Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008651247.html
Tämä siis aviomies, joka antoi vaimon maata lattialla monta päivää eikä auttanut. Mietin, että tuollainen kai olisi ollut munkin kohtalo jos olisin avioliittoon jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008651247.html
Tämä siis aviomies, joka antoi vaimon maata lattialla monta päivää eikä auttanut. Mietin, että tuollainen kai olisi ollut munkin kohtalo jos olisin avioliittoon jäänyt.
Tuo on ihan kauhea tapahtuma.
Narsistille "rakkaus"= rakkaudeksi kuviteltu asia on yhteistä kaaosta, jonka hän on luonut ja siksi hän kuvittelee hallitsevansa tilannetta sekä toista ihmistä. Yhteistä pahaa oloa ja tunne häntä kohtaan näytetään sillä, että menetetään hermot ja itsehillintä. Toisen hyvä olo ja lämpimät tunteet on kuvotus, joka pitää tuhota.
Terveelle ihmiselle rakkaus on yhteistä hyvää oloa, rentoutta, turvallisuutta, onnea. Hyvyyttä, jota halutaan yhdessä kasvattaa ja lisätä ja tuottaa toinen toisilleen.
Narsisti on pahimman luokan ankeuttaja ja mielensäpahoittaja ja kyräilijä.
Elin 8 vuotta narsistin kanssa tai oliko sitten sadisti, psykopaatti vai sosiopaatti. Joka tapauksessa jälkensä jättänyt vaikka erosta 6 vuotta. Takana yksilö ja ryhmäterapiat sekä pitkät sairaslomat. Narsistin kanssa ei pysty keskustelemaan, asiallisesti riitelemään tai mitään muutakaan. Karkuun vaan. Itse koin lukemattomia kertoja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Myös seksuaalista. Milloin olin syyllinen mihinkin ja asioihin joita en ollut edes tehnyt. Milloin mua istutettiin ulkona pakkasessa ja milloin nipistettiin selästä kaupassa kun kävelin liian hitaasti. Lyötiin kun en osanut laittaa lukkosulaa oikeeseen kohtaan auton saranoihin, heitettiin ulos autosta, väännettiin sormia ja käsiä, pakotettiin ulos pihatöoihin oksennustaudissa. Laitettiin penis väkisin pilluun kun oksensin pytyllä, uhkailtiin kuinka minut pitäisi hakata päivittäin kun olen niin tyhmä, uhkailtiin haudata elävältä...ym ym. Narsistin kanssa kuolee henkisesti...jaksamisia ja voimia kaikille narsistin kumppaneille.
Narsisti ja läheisriippuvainen suhteessa. Itse tuo jälkimmäinen. Tälläkin hetkellä niin paha olo, että pakko ottaa rauhoittava lääke. Paha olo, kun narsisti osoittaa mieltään ja rankaisee ottamalla etäisyyttä, kun en ole taas tehnyt tarpeeksi hänen eteensä (palveluksia, seksuaalisia tekoja ym.) Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut palvella täysillä ja huomioida 24/7 ja nyt siitä rankaistaan. Ja itse vain soimaan itseäni ja tunnen, että en ole tehnyt tarpeeksi, enkä antanut itsestäni tarpeeksi. Jos vain olisin tehnyt enemmän, paremmin niin kaikki voisi nyt olla hyvin. Järjellä ymmärrän, ettei se niin ole. Vika ei ole minussa. Olen tehnyt ihan liikaakin. Narsistille ei riitä mikään, eikä mikään ole koskaan tarpeeksi hyvin. Ja N haluaa kiusata ja aiheuttaa riittämättömyyden, sekä syyllisyydentunteita. Hän haluaa syyllistää ja saada tuntemaan huonoksi. Järki kyllä sanoo tuon, mutta silti olo on huono ja kauhea. Mutta sairashan tässä itsekin on, läheisriippuvainen. Olen alkanut vasta tiedostaa sen. Välillä teen irtiottoja narsistista. Sitten N suuttuu niistä ja rankaisee heittäytymällä kylmäksi, etäiseksi ja kiusaamalla kaikilla tavoin. Siitä taas tulee sitten niin huono olo, etten tahdo kestää sitä ja alan mielistelemään N niin, että kaikki olisi taas hyvin ja kierre vain jatkuu. Jos en olisi läheisriippuvainen niin suhde N:n olisi loppunut jo ajat sitten. Hirveä on tällainen riippuvuus ja sairas mieli. Ja että tähän on mennyt monta vuotta elämästä. N tietenkin tietää, etten ”käy ihan täysillä” ja käyttää tätä hyväkseen. Tympäisee niin lujaa, että taas osui yksi narsisti elämääni. Niitä on nimittäin ollut jo useampia lapsuudesta saakka. Hienoa olla narsistimagneetti ja sekin tajuta vasta näin myöhään elämässään.
