kuulisin.
Luulen, että esimerkissäsi on kyse vain vastuuttomasta kollegasta, töiden dumppaaminen muille, vastuun välttely ja muiden syyttely jne. Kun sanoit, että tunnistat miespuolisen narsistin, tunnistat varmasti myös naispuolisen sellaisen. Käytös on aina samaa pelkistettynä, sukupuolesta riippumatta, koska mekaniikka on sama. Vastuuttomia, itsekkäitä aikuisia taas on yllättävän paljon myöskin.
Meni minulta muutama vuosi miespuolisenkin narsistin tunnistamiseen, ja sekin tapahtui vasta kun asiasta sanottiin ja sitten netistä katsoin videoita, joissa oli ihan tarkkoja konkreettisia esimerkkejä ja kuvailuja toiminnasta ja sen vaikutuksesta uhriin. Ja nimenomaan romanttisessa suhteessa toimimisesta. En oikein osaa hahmottaa, miten ne istuisivat työyhteisöön ja kollegaan...
Joitain tunnusmerkkejä kyllä tunnistan tästä kollegasta, mitkä viittaisivat narsismiin, mutta en mielelläni lähde ketään narsistiksi leimaamaan edes mielessäni. Kuten sanoit niin usein on kyse vain veemäisestä ihmisestä, ja nämä menevät puheissa ja ihmisten mielissä helposti sekaisin narsistin kanssa. Vierastan ja inhoan sitä, että nykyään joka toinen, varsinkin exä, leimataan helposti narsistiksi. Joten en helposti ehkä suostu sellaista asiaa edes näkemään ellei sitä minulle tosiaan halolla päähän taota, että otapa se silmä käteen ja katso.
No narsistilla voisi olla vaikka sellaista, että tarjoutuu avuksi tai paikkaamaan, ei hoidakaan asiaa ja sitten "ei muista mitä oli sovittu". Eli pyrkii feikkamaan kunnon työntekijää enemmän kuin vain vastuuton jaksaisi, muttei välitä seurauksista tuon taivaallista, koska uskoo kykyynsä vakuuttaa muut siitä miten haluaa asiat esittää. Silmiinpistävää on toiminnan ja mielikuvan ristiriita, ei se että toiminta olisi suoraan tönkköä. Toki asemastasi riippuu, kohteleeko jo suoraan välinpitämättömästi, mutta koska olet kollega, etkä siivooja, yrittävät yleensä pitää kulissia vertaisryhmässä. Ellei katso heitä täysin hyödyttömiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen voisi olla naispuolinen narsisti työpaikalla? Esimerkiksi sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä tiimityötä, mutta jokaisella on omia vastuualueita, ja yhden ollessa poissa, tämän työt on jaettava muille.
Osaan jo omasta kokemuksesta tunnistaa miespuolisen narsistin romanttiseen tähtäävässä suhteessa. Mutta miten voisi toimia narsisti kuvailemassani työympäristössä?
Sellainen, joka ei kestä ongelmien esilletuontia siksi, että henkilö menettäisi kasvonsa. Toisin sanoen, jos nuoret pepukkaa, olet ok, mutta jos et nuole, olet vihollinen.
Kaipaisin nyt vähän laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, esimerkkien kauttakin esitettyä näkemystä. Jotain pohdintaa tai kuvausta millaista se voisi olla. Jos täällä olisi jollain jotain näkemystä tai kokemusta asiasta, muuta kuin hyvin ylimalkaista ja yleistä, niin mielelläni kuulisin.
Luulen, että esimerkissäsi on kyse vain vastuuttomasta kollegasta, töiden dumppaaminen muille, vastuun välttely ja muiden syyttely jne. Kun sanoit, että tunnistat miespuolisen narsistin, tunnistat varmasti myös naispuolisen sellaisen. Käytös on aina samaa pelkistettynä, sukupuolesta riippumatta, koska mekaniikka on sama. Vastuuttomia, itsekkäitä aikuisia taas on yllättävän paljon myöskin.
Meni minulta muutama vuosi miespuolisenkin narsistin tunnistamiseen, ja sekin tapahtui vasta kun asiasta sanottiin ja sitten netistä katsoin videoita, joissa oli ihan tarkkoja konkreettisia esimerkkejä ja kuvailuja toiminnasta ja sen vaikutuksesta uhriin. Ja nimenomaan romanttisessa suhteessa toimimisesta. En oikein osaa hahmottaa, miten ne istuisivat työyhteisöön ja kollegaan...
Joitain tunnusmerkkejä kyllä tunnistan tästä kollegasta, mitkä viittaisivat narsismiin, mutta en mielelläni lähde ketään narsistiksi leimaamaan edes mielessäni. Kuten sanoit niin usein on kyse vain veemäisestä ihmisestä, ja nämä menevät puheissa ja ihmisten mielissä helposti sekaisin narsistin kanssa. Vierastan ja inhoan sitä, että nykyään joka toinen, varsinkin exä, leimataan helposti narsistiksi. Joten en helposti ehkä suostu sellaista asiaa edes näkemään ellei sitä minulle tosiaan halolla päähän taota, että otapa se silmä käteen ja katso.
Ja jatkan tähän edelliseen tarkentaa, että kokemuksia olisin kaivannut juuri piilonarsismista tässä yhteydessä. En sitä huomannut siihen aiempaan viestiin laittaa. Jos ajattelee esim tätä artikkelia, niin viisi ensimmäistä kohtaa täsmää:
https://www.evermind.fi/piilonarsisti-piirteet/
Lisäksi on toimintatapoja, jotka itseäni häiritsevät ja pistävät silmään, esim syyllistävä tapa, jolla reagoi, kun huomaa toisen tekemän virheen jonka tietää johtuneen tiedonpuutteesta. Ristiriitaiset/muuttuvat ohjeistukset mm.
Mutta joo... harvemminhan kyse on oikeasta narsistista.
Nollatoleranssi narsisteihin. Ei yhteyttä, tai minimoi sen. Älä kerro itsestäsi mitään henkilökohtaista narsistille. Jos on pakko nähdä narsisti, vain julkisilla paikoilla, ei omassa tai narsistin kodissa. Puhu vain työasioista työpaikan narsistin kanssa.
Tee töitä parantaaksesi itsesi. Ole tekemisisissä vain 100 % luotettavien ystävien kanssa, jotka ovat puolellasi aina. Vähitellen elämä alkaa helpottaa, alat nähdä hyvää ympärilläsi. Suurin osa ihmisistä on aidosti hyviä ja luotettavia, vaikka narsisti yrittäisi väittää muuta ja vääristää maailmankuvaasi. Luo oma maailmasi, älä ota narsistin luomaa omaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen voisi olla naispuolinen narsisti työpaikalla? Esimerkiksi sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä tiimityötä, mutta jokaisella on omia vastuualueita, ja yhden ollessa poissa, tämän työt on jaettava muille.
Osaan jo omasta kokemuksesta tunnistaa miespuolisen narsistin romanttiseen tähtäävässä suhteessa. Mutta miten voisi toimia narsisti kuvailemassani työympäristössä?
Sellainen, joka ei kestä ongelmien esilletuontia siksi, että henkilö menettäisi kasvonsa. Toisin sanoen, jos nuoret pepukkaa, olet ok, mutta jos et nuole, olet vihollinen.
Kaipaisin nyt vähän laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, esimerkkien kauttakin esitettyä näkemystä. Jotain pohdintaa tai kuvausta millaista se voisi olla. Jos täällä olisi jollain jotain näkemystä tai kokemusta asiasta, muuta kuin hyvin ylimalkaista ja yleistä, niin mielelläni kuulisin.
Luulen, että esimerkissäsi on kyse vain vastuuttomasta kollegasta, töiden dumppaaminen muille, vastuun välttely ja muiden syyttely jne. Kun sanoit, että tunnistat miespuolisen narsistin, tunnistat varmasti myös naispuolisen sellaisen. Käytös on aina samaa pelkistettynä, sukupuolesta riippumatta, koska mekaniikka on sama. Vastuuttomia, itsekkäitä aikuisia taas on yllättävän paljon myöskin.