8383 kirjoitti:
Elin 8 vuotta narsistin kanssa tai oliko sitten sadisti, psykopaatti vai sosiopaatti. Joka tapauksessa jälkensä jättänyt vaikka erosta 6 vuotta. Takana yksilö ja ryhmäterapiat sekä pitkät sairaslomat. Narsistin kanssa ei pysty keskustelemaan, asiallisesti riitelemään tai mitään muutakaan. Karkuun vaan. Itse koin lukemattomia kertoja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Myös seksuaalista. Milloin olin syyllinen mihinkin ja asioihin joita en ollut edes tehnyt. Milloin mua istutettiin ulkona pakkasessa ja milloin nipistettiin selästä kaupassa kun kävelin liian hitaasti. Lyötiin kun en osanut laittaa lukkosulaa oikeeseen kohtaan auton saranoihin, heitettiin ulos autosta, väännettiin sormia ja käsiä, pakotettiin ulos pihatöoihin oksennustaudissa. Laitettiin penis väkisin pilluun kun oksensin pytyllä, uhkailtiin kuinka minut pitäisi hakata päivittäin kun olen niin tyhmä, uhkailtiin haudata elävältä...ym ym. Narsistin kanssa kuolee henkisesti...jaksamisia ja voimia kaikille narsistin kumppaneille.
...
Onni on, että me muut voimme ottaa jalat alle ja siivota narskun pois elämästämme. Ja elämänlaatu kohenee huomattavasti. Iloa, kepeyttä, rentoutta, luottamusta elämään ja ihmisiin. Hyviä ihmissuhteita.
Narsistilla on paskempi osa. Hän ei ikinä pääse pakoon itseään, vaan joutuu pyörimään ikuisesti mielensä myrkyissä.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ja läheisriippuvainen suhteessa. Itse tuo jälkimmäinen. Tälläkin hetkellä niin paha olo, että pakko ottaa rauhoittava lääke. Paha olo, kun narsisti osoittaa mieltään ja rankaisee ottamalla etäisyyttä, kun en ole taas tehnyt tarpeeksi hänen eteensä (palveluksia, seksuaalisia tekoja ym.) Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut palvella täysillä ja huomioida 24/7 ja nyt siitä rankaistaan. Ja itse vain soimaan itseäni ja tunnen, että en ole tehnyt tarpeeksi, enkä antanut itsestäni tarpeeksi. Jos vain olisin tehnyt enemmän, paremmin niin kaikki voisi nyt olla hyvin. Järjellä ymmärrän, ettei se niin ole. Vika ei ole minussa. Olen tehnyt ihan liikaakin. Narsistille ei riitä mikään, eikä mikään ole koskaan tarpeeksi hyvin. Ja N haluaa kiusata ja aiheuttaa riittämättömyyden, sekä syyllisyydentunteita. Hän haluaa syyllistää ja saada tuntemaan huonoksi. Järki kyllä sanoo tuon, mutta silti olo on huono ja kauhea. Mutta sairashan tässä itsekin on, läheisriippuvainen. Olen alkanut vasta tiedostaa sen. Välillä teen irtiottoja narsistista. Sitten N suuttuu niistä ja rankaisee heittäytymällä kylmäksi, etäiseksi ja kiusaamalla kaikilla tavoin. Siitä taas tulee sitten niin huono olo, etten tahdo kestää sitä ja alan mielistelemään N niin, että kaikki olisi taas hyvin ja kierre vain jatkuu. Jos en olisi läheisriippuvainen niin suhde N:n olisi loppunut jo ajat sitten. Hirveä on tällainen riippuvuus ja sairas mieli. Ja että tähän on mennyt monta vuotta elämästä. N tietenkin tietää, etten ”käy ihan täysillä” ja käyttää tätä hyväkseen. Tympäisee niin lujaa, että taas osui yksi narsisti elämääni. Niitä on nimittäin ollut jo useampia lapsuudesta saakka. Hienoa olla narsistimagneetti ja sekin tajuta vasta näin myöhään elämässään.
Narsistisen kasvatuksen saaneet valitsevat kumppaneikseen helposti narsisteja, kokevat, että tässä ihmisessä on jotakin tuttua. Niin narsismiahan ei ole helppo tunnistaa. Siinä voi mennä vuosikymmeniä, on myös mahdollista, että narsisti ei paljastu koskaan, mielletään vain hankalaksi ihmiseksi. Mikäli aikoo irtiottoon pitkäänkestäneestä narsistisuhteesta se voi olla mahdotonta tai todella vaikeaa koska joutuu tekemään päätöksen yksin eikä kukaan ole tukemassa.
Ensimmäisenä askeleena voisi olla että hankkii ohjeita, tietoa ja vertaistukea, esim narsistien tuki ry. Jos mahdollista niin hankkii asunnon salaisella osoitteella ja salainen uusipuhelinliittymä, sittten jättää kerralla koko entisen elämän ja muuttaa uuteen paikkaan. Se kuullostaa alussa mahdottomalta mutta voi olla viimeinen oljenkorsi mikäli tilanne mennyt liian pahaksi ja jos mielenterveys ja muu terveys ei enää kestä.
Tunnistamista vaikeuttaa sekin, että ihmiset eivät tiedä tarpeeksi narsismista. Ja sitten ne, jotka eivät tiedä mitään, pitävät siiitä puhuvia hulluina häiriköinä itse.
Suomessa on neuvola ja koululaitos, täällä pitäisi opettaa myös ihmissuhdetaitoja sekä tunnistamaan hyvä ja toimiva suhde sekä tunnistamaan henkinen väkivalta fyysisen lisäksi.
Kovin pienistä asioista näyttää narsistiksi joutuvan. Todellisuudessa kyse voi olla ihmisen itsensä ongelmista nähdä vastapuolen asioissa tai erillaisuudessa jotain sen sijaan hän ymmärtämättömänä ehkä itsekeskeisenäkin tuomitsee toisia narsisteiksi. Ei kaikki jaksa tyhjänpäiväistä keskustelua jossa ei ole pointtia. Sinulle tärkeät asiat voi olla toiselle täysin arvottomia turhia riippuen elämänkatsomuksesta. Itselleni kaikki pinnallisuus ja julkkis keskustelut ja juorut on roskaa ja moni muu asia joka ei ole järkeen sidoksissa. siksi ei oteta niihin kantaa toinen ei koe niitä tärkeiksi. Olisi rasittavaa joutua pakosta kysymään jostain tylsästä aiheesta lisäkysymyksiä joihin tietää jo vastauksen. Jos ihmisellä ei ole älyllistä keskustelukumppania hän tylsistyy koska itsestäänselvyyksistä ei jaksa jaaritella. Toki narsistejakin on olemassa mutta onkohan prosentillakaan tähänkään ketjuun vastanneista oikeaa narsistia vastassa.
Kannattaa valita puoliso sisäisien ei ulkoisien ominaisuuksien puolesta. Avioerojen määrä kertoo että ihastutaan vartaloon mutta sisäistä tunnetta ei ole muuta kuin kiima ja jännitys. Sitten kun ne loppuu se on hyvästi ja parhaassa tapauksessa on vielä pari muksua ja asuntolaina tässä rakkaudettomassa väärin perustein solmitussa liitossa.