Meni minulta muutama vuosi miespuolisenkin narsistin tunnistamiseen, ja sekin tapahtui vasta kun asiasta sanottiin ja sitten netistä katsoin videoita, joissa oli ihan tarkkoja konkreettisia esimerkkejä ja kuvailuja toiminnasta ja sen vaikutuksesta uhriin. Ja nimenomaan romanttisessa suhteessa toimimisesta. En oikein osaa hahmottaa, miten ne istuisivat työyhteisöön ja kollegaan...
Joitain tunnusmerkkejä kyllä tunnistan tästä kollegasta, mitkä viittaisivat narsismiin, mutta en mielelläni lähde ketään narsistiksi leimaamaan edes mielessäni. Kuten sanoit niin usein on kyse vain veemäisestä ihmisestä, ja nämä menevät puheissa ja ihmisten mielissä helposti sekaisin narsistin kanssa. Vierastan ja inhoan sitä, että nykyään joka toinen, varsinkin exä, leimataan helposti narsistiksi. Joten en helposti ehkä suostu sellaista asiaa edes näkemään ellei sitä minulle tosiaan halolla päähän taota, että otapa se silmä käteen ja katso.
Ja jatkan tähän edelliseen tarkentaa, että kokemuksia olisin kaivannut juuri piilonarsismista tässä yhteydessä. En sitä huomannut siihen aiempaan viestiin laittaa. Jos ajattelee esim tätä artikkelia, niin viisi ensimmäistä kohtaa täsmää:
https://www.evermind.fi/piilonarsisti-piirteet/Lisäksi on toimintatapoja, jotka itseäni häiritsevät ja pistävät silmään, esim syyllistävä tapa, jolla reagoi, kun huomaa toisen tekemän virheen jonka tietää johtuneen tiedonpuutteesta. Ristiriitaiset/muuttuvat ohjeistukset mm.
Mutta joo... harvemminhan kyse on oikeasta narsistista.
Sellaisen mekaniikan voisi tuoda ilmiöstä esille, että siinä missä monet vastuuttomat pyrkivät pelastamaan oman nahkansa syyttelemällä muita yms., eivät narsistit usein vaivaudu, koska uskovat muiden olevan niin tyhmiä ja ohjailtavissa ylipäänsä, ettei heille tarvitse selitellä/puolustella. Muut uskovat joka tapauksessa, mitä narsisti sanoo, musta valkoiseksi, ettei tarvitse tehdä mitään muita liikkeitä näyttääkseen paremmalta. Tämä ennenkuin hänet kyseenalaistetaan julkisesti, jolloin ei ole väliä miltä hän tai toinen näyttää, vaan tavoitteena on toisen tuhoaminen. Koska taas kerran, narsisti ei empatian puutteen vuoksi kykene käsittämään, miltä tilanne näyttää muille. Hän uskoo sen korjaantuvan kun hän sanoo miten asia meni ja millainen hän on. Empatian puute johtaa virhearvioihin muiden näkemyksen ja tunteiden arvioinnissa. Narsistille niitä ei ole olemassa.
Eli: vastuuttomat puolustelevat koska ymmärtävät miltä tilanne saattaa näyttää. Narsisti ei, koska uskoo että totuudesta huolimatta tilanne näyttää, ja tulee näyttämään, siltä mitä hän päättää.
Narsisteista narsistein luulee, että hänen sanallaan ja kehuillaan on niin suuri painoarvo, että hän voi kehuillaan nostaa jonkin henkilön suureen valoon. Ei kykene näkemään tekemisiään ollenkaan terveen ihmisen näkökulmasta. Että kuinka kehumalla jotakuta ja korostamalla itseään kehujana, näyttäytyy hyvin itserakkaana ja ylimielisenä. Ei voi olettaa, että julkinen kehu otetaan automaattisesti annettuna, että yleisö lammasmaisesti kuuntelee suuren narsistin sanomaa.
Vinkki, terve ihminen kertoo kehunsa yksityisesti kahden kesken, joko henkilölle jota haluaa tukea tai toiselle ihmiselle muuten vaan.
Pääministeri paras esimerkki.