Narsisteja on kaikennäköissä ihmisissä. Puusilmäistä väittää, että hyvä ulkonäkö >narsisti, "ruma"-> ei narsisti. Tässä keskustelussa on minusta keskusteltu enimmäkseen asiallisesti ja selvästi narsismia ymmärtäen. Aika harva täällä määrittelee ketään vähin perustein narsistiksi.
Oletan, että monet meistä jättää pahimmat kuvaukset kertomatta. Niin minäkin, Ihan yksityisyyden suojelemisenkin takia. Eniten elämässäni vaikuttanut narsisti on psykologin diagnosoima.
Vähättelyn ja kyseenalaistamisen voi jättää muihin keskusteluihin. Tässä keskustelussa narsistien uhrit tukevat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008651247.html
Tämä siis aviomies, joka antoi vaimon maata lattialla monta päivää eikä auttanut. Mietin, että tuollainen kai olisi ollut munkin kohtalo jos olisin avioliittoon jäänyt.
Tuo on jo oikeastaan psykopatiaa.
Jos on lapsi, jolla on narsistinen vanhempi, ei ehkä koskaan tajua, että se epämääräinen ahdistuneisuus ja huono olo johtuu narsistin manipuloinnista ja kaasuvalottamalla rakentamasta valheellisesta todellisuudesta. Minulla se tapahtui vasta viisikymppisenä kun narsistiäiti alkoi lipsua ja paljasti mm. tarkoituksella luovansa epäsopua draamaa saadakseen, ja teki muitakin niin härskejä ja läpinäkyviä juttuja, että aloin nähdä kuvion. Olen siitä kiitollinen, muuten olisin aina ajatellut, että vika on minussa.
Niin lapsihan ei voi lähteä pienenä siitä huonosta suhteesta, joten rakentaa erilaisia selviytymiskeinoja, joita terveissä perheissä elävien ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008651247.html
Tämä siis aviomies, joka antoi vaimon maata lattialla monta päivää eikä auttanut. Mietin, että tuollainen kai olisi ollut munkin kohtalo jos olisin avioliittoon jäänyt.
Tuo on jo oikeastaan psykopatiaa.
Niinpä. Toisaalta jokainen psykopaatti on myös narsisti. Omista (ex)läheisistäni yksi oli psykopaattinarsisti, yksi vain narsisti ja yhdestä vaikea sanoa, onko myös psykopaatti, sadistinen kiusaaja ainakin oli ja todella välinpitämätön mihinkään huolenpitoon. Mutta kuvaavaa tuossakin on se, että hän pystyy toimimaan noin eikä edes yritä peitellä sitä paniikissa eikä tunne mitään omantunnonpistosta asiasta.
Quote: Vähättelyn ja kyseenalaistamisen voi jättää muihin keskusteluihin. Tässä keskustelussa narsistien uhrit tukevat toisiaan.
Nimenomaan. Hyvin kiteytetty. Olen itse ensimmäistä kertaa vertaistuen piirissä asiaa kolmisen vuotta itsekseni pyöriteltyäni ja aiheesta opiskeltua. Tämä on ollut tosi hyödyllistä minun toipumisen kannalta. Kiitos paljon teille! Luulin, että minulla oli niin paha narsisti ettei toisilla voi olla samoja kokemuksia. Nyt on kuitenkin selvää että uhrit täällä ymmärtävät toisiaan pienemmästäkin, ei tarvitse niitä pahimpia kaltoinkohteluita edes jakaa, ja olen saanut ensimmäistä kertaa neuvoja ja ajatuksia niin ettei tarvitse alkaa ensimmäisenä opettamaan narsismin aakkosia vaan asiaa ymmärretään jo syvällisesti.
Kyllä narsistin erottaa mutta narsistivanhempaa voi olla vaikea erottaa. Narsisti pyrkii pitämään hovinsa kasassa ja se onnistuu mikäli pitää hovin tiiviinä ja ei päästä uhkia/ulkopuolisia liian lähelle. Maalla asuminen tukee fyysisesti tällaista toimintaa. Siellä narsisti pystyy eristämään hovinsa helpommin kuin esimerkiksi kaupungissa. On helpompi kontrolloida lapsiaan ja blokata mahdolliset uhat. Sekä syöttää omaa valheellista totuuttaan. Narsistivanhemman erottaa jos pääsee itsenäistymään myöhemmin jollakin tavalla ja pääsee terveeseen/normaaliin ympäristöön. Narsisti ei luovuta silloinkaan vaan tekee säännöllisesti esim. Kontrollisoittoja, voi stalkata ja voi jopa soittaa sinun työpaikallesi ja mustamaalata, lisäksi saattaa kertoa oman totuutensa sinusta jäljelläoleville sukulaisille yms. kyse on vakavasta ongelmasta.
Miten joku ei voi tykätä siitä, että henkistä ja fyysistä lähisuhdeväkivaltaa kokeneet saavat hyödyllistä tukea toisiltaan? Ei kai vaan voi olla.....? Hmm...
Onneksi uhrit, jotka ovat päässeet jo lähtemään narsistin vaikutuspiiristä ovat tehneet jo itse sen kovan työn ja maksaneet oppirahat siitä että kaikesta kaasuvalotuksesta, sumutuksesta, valehtelusta, hovistelusta ja loukkauksista huolimatta ovat nähneet sen kaiken läpi ja pystyneet näkemään ne todelliset tarkoitusperät ja narsismin typeryyden isossa kuvassa. Näitä tällaisia ihmisiä ei pysty enää huijaamaan ja loukkaamaan samoilla tempuilla edes yrittämällä, huvittua yrityksistä tietenkin voi.
Narsismia voidaan yksinkertaisuudessaan kuvata janana, eli suorana, jonka toisessapäässä on ideaali läheisriippuvainen (superkiltti miellyttäjä) ja toisessapäässä ideaalinarsisti eli(superitsekäs ja ilkeä), kysymys kuuluu, onko tavallinen ihminen keskimäärin janan puolivälissä, jolloin sillä olisi piirteitä narsismista mutta myös läheisriippuvuudesta, vai voiko tuota janamallia ylipäätään käyttää tavalliseen ihmiseen? Jos tuo janamalli kuvastaa luonnehäiriötä ja sitä ei ole tavallisella ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Narsismia voidaan yksinkertaisuudessaan kuvata janana, eli suorana, jonka toisessapäässä on ideaali läheisriippuvainen (superkiltti miellyttäjä) ja toisessapäässä ideaalinarsisti eli(superitsekäs ja ilkeä), kysymys kuuluu, onko tavallinen ihminen keskimäärin janan puolivälissä, jolloin sillä olisi piirteitä narsismista mutta myös läheisriippuvuudesta, vai voiko tuota janamallia ylipäätään käyttää tavalliseen ihmiseen? Jos tuo janamalli kuvastaa luonnehäiriötä ja sitä ei ole tavallisella ihmisellä.
Narsistit ovat jokatapauksessa omassa kategoriassaan, jossa ovat siis ne ihmiset joilla ei ole ollenkaan aitoa empatiaa kehittynyt ja vaurio tullut jo varhaislapsuudessa. On siis eri asia jos on tavallinen tai vaikkapa hankalakin ihminen, jolla on narsistisia piirteitä kuten riidanhaastoa tai piikittelyä, ja sitten on toisaalla täysin empatiakyvytön narsistinen persoonallisuushäiriöinen (joista tämä ketju kertoo). Näitä on minusta vaikeaa asettaa samalle janalle, käyttäytyminen eroaa niin paljon. Paitsi jos janassa on kohta, jossa empatia kokonaan loppuu.
Mä toivon sulle kaikkea hyvää!! Pelkkää hyvää! Uskomatonta, että olet selvinnyt ja päässyt eroon moisesta kärsimyksestä. Ihanaa, saat hengittää vapaasti.